Lapsi puree

[eile]

N. vuoden ikäinen tyttäreni on kova puremaan. Usein kun hänet ottaa syliin, hän puraisee olkapäästä (tosi kovaa) tai kun istun lattialla leikkimässä hänen kanssaan, hän saattaa yhtäkkiä tulla puraisemaan reidestä tai pohkeesta tai mistä ikinä saakaan otteen. Ajattelin että tämä on joku nopeasti ohimenevä vaihe, mutta tätä on kestänyt niin kauan kuin hänellä on ollut hampaat. Pureminen yltyy tytön ollessa väsynyt ja tuskainen, mutta hän puree myös ollessaan hyväntuulinen. Olen koittanut rankaista häntä puremisesta, esim. välittömästi puremisen jälkeen nostan hänet pois sylistä lattialle ja torun kovaan ääneen, mutta mikään ei ole auttanut. Voiko olla mahdollista, että tyttö pitää puremista eräänlaisena hellyydenosoituksena? Miten voin yrittää opettaa että se on väärin? Tyttö puree myös isäänsä ja mummojaan tai sitä kuka ikinä sattuukaan pitämään sylissä.

 

[Kaisa]

Tämä kuulostaa tosi julmalta,mutta minun tyttö oli samanlainen.Puri niin,että veri tirskui. Kunnes kerran purin takaisin.Ja siihen loppui.

 

[naina]

Onko sulla näyttelijänlahjoja? Huudahda tuskasta ja itke ja paru... saattais pelästyä aikaansaamaansa vaikutusta. Pussaileeko tyttö muuten? Kun kerran epäilit hänen osoittavan hellyyttä, niin yritä saada innostumaan vaikka pussailusta.

Jos ei muuten usko ja ymmärrä, niin tee niinkuin edellinen ehdotti. Minäkin tukistin tyttöä pari kertaa, kun sillä oli vaihe, jossa se veti ihan täysiä hiuksista. Ensin kielsin varmaan viikkotolkulla ja lopulta selitin, että tältä se tuntuu ja kiskoin sen verran hiuksista, että näin, että alkoi sattua. Piti toistaa pari kertaa, mutta sitten se kiskominen laantui.

 

[*]

Tuo puremisvaihe menee ohi. He haluavat kokeilla hampaita ja suussa varmaan koko ajan ikävä tunne kun niitä tulee.

En lähtisi 1 v puremaan takaisin saatika tukistamaan. Hei kiesus, toinen on vasta vauva-vaiheen ylittänyt. Sitäpaitsi tuon ikäisillä ei ole vielä kehittynyt empatia eli ei ymmärrä jos itket ja parut niinkuin edellinen ehdotti. 1 v ei tajua, että hän on sen kivun saanut aikaan.

 

[naina]

Ei empatian vuoksi vaan ideana oli puremisen kohteen yllättävä reaktio jota voisi säikähtää. Tarkotus ei tietenkään ole saada toista hysterian valtaan eikä liioitella sitä parkumistakaan.

Ja hiuksista kiskomiseen reagoitiin meillä, kun sitä tosiaan oli jatkunut jo viikkoja ja se kohdistui myös koiraan. (Mikä mielestäni oli vaarallista.) Lapsi oli reilun vuoden siinä vaiheessa. Kun taas kerran ryhtyi kiskomaan täysiä koiran turkkia, niin ensin kielsin. Sitten näytin, miten pitää silittää. Ja silitin lasta ja sanoin, että silitetään, se tuntuu tältä. Lapsi kiskoi uudestaa, kielsin, demonstroin miltä tuntuu, kun kiskotaan. (Enkä tosiaankaan kiskonut hänen hiuksiaan samalla voimalla kuin tyttö kiskoi koiraa!!!) Ja näytin taas, että silitetään ja silitin lasta ja selitin, että se tuntuu tältä.

Tein näin muistaakseni kaksi kertaa. Mielestäni lapsi kyllä ymmärsi asian. Kyse ei ollut mistään rankaisemisesta tai suuttumisesta vaan jotenkin asiaan oli pakko puuttua.

Voi tietysti olla, että lapsi oppi niinkuin Pavlovin koirat, että tämä ei kannata... jos tekee näin niin päänahkaan sattuu. Voin aina lohduttautua sillä, että ehkä se silittäminen meni edes mallioppimisen puolelle.

 

[ä84]

Meillä on myös vuoden ikäinen tyttö. Aina kun hän puri minua, sanoin KOVALLA äänellä ""EI"" ja siirsin hänet kauemmas minusta. Muutaman kerran puri kiellosta huolimatta mutta lopetti sen sitten. Toinen asia mitä hän tekee on läpsiminen, välillä sanon että anna isille pusu, hän menee isänsä luo ja vetäsee litsarilla naamaan. En tiedä mistä se on sen keksinyt tai miksi tekee niin mutta se on tosi raivostuttavaa. Ainaku se läpsäsee, napautan kevyesti sormille tai käteen ylipäätään. Ja aina se lopettaa ainaki toistaseksi sen.

Meillä ei tehoa ainakaan mitkään näyttelemiset, että minuun sattuisi, se vaan yllyttää puremaan ja läpsimään lisää. Nauraa vaan päälle..

 

[mg]

Meidän pojalla oli myös puremiskausi jossain vuoden ja kahden välillä. Tulimme siihen lopputulokseen että hän koettaa osoittaa hellyyttä meille, kuitenkaan tajuamatta että se sattuu. Puri milloin olkapäästä poskesta tms. Oli kai nähnyt kun vanhemmat suutelee ja pussailee. Kielsimme puremasta ja selitimme samalla että se sattuu tosi kovasti ja äiti ja isi itkee. Sen jälkeen jonkun ajan päästä se muuttui sellaiseksi märäksi nuolaisuksi poskelle, eli alkoi jo muistuttaa pussailua. Hmm.. tämäkin saatiin muuttumaan kuivaksi suukoksi. Kesti aikansa mutta kyllä kannatti, nyt on mukava joskus saada suukko ja hali. Elämä on kyllä ihanaa nyt.

 

[heidi]

Jos nyt läpsit lasta takaisin, niin mitä teet kun tulee kunnon uhmaikä??

Ensinnäkin 1-2 v on lyhyt muisti. Ei ne muista sitä takaisin läpsimisen tarkoitusta. Läpsivät koska yrittävät hakea valtaa perheessä. Parasta olisi kun asiaan ei kiinnittäisi huomiota tai siirtää rangaistukseksi kauemmaksi.

Pureminen on myös yksi ikävaihe joillakin ja menee ohi. Se ei sitä ohimenemistä edesauta jos puree takaisin.