Lapsi lyö päätään seinään, kun ei saa tahtoaan läpi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap.

Vieras
Meillä on iso ongelma. Lapsi lyö päätään seinään usein, melkeinpä joka ilta, kun mennään nukkumaan. Lapsi on 1v 8kk ikäinen. Silloin kun ei halua asettua nukkumaan ja istuu vaan sängyssään, hän yhtäkkiä lyö päätään seinään. Ei ehdi estääkään. Eikä selvästikään tajua etukäteen, että se sattuu varmasti. Istuu sängyssä, ottaa vauhtia ja ponkaisee taaksepäin niin lyö päänsä hirsiseinään kovasti. Alkaa itkeä ja selvästi sattuu. Jonkin aikaa istuu sylissä ja sitten rauhoittuu unille. Mutta minusta tuo on todella vaarallinen juttu... että lähes joka ilta tekee saman eli ottaa vauhtia ja lyö takaraivonsa seinään. Miten tuon saa estettyä? Ehkä niin ettei anna istua sängyssä tai sitten pitää sylissään nukahtamiseen asti... ei vaan toimi käytännössä... ja ei seinään oikein saa kiinnitettyäkään mitään pehmustetta. Takaraivossa on jo sellainen patti, luumyhkyrä, kun niin usein on lyönyt päätään.

Ja usein vielä tekee niinkin että istuu lattialla ja jos ei joku asia mene mielen mukaan, niin ottaa vauhtia taas ja istualtaan heittäytyy taaksepäin niin että lyö päänsä lattiaan. Alkaa kauhea huuto ja itku. Ei ymmärrä ettei niin voi tehdä kun satuttaa päänsä. Ja tuota toistuu usein. Auttakaa, mitä voin tehdä. Miten saan lapsen ymmärtämään ettei niin voi tehdä? Vai saanko mitenkään? Pitääkö laittaa joku pehmuste takaraivoon vai mitä teen? Voiko tuollaisista "tempauksista" tulla joku pysyvä vamma?
 
Meillä tyttö pian 2v tekee samaa (siis hakkaa päätään seinään tai muuhun vastaan tulevaan) jos ei saa tahtoaan läpi,jotain kielletään tms. Nuorempana repi hiuksiaan kun kiellettiin teoka kerta sattkemästä jotain. Selvästi joku uhmajuttu.

Olen vaan aina todennut tytölle saman asian ääneen ettei noin kannata tehdä kun se sattuu. Olen ottanut nyt myös sen linjan että sanon ettei puhalleta jos tahallaan itseään hakkaa. On vähentynyt meillä kun ei kiinnitä niinkään huomiota asiaan.
 
[QUOTE="tiiu";28143241]Meillä tyttö pian 2v tekee samaa (siis hakkaa päätään seinään tai muuhun vastaan tulevaan) jos ei saa tahtoaan läpi,jotain kielletään tms. Nuorempana repi hiuksiaan kun kiellettiin teoka kerta sattkemästä jotain. Selvästi joku uhmajuttu.

Olen vaan aina todennut tytölle saman asian ääneen ettei noin kannata tehdä kun se sattuu. Olen ottanut nyt myös sen linjan että sanon ettei puhalleta jos tahallaan itseään hakkaa. On vähentynyt meillä kun ei kiinnitä niinkään huomiota asiaan.[/QUOTE]

Joo, tässä ei nyt ole kyse siitä että lapsi menisi seinän viereen muuten vaan ja alkaisi lyödä päätään seinään vaan seinän vieressä olevassa sängyssä istuessaan ottaa vauhtia edestä päin ja ponkaisee taaksepäin niin että pää osuu seinään KOVASTI. Siis oikeasti kolahtaa ja kovaa. Ja jos on lattialla istumassa niin ottaa samalla tavalla vauhtia ja siinä sitten heittäytyy selälleen lattialle niin että pää kolahtaa lattiaan. Ei varmasti tee hyvää aivoille ja muutenkaan päälle. Ei auta että sanoo "ei noin saa tehdä, se sattuu" vaan sama toistuu usein vaikka selvästi sattuu lasta ja paljon. Enkä vain voi olla kiinnittämättä huomiota kun kohta saa sitten soitaa ambulanssin kotiin kun toinen on tajuttomana... enkä todellakaan halua odottaa sitä kertaa kun lapsi lyö päänsä niin kovasti johonkin että taju lähtee.
 
Meillä melki 3v tyttö tehny tota samaa 1v:stä lähtien. Hakkaa tosin otsaansa seinään, lattiaan, sängyn päätyyn ja eteisen seinä peiliin. Otsa mustelmilla ja sitten ihmiset kyselee, että mistäs sun otsas on mustaks tullu? Neuvolassa ja lääkärissä tästä tietävät ja oonkin jutellu asiasta heijän kanssaan. Menen väliin yleensä ja kaikkiin ei vaan valitettavasti aina ehi :(. Mun pikku veli teki tota samaa ja äitiltä sain neuvon, että laita iso tyyny pään alle, heti kun näät, että aikoo lyödä päätänsä.

Se lähtee siitä, kun tytär joutuu jäähylle ja sitten alottaa otsansa hakkaamisen ja huutaa, kirkuu, raivoo ja repii itseään samalla. Sitten, kun menen väliin, että ei hakkais päätänsä, niin sylkee mua kasvoihin, raapii, repii, nipistelee, lyö ja potkii. Samalla kirkuu ja karjuu niin paljon kun ääntä vaan lähtee. Noina hetkinä muhun iskee epätoivo ja tekis mieli vaan itkee :(. Onneks tää päivä menny kivasti :).
 
Meillä melki 3v tyttö tehny tota samaa 1v:stä lähtien. Hakkaa tosin otsaansa seinään, lattiaan, sängyn päätyyn ja eteisen seinä peiliin. Otsa mustelmilla ja sitten ihmiset kyselee, että mistäs sun otsas on mustaks tullu? Neuvolassa ja lääkärissä tästä tietävät ja oonkin jutellu asiasta heijän kanssaan. Menen väliin yleensä ja kaikkiin ei vaan valitettavasti aina ehi :(. Mun pikku veli teki tota samaa ja äitiltä sain neuvon, että laita iso tyyny pään alle, heti kun näät, että aikoo lyödä päätänsä.

Se lähtee siitä, kun tytär joutuu jäähylle ja sitten alottaa otsansa hakkaamisen ja huutaa, kirkuu, raivoo ja repii itseään samalla. Sitten, kun menen väliin, että ei hakkais päätänsä, niin sylkee mua kasvoihin, raapii, repii, nipistelee, lyö ja potkii. Samalla kirkuu ja karjuu niin paljon kun ääntä vaan lähtee. Noina hetkinä muhun iskee epätoivo ja tekis mieli vaan itkee :(. Onneks tää päivä menny kivasti :).

Hui minkä kuuloista :( onko lapsella todettu joku kehityshäiriö? Vai onko tuollaista normaalistikin?
 
Meidän tyttö alkoi hakkaamaan päätä seiniin ja lattiaan yksivuotiaana. Onneksi hän lopetti järjettömän hakkaamisensa kaksi ja puoli vuotta myöhemmin kokonaan. On kyllä edelleenkin tulisieluinen tyttö.
 
[QUOTE="...";28143658]Hui minkä kuuloista :( onko lapsella todettu joku kehityshäiriö? Vai onko tuollaista normaalistikin?[/QUOTE]

On ihan normaali lapsi. On vaan todella tempperamenttinen ja kieltäessä tulistuu herkästi nollasta sataan. Sitten kun todella on ilonen, niin todellakin sen näkee ja kuulee. On pohjimmiltaan kuitenkin ilonen, tyytyväinen ja aurinkoinen. Uhman myötä tempperementti korostunu entisestään. Neuvolasta vaan sanovat, että ihan normaalilta kuulostaa ja toiset vaan ovat voimakas tahtosempia ja tempperementikkaampia. Antovat myös noihin tilanteisiin ohjeita kuinka toimitaan. Välillä on toiminu ja välillä ei.
 

Yhteistyössä