Lapsettomuushoitoketjussa plussanneet

No voihan kasvu, onneksi seurataan nyt tiiviisti ja pian hän on täällä ❤️ Milloin sulla on seuraava kontrolli?

Tissi/imetysasioista: mulla siis A(/B) tissit eikä juuri kasvua raskausaikana esikoisen kohdalla. Nyt huomaan kasvua tai lähinnä täytettä kuin imetyksen jälkeen oli ne samat A(/B) mutta tyhjät sellaiset 🥲 No ainakin helpompi hyväksyä omat minit kun hoitivat tehtävänsä niin hyvin. Ekat päivät synnytyksen jälkeen tissit todella paljon kipeämmät kuin alapää (epparista huolimatta), oli noin viikon varmaan pinkeät ja erittäin kipeät E:t kunnes homma tasaantui, ei sitten ollut mitään erityisen isot imetyksen aikana. Meidän esikoinen oli iso viikkoihin nähden (36+4, 2900g) mutta aikaisten viikkojen takia hänellä juuri yllämainittuja pulmia, nukahti todella nopeasti rinnalle eikä siten ehtinyt syödä. Samalla ote sitten lipsui ja piti koko ajan herättää ja "aloittaa alusta" ja rintakumit oli alussa käytössä. Hän sai sit aina pumpattua maitoa imetyksen jälkeen, onneksi heruin pumpulle hyvin. No tämä pullomaito purettiin sitten äkkiä kun kasvoi aivan hulluna 😅 en muista kuinka nopeasti mutta kuukaudessa tai parissa päästiin kumista eroon ja imetys muuttui todella helpoksi kaikin puolin ja täysimetin + jatkoin osittaisimetystä 1,5v. :) En olisi uskonut ekat päivät kun mistään ei tullut mitään! Ja tästä alun lisäruokinnasta seurasi myös muuta hyvää, poika tottui pulloon ja sitä jatkettiin säännöllisesti jolloin olin todella vapaa menemään, kun isä pystyi ruokkimaan kun tosiaan vielä pumppailu onnistui nopeasti ja vaivattomasti.

Eli summa summarum, minitissit, oikeasti olemattomat nännit (ennen imetystä), aikaisin syntynyt ja väsynyt vauva, alussa huono ote ja rintakumit-kombo ja siitä huolimatta erittäin vaivaton ja onnistunut imetystaipale, ei siis kannata stressata etukäteen. Ja mikäli tulee Saran kaltainen tilanne niin todella kannattaa siirtyä pullo+korvikemaailmaan, sekin on hyvä vaihtoehto!
 
Jatkan vielä monologia.

Kirjoitin tänne jonkin aikaa siitä kun erittäin hyvä kaveri tuli ekasta inssistä raskaaksi (itsellinen) ja mua ärsytti kun hän koki että olemme samassa veneessä kun hän myös käy hoidoissa, vaikka tällä kertaa pystyin kyllä aidosti olla myös iloinen hänen puolestaan, on parhaita ystäviäni. No eilen tuli itkuinen puhelu, varhaisultrassa todettu kkm mitä hän ei ollut osannut edes pelätä. 💔

Nyt on jotenkin huono omatunto kun olen ajatellut että hän pääsee helpolla jne, esim harmittanut ettei hän vain täysin ymmärrä. Lisäksi olen kuvitellut tuon ultratilanteen ja nähnyt unia asiasta niin monta kertaa ("olen niin pahoillani mutta..." ) että tämä todella meni ihon alle, vähän niinku mun painajainen joka toteutuu vaikkei itelle.
 

Yhteistyössä