Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kaikki eivät vain yksinkertaisesti halua elää niin kuin yleisesti odotetaan: avioliitto, lapset, omakoti jne. En ole koskaan ymmärtänyt, mikä niissä lapsissa nyt niin ihanaa on. Jos ei halua ottaa vastuuta ja haluaa elää itselleen, teilataa heti.
Eihän siinä ole mitään pahaa. Ei vaan pidä mesota kovin asiasta, josta ei tiedä. Miten voit sanoa perhe-elämän olevan perseestä, kun se tilastojen mukaankin suojaa ihmisen terveyttää ja mielenterveyttä? Miksi parisuhteen odotetaan olevan pelkkää juhlaa ja romantiikkaa, kun se kautta aikojen on ollut myös käytännön järjestely jotta lapset saadaan kasvatettua? Romantiikkaa ja romanttista parisuhdetta ikuisesti tavoittelevat joutuvat pettymään kerta toisensa jälkeen, koska arki tulee vastaan lasten kanssa ja ilman heitä.
Parasta pitkässä parisuhteessa etenkin lasten kera on huomata, miten kumppani jaksaa jatkaa kun sinä et, ja miten kumppanista tulee esiin aina uusia puolia. Miten voi luottaa ja tukeutua toiseen, ja että kun itse huutaa tiskivuoren yltä "mä en vittu jaksa enää päivääkään" ostaa kumppani sulle suklaakarkkipussin ja sanoo, että mee sohvalle. Lapsettomien ei tarvi tuntea sitä väsymystä, mikä seuraa työn ja perheen yhtälöstä, lapseton oikaisee rankan päivän päätteeksi sohvalle tai lähtee salille, lapsellinen polkee hakemaan lapset, alkaa vääntää kotitöitä ja valvoo läksyjä, vie harrastuksiin, istuu vanhempainilloissa, selvittelee riitoja ja vaatekasoja kaatuakseen puolikuoliaana sänkyyn kl20.45. Ei, ne ei tiiä mistä ne puhuu. Silti ei antais lapsia pois edes hoitoon yli 2 päivän ajaksi!
Huh, tulipa sepustus!
(monesti vieläpä...