E
"ewe"
Vieras
Eli eskarilaisella on nyt kevätlukukauden alettua alkanut ilmentyä ongelmia eskariin lähdön halukkuuden kanssa.
Syynä tähän on se että minä olen jäänyt äitiyslomalle ja pikkuveli aloitti nyt kevätkaudella päiväkodin sijasta kerhossa. Kerho päättyy tuntia aiemmin kuin eskari ja eskarilainen kokee tämän nyt suurena vääryytenä.
Toisaalta minulle on ihan sama tuleeko hän samaan aikaan kotiin pikkuvelin kanssa (kerho samassa rakennuksessa kuin eskari) mutta sitten taas toisaalta, lapsen pitää ensi syksynä pärjätä koulussa jossa voi olla välillä vieläkin pitempiä päiviä, jos nyt joustan, onko säännöistä kiinnipitäminen sitten koulussa hankalampaa?
Kyseessä ei siis todellakaan ole se että lapsi ei viihtyisi eskarissa, usein kun häntä menee hakemaan, ei millään malttaisi lähteä kotiin. Eli häntä vain nyppii se että pikkuveli pääsee kerhosta aiemmin ja ei "joudu" sinne edes joka päivä menemään (kerhoa on vain 3krt/vk.)
Minä olen selittänyt eskarilaiselle että eskari on hänen työtänsä ja että pikkuvelillä on sama homma edessä sitten parin vuoden päästä. Ja että kun eskarilainen oli pikkuvelin ikäinen, hänkin sai käydä kerhoa. Ja että kun kasvaa isommaksi, elämässä otetaan enemmän vastuuta asioista ja että se ei ole vain huono asia koska samalla kun kasvaa, saa myös kaikkia kivoja juttuja mitä ei pienenä saa, kuten esimerkiksi oman kännykän.
Mutta miten te tällaiseen tilanteeseen suhtautuisitte?
Syynä tähän on se että minä olen jäänyt äitiyslomalle ja pikkuveli aloitti nyt kevätkaudella päiväkodin sijasta kerhossa. Kerho päättyy tuntia aiemmin kuin eskari ja eskarilainen kokee tämän nyt suurena vääryytenä.
Toisaalta minulle on ihan sama tuleeko hän samaan aikaan kotiin pikkuvelin kanssa (kerho samassa rakennuksessa kuin eskari) mutta sitten taas toisaalta, lapsen pitää ensi syksynä pärjätä koulussa jossa voi olla välillä vieläkin pitempiä päiviä, jos nyt joustan, onko säännöistä kiinnipitäminen sitten koulussa hankalampaa?
Kyseessä ei siis todellakaan ole se että lapsi ei viihtyisi eskarissa, usein kun häntä menee hakemaan, ei millään malttaisi lähteä kotiin. Eli häntä vain nyppii se että pikkuveli pääsee kerhosta aiemmin ja ei "joudu" sinne edes joka päivä menemään (kerhoa on vain 3krt/vk.)
Minä olen selittänyt eskarilaiselle että eskari on hänen työtänsä ja että pikkuvelillä on sama homma edessä sitten parin vuoden päästä. Ja että kun eskarilainen oli pikkuvelin ikäinen, hänkin sai käydä kerhoa. Ja että kun kasvaa isommaksi, elämässä otetaan enemmän vastuuta asioista ja että se ei ole vain huono asia koska samalla kun kasvaa, saa myös kaikkia kivoja juttuja mitä ei pienenä saa, kuten esimerkiksi oman kännykän.
Mutta miten te tällaiseen tilanteeseen suhtautuisitte?