Lapsettomuushoitoketjussa plussanneet

[vierailija]

Ihanaa, että olet noin pitkällä, nt-ultra niin pian ja ennen kaikkea että olet päässyt km-päivän ohi, voin uskoa että sitä ennen ei ole voinut luottaa tähän raskauteen yhtään. Ja aivan järkyttävän isoja määriä lääkkeitä, kaikkea sitä naiset tekevät... Mulla helpottanut vasta nyt, kun vauva potentiaalisesti voisi selvitä vaikka syntyisi + liikkeitä tuntuu paremmin. Vieläkään ei tosin ole sellainen täysin varma olo ja tuntuu hurjalta kun facebookissa "huhtikuiset"-ryhmässä ja suunnitellaan tyyliin sairaalakassin pakkaamista - itse en ole tehnyt yhtään mitään käytännön juttuja vielä enkä ajatellut pariin kuukauteen.



Onkohan @Ovum93 vielä raskaana vai vauvakuplassa



23+6

 

[Keltainenkukka92]

Edellinen Keltainenkukka.

Tänään neuvolassa laitettu konsultaatiopyyntö synnärille, katsotaan pääsenkö tsekkaukseen vai en (esikoisen ennenaikaisuuden + matala papp-a takia). Pissanäyte myös hälytti joten keskiviikkona labraan. Muuten ei ole virtsatietulehdusoireita, kunhan on jatkuvasti pissahätää mutta se nyt muutenkin on tavallinen raskausoire. No jktp, heti piti googlata ja VTI raskaana = suurentunut kohtukuolemariski ja riski ennenaikaiseen synnytykseen. Eli näitä mitä muutenkin oon pelännyt. Aina voi stressata jtn. Onneksi vauva liikkuu todella paljon, en muista että esikoinen olis ollu näin vilkas tapaus? Lisäksi sain pientä hikkaa kun terkkarin kanssa selattiin esikoisen synnytykseen liittyvät kirjaukset (kun hän pohti pitäiskö tehdä lähete synnärille tarkastusta varten). Esikoinen syntyi kiireellisesti+ imukuppiavusteisesti koska sydänkäyrä aiheutti huolta. Tajusin toki jopa siinä tilanteessa että nyt on kiire + kaikki ei voi olla hyvin kun huoneeseen lappas ihmisiä ml kaksi lääkäriä ja sitten alkoi tapahtua mutta vasta nyt näin nämä tekstit ja tajusin että oli oikeasti aika paha tilanne. Loppu hyvin kaikki hyvin ja syntyi siis apgar 10, siitä huolimatta sydän jätti pari lyöntiä välistä kun luin vaikka tästä 3 vuotta. Ja vähän harmittaa ettei jälkikäteen käyty rehellisemmin läpi mitä kävi. No tekstistä päättelin, että ongelmat mahdollisesti epiduraalin syytä ja nyt oon vähän rikki koska mun mielessä epiduraali oli maailman parasta (vei kivut, tunsin supistukset, olin läsnä kun sitä ennen melkein paniikissa kivun takia). Että uskaltaako nyt tällä kertaa sitä. Mulla viimeksi (viitaten samaan tekstiin) synnytys kestänyt 2h45min eli ensisynnyttäjälle aika haipakka tahti ja kivut varmaan sen mukaiset vaikka nopea synnytys muuten aika jees. terkkariki toisti ainakin 10 kertaa että pienestäkin asap varmuuden vuoksi soitto synnärille.

Täällä siis selvästi katse jo h-hetkessä, erityisesti siis tuo epiduraali ja ajatus pitäisikö muuttaa synnytyssuunnitelmaa (ilman puudutteita niin kauan kun kestän ok mutta ehdottomasti epiduraali/spinaali sitten kun siltä tuntuu ja viim ponnistukseen, viimeksikin sain vasta kun olin täysin auki) sekä pelko että syntyy liian aikaisin ja/tai hemmetin nopsasti. Silleen muuten odotan, tai ainakin ennen tätä päivää odotin, synnytystä, oli huikea kasvu.
Mitä teille kuuluu?

24+0 (rv 25 alkaa kuulostaa aika kivalta!!!)

 

[vierailija]

Oi että @Keltainenkukka92 kuulostaa hurjalta. Miten se epiduraali voi siis olla tuohon tilanteeseen vaikuttanut? Ja siis saitko epiduraalia tosiaan kun kohdunsuu oli täysin auki? Mä oon ollut siinä käsityksessä että sitten ei enää voi saada. Mä sain epiduraalia molemmissa synnytyksissä, esikoisen synnytyksessä kaksi annosta ja onnellisena kun vihdoin sain kahteen vuorokauteen sen pari tuntia nukuttua niin pyysin saada lisää mutta epiduraalin aikana olinkin avautunut tyyliin 4 cm -> 10 cm ja sitten sanottiin että enää ei voi antaa kun on täysin auki. No ponnistus meni sitten ihan hyvin, kesti noin 20 min eikä mielestäni sattunut vaikka epiduraali ei kai sitten enää vaikuttanut kun sen annosta oli jo yli 2 h ainakin ja olin herännyt siihen että supistukset alkoi taas tuntumaan.

Mulla kanssa kokemus että vauvan sykkeet romahti ja huoneeseen lappasi jengiä mutta sitten kätilö muutti mun asentoa ja vauvan sykkeet palasi normaaliksi mutta sen jälkeen sitten varauduttiin koko ajan mahdolliseen hätäsektioon enkä saanut syödä enkä juoda enää mitään ja oksitosiinia (sain kesken synnytyksen oksitosiinia kun vaikka supistukset tuntui kyllä niin avautuminen oli tosi hidasta ja kuulemma käyrillä supistukset lieviä) ei sitten enää annettu kun sanoivat että mitä todennäköisemmin sykehomma ei siitä johtunut mutta varmuuden vuoksi ei anneta.

Outoa jos et sinne äitiyspolille pääsisi, kyllä tuossa nyt syytä luulisi olevan!

Täällä ollut kiirettä ja en tiedä johtuiko siitä Cyclogestien lopetuksesta vai mikä juttu mutta oon ollu ihan tosi väsynyt ja pahoinvointikin palasi! Tosin tänään vointi normaali taas ja ihanat kunnon pakkasetkin saa energian virtaamaan!

Niistä uudenvuoden raketeista piti sanoa että siis raskauden takia itse niitä varon kovien äänien takia, kovien äänten välttäminen lienee ihan suositeltuakin (?) ja ainakin on todettu sikiönkin reagoivan/säpsähtelevän kovia ääniä. Aiemmissa raskauksissa oon vältellyt raketteja ihan kokonaan ja pysytellyt sisätiloissa mutta silloin ollut jo paljon lähempänä synnytystä. No tänä vuonna päätin sitten kuitenkin ettei lähdetä sinne järjestettyyn ilotulitukseen kun siellä niin iso pauke monta minuuttia putkeen ja ”läheltä”, mentiin sitten vaan kodin viereiselle puistoalueelle kattelemaan ja hyvin näkykin mutta toisaalta etäisyyden päästä

Mulla tuntuu alkaneen liikkeitä tuntumaan, kyllä ne ihan liikkeiltä tuntuu mutta en tiedä onko totta kuitenkaan Kotidoppleri onneks on ihana! Tuntuu kyllä hassulta että olen töihin menossa kolmen viikon päästä (6 vuoden kotona olon jälkeen) ja lisäksi sitten että 4-5 viikon päästä jos kaikki menee hyvin niin pitäisi raskaudesta vanhemmille kertoa!

Karhurouvanen 15+4

 

[Karhurouvanen]

Karhurouvaselta äskeinen taas epähuomiossa kirjautumatta, ärsyttävää kun tää uus foorumi ei kirjaa automaattisesti sisään ja muutenkaan ei tuosta nää suorilta onko sisäänkirjautuneena vaiko ei!

 

[Karhurouvanen]

Tosiaan upeat viikot sulla jo @Keltainenkukka92 ja jännää että jo synnytysasioita saa alkaa miettiä! Tietty jos esikoinen on aikaisin syntynyt niin pakkohan se onkin ajoissa olla asian suhteen. Onpa sulla ollu tosi nopsa tuo ensisynnytys Kannattaa varmasti tosiaan reagoida pienistäkin merkeistä

Mulla ensimmäisen lapsen supistukset alkoi jo ti-aamuna ja jatkui 10-20 min välein melkein 2 vrk milloin kalvot puhkaistiin (41+4 jo ja yliaikauskontrollissa todettiin että lapsivettä on vähän) ja vauva syntyi sitten noin 11 h päästä kalvojen puhkaisusta. Niin sitten toisen lapsen kohdalla olin aivan ihmeissäni kun päivä oli ollut ihan normaali ja olin vielä ollut liikenteessä ja kävellyt monta monta kilometriä ja sitten kun menin nukkumaan noin klo 01 niin oli _koko ajan_ vaan pissahätä, siis 10-15 välein menin potalle (joo Nukuin esikoisen vieressä ja en halunnut että herää kun ravaan vessassa koko ajan) ja ihmettelin että mitä tää nyt on. Monen tunnin päästä sitten soitin synnärille että painetta tuntuu ja sanoivat että tule tsekkiin ja sitten ennen kuin kerettiin lähteä synnärille niin alkoikin ihan kunnon supistukset ja lähdin synnärille, vauva syntyi siitä 6 h päästä ja musta tuntui tosi nopealta ja se mikä oli musta niin jännä oli se että se pissalla kymmeniä kertoja ravaaminen (paineen tunne) oli siis jo sitä synnytyksen alkamista, se vauva kai siellä tuli alaspäin tms vaikka en siinä kohtaa yhtään tajunnut kun ei mitään supistuksia tuntunu, ihmettelin vaan että mitäs tää nyt on Olishan sitä tietty voinu ehkä arvata kun oli jo 40+5 mutta en mä vaan arvannu kun olo oli muuten niin normaali Olin vaan sitten aivan ihmeissäni että tästäkö nyt synnyttämään lähdetään

Karhurouvanen 15+5

 

[Keltainenkukka92]

*oli huikea kokemus

Meni siis niin, että pääsin saliin, tarkistettiin tilanne (5cm) ja kätilö meni tilaamaan anestesialääkäri paikalle. Hän saapui paikalle 35 min myöhemmin mutta silloin olin jo täysin auki (ja aivan saa*anan kipeä) ja muistan sen hetken elävästi, kun ehdin ajatella että hitto nyt jää epiduraali saamatta. Onneksi vauva oli vielä niin korkealla, että epiduraali onnistui. Tekstin (oli muuten päivitetty kantaan reilu vuosi myöhemmin???? Katoin ensin että ohho kaksi kuukautta myöhemmin mutta olikin vuosi ja pari kuukautta, siksi en ollut nähnyt) mukaan syke ensin romahtanut>lääkärit jo huoneessa mutta asentoa vaihtamalla saatiin korjattua. Tämä ilmeisesti heti epiduraalin jälkeen, oma ajantaju on siinä kohtaa ollut niin hukassa etten ole tajunnut yhdistää näitä. Sitten kun käyrä seuraavan kerran romahti (ja luin siis eilen että käyrävaihtelu oli jo melkein kokonaan, "pientä värähtelyä enää", poissa eli tosi huono tilanne niin tehtiin imukuppipäätös ja iso eppari. Siitä onneksi syntyi nopeasti ja tekstiin laitettu että keho oli saatava samalla supistuksella kuin pää, vakavan hapenpuuteriskin takia. Muistan siis että lääkäri kysyi saanko vielä kehon ulos ilman supistusta jos hän auttaa ja vetää mutten tod tajunnut miksi. Lisäksi luin vasta eilen, että omat supistukset käytännössä hävinneet epiduraalin seurauksena ja olen saanut oksitosiinia maksimiannoksella, tästä en ollut tietoinen. Eli en tiedä mutta tulkitsen, että epiduraalin jälkeen käyrä alkanut mennä todella huonoksi + omat supistukset "erittäin harvoin".

 

[Keltainenkukka92]

Ihana pottatarina miten olet edes päässyt sinne potalle tuossa vaiheessa Miltä tuo työ(+päivähoito?) kuvio tuntuu ja oletko ko kertonut raskaudesta?
Sehän voi olla, että siellä töissä on tosi kivaa ja jää harmittamaan, kun ehdit olla niin vähän aikaa.

 

[Karhurouvanen]

*oli huikea kokemus

Meni siis niin, että pääsin saliin, tarkistettiin tilanne (5cm) ja kätilö meni tilaamaan anestesialääkäri paikalle. Hän saapui paikalle 35 min myöhemmin mutta silloin olin jo täysin auki (ja aivan saa*anan kipeä) ja muistan sen hetken elävästi, kun ehdin ajatella että hitto nyt jää epiduraali saamatta. Onneksi vauva oli vielä niin korkealla, että epiduraali onnistui. Tekstin (oli muuten päivitetty kantaan reilu vuosi myöhemmin???? Katoin ensin että ohho kaksi kuukautta myöhemmin mutta olikin vuosi ja pari kuukautta, siksi en ollut nähnyt) mukaan syke ensin romahtanut>lääkärit jo huoneessa mutta asentoa vaihtamalla saatiin korjattua. Tämä ilmeisesti heti epiduraalin jälkeen, oma ajantaju on siinä kohtaa ollut niin hukassa etten ole tajunnut yhdistää näitä. Sitten kun käyrä seuraavan kerran romahti (ja luin siis eilen että käyrävaihtelu oli jo melkein kokonaan, "pientä värähtelyä enää", poissa eli tosi huono tilanne niin tehtiin imukuppipäätös ja iso eppari. Siitä onneksi syntyi nopeasti ja tekstiin laitettu että keho oli saatava samalla supistuksella kuin pää, vakavan hapenpuuteriskin takia. Muistan siis että lääkäri kysyi saanko vielä kehon ulos ilman supistusta jos hän auttaa ja vetää mutten tod tajunnut miksi. Lisäksi luin vasta eilen, että omat supistukset käytännössä hävinneet epiduraalin seurauksena ja olen saanut oksitosiinia maksimiannoksella, tästä en ollut tietoinen. Eli en tiedä mutta tulkitsen, että epiduraalin jälkeen käyrä alkanut mennä todella huonoksi + omat supistukset "erittäin harvoin".

Oho kuulostaapa hurjalta, täytyshän nyt totakin päästä käymään läpi jossain/siellä polilla kun jos on noin mennyt Täytyyhän se nyt olla selkee että voitko saada sitä epiduraalia vai et, onhan se nyt tosi tärkee juttu ka sullakin ollu noin nopeesti etenevä synnytys jo ekalla kerralla että täytyyhän se olla jo synnärille tullessa selvää voiko antaa vai ei eikä sitten siinä vaiheessa aleta pohdiskelemaan Kyllähän se epiduraali kuitenkin on aika sellanen huippujuttu siinä synnytyksessä jos niikseen tulee, vaikka kai ne muutkin puudutukset voi ihan toimivia olla

Mä viskasin mäkeen saman tien sen ilokaasumaskin esikoisen synnytyksessä mutta toisen lapsen kohdalla hiffasin sen ja olin ihan että Wooow täähän on kivaa Onko sulla ollu ilokaasu käytössä?

Ajattelen että olisin toisen lapsen kohdalla selvinnyt ilmankin epiduraalia, sen ilokaasun ja liikkumisen avulla mutta oon molemmissa synnytyksissä ollu nukkumattomuuden vuoksi (esikoisen kohdalla en ollu sairaalaan mennessä nukkunu 2 vuorokauteen kuin istuviltaan niitä 10-20 min supistusten välejä ja toisen kohdalla kun se pottahomma alko yöllä niin yöunet jäi väliin ja olin sit sairaalaan mentäessä ollu jo sen 24 h hereillä) niin väsyny sitten jossain kohtaa että jaloilla seisominen/liikkuminen on ollu vaikeeta ja lisäksi toisen lapsen synnytyksessä halusin epiduraalin myös vähän ennakoiden että saisin nukkua sen pari tuntia - muistan vieläkin sen tunteen kuin ihanaa oli käydä nukkumaan siihen jääkaappikylmäksi kääntämäni huoneen puhtaisiin lakanoihin

Mulla esikoisen synnytyksessä supistukset laantu kun olin lämpimässä suihkussa ja käytin lämpötyynyä enkä sit päässy siks ammeeseenkaan. Tosin mua kyllä koko ajan supisteli mutta käyrä kuulemma näytti mitä näytti

No joo onhan tää jännää tää töihin meno, voi kun käviskin noin miten sanoit että töissä olis niin kivaa Kyllä siellä varmaan ihan kivaa onkin mutta eniten stressaa kun oon tosi huono aikatauluissa että miten kerkeen ajoissa sinne töihin etten saa potkuja Se on siis ihan mun todellinen pelko, mulle on aina tuottanu suuria vaikeuksia olla tasan ajoissa yhtään missään ja nyt vielä toi hoitohommakin. Oon saanu varotuksenkin myöhästelystä aiemmassa työpaikassa (en siis koskaan myöhästy paljon mutta 1-2 min ja Suomessa niin tarkkaa nää aikataulut) ja tässäkin työpaikassa pomo tietää että oon aina 1-2 min myöhässä mutta sano että hän nyt antaa sen mennä läpi sormien kun oon muuten tunnollinen ja toisaalta myös lähdenkin töistä aina (paljon reilummin) myöhässä. Nyt pakko vaan jotenkin olla ajoissa kun irtisanomisen ehtojakin on heikennetty!!!! Tällasta ei varmaan voi ymmärtää jos ei itse ole myöhästelijätyyppiä mutta koko elämän on tää sama ongelma ollut enkä ihan kovin montaa kertaa muista että olisin juurikaan missään onnistunu olee ajoissa vaan aina ryntään paikalle sillon kun pitäisi olla jo vaatteet päällä ja valmiina.

No mutta muuten jos nyt onnistun tuon asian kanssa jotenkin vaan ajottamalla ton aamun silleen että herätään ja lähetään ihan superaikaisin, tai siis kyseessä on vuorotyö ja mun aikataululipsuminen koskee kyllä ihan kaikkia vuoroja, niin työpaikka on kyllä ihan kiva ja pomo ja siellä on edelleen yks mun lempparityöntekijä töissä. Päiväkotiin olin just yhteydessä pe, soittelevat tutustumisista ym tässä jossain kohtaa. Lasten suhteen luulen kyllä että ihan kivasti menee, ovat kuitenkin jo niin ”isoja” (5,5 v ja melkein 3) ja ovat ylipäätään ”reippaita” ja avoimia lapsia että toivon kovasti että sujuisi ihan luontevasti se päiväkodin aloitus. Sitten jos kaikki menee hyvin ja toden totta pääsisin äitiyslomalle kesäkuun alusta niin lapset siirtyis sillon taas kotihoitoon ja oltaisiin kesä yhdessä kotona vauvan kanssa ja sitten syksyllä esikoinen menisi eskariin ja nuorempi lapsi seurakunnan päiväkerhoon, Oi vitsi kun toivon että toi toteutuis olis niin ihanaa <3<3<3<3<3

Karhurouvanen 15+5

 

[Keltainenkukka92]

Mä niin fiilaan tuota aikatauluasiaa, nimimerkki "hitsit kun oli paljon punaisia valoja tänään". Olen muutenkin aika suurpiirteinen vaikka hyvin tunnollinen. Mitä potkuihin tulee, niin näyttää kyllä tosi pahalta jos antavat kenkää raskaana olevalle 2026...

Ja pakko vielä sanoa, varsinkin kun täällä on ensisynnyttäjiä, että synnytys oli elämäni siistein kokemus ja elin ekan kuukauden puhtaasti sen tuomaan adrenaliinilla. Olin vain paniikkikipeä noin 20min ennen kuin sain sen epin ja kunnes se vaikutti (jaa joo just se hallelujah kun kipu loppui kuin seinään, olin aivan high onnesta ja helpotuksesta). Oon siis lähinnä järkyttynyt kun näin kolme vuotta myöhemmin selviää, ettei vain ollut "oho vauva ahdingossa, varmaan vain huono asento ja epäonnea" ja ettei mun kanssa käyty mitä sen kummemmin läpi, edes sitä että olen saanut oksitosiinia, vaan Omakantaan on päivitetty teksti paljon myöhemmin. Ymmärrän että tilanteessa ei kannata sanoa mitään, siitähän on vain haittaa jos vanhemmat panikoivat, mutta jälkikäteen.

Ennen epiduraalia oli vain panadolia (), lämpöä ja kokeilin TENS+ilokaasu mutta ekasta en tykännyt ollenkaan ja ilokaasun sain anestesialääkäriä odotellessa, eli varmaan aivan liian myöhään kun olin jo sellaisessa kipukuplassa, että "uuden oppiminen" aiheutti vain stressiä, ajoitus oli jatkuvasti pielessä joten ahdistuin vain. Voin hyvin kuvitella kokeilevani uudestaan. Ja onhan kaikkikipupiikit yms olemassa

 

[tasaraha]

Mulla olisi ylihuomenna varhaisultra ja onneksi heti aamusta, niin voin lähes aamupalan jälkeen huristella isolle kirkolle.

 

[tasaraha]

Varhaisultrassa tänään löytyi sikiö oikeassa paikassa, sykkeellä ja täsmälleen viikkojen (7+2) kokoisena.

 

[Mollama]

En ole jaksanut oikein olla aktiivinen täällä, kun mun epävarmuus jatkuu enkä halua saastuttaa muiden mieltä mun epävarmuudella.

Mulla harkkasupistellut jo parisen viikkoa. Äitipkl:ltä sain hoitosuunnitelman, että neuvola kirjottaa mulle sairausloman valmiiks rakenneultraan saakka ja herkästi sit jäätävä sairauslomalle jos supistelut lisääntyy. Rakenneultrassa mukana lääkäri ja sen jälkeen tulee seurantakäynnit äitipkl. Kiintyminen vauvaan täys nolla, en uskalla yhtään edes kuvitella arkea vielä mahdollisen vauvan kanssa. Edelleen pelkään että joku kerta tyyppi vaan menehtynyt kohtuun tai että synnytys käynnistyy jo näillä viikoilla. Myös microkeskosuus ja pikkukeskosuus pelottaa, koska se on jumalattoman rankkaa ja riskaabelia (eikä meidän tyttökään ilman ikuisia jälkiä siitä selvinnyt). Huokaus. Ensviikolla eka neuvola niin pitää siellä kysyä, josko pääsis psykologille juttelemaan.

Samaan aikaan olen niin kiitollinen tästä ja samaan aikaan hiton peloissani.

Rv15+2

 

[Keltainenkukka92]

Kuulostaa todella rankalta @Mollama , iso hali Todella hyvä, että olet saikulla (ja ilmeisesti erityisseurannassa) mutta samalla aika menee vielä hitaammin, kun ei saa ajatukset pois. Ihan hirveää, kun vain odottaa sydän kurkussa, että aika menee. Alkoiko harkkasupistukset aikaisin myös viimeksi? Ja tänne saa vuodattaa ihan kaikkea, sitä ei tarvitse miettiä!

 

[Karhurouvanen]

Mä niin fiilaan tuota aikatauluasiaa, nimimerkki "hitsit kun oli paljon punaisia valoja tänään". Olen muutenkin aika suurpiirteinen vaikka hyvin tunnollinen. Mitä potkuihin tulee, niin näyttää kyllä tosi pahalta jos antavat kenkää raskaana olevalle 2026...

Ja pakko vielä sanoa, varsinkin kun täällä on ensisynnyttäjiä, että synnytys oli elämäni siistein kokemus ja elin ekan kuukauden puhtaasti sen tuomaan adrenaliinilla. Olin vain paniikkikipeä noin 20min ennen kuin sain sen epin ja kunnes se vaikutti (jaa joo just se hallelujah kun kipu loppui kuin seinään, olin aivan high onnesta ja helpotuksesta). Oon siis lähinnä järkyttynyt kun näin kolme vuotta myöhemmin selviää, ettei vain ollut "oho vauva ahdingossa, varmaan vain huono asento ja epäonnea" ja ettei mun kanssa käyty mitä sen kummemmin läpi, edes sitä että olen saanut oksitosiinia, vaan Omakantaan on päivitetty teksti paljon myöhemmin. Ymmärrän että tilanteessa ei kannata sanoa mitään, siitähän on vain haittaa jos vanhemmat panikoivat, mutta jälkikäteen.

Ennen epiduraalia oli vain panadolia (), lämpöä ja kokeilin TENS+ilokaasu mutta ekasta en tykännyt ollenkaan ja ilokaasun sain anestesialääkäriä odotellessa, eli varmaan aivan liian myöhään kun olin jo sellaisessa kipukuplassa, että "uuden oppiminen" aiheutti vain stressiä, ajoitus oli jatkuvasti pielessä joten ahdistuin vain. Voin hyvin kuvitella kokeilevani uudestaan. Ja onhan kaikkikipupiikit yms olemassa

Haha no toi onkin hyvä että raskaana olevalle tosiaan ei ehkä niin helposti anneta potkuja Juu mulla kans esikoisen synnytyksessä sama kokemus ilokaasusta, tuntu ihan tekniikkalajilta, jota ei niin vaan siinä hetkessä saa toimimaan! Mulla oli TENS-laite itelläni ja olin sitä jo käyttänyt/harjoitellut ennen synnytystä mutta en myöskään tykännyt siitä synnytyksessä yhtään!

@tasaraha Suuret Onnittelut onpa mahtavaa

Itsellä oli muutama päivä sitten, 15+6, neuvola ja kyllä taas kiittelen sitä kotidoppleria, jolla olin juuri edellisenä yönä sydänääniä kuunnellut ja ne löytänyt ihan suorilta, sillä th ei saanut dopplerilla sykettä kuulumaan(!), tosin mielestäni kuuntelukin koko ajan aika ylhäältä ja keskeltä melkein samasta kohtaa ja yritin vähän sanoa että jos sivummalta kokeilis. No sitten yritti jotain modernia kannettavaa ultralaitetta vartin saada toimimaan mutta ei saanut ja sitten mentiin kattomaan vanhalla kunnon ultralla, (paino sanalla vanha, ulkoisesti muistuttaa lähinnä sellasta 90-luvun tietokonetta) ja siellä se vauveli onneksi käsiä nosteli ja jalkoja liikutteli <3 Onneksi olin 15 h aiemmin tosiaan kotona kuunnellut (ja toisaalta myös esikoisen kohdalla samanlainen kokemus), muuten olis voinut alkaa kyllä hikeä pukata

Ensi viikolla lääkärineuvola ja rakenneultran varasin nyt reilun kolmen viikon päähän. Kunnon liikkeitä edelleen odottelen, tuntuu niitä tuntuvan mutta ei sitten kuitenkaan niin kunnon että ihan jo selkeinä liikkeitä pitäisi ja voisi tunnustella! Dopplerilla tekis mieli edelleen tuon tuosta kuunnella mutta oon yrittäny pitäytyä siinä noin x1/vk.

Karhurouvanen 16+3

 

[Karhurouvanen]

En ole jaksanut oikein olla aktiivinen täällä, kun mun epävarmuus jatkuu enkä halua saastuttaa muiden mieltä mun epävarmuudella.

Mulla harkkasupistellut jo parisen viikkoa. Äitipkl:ltä sain hoitosuunnitelman, että neuvola kirjottaa mulle sairausloman valmiiks rakenneultraan saakka ja herkästi sit jäätävä sairauslomalle jos supistelut lisääntyy. Rakenneultrassa mukana lääkäri ja sen jälkeen tulee seurantakäynnit äitipkl. Kiintyminen vauvaan täys nolla, en uskalla yhtään edes kuvitella arkea vielä mahdollisen vauvan kanssa. Edelleen pelkään että joku kerta tyyppi vaan menehtynyt kohtuun tai että synnytys käynnistyy jo näillä viikoilla. Myös microkeskosuus ja pikkukeskosuus pelottaa, koska se on jumalattoman rankkaa ja riskaabelia (eikä meidän tyttökään ilman ikuisia jälkiä siitä selvinnyt). Huokaus. Ensviikolla eka neuvola niin pitää siellä kysyä, josko pääsis psykologille juttelemaan.

Samaan aikaan olen niin kiitollinen tästä ja samaan aikaan hiton peloissani.

Rv15+2

Voihan kurjuus että nyt tuollaista sitten, varmasti ihan tosi rankkaaVoimansäde ja onneksi olet hyvässä seurannassa, toivon todella että kaikki menee hyvin!

 

[Mollama]

@Keltainenkukka92 Mulla on tosi supistusherkkäkohtu. Esikoisesta alkoi harkkailla rv18 ja seuraavasta rv15. Nyt sit vielä aikaisemmin. Se vaan just, kun ei mistään voi tietää tekeekö nämä tuhojaan kohdunkaulalle vai ei. Esikoisesta ei tehnyt ja syntyi täysiaikaisena, mutta tokassa sit alko kypsytellä jo rv 20 jälkeen. Ei auta kun päivä ja viikko kerrallaan mennä ja toivoa parasta. Perjantaina neuvola ja aattelin kysyä, voisko päästä sydänääniä muutenkin kuuntelemaan vielä pari kertaa ennen r-uä niin olis jotain etappeja ja jos luottoa tulis enemmän. Oon mä liikkeitäkin muka tuntenut, mutta samaan aikaan mieli laittaa ne koko ajan Pegorionin piikkiin.