Lapsettomat ystävät

[Kaisuuu]

Haluaisin ymmärtää ystäviäni jotka vauvan saatuaan ovat omissa maailmoissaan niin että hyvä ystävä, mutta kun on pentele lapseton!, jää ihan sivuun. Mut kun se tuntuu niin pahalta enkä ymmärrä ainakaan vielä..

Kahden ystävä kohdalla olen huomannut että lapsen tulon jälkeen on ystävyys viilennyt. Kaverini sai vauvan reilu vuosi sitten ja yhtäkkiä huomasin ettei meillä enää ole paljon sijaa hänen elämässään.. Olemme olleet bestikset ekaluokalta, olin hänen kaasonsa ja kyläilimme toistemme luona vaikka asumme eri kaupungeissa. Raskauden loppuvaiheessa ja vauvan synnyttyä meni yli vuosi ettei he käyneet meillä. Odotin kutsua kummiksi, ei kuulunut, ristiäisistäkin kuulin muualta eikä meitä sinnekään kutsuttu. Syynä jotain epämääräisiä selityksiä kun minulla on jo yksi kummilapsi ja ei olla naimisissa, oli niin paljon vieraita ettei ois mahtunu..

Toinen ystävä sai lapsen ihan muutamia viikkoja sitten. Hänen parisuhteensa on hankala, olimme sopineet että jos siltä tuntuu niin mies ei lähde synnytykseen vaan minä lähden tueksi. Mies kuitenkin meni, joka oli mielestäni hyvä juttu, en loukkaantunut. Olen käynyt lasta katsomassa kerran, nyt ystäväni ei vastaa puhelimeen eikä tekstiviesteihin.

Käykö vauvan saatua niin että äiti vetäytyy siihen omaan onnenkuplaansa ettei huomaa muita ihmisiä? Olen kuullut että muisti voi pätkiä, ettei muista sovittuja asioita, onko näin? Vai mikä on ettei tällainen naimaton ja lapseton ihminen enää mahdu kuvioon? Oon niin ihmeissäni et oonko jotenkin huono ystävä vai mitä tää on? En ainakaan tajua jos olen jotain tehnyt heitä loukatakseni, olen pääni puhki miettinyt.

 

[Timangi-]

Kyllä, muisti pätkii ja ajatukset ihan muualla kun textiviesteissä. Mulla jopa vielä, en edes 70% ajasta muista mihin puhelimen jätin...Joskus on hävyksissä parikin päivää, eikä oo ikävä Mutta sekin riippuu ihmisestä. Mulla on lapsettomia kavereita, ne on niitä henkireikiä, ettei tarvii vaipoista puhua vaikka yleensä ne _lapsettomat_ kääntää puheet lapsiin ja sitten saapi toppuutella :$

 

[vieras]

No meillä ainakin kummit otetaan suvusta, eikä ystävät ole olleet kutsulistalla laisinkaan. Miksi suvusta? Ihan siitä syystä että ystävien kanssa ei tule pidettyä välttämättä yhteyttä tietyissä elämän vaiheissa, siskot yms. kuuluu koko ajan elämään.

 

[tuota]

Ainakin sellainen seikka tulee nopeasti mieleen, että tuo elämäntilanen jossa saa vauvan on kyllä sellainen että silloin kaipaa juuri lapsiperheiden seuraa/tukea - on yhteisiä asioita joista puhua ja joista kysyä neuvoa. Ehkä ainakin tämä on nyt ystävilläsi korostunut tuossa vaiheessa elämää.

 

[viivin]

Kun vauva saapuu voi äiti olla aika unelmissa pitkänkin aikaa tai sitten voipi olla myös väsynyt ettei ehdi ja sitten ei enää kehtaa.

Itse olen koittanut pitää kavereilleni yhteyksiä, soittamalla tms. Mutta minulle vähän käynyt niin kun sain lapsen ei soittoja kavereilta enää tullutkaan, vaan sanoivat kun soitin ettei arvanneet soittaa ettei häiritsis. Sanoin että jos häiritsee niin laitan puhelimen äänettömälle, mutta minä se edeleen pidän niitä yhteyksiä lapsettomiin kavereihini.

 

[neiti Apila]

Se vauva-aika on aika kiireistä. Ja sitä kyllä vähän on kuplassa siellä omassa pikku maailmassaan, eikä siellä oikein osaa ehkä ajatella, että ei vastannu tekstariin tms. En usko et ne pitää sua huonona ystävänä tai että olisit tehnyt mitään väärää. Ehkä ne vaan aattelee, ettei niiden tylsä sinapinhajuinen ja värinen elämä enää kiinnosta sua.

On kyllä kurja tilanne.

 

[viima80]

reiluja kavereita sulla. enkä ymmärrä miksi tuo naimattomuus olisi esim este kummiudelle. kyllä ne sieltä kuplasta herää kun se puhkeaa ja odottavat että sinä olet valmiina odottamassa ja kuuntelemassa. kannattaisi ehkä suoraan kysyä. ja sanoa miltä sinusta tuntuu. kirjoita vaikka kirje. siihen on helpompi pohtia sanavalintoja jottei ainakaan loukkaaa heitä.

 

[leijona76]

Mulla on edelleen ne lapsettomat ystävät jotka olivat jo sillon kun itselläkään ei ollut lasta. Se on kyl kurjaa että silleen karisee ne jotka eivät ole samassa elämäntilanteessa.

 

[TUOON]

No meillä ainakin kummit otetaan suvusta, eikä ystävät ole olleet kutsulistalla laisinkaan. Miksi suvusta? Ihan siitä syystä että ystävien kanssa ei tule pidettyä välttämättä yhteyttä tietyissä elämän vaiheissa, siskot yms. kuuluu koko ajan elämään.

ASIAA!

 

[Phoebsi]

Mä voisin jopa loukkaantua, jos mun lapsettomat ystävät ei ymmärrä että mun aika menee aluksi ihan vaan vauvan kanssa, ja miehen kanssa kun totutellaan perhe-elämään. Ja kummit meillä otetaan suvusta.

 

[nättitähti]

oon taas huomannu päinvastaisen..että ne lapsettomat itse katoo.
ja jopa eräs ystäväni jolla lapsi jätti yhteyden pidon vähiin kun tulin raskaaksi (toista lastani) nähtiin ehkä 2 kertaa sinä odotusaikana,vaikka ennen ainakin kerran viikkossa.
en sanonut mitään vaikka se loukkas. aina oli tärkeempää.
kun se itte rupes odottaan lasta ni sen eräs ystävä käänis selän. se joka tuli mun tilalle kun odotin vauvaa.. ja voi sitä ruikutuksen määrää jonka se kaato mun päälle.
no,elämä on. ei taida viäkään tajuta että teki saman mulle. nyt ollaan taas hyviä ystäviä.

kysyppä suoraan jos ahdistaa.

 

[jaa-a]

kun silloin alkaa kiinnostaa juuri äidiksi tullutta ihmistä pienen käärön kakan väri koostumus ja haju. niin veikkaan että sitä lapsetonta ei juurikaan? se on ISO elämänmuutos, arvot vaihtuu ja olet jatkuvasti toisen hengestä vastuussa. voi olla että ei enää kiinnosta ja ole tärkeää se mitä ennen lasta oli *todella* tärkeää..

 

[Oisku]

Vauvan saannin jälkeen ajatukset pyörii aika lailla sen nyytin ympärillä. :/ Hormonit heittää, univaje kasvaa, vauva roikkuu alkuun tissillä paljon jne. Valitettavasti siinä jää omat kaverit väkisinkin pikkuisen syrjään. Kun ei muutenkaan pysty lähtemään ja menemään samalla tavalla kuin lapsettomana. Aina pitää miettiä koska sopii, kuka katsoo lasta, koska pitää tulla kotiin jne. Jos on flunssakausi tai muuta, ei hirveän mielellään lähde johonkin liesumaan vauvan kanssa, koska kipeän vauvan kanssa on rankkaa. Ristiäisissä ei meilläkään ollut kuin perheet ja kummit, ei muita kavereita. Itse en ole ollut kenenkään kaverin lapsen ristiäisissä, enkä kutsua ole edes osannut kaivata.

Kannattaa olla itse hyvä ystävä, ja pitää yhteyttä edelleen kavereihin. Ymmärrä, älä hylkää. Tuskinpa siinä mitään henkilökohtaista on sinua vastaan, pikkulapsiaika vain on sellaista.

 

[milla]

No meillä ainakin kummit otetaan suvusta, eikä ystävät ole olleet kutsulistalla laisinkaan. Miksi suvusta? Ihan siitä syystä että ystävien kanssa ei tule pidettyä välttämättä yhteyttä tietyissä elämän vaiheissa, siskot yms. kuuluu koko ajan elämään.

ASIAA!

Minä taas näen niin että kummeilla haluan laajentaa lapselle tärkeiden aikuisten verkkoa. Minulla ja miehellä kummallakin yksi sisarus, joiden haluamme olevan kaikille lapsille samanarvoisia, jota ei kävisi jos heidät laittaisi kummiksi. Tietysti serkkuja ja muita sukulaisia voi valita mut ei ystävätkään ole pois suljettuja vaikka täytyy tarkkaan valikoida heistä tärkeimmät.

Ikävä tilanne, eiköhän se selviä juttelulla.

 

[röppö]

Mä olin meijän kaveri porukasta ensimmäinen joka sai lapsen.
Mä huomasin kyllä jääväni ulkopuolelle..kukaan ei enää soitellut mulle,ei käynyt kylässä ei mitään...
Ja mulla olis aikaa ollu kyllä nähdä jne..

Nykyään oonkin sit taas jo mielummin niiden kavereiden kanssa joilla ei ole lapsia ni ei kaikki kavereiden kanssa kulutettu aika mee puhuessa kakkavaipoista ja pukluista..

Mutta kyllä mäkin saattaisin loukkaantua jos joku mun ystävistä ei tajuis et haluun tutustua uuteen perheenjäseneen ja totutella elämään sitä perhe elämää..kerkii niitä kavereita nähä myöhemminkin,mutta se vauva vaatii sen huomion just..

 

[röppö]

ja meillä kummit tuli kaveri piiristä,tai no ystävä piiristä sellasia ystäviä jotka on pysyneet lapsesta aikuisiälle saakka..

 

[minullakin]

Mullakin on karisseet elämästä nekin jotka ovat rakkaina mielessä kuitenkin, mutten ehdi huomioida, kyläillä, ottaa osaa huoliin enkä iloihin, olla enää samalla taajuudella bestis tai kaveri. Äitiys on vaativampaa kuin lapseton tietää, ajatukset vievää ja tärkeintä on lapsen hoito, itsellekään ei ole aikaa, saati sitten vaativalle sosiaaliselle elämälle. Aamu alkaa aamupalasta ja koti täytyy rauhoittaa lasta varten, iltarutiinitkin vievät aikaa, vierailut on luxusta ja niinäkin aikoina lasta huomioidaan ja hoidetaan. Energiaa ei ole korkealentoiseen ajatuksen vaihtoon ja usein pienen tai pienten lasten kanssa todellakin elää yhtä hetkeä, yhtä päivää, hetki kerrallaan. Ajatusmaailma todellakin vaihtuu äidiksi tullessa eikä ole oikeastaan sama ihminen. KUmmiksi ei valitse ehkä omaa bestistä vaan jonkun jonka oikeasti kokee tärkeäksi ihmiseksi lapselle. SIitä ei pitäisi loukkaantua ettei pääse kummiksi, on itsekästä ja pikkumaista. Voithan osoittaa mielenkiintoa lasta kohtaan ja saada henkistä yhteyttä sitä kautta. Lapseton nimittäin usein ei tiedä miten paljon lapsen hoito vaatii, voi olla väsynytkin, eikä oikeasti edes muista kuka oli ennen ja mitä piti silloin tärkeänä. Mutta lapset kasvaa ja nekin ystävät saattavat löytyä uudestaan, keille ei ole syntynyt yhteyttä koko perheeseen eli lapseenkin. Sellaiset, jotka eivät ole hyväksyneet uutta tilannetta ja ovat ottaneet nokkiinsa, todellakin unohtuvat. Itse ymmärrän nyt vasta äidiksi tultua niitä ystäviä jotka tekivät ystävyydessä oharit saatuaan lapsia. En tiennyt millaista sydämen ryöstävää rumbaa elämä äitinä olisi, perhe vaativasti etusijalla joka hetki. Perheystävät ovat samassa tilanteessa, muut ulkoavaruudessa. Mutta jos haluat jalansijaa ystäväsi elämässä, hyväksy uusi tilanne, tutustu uudelleen, perheen ehdoilla. Ota yhteyttä lapsiinkin ja hyväksy, että he ovat aina tärkeimpiä ystävällesi, heidän kanssa ei voi kilpailla ajasta, lasten kanssa täytyy todella virittäytyä lasten ajatusmaailmaan, jotta lapsi voi hyvin. Lasta ei siis hoideta ylimalkaisesti vaan se on aikaa vievää elämän palkitsevinta raatamista. Tämä täytyy siis muistaa mielestäni miettiessä miksi sinut on unohdettu. Se ei johdu sinusta vaan elämän niukoista resursseista.