Lapsi 1v 4kk ei oikein huoli äidistä

[sanni.]

Mua mietityttää, että onko tämä joku vaihe vai onko tapahtunut jotain, kun poika 1v 4kk ei oikein huoli mua. Siis että lyö tai puree, kun ottaa syliin, rimpuilee kaikessa vastaan (esim. pukeminen, pyllyn pesu), lukee kirjan mielummin itse kuin äidin kanssa, ei enää halaile ja suukottele kuten kuukausi sitten. Isän huolii helpommin, mutta toki tämäkin saa osansa lyönneistä ja kuitenkin enemmän hellyyttä kuin äiti. Onko tämä lapsen vaihe, jossa hän yrittää alkaa itsenäistyä äidistä? Itsestä tuntuu pahalta joskus, mutta yritän antaa lapselle tilaa. Syli on kyllä aina avoinna, kun hän sattuu olemaan sillä päällä, että tulee itse syliin. Aika pitkälti mennään nyt lapsen mielen mukaan, eli otan syliin silloin kun hän tulee ja hellitellään silloin kun lapsi kokee sen kivaksi. Toki päivittäiset rutiinit hoidan, rimpuili poika tai ei. Mies on lapselle mua ankarampi, mutta heillä on myös enemmän riehumis- jne. leikkejä sen jälkeen, kun mies tulee töistä, eli poika myös nauraa isänsä seurassa enemmän, vaikkakin myös itkee. Nukuttamiseen minä en ole kelvannut aikoihin. Tai siis isä saa lapsen jäämään haeskelemaan unta itse, mun täytyy seisoa sängyn vieressä ettei poika pomppaa seisomaan ja itkemään perään.

Onko joku vaihe? Onko normaalia?

ja kylässä tai vieraitten hoidossa on tietysti kuin enkeli

 

[halipupu harmaana]

Kuulostaa ihan normaalilta kehitysvaiheelta eroahdistuksen jälkeen.

 

[sanni.]

Kiitokset halipupulle vastauksesta! Mielelläni kuulisin vielä muitakin kokemuksia tai mielipiteitä Kiitos

 

[sanni.]

Nostan vielä, eikö paikalla oo ketään toista kommentoijaa??

 

[Samassa tilanteessa]

On aivan normaali kehitysvaihe! Toisilla lapsilla toki voimakkaampi kuin toisilla. Ja äidille (tai ensisijaisen kiintymyksen kohteelle) aika raskas vaihe.

Painiskelin ja itkeskelin samassa tilanteessa ja mietin, mitä olen tehnyt väärin, kunnes ystäväni siteerasi minulle pätkää Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Pienen lapsen sosiaalisuus. Siteerataanpa se tännekin, jos se helpottaisi sinuakin :

Liisa Keltikangas-Järvinen: Pienen lapsen sosiaalisuus WSOY 2012, s. 45:

"Ristiriitaiset ja nopeasti vaihtuvat tunteet ja ristiriita lapsen itsenäisyyspyrkimysten ja riippuvuuden välillä kuuluvat toisen ikävuoden kehitykseen. Äiti joutuu näiden negatiivisten tunteiden kohteeksi. Tämä kehitysvaihe on äidille vähemmän kiitollinen, jopa turhauttava.-- Lapsi ei koskaan osoita samanlaista kiukkua, uhmaa ja tyytymättömyyttä vierasta hoitajaa kohtaan, koska lapsi kiukuttelee sille, jonka hän kokee turvalliseksi."

Vähän lyhyt ja irrallinen sitaatti, en jaksanut pitemmästi kopioida, mutta pointtina että on ihan normaalia! Meillä ainakin sama vaihe on mennyt vähän aalloittain eli välillä äitiä pitää koko ajan halia ja välillä hirveä raivokohtaus, jos äiti uskaltaa olla lähimaillakaan .

 

[sanni.]

Kiitos sitaatista! Voisi ehkä lainata tuon kirjan...

 

[joop]

googlta vaikka lapsen kehitysvaiheista. on ihan normaalia niin tyttö kuin poika lapsillakin jossakin iässä suosia toista sukupuolta tai jotain toista kuin äitiä/isää.

 

[sanni.]

Nosto, lisää kommentteja??

 

[sanni.]

Vielä nostan, vaikka onkin jo miljoonas kerta, mutta aika vähän kommentteja!!