Lapsi pelkää melkein kaikkea..

["kyselijä"]

Eli minulla on usein neljävuotias sukulaistyttö hoidossa. Suureksi ongelmaksi on muodostunut tytön pelko melkeinpä kaikkeen.
Haluaisin antaa hänelle mukavia kokemuksia, mistä itse lapsena tykkäsin, mutta tuntuu mahdottomalta. Itse rakastin telmiä ulkona ja tehdä erilaisia asioita.
Mutta..
Pelkää muurahaisia, hyttysiä, kärpäsiä, siis ihan kaikkia ötököitä. Ja on aivan mahdoton olla ulkona hänen kanssaan. Heti haluaa sisälle ja onpas mukavaa vaan kyhjöttää sisällä tälläsillä helteillä??
Noh, tänään sitten suunniteltiin uimareissua, ostin vaikka mitä uimaleluja, uimarenkaan, ja niin edelleen. Turha ostos. Heti kun näki ruohikkoa ja metsää (mennään ehkä 30 metriä metsän läpi rantaan) niin lähti kävelemään takaisin autolle ja sanoi ettei tule. Suostuttelun jälkeen suostui sitten sylissä tulemaan rantaan. Ja mitä kävikään.. Huomasi että ilmassa pörräilee hyttysiä, niin sai aivan järkyttävän huutokohtauksen. Varmaan ihmiset luuli että kidutan sitä tai jotain. Yritin jankata ettei ole mitään hätää ja laitoin hyttysmyrkkyä, mutta alkoi huutaa entistä kovempaa, joten sanoin että selvä, lähdet sitten äitin luo sisälle olemaan. Minä en hellepäiviä sisällä vietä.. Ja sieltäkin piti sitten kantaa tyttö autolle, tällä kertaa oli kauhea ylämäkikin..
Itse olen raskaana ja ehkä vähän herkillä kun pääsi sitten itku multa myös siinä tilanteessa. Ja huusi myös sitä, että jalat ei missään nimessä saa osua kasvistoon jota ympärillä oli, kun SATTUU. Laitoin vielä omaa jalkaa pusikkoon ja sanoin että no ei kyllä satu yhtään, mutta ei uskonut..
Pelkää myös eläimiä. Kinuaa aina niitä katsomaan, mutta sama show alkaa sielläkin.. Hiekkalaatikolle ei voi mennä, kun tulee likaiseksi ja mitä kaikkea.. Menee lapsuus hukkaan kun on vaan sisällä ja tuijottaa telkkaria..

Teinkö nyt väärin kun vein sitten äidilleen tytön? Hirveä helle enkä kyllä rupea sisällä olemaan koko päivää. Mitä tuossa tilanteessa voisi tehdä? Ehkä vähän kiukustuin kun olin ostanut kaikkea ja suunnitellut kaiken, mutta parin hyttysen takia kaikki meni pieleen. Jos lapsen vie aina pois tuossa tilanteessa, niin eihän se ikinä opi ettei niitä pidä pelätä?? Enemmänkin niistä pitäisi ärsyyntyä jos tulee pörräämään koko ajan. Ei minuakaan pienenä otettu syliin kun näin muurahaisen tai hyttysen.. Niihin oli vaan totuttava.. Eli siis, miten ihmeessä tuon pelon voi kytkeä pois?

 

["kyselijä"]

Ja lisäyksenä vielä, että lapsen omia vanhempia ei juurikaan jaksa kiinnostaa. Ovat aina sisällä, eivätkä tee mitään. Siksi juuri haluaisin tehdä lapsen kanssa kaikkea kivaa, mutta tuntuu että kidutan enemmänkin kuin yritän järjestää hauskoja juttuja, kun pistän ulkona olemaan... En uskalla kyllä lähteä mihinkään huvipuistoonkaan vaikka olin suunnitellut, turhaa maksua tulee siitäkin kun taas pelkää kuitenkin kaikkea ja haluaa kotiin sisälle katsomaan telkkaria..

 

["vieras"]

Onko se pelkoa vai onko lapsi muutenkin kosketusarka, tai herkkä äänille tms.?
Tulee mieleen aistiyliherkkyys nyt ihan ekana...

 

["kyselijä"]

Ei ole aistiyliherkkyyttä

 

["vieras"]

No tuskin on pelkästä arkuudesta kyse..Oletko kysynyt vanhemmilta?

 

[halipupu harmaana]

Kannattaisi varmaan jutella vanhempien kanssa asiasta, koska kohtahan lapsella on jo edessä koulu, eikä tuollaisesta menosta tule koulussa yhtään mitään. Ei siellä istuta sisällä ja varota kaikkea.

Lapsi ei ilmeisesti ole päivähoidossa? Neuvolassa tuollaisia asioista ei välttämättä lyhyessä ajassa huomata, mutta päivähoidossa tuollaisiin tulisi puuttua ja jutella perheen kanssa. Oikein toivoisin että lapsi menisi päiväkotiin ja saisi sitä kautta apua ongelmiinsa.

Toivottavasti pystyt ap auttamaan lasta mahdollisimman paljon vaikka puhumalla vanhemmille, se olisi hienoa.

 

["vieras"]

kyllä mullekin tuli aistiyliherkkyys tai joku muu neurologinen ongelma mieleen :/ hankalaahan tuo on mutta jos koittaisit vähän varovaisemmin siedättää. lainaa vaikka kirjastosta jotain lasten kirjoja ötököistö ja niistä luette millasia ne on ja miksi niitä ei tarvitse pelätä. harjoittelette käsien likaantumista muuten siisteissä tiloissa, esim kukkien istutusta ruukkuihin jne.

 

["kyselijä"]

Vanhempia nyt ei tuo kasvatusosio tunnu paljoa kiinnostavan..
Ei ole päivähoidossa ollut ikinä, en ymmärrä miksi?? Lapsella ei ole edes kavereita,
joten minä saan aina olla se joka nukeilla,yms leikkii monta tuntia aina mielikuvitusleikkejä ja alkaa olemaan jo melkeinpä vastenmielistä minulle se.. En osaa enää heittäytyä lapsenmielisesti siihen leikkiin niin täysillä.. Kaikkea muuta kyllä tykkäisin leikkiä ja puuhailla ulkona, mutta ei..

Ja olen huomannut, että lapsen isä on aivan liian ylivarovainen ja hysteerikko tuon lapsen kanssa. "älä kiipeä sinne, tiput kuitenkin ja sattuu" "varo nyt, osuu vielä päähän" "anna käsi ettet kaadu" ... Koko ajan hyysämässä ja neuvomassa. Lapsi ei ole varmaan kertaakaan vielä edes saanut yhtäkään ruhjetta.. Minun lapsuudessa olin aina mustelmilla ja naarmuilla kun telmin ulkona ja eipä se menoa haitannut.. Sitten vaan puhallettiin ja laitettiin laastaria..

 

[lähihoitaja&sosionomi amk]

Minulla täällä kolme lasta, joilla yhdellä ollut vastaavaa. Muttei yhtä rajuina. Hänellä on diagnisoitu neurologinen sairaus autismin kirjosta. Ja kyllä, kirjoittamasi perusteella minusta on selkeästi aistiyliherkkyyttä. Meillä on lisäksi aliherkkyyttäkin. Onhan tämä lapsi käynyt lastenneurologisissa tutkimuksissa? Halaus ja voimia!!

 

["kyselijä"]

"Ennen pesua vasemmassa jalassa ollutta sukkaa ei voi laittaa oikeaan jalkaan, koska sukka on edelleen vasemman jalan muotoinen. Paitojen pesuohjelaput hankaavat, mutta vielä enemmän hankaa, jos se on leikattu ja jäljelle on jäänyt pisteleviä jäänteitä lapusta. Ruoka voi tuntua suussa rakenteeltaan väärältä, joten sitä ei voi syödä. Muovipussi voi kahista niin ikävästi, ettei tomaatteja voi ottaa siitä esiin. Herkkä hajuaisti estää monessa paikassa pistäytymisen. Herkkyys auringonvalolle tekee kesästä tuskaisen." Näin sanotaan aistiyliherkkyydestä, ja mitään tälläistä kys. lapsella ei ole

 

["kyselijä"]

Ja kun lasta ei ne kasvit oikeasti satu. Välillä kävelee ihan ruohikossakin, mutta välillä sitten pelkää. Enemmänkin huomionhakuisuudelta vaikuttaisi mun näkökulmasta...

 

[Ggc]

Luulen, että ei vain ole tottunut, jos kerran vanhemmat nyhjää sisällä ja on kotihoidossa. Meidän 2-v pelkäsi aluksi muurahaisia keväällä, mutta nyt on jo tottunut, kun ollaan joka päivä ulkona.

Nelivuotiaalle toi tosin ei enää ole ihan normaalia...

 

["vieras"]

[QUOTE="kyselijä";28565957]"Ennen pesua vasemmassa jalassa ollutta sukkaa ei voi laittaa oikeaan jalkaan, koska sukka on edelleen vasemman jalan muotoinen. Paitojen pesuohjelaput hankaavat, mutta vielä enemmän hankaa, jos se on leikattu ja jäljelle on jäänyt pisteleviä jäänteitä lapusta. Ruoka voi tuntua suussa rakenteeltaan väärältä, joten sitä ei voi syödä. Muovipussi voi kahista niin ikävästi, ettei tomaatteja voi ottaa siitä esiin. Herkkä hajuaisti estää monessa paikassa pistäytymisen. Herkkyys auringonvalolle tekee kesästä tuskaisen." Näin sanotaan aistiyliherkkyydestä, ja mitään tälläistä kys. lapsella ei ole[/QUOTE]

Silti voi olla senrorisen toiminnan häriöitä. Itsellä autistisia piirteitä omaava lapsi. Jokaisella asiat voivat ilmetä eri tavoin. Mutta apuahan lapsi selvästi tarvitsee että tulee selviytymään maailmassa ilman jatkuvaa pelkoa. On hienoa että lapsella on edes yksi välittävä aikuinen, jos omia vanhempia ei kiinnosta

 

["Vieras"]

Voi lapsi raukka. Onni hänelle, että edes sinä välität. Oletko huolehtinut hänestä pienestä pitäen, vai tullut nyt vasta kuvioihin mukaana? Jos hänellä ei ole kokemusta ulkoilusta, on ihan selvää että pelkää. Mun 4-vuotias pelkäsi myös alkukeväästä muurahaisia, vaikka on kyllä taatusti ulkoillut, mutta tuntuu, että pelonaiheita on ilmestynyt muitakin. Niistä on selvitty keskustelemalla.

 

["kyselijä"]

Olen ollut lapsen elämässä alusta asti.. Ja sanonutkin että olen paljon kivempi kuin omat vanhemmat ja välillä sanoo kotiani kodikseen.. Ei millään suostuisi kylästäkään lähtemään sitten takaisin kotiin.
Mutta mitä ihmettä teen kun lapsi ei suostu edes kuuntelemaan että ei ole pelättävää. On päättänyt että ulkona voi olla niin kauan kunnes näkyy ötököitä ja pysytään asfaltilla, mutta sitten sisään jos pitääkin mennä esim. metsään tai kärpänen lentää ohi..

 

[lähihoitaja&sosionomi amk]

Miksi koitat vähätellä asiaa, ettei lapsella olisi aistiyliherkkyyksiä. Voipi olla ihan SI-häiriökin kuten yllä joku mainitsi. Ei se tarkoita, että just tarttee tuollaista olla kuin sun lukemassa mallissa. Meillä siis lapsella on aistiherkkyyksiä ja SI-häiriökin todennäköisesti. Eikä hänellä tuollaista ole kuin sun "mallissa". Me ollaa kaikki niin erilaisia. Kannattaisi rehellisesti kertoa asiasta neuvolassa ja pyytää lähetettä lastenneurolle. Se ei leimaa tmv (kuten moni ikävä kyllä ajattelee, eikä siksi suostu tutkimuksiin. Ikävää!) Tämä kuitenkin vain lapsen parhaaksi, ja voipa tosiaan olla ettei mitää dg tulekaan Mutta ikävintä on se, että koulun kautta laitetaan sitten tutkimuksiin. Ainakaan yleisopetuksessa kuvailemasi lapsi ei tule pärjäämään, vaan tarvitsisi erityisopetusta - vähintään ainakin avustajan. Ja niitä kumpaakaan tukitoimea ei ilman tutkimuksia ikävä kyllä saa.

 

["kyselijä"]

On niin huono omatuntokin kun tiuskin lapselle että nyt sitten menet kotiin kun tällänen taas alkaa ja toinen kirkui sylissä kuin sikaa teurastettaisiin. En ole ikinä kuullut niin kauheaa huutoa tuon lapsen suusta. Kyllä siinä vähän paniikkia pukkasi itellekkin että mitä ihmettä nyt teen kun raskaana olen ja juuri kannoin tämän lapsen tänne alas rantaan ja ison säkin rantatarvikkeita ja nyt pitäisi kaikki viedä takaisin ylös?! Hetki siellä jouduttiin olemaan että mies tuli auttamaan tavaroiden kannossa kun oli jäänyt hetkeksi autolle.. Ei niitä voinut sinnekkään jättää kun oli muitakin ihmisiä paikalla..

 

["vieras"]

Vaikka ei olisikaan lopulta aistiongelmaa, niin sitä suuremmalla syyllä hakeutuisin tutkimuksiin. Vanhemmille voi olla "helpompi" ajatella että ongelma olisi aistitasolla kuin että se olisi tunnetasolla. Ehkä paremmin suostuisivat hakemaan apua kun kertoisit että sitä asiaa voidaan selvittää.

Joka tapauksessa tämä rajoittaa lapsen normaalia elämää. Arkielämän rajoittuminen on niin iso oire, että siitä pitää hakeutua avun piiriin!

 

["kyselijä"]

No en kyllä vähättelekkään, omilla sisaruksillani on AD/HD:t ja kavereistani löytyy ADD, asperger, ym, että neurologiset ongelmat ovat kyllä tuttuja, enkä niitä vähättele. Kysyin juuri lapsen äidiltä kun netissä oli, niin lasta on pistänyt viime kesänä ampiainen, ja on koskenut nokkoseen, jonka takia luultavasti nyt sitten kaikki kasvit sattuu mukamas kun niihin osuu.

 

[Nro 14]

Onko nämä pelot alkaneet ilmentyä nyt? Oisko vanhemmat sanoneet, että eivät tule ulos, kun on ötökoitä, tms. Tekosyitä?
itse voisin kuvitella jotain kylmä kalkkuna -linjaa, eli totuttamalla vain. Huutoa siitä tulee, joten ei ehkä ihan julkisella paikalla, koska muuten joku voi luulla että lasta kohdellaan jotenkin kaltoin. Palkkio tarrana tms. Jos kävelee esim. Tietyn matkan itkemättä? Koko ajan läsnä rauhallisena.
Omasta arkajalasta tiedän, että pakottamisen ja rohkaisun raja on veteen piirretty viiva - sinulta vaaditaan paljon jaksamista, mutta on mahtavaa, että olet lapselle olemassa.