Lapsettomuudesta kärsivä ystävä ja oma raskaus

["epe"]

Paras ystäväni on yhden lapsen äiti, tätä lasta tehtiin kauan ja vika hoitokierros tärppäsi. Nyt ovat 4 vuotta yrittäneet toista lasta tuloksetta ja lääkäri ilmoitti, että enää kaksi kertaa yritetään, sitten hoidot lopetetaan. Ystävä soitteli minulle juuri viime viikolla ja oli ihan maansa myynyt, itki ja suri tilannetta.

Minulla on mieheni kanssa kolme lasta, kaikki raskaudet tulleet todella helposti. Neljättä olemme suunnitelleet ja ystävänkin kanssa olen puhunut, että seuraava on toiveissa jossain vaiheessa, ei nyt. Kaksi edellistä raskauttani ovat ottaneet ystävälle todella koville, koska heille on samanaikaisesti toivottu vauvaa.

Nyt tosiaan ystävä purki minulle tilannettaan ja itki lapsettomuutta, pyysi kertomaan, jos olen raskaana ja kyseli onko meillä nyt yritystä. Vannoin ettei ole, niin kuin ei olekkaan. Kerroin, kuinka viimeisen kuukauden-puolentoista aikana meillä on ollut seksiä tasan kerran, eikä sekään mennyt loppu asti, koska kesken kaiken kuopus alkoi oksentamaan.

Olen ollut ison projektin keskellä, yrittänyt hoitaa alle kouluikäisiä lapsia ja kotia ja jopa muistaa välillä itsekkin syödä, seksi on ollut viime kuukaudet ihan minimissä. Mies on ollut työn takia usean yön pois kotoa, välillä minä olen nukkunut lastenhuoneessa ja jos lapset ovat nukkuneet, niin minäkin olen kaatunut sänkyyn. Vauvahaaveita päätimme tosiaan siirtää ainakin hetkellä.

Ja sitten puhelun jälkeen se iski tajuntaan. Ensin luulin vain, että olen tulossa kipeäksi, kun iso projektikin on ohi ja on taas aikaa. Oli kylmä ja mahaan sattui, väsytti. Menkkojen olisi pitänyt alkaa pari viikkoa sitten, olen ollut vain niin kiireinen projektin loppusuoralla, ettei se ole edes tullut mieleeni. Siinä vaiheessa, kun huimaus alkoi, tiesin heti mistä on kyse, raskaana ollaan taas, vaikka kuopusta vielä imetänkin. Nyt pelottaa ihan mielettömästi mitä kerron ystävälle. Apua!

Hävettää, kun ensin ole kertonut ettei me edes vauvaa yritetä ja sitten touhutipoista raskaudun, kun toinen yrittää miehensä kanssa samaa apujen kanssa siinä onnistumatta. Kannattaisiko tunnustaa tilanne heti vai odotella hetki, jos heilläkin vaikka tärppäisi vikoilla yrityskerroilla.

 

["noh"]

Odota muutama viikko, niin näet, oletko tosiaan raskaana. Mutta sitten vaan härkää sarvista ja kerro ystävällesi. Se sattuu häneen, mutta vielä enemmän sattuu, jos et kerro ja hän kuulee sen muualta / näkee / tajuaa myöhemmin sinun pimittäneen tiedon häneltä.

 

[voi herra ihme]

No en nyt heti perään soittais. Mutta mikäs siinä sitten auttaa kuin seuraavalla kerralla kertoa että me ei osata perhesuunnittelua ja näköjään ite tulen raskaaksi suurin piirtein pyhästä hengestä...

Kummia te nykyajan nuoret naiset keskenänne puhutte. Mulla ei ole tullut mieleenkään selvitellä seksini määrää ja laatua puhelinkeskustelussa ystävieni kanssa...

 

[Leona Y hrm]

Ihmeellinen tapa ajatella.

 

[Skaardie]

Kenelläkään ei ole vaikutusvaltaa omiin sukusoluihinsa. Ei miehillä tai naisilla.

Minulla on myös hyvä ystävä, jonka tiesin haaveilleen raskaudesta jo reilut kaksi vuotta tullessani itse kertalaakista raskaaksi. Hänellä meni vielä vuosi, ennen kuin onnistui. Avoimia ollaan oltu aina ja kerroin raskaudesta hänelle ensimmäisten joukossa.

Nyt hän on sitten taas reilun vuoden haaveillut toisesta lapsesta ja ei meinaa onnistua.

Meilläkin kakkosesta oltiin ajatuksen tasolla haaveiltu jo jonkin aikaa. Pillerit jätettiin pois kesäkuun lopussa ja kortsu elokuun puolivälissä. Ja eipä siinä taas mennyt kuin pari räpellystä (lue; ohilaukauksia, ei niin mahtavia ajoituksia ovulaation kannalta jne.), mutta alle kolmen viikon päästä sitä jo oltiin raskaana.

Ystävälleni asiasta olen ilmoittanut ja hän ilmoitti olevansa minun puolestani iloinen, mutta omasta puolestaan surullinen.

Aina ei elämä ole reilua.

 

["epe"]

Ystävä on aina ennenkin vähän katkerasti kommentoinut kaikkien alkaneita raskauksia, joka kerta on ottanut aikansa ennen kuin on ollut sujut tilanteen kanssa. Ymmärrän kyllä, olisin itsekkin kateellinen ja katkera hetken, jos en saisi sitä mitä eniten haluan ja toisille se ei tuottaisi mitään ongelmia. On se niin väärin, toivoisin ihan mielettömästi, että nyt tärppäsi ja heillekkin lapsi suotaisiin.