@Keltainenkukka92 mulla oli siis sikiö kuollut 8+4 ja vuoto alkoi vasta 11+1. Mutta mulla olikin lääkkeellinen kierto, Cyclogestit piti vuodon poissa. Oireet mulla jatkui silti, pahoinvointi jopa paheni tuonne loppua kohti, että eipä niistäkään mitään voinut tulkita

. Vasta jälkeenpäin olen tunnistanut jotain mikä tuntui olevan vialla, mm. kohtu tuntui kovalta ja kiinteältä vs. aiemmissa raskauksissa se on aina ollut "pörheä". Kyllähän se luottamus on juuri sitä mikä tässä touhussa katoaa, sekä omaan kehoon että ihan ylipäätään siihen että voisi luottaa että onni osuisi omalle kohdalle. Mä luin jostain että kun varhaisultrassa on nähty syke, on 96% todennäköisyys että raskaus jatkuu loppuun asti. Mä sain sitten senkin jackpotin että osuin tuohon 4 prosenttiin, jee.

Tämä palsta on nyt ollut niin epäonnen kiroissa loppukesän että ei ihme jos täällä tuntuu ettei ole onnistumisen edellytyksiä. Mutta nythän näyttäisi että alkaa kelkka kääntyä! Toivon sulle rentoa zen-mieltä ja voimia raskaana oloon
@Annika88 hei pahoittelut, mä taisin nyt sekoittaa johonkin toiseen.

Muistelin että tossa muutamia sivuja sitten joku tuoreehko palstalainen luetteli tulevia lääkkeitään IVF varten, ja mä olin ihan että hei nevöhööd näistä... Mutta oli miten oli, kiva että pääset ensi kierrossa jo vauhtiin!
@Mariamimi mahtavaa että siirto on jo ensi viikolla, niin jännää!

Mä oon siitä limakalvosta täällä paljon puhunut, kun itsellä aina sen kanssa ongelmia. Mulla on ehtinyt aina limisultrasta siinä noin viikossa limakalvo kasvaa vähän vajaa sentin, ehkä n. 1 mm/pvä. Tosta limakalvon optimaalisesta paksuudesta on kyllä niin montaa mielipidettä kuin on lääkäriäkin.
@Mollama meidän lapset on 5 ja 7. Alkionsiirrosta syntyneitä siis hekin. Emme ole heille kertoneet, eikä itse asiassa olla edes hoidoissa olemisesta tai keskenmenosta kerrottu juuri kellekään läheisille (esim. vanhemmillemme tai sisaruksillemme). Mä olen ollut aina nämä vuodet tosi yllättynyt siitä, miten avoimesti monet tätä hoitotaivaltaan jakaa (ja se on tietenkin ihan fine). Mä vaan olen aika yksityinen ihminen ja sit toisaalta mä tykkään itse päättää, milloin puhun mun mieltä painavista tai surua ja ahdistusta aiheuttavista asioita. En vaan jaksaisi yhtään niitä
no kuinka teidän hoidot nyt menee, ai että voi voi...-puheita

. Helpompi pitää asiat sisällään ja sit ihan muutamalla läheisemmälle ystävälleni olen kertonut, mies ei ole kertonut kellekään.
oliko
@Zelina ja
@Toivotonvieralija teillä verikoetta vielä tulossa?
Mulla kun siirto nyt parin viikon päässä häämöttää, niin olen ihan maani myynyt ja voini syönyt. En siis usko yhtään, että voitaisiin onnistua. Mä olen jotenkin niin varma, että mä jään tänne palstalle katkeruuttani itkemään ja ne on ne jotkut muut, jotka onnistuu

. Onko muita synkkyyksissä vellovia?