Lapsettomuushoidoissa olevat

[sara3]

Tämänpäiväinen munasolupunktio meni sinällään ihan hyvin, mutta saaliina ei ollut kuin kolme munasolua. Ne olivat kuulemma hyvän kokoisia kyllä, eli en tiedä tarkoittaako se sitä että ne oli siis kaikki kypsiä. Lääkäri soittelee huomenna hedelmöittyikö mikään niistä. Vaikka olenkin luonteeltani optimisti niin tajuan että nyt on kyllä iso riski että jo huominen puhelu sisältää nollauutisia, saati sitten että siirtoon päästäisiin.

No mutta onneksi se punktio oli siis ihan jees eli sikäli ei ole kauheaa jos pitää mennä toistekin. Minäkin tykkäsin kovasti niistä lääkkeistä. Oikealle pistokohtaan tuli vuoto mutta se hoitui sellaisella töllykällä joka sai olla n. tunnin paikoillaan. Tunsin vuodon tullessa itsekin kun veri valui ulos asti,ja siinä meni varmaan hukalle ne muutamat rautatabletit joita olen muistanut syödä sen jälkeen kun keväällä todettiin että ferritiini on vain 19. No ei auta kuin tsempata niiden kanssa.

Siitä "IVF:t pinoon" -ketjusta tajusin senkin, että samalla naisella on yleensä kohtuusamanlaisia solumääriä, toki laskevn trendin iän myötä saattaa nähdä. Eli mun kohdalla tää nyt varmaan menee niin että tehdään x määrä ivf:iä rupusaaliilla kunnes toivottavasti kohdalle osuu onnekas munasolu tai kunnes päätän siirtyä lahjasoluihin. Hohhoijakkaa.

Toivotaan, että nuo kolme munasolua hedelmöittyisivät ja siirrettävää tulisi. Ja jos joutuisit uuteen IVF-kiertoon, niin jospa sulle pystyttäisiin heti alusta antamaan tujumpi lääkekombo/-annostus. On aivan totaalista kakkaa, että näissä IVF-hoidoissa se eka stimulaatio on niin hakuammuntaa. Onko vointi ihan hyvä? Onko turvotusta tms?

 

[sara3]

Joo, sitä minäkin toki toivon että jos uusi ivf tarvitaan niin selkeä kp1 -tunnistus ja alusta asti kunnon lääkemäärä buustaisivat tuloksia. Mullahan säilyi vuotokontrolli Microgynonien aikaan aika lailla just sen 3 viikkoa mitä yksi liuska kestää, ja sen pitäisi ymmärtääkseni myös riittää tasakokoistamaan ne follit, joten eiköhän olisi järkevää jatkossa syödä Microgynoneja sen 3 viikkoa ennen ivf:ää. Nythän söin viisi viikkoa koska oli se reissu.

Nyt kyllä stressaa aika paljon mahdolliset uuden ivf:n aiheuttamat työpoissaolot. Tämä kierros meni hyvin lukuunottamatta sitä että tämä punktio osui hankalalle päivälle. Jos seuraavakin punktio osuisi tälleen niin ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin kertoa koko homma työnantajalle.
Ja rahanmeno ärsyttää myös. Olen lykännyt kaikkia mahdollisia ajankohtaisia hankintoja ajatuksella että niitä voi miettiä alkuraskaudesta kun ei mene rahaa hoitoihin eikä minkään lastenvaunujenkaan ostolla ole vielä kiire. Mm. mun välikausitakki alkaa olla tasoa pultsari, mutta mennään sillä nyt sitten vissiin edelleen toistaiseksi.

Tuo rahanmeno ärsyttää itseänikin paljon. Itsekin olen nyt laittanut kaikki haluamani asiat odottamaan. Huomenna saan laskun tähänastisista IVF-hoidoista ja uskon sen olevan n. 3500€ luokkaa. Että keksisin muutakin tekemistä tuolle summalle.

Mua pännii, että mulla taitaa olla jonkinlainen hyperi. Olo on turvonnut ja kipuisa, vaikka kuinka yritän juoda ja ajatella, että ehkä tämä vaan kuuluu asiaan. Jos/kun tämä nyt on sitä hyperiä, niin huominen alkionsiirto peruuntuu ja menen sitten vaan toteamaan onko nestettä vatsaontelossa. Ihan jo taloudellisestikin olisin halunnut huomenna alkionsiirtoon, koska tästä eteenpäin ne maksaa jotain 1100€/siirto.
En edes anna itseni ostaa uusia alushousuja kulahtaneiden/rikkinäisten tilalle, kun rahanmenoa hirvittää ja olen ihan tavan ihminen, jolle 1000€ on ISO summa rahaa.
Ärsyttää myös, että siirto jää nyt todennäköisesti tekemättä ja tuo pirun arvokas siirto siirtyy luoja tietää mihin ajankohtaan.

 

[sara3]

@MyMa Lääköri sanoi tänään puhelimessa. Ensiviikolla meillä on paikan päällä aika ja ultraus, jolloin jutellaan lisää veihtoehdoista. Mutta mies on kovasti nyt tuota mieltä, että kokeiltais ensin tuo. Ja tavallaan kyllä ymmärrän, koska hyvässä lykyssä tämä 2v raskaaksitulemattomuus jos johtuukin tästä niin sit on tsäänssit raskautua. Olenhan kesällä -23 tullut raskaaksi x3. Miehellä raudan kanssa ongelmaa ollut jo pitempään, nyt vasta tajuttiin yhteys. Samaan aikaan en usko, että tulisin enää luomusti raskaaksi. Onhan tässä aikaa mennyt jo vuosia. Pelkään pahoin ettei olekaan ainut syy vaan on jotain muutakin ongelmaa, niin sitten menee tuo 6kk hukkaan ja ollaan taas samassa pisteessä ja minä hajoilemassa joka kuukausi. Puoli vuotta on hiton pitkä aika. En tiedä. Oon jotenkin ihan sekavassa tilassa nyt. Olin ihan valmistautunut hebkisesti jo ivf alotukseen ja siihen että nyt konkreettisesti alkaa tapahtua ja nyt jos tämä onkin vaan kuukausien odottelua, niin en enää tiedä millä ajatuksilla mä täytän aivoni. Tuntuu ettei päässä pyöri yhtään mitään muuta kuin tämä lapsettomuusongelma. Huokaus.

(Taas kunnon purnaus, mutta jotenkin on aivot vaan yhtä negaatiota ja toivottomuutta täynnä)

Voi ei @Mollama oon pahoillani tuosta. Tässä prosessissa nuo 3kk odottelut tuntuu/ovat aivan karmeita henkisiä piinapenkkejä. Ei ihme, että ajatukset on nyt negatiivisia. Ihan kuin juoksisi viimeisillä voimillaan maaliin, jota joku aina siirtää kauemmas juuri kun sitä lähestyy. Vähemmästäkin uuvahtaa.
Auttaisiko sua kirjoittaa paperille teidän tilanne ja kaikki nuo kysymykset, mitä tuossakin viestissä pohdit?
Minusta tuo pohdintasi siitä, onko tämä ferritiiniasia niin iso, että voi oikeasti vaikuttaa yli 2 vuoden yrittämiseen. Minustakin jotenkin IVF kuulostaisi paljon fiksummalta, jos vaikka olisi ICSI lisänä.

Minusta teidän on hyvä tuoda lääkäreille myös esille teidän lapsimäärätoive. Tiedän, että tässä lapsettomuussuossa sitä monesti vaan alkaa ajatella, että saisipa edes yhden lapsen. Ennen näitä epäonnistumisia ihmisillä on kuitenkin ollut mahdollisesti toiveena enemmänkin. Siksi kannustankin tuomaan teidän toiveenne esille lääkärille ja kysyä, että esim. "Toivoisimme kahta lasta, onko meidän kannattavaa käyttää aikaa tähän ferritiiniasiaan, kun olemme kuitenkin yrittäneet jo yli 2 vuotta onnistumatta?".
Jotenkin toivoisi, että siellä lääkärit pohtisivat kokonaistilannetta, johon kuuluu myös esim. lapsimäärätoive sekä pariskunnan osapuolien jaksaminen. Tuo jatkuva odottaminen on hemmetin kuormittavaa.

Kaikki sympatiani ovat sinun puolellasi ja toivon, että ensi viikon käynnistä on apua.

 

[näännä]

Tuo rahanmeno ärsyttää itseänikin paljon. Itsekin olen nyt laittanut kaikki haluamani asiat odottamaan. Huomenna saan laskun tähänastisista IVF-hoidoista ja uskon sen olevan n. 3500€ luokkaa. Että keksisin muutakin tekemistä tuolle summalle.

Mua pännii, että mulla taitaa olla jonkinlainen hyperi. Olo on turvonnut ja kipuisa, vaikka kuinka yritän juoda ja ajatella, että ehkä tämä vaan kuuluu asiaan. Jos/kun tämä nyt on sitä hyperiä, niin huominen alkionsiirto peruuntuu ja menen sitten vaan toteamaan onko nestettä vatsaontelossa. Ihan jo taloudellisestikin olisin halunnut huomenna alkionsiirtoon, koska tästä eteenpäin ne maksaa jotain 1100€/siirto.
En edes anna itseni ostaa uusia alushousuja kulahtaneiden/rikkinäisten tilalle, kun rahanmenoa hirvittää ja olen ihan tavan ihminen, jolle 1000€ on ISO summa rahaa.
Ärsyttää myös, että siirto jää nyt todennäköisesti tekemättä ja tuo pirun arvokas siirto siirtyy luoja tietää mihin ajankohtaan.

Voi kurja jos on hyperi! Sekä rahanmeno että se että tuleehan siitäkin sitten lisäodottelua, joka tosiaan on ikävää kuten edellä totesitkin @Mollama lle, jolle myös sympatiahalaukset täältä!

Mulla jomottaa välillä vasenta munasarjaa, josta kerättiin "huikeat" 4 follia. Oikea, vaikka sillä puolella oli vuoto, on nyt hyvinkin rauhallinen. Mutta siellä olikin siis vain kaksi follia että melkeinpä sellainen normikiertohan tämä oli sen osalta. En ole tarvinnut mitään lisäsärkylääkkeitä.
Niistä punktiossa saamistani lääkkeistä olin kyllä pitkään tokkurassa tai taidan olla vieläkin. Exä kävi hakemassa mut Felicitakselta ja nauroi kun narisin ja kävin hitaalla kuin mikäkin suboxone-käyttäjä. Kotona sitten nukuin koko päivän.

 

[Keltainenkukka92]

@Mollama niin sympatisoin, varmaan jokainen meistä tietää kuinka hanurista odottaminen on.

@näännä ymmärrän että kolme tuntuu pieneltä määrältä mutta kolme on kuitenkin kolme mahdollisuutta

@Pikkutytöt onpa kurja tilanne
. Meillä on aika samanlaisia arvoja (matala afc, huono amh, helposti kystiä) ja me onnistuimme luomuna reilun vuoden yrittämisen jälkeen, eli ei ole mahdotonta. "It only takes one egg...". Toki yksi iso ero on että olen sinua melkein 10v nuorempi. Tapahtuuko ovis aina ja onko lutaali tarpeeksi pitkä? Jos nämä ovat kunnossa tuskin hyödyt mistään lääketuesta mutta jos jommassa kummassa on häikkää niin ehdottomasti hakemaan tukilääkitystä.

@sara3 sormet ristissä että pääset siirtoon! Miten hyperiä siis todetaan, olen ihan pihalla kun en tod ole ollut hyperikandidaatti. Ja jos et pääse niin yritä olla iloinen huippusaaliista, moni meistä voi vain unelmoida tuollaisesta määrästä ja pitäisi käydä ainakin 3-4 IVFssä että yhteensä pääsisi tuollaiseen lukuun.

@Mariamimi onko fiiliksiä/tuntemuksia?

 

[Mollama]

Kiitos kaikille
Pitää joo ensiviikolla kyllä kysyä lääkäriltä kaikki mahdolliset skenaariot läpi, mikähän olisi järkevintä. Ollaan siis yksityisellä niin lääkäri jo todennut, että täytetään kevyesti ivf "kriteerit" (yli 2v viimeisimmästä plussasta/km). Mutta mies varsinkin miettii just tuota raha puolta, koska ivf:n palaisi iso osa meidän säästöistä. Lisäksi pohtii miten mä kestän sen hormoonikuorman, mitä ivf:ssä tulee (ihana hän kun ajattelee näin mua ). Ja ymmärrän kyllä raha puolen, koska JOS tämä nyt olisi vain tämä rautaongelma ja JOS se nyt ratkeais 700e infuusiolla, niin totta ihmeessä sillä mentäis. Mutta kun kukaan ei voi ennustaa. Onko se se hitsin rauta vai ollaanko sit kuukausien päästä samassa tilanteessa. Ja nyt just tuo aika tuntuu aivan mahdottomalta kestää.

Nyt mä menen nukkumaan. Murehdin koko viime yön ja nukuin vaan 3h, että ei auta tätä tämän päivän oloa yhtään sekään. Josko huomenna olis edes vähän parempi mieli.

 

[sara3]

Niinhän siinä lopulta kävi, että tulin tänä iltana päivystykseen kun turvotus epäilytti ja keskivaikea hyperstimulaatio mulla on.
Huominen siirto on siis ehdottomasti peruttu ja pitää ottaa hyvin rennosti lähipäivät.

Pistospäivät ja punktio menivätkin liian kivuttomasti ja helposti.

 

[näännä]

Toipumisia @sara3 ja harmi ettei tuoresiirtoon nyt sitten päästy. Mutta onneksi saatte ilmeisesti pakkaseen loistosaaliin!

 

[Pikkutytöt]

Kiitos kommenteista @Mariamimi ja @Keltainenkukka92 ! Koitan kans nyt vaan toivoa että olisko kuitenkin mahdollisuus. Jotenkin mietin sitä että kun niin vähän aikaa edellisestä lapsesta niin ei kai nyt ihan täysin tilanne voi romahtaa kahdessa vuodessa.

 

[näännä]

Noniin nyt tuolla sovelluksessa lukee että "Hedelmöittynyt: 1kpl". Aika kova kato heti alkuunsa. Siis ihanaa ettei ole 0kpl ja että mun kropasta löytyi munasolu joka osaa hedelmöittyä. Silti ois myös ihanaa päästä siihen siirtoon ja jos kato jatkuu seuraavissakin vaiheissa näin kovana kuin mitä tähän asti niin enhän mä tiistaina missään siirrossa todellakaan ole.

 

[sara3]

Noniin nyt tuolla sovelluksessa lukee että "Hedelmöittynyt: 1kpl". Aika kova kato heti alkuunsa. Siis ihanaa ettei ole 0kpl ja että mun kropasta löytyi munasolu joka osaa hedelmöittyä. Silti ois myös ihanaa päästä siihen siirtoon ja jos kato jatkuu seuraavissakin vaiheissa näin kovana kuin mitä tähän asti niin enhän mä tiistaina missään siirrossa todellakaan ole.

Siis eikä. Oon niin pahoillani. Toivotaan tuon yhden olevan sitkeä kaveri, joka päästäisiin siirtämään tiistaina, mutta tajuan täysin että eipä siihen hirveästi uskalla luottaa ja valmistautuu jo pettymykseen. Miksi tämä on niin vaikeaa ja ankeaa välillä?! Mulla meinaa pää räjähtää siihen, miten epäreilua tämä kaikki on ja miten ihmisiltä vaaditaan ihan yli-inhimillisiä kykyjä selvitä jatkuvista vastoinkäymisistä ja sitten nousta alhosta ylös vaan kokemaan seuraava pettymys.

Tämä on se syy, miksi moni lapsen saanut kokee kuitenkin itsensä lapsettomien joukkoon kuuluvaksi (siis indentifioituu enemmän sinne kun esim. äiteihin). Tässä tulee liikaa iskuja oikealta ja vasemmalta, vaikea niitä on unohtaa vaikka vauvan saisi.


Itse itken turhautumistani täällä sairaalassa, jossa edelleen olen. Nukuin yön surkeasti ja haluaisin vaan kotiin lepäämään. Äsken minulle selvisi, että tämän hyperin takia en pääse siirtoon 2kk, koska tarvitaan todennäköisesti välikierto. En saa pidettyä tunteitani kurissa vaan itken nyt vaan puhdasta vitutusta siitä, miksi tässä genressä kaikki on niin vaikeaa.

Tässäkin keskustelussa alkoi olla ihana optimistinen pöhinä, odottava fiilis. Nyt sitten yksi kerrallaan alkaa tulla vastoinkäymisiä, jotka laittaa ihmisiä henkisesti tiukille. Toivon, että niitä ei tulisi enempää.

Phuuhh... Minulla koko vuosi 2025 tulee olemaan omistettu saakelin itsepäisille munasarjoilleni, jotka tekee päinvastoin mitä toivotaan tai vetää yllätyskortin hihastaan. Vaikea rakastaa tai edes sietää kehoaan tällä hetkellä.

 

[näännä]

Voi ei, @sara3 kun tulee noin pitkä tauko! Toivotaan että pääset nyt edes viikonlopuksi kotiin lepäämään <3

 

[Karhurouvanen]

Moi kaikki, tänne mäkin taidan nyt päätyä, vaik aluks loppukesällä kävin täällä lähinnä kyselemässä jotain ku aattelin että täällä enemmän tietoa. Mutta nyt tulikin gynekologilta aika murska-arvio ja lisäksi puolison kanssa tuli kränää ja en tiedä saanko siis enää kokea sitä kolmatta raskautta, jota nyt tässä kohta kolme vuotta oon toivonut. Joten sori jo etukäteen seuraavasta pitkästä tilityksestä..

Aloitetaan vaikka gynekäynnistä. Vähän samanlaisia kokemuksia kuin @Karhurouvanen kertoi, ei ehkä ihan yhtä paha mutta lähelle. Varasin vielä ajan Felicitaksesta ensikäynnille/hedelmällisyyskartoitukseen kun ajattelin että siellä jos jossain nämä asiat osataan hoitaa kaikin puolin. No se lääkäri oli ensinnäkin todella epäempaattinen, oikee sellanen *ttumainen vanhahko nainen, joka kommentoi tyyliin kaikkeen mitä sanoin silleen "silmiään pyöritellen" että ei nyt näin eikä ainakaan noin. Lisäksi se ei sanonut mulle että mitä näki ultrassa olikin kystia 2kpl vaan sain käsityksen että nyt on tulossa lyhyt kierto kun nyt jo näin isot munarakkulat, ja sitten jälkikäteen omamehiläisestä luin että diagnoosi: munasarjojen kystat. Sanoi että tilanne näyttää huonolta ultrassa että ikä näkyy (oon kohta 41v.) ja AFC oli 2/6 eli 2 antraalifollikkelia toisella ja 6 toisella puolella. Ja tosiaan eka käsitin että lisäksi ne kaksi on niitä kohta ovuloitumassa olevia mut ne olikin ilmeisesti sit niitä kystia enkä oikeen tajuu et jos ne oli niitä eli viime kierrosta jääneitä puhkeamattomia munarakkuloita niin miten se ovulaatio sit sen mielestä oli nyt tulossa. Ja miksi se ei mulle sanonut että ne on kystia. Sit se sanoi että mun tilannetta ei pystytä hedelmöityshoidoilla auttamaan. Enkä osannu sit kysyä siitä lisää ku vaan ihmettelin mielessäni. Mutta eikö nimenomaan huonoa tilannetta voisi esim ovulaatiota tukevilla lääkkeillä auttaa? Menin siis sinne käynnille alunperin sen takia kun viimesimpänä oli 52 päivää kestänyt kierto ja muutenkin viime synnytyksen (loppukevät 2024) jälkeen lokakuusta ku menkat palas niin kierron pituus alkanut vaihtelemaan 19pv-25-27pv-30pv vaihdellen eri pituisia. Niin oon siitä alkanu pelkää et onko esivaihdevuodet. Ilmeisesti kai sit on. Ja sit se laitto lähetteen labraan jossa AMH olikin sitten hyvin huono 0,35. Oon jopa ihmetellyt että jos tilanne on näin huono niin miten ihmeessä mä olen edes nämä nykyiset lapset voinut saada luomusti ilman mitään yritystä (2022 ja 2024, jolloin synnytysten aikaan olin 37v ja 39v). Eli kaiken kaikkiaan ihan kamala käynti joka aiheutti vaan enemmän kysymyksiä ja pahan mielen. Korostan vielä että tottakai kuka tahansa lääkäri olisi joutunut ikävät uutiset kertomaan eikä se ole tässä se ongelma, mutta tämän naislääkärin tyyli oli niin töykeä ja jopa alentuvasti suhtautui minuun kun huoliani esitin että häneltä ei kyllä mitään empatiaa tippunut. Niin ja kun kysyin ovulaatiotesteistä niin niihinkin suhtautui jotenkin oudosti, ettei ne nyt niin tärkeitä ole, että no voithan sä niitä tehdä jos haluat.

Mutta jos joku osaa kommentoida näitä tietoja niin otan mielellään tietoa vastaan: Vaginaalisella uä:llä avfl kohtu ap-mitta 51 mm, leveys61 mm, em 8,6mm (-> tämä vissiin kohdun limakalvo ja paksuus ok pian tulevaan ovulaatioon nähden?). Oikeassa ovariossa 23x24mm simplex kysta, vasemmalla 28x25mm simplexkysta reunamilla muutamia antraalifollikkelieta /puoli AFC 2/6.

Sekä sitä että miten niin ei pystyisi millään lääkkeellä/hoidoilla auttamaan tilannetta? Ja siis voiko hedelmällisyys todella romahtaa näin paljon että 1v4kk edellisestä synnytyksestä ja luomuraskaudesta mentäiskin täysin nollatilanteeseen?

No sitten tämän käynnin johdosta mä aloin stressaamaan ja meillä kävi ekaa kertaa puolison kanssa niin että yritettiin ns. väkisin kun testeistä ja gynekäynnistä päättelin et ovis ois just tulossa ja siis homma ei onnistunu väkisin yritettynä yhtään ja puoliso turhautui totaalisesti ja tuli vähän eripuraakin seuraavana päivänä kun käytiin tilannetta läpi. Hän on siis muutenkin sitä mieltä että meillähän on jo nää 2 ihanaa pikkutyyppiä täällä, et kolmas saa tulla jos tulee. Ja tietenkin olen samaa mieltä että todella onnellinen olen meidän lapsista. Mä vaan sillon ku esikoinen oli jotain 5kk koin jotenkin sellasen vahvan tunteen että kolme ois hyvä, ja sit kun puolisokin on ollut samaa mieltä, niin oon siinä ajatuksessa tai siis toiveessa elänyt melkeen kolme vuotta. Saatiin kyllä sovittua, meillä on todella hyvä keskusteleva parisuhde ja muuta läheisyyttä on ollut tuon tapahtuman jälkeenkin. Mutta on siinä se mutta, että puoliso haluaa vain edetä niinkuin aiempien raskauksien edeltävänä aikana että ollaan yhdessä siten kuin ollaan ja toivotaan että raskaus siitä alkaa. Että ei tähdätä mitenkään ovulaatioon tms. Ja kun en mä voi toista pakottaa niin me tullaan sit etenemään näin, mikä meillä tarkoittaa käytännössä kerran viikossa. Ja vielä sekin tässä ongelmana että vaikka ollaan toi ikävä ilta puhuttu läpi, niin puoliso ei selvästi sen jälkeen ole vielä halunnut edetä makkarin puolelle, tuosta nyt pari viikkoa. Tämä kierto meni siis yhdellä mahdollisuudella eli aika todnäk ohi. Toivon että ensi kiertoon tilanne normalisoituu, jos ei, niin yritän varovasti puhua asiasta.

Näiden viime viikkoisten uutisten myötä päätin että poistun vauvapalstoilta, mutta nyt tuli tunne, että täytyy teiltä tulla kysymään mielipiteitä ja kokemuksia. Insseihin tai ivf-hoitoihin me ei lähdetä, mä voisin mut puoliso ei halua, mutta jos jollain lääketuella voisi kokeilla jossain kohtaa niin siihen voisin lähteä. Toki sit pitäis saada sovittua et jos siihen lähetään niin ainakin alkukierrosta pitäs sit 2xvko jaksaa.

Nyt mulla on yllättävän suuri rauha kuitenkin onneksi tän asian kanssa kun oon tätä niin paljon miettinyt ja puhunut asiasta (sekä ammattilaisille että ystävälle). Koen niin suurta iloa näistä kahdesta pikkutyypistä, joiden kanssa saan olla kotona vielä vuoden loppuun. Samalla toivon ihan hirmuisesti että meille suotaisiin vielä kolmas ihme.

Ainoat mihin voin nyt vaikuttaa on pudottaa loput kertyneet raskauskilot (13kg normaalipainoon) ja jättää kaikki alkoholi pois jonka tein jo melkein kk sitten ja ruokavalion muutin rajoitetuksi viikonloppuna. Ne kun on nyt mun ainoat keinot auttaa tilannetta plus tietty vitamiinit ym. niin ainakin on motivaatio kunnossa painonpudotukseen

Oon teiän kaikkien tilanteita täällä seuraillut, ja ihanaa kun on ilmeisesti kolme plussaa nyt tullut lähiaikoina ❤ ❤ Ja muistelisin että @Keltainenkukka92 joskus kertoi omasta matalasta AMH-arvostaan ja silti tuli luomuplussa että ehkä mullakin on toivoa.

Onpa kurjaa, varmasti tosi kurjat fiilikset sulla Kauhee lääkäri, miten voivatkin olla tuollaisia, muistan kun itse toisen lapsen ivf-hoidossa 33-vuotiaana (AMH 0,33 sillon) joku 6-kymppinen tympeä lääkäri tiuskaisi että ”no kyllä nämä niin hiljaiselta näyttää että kyllä se on varmasti lahjamunasolut seuraavaksi, ovat jo tiivistyneetkin (munasarjat). Tuli sitten kuitenkin vauva niistä hoidoista, tokasta siirrosta/ekasta blaston siirrosta (ja myös luomuraskaus siinä hoitojen aikana mutta se oli kohdunulkoinen niin kuin mulla aina, toinen tuba on poistettu ja toisessa ilmeisesti vikaa vaikka on testattu auki olevaksi).

Tuosta AMH:sta, AMH kertoo eniten ivf-stimulaation vasteesta, periaatteessa luomuna on ihan hyvät mahikset (varsinkin nuorena) vaikka AMH olisikin alhainen, jos ei ole muuta ongelmaa, mutta siinä kohtaa jos luomuraskautta ei tule ja AMH on matala niin ollaan ongelmissa. Ikävä kyllä matalan AMH:n tapauksissa ivf-ennusteeseen vaikuttaa eniten ikä ja yli 40-v matalalla AMH:lla ivf:llä mahdollisuudet eivät ole kovin hyvät, siis tilastollisesti. Ja ylipäätään kun ivf perustuu ensisijaisesti siihen että muniksia saadaan suuri määrä joista sitten joku/jotkut on hyviä, matalan AMH:n tapauksissa on hyvin mahdollista että ne pari munista mitä saadaan, eivät ole hyviä.


Luomuyritys kuitenkin asia erikseen kun luomuyrityksessähän mahdollisuuksia on joka kuukausi, että vaikka munasolut olisivatkin jo vähenemään päin ja sen myötä jo parhaat yksilöt käytetty niin on todennäköistä että joku kuukausi sieltä vielä hyvä yksilö tulee ja raskaus onnistuu. Vaikka naisen hedelmällisyys tietty hyvin nopeasti muuttuu tuossa neljänkympin tienoilla, 38/40 ja 42 v taitaa olla vähän niitä kriittisiä rajoja. Mutta koska sulla kuitenkin on raskauksia tullut vissiin suht helpostikin eikä edellisestä ole paljon aikaa niin ei se tilanne nyt varmasti ihan nollaan ole voinut mennä vaikka varmasti kiirettä kannattaakin pitää ja onhan se hieno asia että limis on selvästikin hyvä ja afc:kään ei ole niin huono kuin mitä voisi olla, limishän alkaa usein ohenemaan sitten kun alkaa hedelmällisyys kunnolla romahtamaan.

Lääkäri varmaan ajatteli että hoidoilla ei voida auttaa että jos kyse on ikääntymiseen liittyvistä muutoksista, siis munasolujen huonontuneesta laadusta, koska luomuraskauksia on kerta aiemmin tullut, niin siihen on hankala hoidoilla vaikuttaa. Tosi kurja juttu toi että mies on nihkee sen oikeen yrittämisen kanssa, tajuaako hän siis että nyt on tulipalokiire että jos haluaa antaa mahdollisuuden sille kolmannelle lapselle niin pitää todellakin yrittää joka kuukausi ettei vaan se yksi hyvä munasolu mene ohi.

Mun mielestä jos miehesi on halukas siihen kolmanteen lapseen niin hänen nyt vaan täytyisi suostua siihen yrittämiseen kun aika oikeasti on loppumassa pian. Eikös sen nyt voisi ajatella silleen ronskisti miehen työnä että miehen on tehtävä mitä miehen täytyy Siis miehesi, eikö hän voisi jotenkin kääntää sen päässään että se on hieno homma ja upea juttu teidän yhteinen juttu että nyt yritätte vauvaa saada alulle ja toisaalta että hän nyt miehenä on (myöskin) siinä avainasemassa. Hyvinhän se luomuraskaus voi sieltä vielä tulla kun vaan pääsisitte nyt yrittämään!

Jaksamista, on varmasti rankkaa

 

[Karhurouvanen]

Noniin nyt tuolla sovelluksessa lukee että "Hedelmöittynyt: 1kpl". Aika kova kato heti alkuunsa. Siis ihanaa ettei ole 0kpl ja että mun kropasta löytyi munasolu joka osaa hedelmöittyä. Silti ois myös ihanaa päästä siihen siirtoon ja jos kato jatkuu seuraavissakin vaiheissa näin kovana kuin mitä tähän asti niin enhän mä tiistaina missään siirrossa todellakaan ole.

Siis eikä Miten masentavia uutisia Piti jo eilen kommentoida mutta ilta oli niin vauhdikas että jäi kaikki viestit kesken ja lähettämättä. Siis onpa tosiaan kertakaikkisen masentavaa, voin vaan kuvitella fiilikset Ja siis se keräyksen vuotokin, kuulostaa hurjalta, jäikö se sua yhtään pelottamaan? Ymmärrän kaikki ajantuksenjuoksut lahjasoluihin asti, itsekin selvittelin aikanaan AMH:n selvittyä kohdunvuokraustakin, ym mutta kuitenkin uskoisin että on hyvin mahdollista että tää ivf nyt meni plörinäksi sen epäselvän kp 1 takia (onhan sillä varmasti suuri merkitys millon alkaa pistelemään) JA sen sun todella pienen Menopurin alkuannostuksen takia. Mun käsittääkseni se alku on nimenomaan se vaihe milloin se tietty määrä niitä folleja lähtee kasvamaan ja jos lääkemäärä on liian alhainen, niitä lähtee sitten vaan muutama kasvamaan ja vaikka lääkemäärää nostettais, ne antraalit ei enää lähde kasvamaan. Eli älä ihan vielä maatasi myy, seuraava ivf kunnon Menopur-annoksella voi antaa ihan eri tuloksen! Ja liekö se Menopurin iso nosto vaikka vaikuttanu laatuun, ainakin aina sanotaan että kun munasarjoja oikeen lääkkeillä piiskataan niin laatu kärsii.

Voi että, oon kyllä tosi harmissani sun puolesta Ja se rahanmenokin on näissä niin valtavaa ja henkinen stressi ja odotus Harmi kun keräys oli nyt just torstaina ettei pystytä siirtää sulle nyt alkiota 2- tai 3-päiväisenä.

 

[Mollama]

Tämä on se syy, miksi moni lapsen saanut kokee kuitenkin itsensä lapsettomien joukkoon kuuluvaksi (siis indentifioituu enemmän sinne kun esim. äiteihin). Tässä tulee liikaa iskuja oikealta ja vasemmalta, vaikea niitä on unohtaa vaikka vauvan saisi.

Mä käyn terapiassa viikottain ja oman sairauden hyväksymisen lisäksi käsitellään myös tätä lapsettomuutta. Ja hän on sanonut, että tämä jättää aivan varmasti syvät arvet ihmiseen. Oli lopputulos vauva tai ei, niin juurikin niin kuin sanoit, nämä elämän kokoiset pettymykset tulee ikuisesti olemaan osa meidän taakkaa. Ja yksilöllisesti osalla se aiheuttaa isomman taakan, kuin toisille.

Tosi kurja muutenkin kuulla, että meni noin nyt tuo keräys. Tsemppiä kovasti sinne. Anna itkun tulla ja päästä se turhautuminen, pettymys ja kaikki tunteet pois. Voimia

@näännä Voihan, varmasti harmittaa ja on pettynyt olo. Toivottavasti tämä pieni yksi on nyt juuri se kestävä, joka selviää

 

[näännä]

Siis eikä Miten masentavia uutisia Piti jo eilen kommentoida mutta ilta oli niin vauhdikas että jäi kaikki viestit kesken ja lähettämättä. Siis onpa tosiaan kertakaikkisen masentavaa, voin vaan kuvitella fiilikset☹ Ja siis se keräyksen vuotokin, kuulostaa hurjalta, jäikö se sua yhtään pelottamaan? Ymmärrän kaikki ajantuksenjuoksut lahjasoluihin asti, itsekin selvittelin aikanaan AMH:n selvittyä kohdunvuokraustakin, ym mutta kuitenkin uskoisin että on hyvin mahdollista että tää ivf nyt meni plörinäksi sen epäselvän kp 1 takia (onhan sillä varmasti suuri merkitys millon alkaa pistelemään) JA sen sun todella pienen Menopurin alkuannostuksen takia. Mun käsittääkseni se alku on nimenomaan se vaihe milloin se tietty määrä niitä folleja lähtee kasvamaan ja jos lääkemäärä on liian alhainen, niitä lähtee sitten vaan muutama kasvamaan ja vaikka lääkemäärää nostettais, ne antraalit ei enää lähde kasvamaan. Eli älä ihan vielä maatasi myy, seuraava ivf kunnon Menopur-annoksella voi antaa ihan eri tuloksen! Ja liekö se Menopurin iso nosto vaikka vaikuttanu laatuun, ainakin aina sanotaan että kun munasarjoja oikeen lääkkeillä piiskataan niin laatu kärsii.

Voi että, oon kyllä tosi harmissani sun puolesta Ja se rahanmenokin on näissä niin valtavaa ja henkinen stressi ja odotus☹ Harmi kun keräys oli nyt just torstaina ettei pystytä siirtää sulle nyt alkiota 2- tai 3-päiväisenä.

Kiitos empatiasta <3
Ei se vuoto sillä lailla jäänyt pelottamaan kun se oli niin selkeästi tyrehtynyt jo kotiin lähtiessä. Mulla ei ole ollut minkäänlaista jälkivuotoakaan nyt.

Lääkäri soitti nyt ja kertoi solujen tarkempia kuulumisia. Yhdessä oli ollut polar body (neverhöörd ennen tätä mutta joku merkki siitä että kaikki on hedelmöittämistä varten ok) negatiivinen joten se oli mennyt heti roskiin. Kahdesta polar body positiivisesta solusta toinen oli nyt sitten hedelmöittynyt ja labrasta soitetaan ti-aamuna jos se ei selvinnytkään. Labra kuulemma katsoo tilannetta myös sunnuntaina joten silloin kai saattaa tulla Omamehiläiseen tietoja vaikka eivät soittaisikaan.

Joo, kyllä mä kaiken teidän tsemppauksen myötä aika toiveikkaasti suhtaudun että toinen IVF-yritys voisi olla tuloksekkaampi. Jos nyt siirtoon ei päästä niin ensi viikolla sitten tehtäneen jo joku suunnitelma että koska ja miten yritetään uudestaan. Kai se mielialakin siitä sitten pikkuhiljaa lähtee nousuun.

Ja kaikesta huolimatta jotenkin ihanaa että mulla on siis ekaa kertaa eläessäni alkio <3

 

[MyMa]

@näännä tosi harmi, että vain yksi selvisi nyt tähän asti MUTTA what if, jos se onkin teidän vauva ! Kyllä se alkushokki tosta hommata on väistämätön, en nyt tiedä lohduttaako tää sua, mutta mun kokemus oli samanlainen. 28-vuotiaana kun tehtiin eka IVF, niin lääkevaste oli koko stimulaation ajan yks kysymysmerkki, mulla on tässä matkan varrella ollut moniin eri tavalla stimuloiviin lääkkeisiin keskimääräistä huonompi vaste (letrot, ivf-lääkkeet, nyt estrogeenillekin isoilla annoksilla lähinnä ookoo vaste). Ekasta IVF:stä saatiin vain yksi solu kerättyä, se onneksi hedelmöittyi ja selvisi pakastamisenkin (oltiin siis lähdössä matkalle ja tuoresiirtoa ei voitu sen takia tehdä... tsiisus miten kevyesti sitä on asioita silloin ajatellut). Siirrosta kuitenkin nega, ja suoraan uuteen stimulaatioon. Siinä korjattiin se mikä meni lääkemäärissä pieleen ekalla kerralla, ja saatiin 20 solua joista 8 pakkaseen. Niitä edelleen siirrellään, yksi niistä on nyt päiväkodissa ja toinen koulussa♥. Eli toivoa on ja eka kierros ei tarkoita, ettei toinen kerta onnistuisi! Aivan hanurista se että se kp1 jäi niin hämäräksi Mutta me ollaan silti toiveikkaita että pääsisit tästä siirtoon.

@sara3 oon niin pahoillani sun puolesta, että hyperi pukkasi. Siis miten voi olla taas niin epäreilua kaikki tuo, kyllä sylettää ja surettaa puolestasi. Ja vielä sitten kun ihan sairaalakeikkakin tuli, se oikein "kruunaa" sen p*skan olon. Toivottavasti pääset kotiin pian ja saat keräiltyä itseäsi viikonloppuna. Mutta taas odottelua tiedossa, niin todella tiedän miten raastavaa se on. Voimia

Mä soitin vielä Ovumiaan kun alkoi niin mietityttää, että miksi ihmeessä siirto vasta 1,5 vkon päästä kun limis oli eilen jo 8,7 mm. Kätilö sanoi puhelimessa, että kun siinä limakalvossa oli kuitenkin ollut paksuudessa vaihtelua, alimmillaan 7,7 mm, niin lääkäri haluaa sitä vielä kasvatella. Mua ärsytti ja sanoin sen hoitajallekin, että mä kyllä haluaisin potilaana, että lääkäri kertoo käynnillä syyt että miksi mitäkin tehdään ja esim. miksi tämä siirron lykkäys viikolla eteenpäin. Hän ei siis selittänyt asiaa millään lailla, ja ultratessakin sanoi että "tämähän on ihan hyvä". Tällä lääkärillä on vähän ärsyttävä tapa aina kuorruttaa kauniiksi kaikki, että joka kerralla jäisi mulle jotenkin hyvä mieli. Tykkäsin enemmän entisestä lääkäristäni (joka vaihtoi toiseen paikkaan eikä tee enää hoitoja), tämä entinen oli aina asiallisen realisti ja sanoi, miten tilanne on. En mä ole enää mikään pikkutyttö, jolle pitää hymy naamalla sanoa, että joo tää on hyvä vaikka oikeasti onkin korkeintaan ihan ok tilanne.

No silti ihmetyttää että viimeksi tässä kohtaa limis oli muistaakseni samaa luokkaa 8,6 mm (?), siirto tehtiin siitä viikon päästä ja limis siirtopäivänä 9,4 mm, joka on jo varsin hyvä. No ehkä tässä nyt todella halutaan maksimoida kaikki edellisen km jälkeen ja kun pakastimen pohja jo näkyy, mulla lisättiin siis nyt tulevaan siirtoon Cyclojen lisäksi vielä Prolutex progesteronipistokset. Viimeksi niistä puhuttiin, siirtopäivänä verikokeessa proge kuitenkin ok eikä aloitettu. Eli siksikin on sellainen olo että nyt kaivellaan kaikki pienetkin lisäavut ja tämä sitten taas aiheuttaa mussa tunteen että loppu lähenee.

Niin ja kirsikkana kakun päällä riideltiin taas miehen kanssa eilen siitä, miten mä yksin kannan tän kaiken hoitoihin ja lapsettomuuteen ja km liittyvät surut ja stressit ja hän lähinnä taputtaa olkapäälle. Niin on vähän mieli maassa nyt fiilis tulevaan viikonloppuun. Josko tästä piristyis kun siirto alkaa lähestyä.

 

[MyMa]

*Nimi/ikä/monesko/missä hoito/mikä hoito/jotain vielä?*

(satunnaisessa järjestyksessä)

Mariamimi/ 40/ toinen (1. yhteinen)/ Ovumia/ lahjasolut.
Haaveillen/ 33/ ensimmäinen/ tays/ ivf
pienitoiveemme / 35/ ensimmäinen toiveissa / selittämätön lapsettomuus/Inseminaatio 3/3 tehty, IVF-jono (n. 2026>), palstatauko
Karhurouvanen / 38 v/ esikoinen parisuhteesta ivf:llä, toinen itsellisenä ivf:llä, kolmas yrityksessä itsellisenä lahjamuniksilla/ Viro/ ongelmana alhainen AMH
näännä / 38 / ensimmäinen toiveissa /Felicitas/itsellisenä lahjasiittiöillä inssit
Lilja93/31/1./KYS/IVF/hoidot lahjasiittiöillä miehen geenivirheen vuoksi
Sara3/34v/3.lapsi/Ovumia/
letrozol +inseminaatio (+metformiini)/"naisesta johtuva hedelmättömyys" (yritystä vain vuoden 2025 loppuun)*
MyMa/ 37 /kolmas/ Ovumia/ IVF x2 tehty. 2 alkiota pakkasessa
Tasaraha / 36v. / esikoinen luomuna, toista yritetty 2v. / selittämätön lapsettomuus / HUS / 3x OI Letrozol, 1x inseminaatio/ IVF alkamassa 10/25
Kerttumaaria/39/ensimmäinen/
julkinen Ruotsissa/IVF/selittämätön lapsettomuus*
Mollama/30v/3. lapsi/yksityisellä/tutkimukset käynnissä, myöhemmin ivf?/ autoimmuunityreoidiitti
Annika88/37/ensimmäinen toiveissa/Felicitas/ivf/neljä inssiä takana ja ivf-hoidot menossa. Hoidoissa itsellisenä, selittämätön lapsettomuus.

*Haikara matkalla*

Ovum93...ensimmäinen..LA
Keltainenkukka92/ 33v/toinen, esikoinen luomuna, ongelmana erittäin matala AMH, Luomuplussa, LA 4/26
Zelina / 39 v. / ensimmäinen toiveissa / K-S KS / 1. IVF, male factor / 1. PAS plussa, LA 6/2026
Toivoton vierailija/ 38v./ toinen/ felicitas/ eka ivf ja passit menossa

Kerätään listalle keskustelijoita, niin on helpompi pysyä kärryillä mitä kullakin taustalla. Jos haluat listalle, lisää boldilla viestiisi yllä olevat tiedot. MyMa poimii tiedot keskustelusta ja päivittelee tällä erää listaa aina tarvittaessa

Listalle päivitetty kaikki tietonsa antaneet.

Tapahtumia
@Mariamimi siirto tehty 1.10.
@Karhurouvanen siirto tulossa 7.10.
@MyMa siirto tulossa 13.10.
@näännä siirto tulossa (noin) 7.10.

 

[näännä]

@näännä tosi harmi, että vain yksi selvisi nyt tähän asti MUTTA what if, jos se onkin teidän vauva ! Kyllä se alkushokki tosta hommata on väistämätön, en nyt tiedä lohduttaako tää sua, mutta mun kokemus oli samanlainen. 28-vuotiaana kun tehtiin eka IVF, niin lääkevaste oli koko stimulaation ajan yks kysymysmerkki, mulla on tässä matkan varrella ollut moniin eri tavalla stimuloiviin lääkkeisiin keskimääräistä huonompi vaste (letrot, ivf-lääkkeet, nyt estrogeenillekin isoilla annoksilla lähinnä ookoo vaste). Ekasta IVF:stä saatiin vain yksi solu kerättyä, se onneksi hedelmöittyi ja selvisi pakastamisenkin (oltiin siis lähdössä matkalle ja tuoresiirtoa ei voitu sen takia tehdä... tsiisus miten kevyesti sitä on asioita silloin ajatellut). Siirrosta kuitenkin nega, ja suoraan uuteen stimulaatioon. Siinä korjattiin se mikä meni lääkemäärissä pieleen ekalla kerralla, ja saatiin 20 solua joista 8 pakkaseen. Niitä edelleen siirrellään, yksi niistä on nyt päiväkodissa ja toinen koulussa. Eli toivoa on ja eka kierros ei tarkoita, ettei toinen kerta onnistuisi! Aivan hanurista se että se kp1 jäi niin hämäräksi Mutta me ollaan silti toiveikkaita että pääsisit tästä siirtoon.

@sara3 oon niin pahoillani sun puolesta, että hyperi pukkasi. Siis miten voi olla taas niin epäreilua kaikki tuo, kyllä sylettää ja surettaa puolestasi. Ja vielä sitten kun ihan sairaalakeikkakin tuli, se oikein "kruunaa" sen p*skan olon. Toivottavasti pääset kotiin pian ja saat keräiltyä itseäsi viikonloppuna. Mutta taas odottelua tiedossa, niin todella tiedän miten raastavaa se on. Voimia

Mä soitin vielä Ovumiaan kun alkoi niin mietityttää, että miksi ihmeessä siirto vasta 1,5 vkon päästä kun limis oli eilen jo 8,7 mm. Kätilö sanoi puhelimessa, että kun siinä limakalvossa oli kuitenkin ollut paksuudessa vaihtelua, alimmillaan 7,7 mm, niin lääkäri haluaa sitä vielä kasvatella. Mua ärsytti ja sanoin sen hoitajallekin, että mä kyllä haluaisin potilaana, että lääkäri kertoo käynnillä syyt että miksi mitäkin tehdään ja esim. miksi tämä siirron lykkäys viikolla eteenpäin. Hän ei siis selittänyt asiaa millään lailla, ja ultratessakin sanoi että "tämähän on ihan hyvä". Tällä lääkärillä on vähän ärsyttävä tapa aina kuorruttaa kauniiksi kaikki, että joka kerralla jäisi mulle jotenkin hyvä mieli. Tykkäsin enemmän entisestä lääkäristäni (joka vaihtoi toiseen paikkaan eikä tee enää hoitoja), tämä entinen oli aina asiallisen realisti ja sanoi, miten tilanne on. En mä ole enää mikään pikkutyttö, jolle pitää hymy naamalla sanoa, että joo tää on hyvä vaikka oikeasti onkin korkeintaan ihan ok tilanne.

No silti ihmetyttää että viimeksi tässä kohtaa limis oli muistaakseni samaa luokkaa 8,6 mm (?), siirto tehtiin siitä viikon päästä ja limis siirtopäivänä 9,4 mm, joka on jo varsin hyvä. No ehkä tässä nyt todella halutaan maksimoida kaikki edellisen km jälkeen ja kun pakastimen pohja jo näkyy, mulla lisättiin siis nyt tulevaan siirtoon Cyclojen lisäksi vielä Prolutex progesteronipistokset. Viimeksi niistä puhuttiin, siirtopäivänä verikokeessa proge kuitenkin ok eikä aloitettu. Eli siksikin on sellainen olo että nyt kaivellaan kaikki pienetkin lisäavut ja tämä sitten taas aiheuttaa mussa tunteen että loppu lähenee.

Niin ja kirsikkana kakun päällä riideltiin taas miehen kanssa eilen siitä, miten mä yksin kannan tän kaiken hoitoihin ja lapsettomuuteen ja km liittyvät surut ja stressit ja hän lähinnä taputtaa olkapäälle. Niin on vähän mieli maassa nyt fiilis tulevaan viikonloppuun. Josko tästä piristyis kun siirto alkaa lähestyä.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta, lohduttaahan tuo todellakin!

Ärsyttävä toi sun limishommeli ja lääkäri. No toivotaan että tavoite eli paras mahdollinen limis nyt sitten saavutetaan ja tulisi plussa.

ON taas: Oon kyllä yllättävänkin itkuinen ollut tänään. Yleensä oon suorastaan ärsyttävän optimistinen ja pidän toivosta viimeiseen asti kiinni, mutta nyt en kyllä jaksa olla toiveikas. Omamehiläinen-sovelluksen solutiedot-osiossa on sen verran raaka meininki.

Että viikonloppuja vaan kaikille!

 

[Mariamimi]

Voimahali @näännä Jotenkin voin samaistua noihin sun fiiliksiin sen sovelluksen solutiedoista Meillä siis päätyi 12 alkiota roskikseen tammikuussa, kaikki roskalaatua. Aika ahkeraan tuli silloin sovelluksesta tilannetta seurattua. Pari päivää meni ihan sumussa itkien, kunnes alkoi nähdä taas mahdollisuuksia. Jospa nyt kuitenkin tämä yksi alkio oiskin oikein sitkeä ja pääsisit siirtoon.

@sara3 onpa harmi et se nyt hyperiksi meni Voimia sinne! Sulla ei aloitettu mitään lääkitystä? Mulla aloitettiin jo alkaviin hyperin merkkeihin ennen punktiota napapiikki ja Dostinex. Niillä ei päässyt hyperi kunnolla päälle - tosin tuoresiirron sekin esti, mutta munasarjat oli jo seuraavassa kierrossa täysin palautuneet.

@MyMa niin ärsyttävää, ettei selkeästi kommunikoida ja joutuu kysellä perään. Mustakin välillä tuntuu, että lääkäriltä saa vastauksia, jos osaa itse kysyä oikeat kysymykset. Lääkäri ei kovin aktiivisesti itse kerro. Aina ne kysymykset ei vaan tuu siinä vastaanotolla mieleen.

Ja voin niin samaistua tuohon lapsettomuuden surun kantamiseen. Tuntuu välillä, ettei mies ymmärrä puoliakaan mitä käyn läpi. Jo pelkkä henkinen kuorma ja sitten vielä kaikki tää säätäminen aikataulujen ja lääkkeiden kanssa Teidän keskenmenosta puhumattakaan, en voi edes kuvitella millaiset jäljet se jättää

@Keltainenkukka92 eilen oli erikoinen kasvojen kuumotus, joka jatkui tähän päivään iltapäivään. Nyt ei oo taas mitään oloja.

Mukavaa viikonloppua kaikille, vaikka täällä ei taida fiilis kovin katossa olla

 

[Pikkutytöt]

Onpa kurjaa, varmasti tosi kurjat fiilikset sulla Kauhee lääkäri, miten voivatkin olla tuollaisia, muistan kun itse toisen lapsen ivf-hoidossa 33-vuotiaana (AMH 0,33 sillon) joku 6-kymppinen tympeä lääkäri tiuskaisi että ”no kyllä nämä niin hiljaiselta näyttää että kyllä se on varmasti lahjamunasolut seuraavaksi, ovat jo tiivistyneetkin (munasarjat). Tuli sitten kuitenkin vauva niistä hoidoista, tokasta siirrosta/ekasta blaston siirrosta (ja myös luomuraskaus siinä hoitojen aikana mutta se oli kohdunulkoinen niin kuin mulla aina, toinen tuba on poistettu ja toisessa ilmeisesti vikaa vaikka on testattu auki olevaksi).

Tuosta AMH:sta, AMH kertoo eniten ivf-stimulaation vasteesta, periaatteessa luomuna on ihan hyvät mahikset (varsinkin nuorena) vaikka AMH olisikin alhainen, jos ei ole muuta ongelmaa, mutta siinä kohtaa jos luomuraskautta ei tule ja AMH on matala niin ollaan ongelmissa. Ikävä kyllä matalan AMH:n tapauksissa ivf-ennusteeseen vaikuttaa eniten ikä ja yli 40-v matalalla AMH:lla ivf:llä mahdollisuudet eivät ole kovin hyvät, siis tilastollisesti. Ja ylipäätään kun ivf perustuu ensisijaisesti siihen että muniksia saadaan suuri määrä joista sitten joku/jotkut on hyviä, matalan AMH:n tapauksissa on hyvin mahdollista että ne pari munista mitä saadaan, eivät ole hyviä.


Luomuyritys kuitenkin asia erikseen kun luomuyrityksessähän mahdollisuuksia on joka kuukausi, että vaikka munasolut olisivatkin jo vähenemään päin ja sen myötä jo parhaat yksilöt käytetty niin on todennäköistä että joku kuukausi sieltä vielä hyvä yksilö tulee ja raskaus onnistuu. Vaikka naisen hedelmällisyys tietty hyvin nopeasti muuttuu tuossa neljänkympin tienoilla, 38/40 ja 42 v taitaa olla vähän niitä kriittisiä rajoja. Mutta koska sulla kuitenkin on raskauksia tullut vissiin suht helpostikin eikä edellisestä ole paljon aikaa niin ei se tilanne nyt varmasti ihan nollaan ole voinut mennä vaikka varmasti kiirettä kannattaakin pitää ja onhan se hieno asia että limis on selvästikin hyvä ja afc:kään ei ole niin huono kuin mitä voisi olla, limishän alkaa usein ohenemaan sitten kun alkaa hedelmällisyys kunnolla romahtamaan.

Lääkäri varmaan ajatteli että hoidoilla ei voida auttaa että jos kyse on ikääntymiseen liittyvistä muutoksista, siis munasolujen huonontuneesta laadusta, koska luomuraskauksia on kerta aiemmin tullut, niin siihen on hankala hoidoilla vaikuttaa. Tosi kurja juttu toi että mies on nihkee sen oikeen yrittämisen kanssa, tajuaako hän siis että nyt on tulipalokiire että jos haluaa antaa mahdollisuuden sille kolmannelle lapselle niin pitää todellakin yrittää joka kuukausi ettei vaan se yksi hyvä munasolu mene ohi.

Mun mielestä jos miehesi on halukas siihen kolmanteen lapseen niin hänen nyt vaan täytyisi suostua siihen yrittämiseen kun aika oikeasti on loppumassa pian. Eikös sen nyt voisi ajatella silleen ronskisti miehen työnä että miehen on tehtävä mitä miehen täytyy Siis miehesi, eikö hän voisi jotenkin kääntää sen päässään että se on hieno homma ja upea juttu teidän yhteinen juttu että nyt yritätte vauvaa saada alulle ja toisaalta että hän nyt miehenä on (myöskin) siinä avainasemassa. Hyvinhän se luomuraskaus voi sieltä vielä tulla kun vaan pääsisitte nyt yrittämään!

Jaksamista, on varmasti rankkaa

Kiitos näistä sanoista Karhurouvanen

 

[Karhurouvanen]

@näännä Päivällä oli kiire mutta piti siis vielä sanoa että kyllä siinä yhdessäkin voi mahista olla, vaikkei se varmasti tässä kohtaa niin mieltä lämmitä mutta sitähän sanotaan että luomukierrossa elimistö valitsee aina sen hyvän/parhaan munasolun johtofolliksi, toihan voi nyt olla sulla juuri se! Mulla tokan lapsen ivf:issä missä follimäärät oli ihan minimissä niin ekassa ivf:ssä kasvoi siis vain yksi folli, joka kerättiin, hedelmöittyi ja siirrettiin kaksipäiväisenä -> ei raskautta, sitten tokassa tais olla kolme follia, joista kaksi hedelmöittyi ja oli tarkoitus siirtää 3-päiväisenä mutta siirtoon Matkatessa Helsingistä junalla Tampereelle sain sen soiton (muistan vieläkin elävästi sen tilanteen kun junan keskiosassa tuijotan puhelimennäyttöä että tuntemattomasta soitetaan ja totean että soittoon voi olla vain yksi syy) että siirto peruttu, molemmat alkiot vaikuttavat pysähtyneiltä -> jäivät seurantaan eli jatkoviljelyyn ja toinen jatkoikin kehitystään ja laitettiin blastona pakkaseen ja siitä sitten PASin kautta vauva <3. Että kyllä yhdessäkin voi toivoa olla mutta kyllähän tuo pettymys kaiken kaikkiaan on ja varmasti mielen saa matalaksi, Voimansäde sulle

 

[Karhurouvanen]

@näännä tosi harmi, että vain yksi selvisi nyt tähän asti MUTTA what if, jos se onkin teidän vauva ! Kyllä se alkushokki tosta hommata on väistämätön, en nyt tiedä lohduttaako tää sua, mutta mun kokemus oli samanlainen. 28-vuotiaana kun tehtiin eka IVF, niin lääkevaste oli koko stimulaation ajan yks kysymysmerkki, mulla on tässä matkan varrella ollut moniin eri tavalla stimuloiviin lääkkeisiin keskimääräistä huonompi vaste (letrot, ivf-lääkkeet, nyt estrogeenillekin isoilla annoksilla lähinnä ookoo vaste). Ekasta IVF:stä saatiin vain yksi solu kerättyä, se onneksi hedelmöittyi ja selvisi pakastamisenkin (oltiin siis lähdössä matkalle ja tuoresiirtoa ei voitu sen takia tehdä... tsiisus miten kevyesti sitä on asioita silloin ajatellut). Siirrosta kuitenkin nega, ja suoraan uuteen stimulaatioon. Siinä korjattiin se mikä meni lääkemäärissä pieleen ekalla kerralla, ja saatiin 20 solua joista 8 pakkaseen. Niitä edelleen siirrellään, yksi niistä on nyt päiväkodissa ja toinen koulussa♥. Eli toivoa on ja eka kierros ei tarkoita, ettei toinen kerta onnistuisi! Aivan hanurista se että se kp1 jäi niin hämäräksi Mutta me ollaan silti toiveikkaita että pääsisit tästä siirtoon.

@sara3 oon niin pahoillani sun puolesta, että hyperi pukkasi. Siis miten voi olla taas niin epäreilua kaikki tuo, kyllä sylettää ja surettaa puolestasi. Ja vielä sitten kun ihan sairaalakeikkakin tuli, se oikein "kruunaa" sen p*skan olon. Toivottavasti pääset kotiin pian ja saat keräiltyä itseäsi viikonloppuna. Mutta taas odottelua tiedossa, niin todella tiedän miten raastavaa se on. Voimia

Mä soitin vielä Ovumiaan kun alkoi niin mietityttää, että miksi ihmeessä siirto vasta 1,5 vkon päästä kun limis oli eilen jo 8,7 mm. Kätilö sanoi puhelimessa, että kun siinä limakalvossa oli kuitenkin ollut paksuudessa vaihtelua, alimmillaan 7,7 mm, niin lääkäri haluaa sitä vielä kasvatella. Mua ärsytti ja sanoin sen hoitajallekin, että mä kyllä haluaisin potilaana, että lääkäri kertoo käynnillä syyt että miksi mitäkin tehdään ja esim. miksi tämä siirron lykkäys viikolla eteenpäin. Hän ei siis selittänyt asiaa millään lailla, ja ultratessakin sanoi että "tämähän on ihan hyvä". Tällä lääkärillä on vähän ärsyttävä tapa aina kuorruttaa kauniiksi kaikki, että joka kerralla jäisi mulle jotenkin hyvä mieli. Tykkäsin enemmän entisestä lääkäristäni (joka vaihtoi toiseen paikkaan eikä tee enää hoitoja), tämä entinen oli aina asiallisen realisti ja sanoi, miten tilanne on. En mä ole enää mikään pikkutyttö, jolle pitää hymy naamalla sanoa, että joo tää on hyvä vaikka oikeasti onkin korkeintaan ihan ok tilanne.

No silti ihmetyttää että viimeksi tässä kohtaa limis oli muistaakseni samaa luokkaa 8,6 mm (?), siirto tehtiin siitä viikon päästä ja limis siirtopäivänä 9,4 mm, joka on jo varsin hyvä. No ehkä tässä nyt todella halutaan maksimoida kaikki edellisen km jälkeen ja kun pakastimen pohja jo näkyy, mulla lisättiin siis nyt tulevaan siirtoon Cyclojen lisäksi vielä Prolutex progesteronipistokset. Viimeksi niistä puhuttiin, siirtopäivänä verikokeessa proge kuitenkin ok eikä aloitettu. Eli siksikin on sellainen olo että nyt kaivellaan kaikki pienetkin lisäavut ja tämä sitten taas aiheuttaa mussa tunteen että loppu lähenee.

Niin ja kirsikkana kakun päällä riideltiin taas miehen kanssa eilen siitä, miten mä yksin kannan tän kaiken hoitoihin ja lapsettomuuteen ja km liittyvät surut ja stressit ja hän lähinnä taputtaa olkapäälle. Niin on vähän mieli maassa nyt fiilis tulevaan viikonloppuun. Josko tästä piristyis kun siirto alkaa lähestyä.

Ja siis voihan kurjuus teillä Ymmärrän todella hyvin mielen mataluuden ja sen kuinka tuollainen kolahtaa ja tuntuu aivan suurelta takaiskulta että siirto onkin yhtäkkiä 1,5 viikkoa myöhemmin kun piti olla ihan kohta Siis kun näissä hoidoissa on niin herkillä ja kovat odotukset ja koittaa jaksaa jaksaa vaikkei yhtään jaksaisikaan ja kun on jo kaikkensa jaksanut ja yrittää olla myönteinen ja reipas ja sitten taas tuleekin joku kivi siihen niin kyllä on kamelin selkä kovilla Kurjaa tuo lääkärijuttu, hyvä että soitit ja sait selvyyttä asiaan mutta onhan toi nyt aika peestä että täytyy itte perään soitella ja siis ylipäätään että sulle tullu se fiilis että lääkäri aina kaunistelee asioita kun siitähän sitten tulee ihan epävarma olokin ja tuollasia epämääräsiä kurjia ylläreitä Jaksamista sullekin, tiedän, todella tiedän miten nuo päivät tuollaisilla hetkillä tuntuu niin harmailta, pitkiltä ja kitkutukselta koko pari viikkoa.

 

[Karhurouvanen]

@Mariamimi Kiitos paljon lääkeinfosta, oli tosi upeeta ja suuri apu kun kerroit! Tutkailin netistä ja tää 4-5 päivää tätä Medrolia ennen siirtoa on näköjään joku ihan yleisesti käytetty juttu Alotin lääkkeen tänään mutta en tiedä nyt mikä juttu tää on mutta noin tunnin sen otosta meni nenä ihan tukkoon ja kurkkukin ehkä tuntui vähän oudolta (tosin ehkä johtui siitä kun luin lapsille pitkää kirjaa ja kun se nenä oli tukossa niin jouduin hengittämään suun kautta) ja aattelin jo että onko uus flunssa tulossa mutta se kesti noin puoli tuntia ja sitten nenä palasi normaaliksi niin nyt mietin että johtuiko siitä kortisonilääkkeestä(!!!) että jos tulikin joku allergia, tosin tiedän että kortisoniallergia on harvinainen ja lisäksi mulla on astma ja käytän siihen hengitettävää kortikosteroidia niin eikös se kuitenkin oo vähän samaa tavaraa Tai siis ei nyt tarvi tähän mitään vastata mutta kunhan pohdiskelen

 

[Mariamimi]

@Mariamimi Kiitos paljon lääkeinfosta, oli tosi upeeta ja suuri apu kun kerroit! Tutkailin netistä ja tää 4-5 päivää tätä Medrolia ennen siirtoa on näköjään joku ihan yleisesti käytetty juttu Alotin lääkkeen tänään mutta en tiedä nyt mikä juttu tää on mutta noin tunnin sen otosta meni nenä ihan tukkoon ja kurkkukin ehkä tuntui vähän oudolta (tosin ehkä johtui siitä kun luin lapsille pitkää kirjaa ja kun se nenä oli tukossa niin jouduin hengittämään suun kautta) ja aattelin jo että onko uus flunssa tulossa mutta se kesti noin puoli tuntia ja sitten nenä palasi normaaliksi niin nyt mietin että johtuiko siitä kortisonilääkkeestä(!!!) että jos tulikin joku allergia, tosin tiedän että kortisoniallergia on harvinainen ja lisäksi mulla on astma ja käytän siihen hengitettävää kortikosteroidia niin eikös se kuitenkin oo vähän samaa tavaraa Tai siis ei nyt tarvi tähän mitään vastata mutta kunhan pohdiskelen

Joo ehkä Prednisolon ja Medrol ei oo täysin verrattavissa, kun taitaa olla eri vaikuttava aine. Medrol ei taida olla Suomessa niin käytetty, kun en oo aiemmin nimeen näissä keskusteluissa törmännyt? Toivottavasti ei oo allergiaoiretta

Kiva sinänsä jos riittää tollanen minikuuri! Mua vähän kauhistuttaa tää lääkemäärä, joka vielä jatkuu mahdollisen plussan jälkeen viikkoja. Lääkkeellinen kierto ja Disperinit ja kortisonit päälle. Kourallinen nappeja joka aamu Mut jos se plussa näillä tulis niin jää varmasti ihan sivuseikaksi.