Lapsi syö hitaaaaaaaasti...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hoputtaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hoputtaja

Vieras
Miten ihmeessä saisin ruokailutilanteet sujumaan tuon meidän 3-vuotiaan kanssa?? Hänellä kestää syöminen aivan tokuttoman kauan. Ihan ajatuksissaan on, pyörittelee ruokaansa, keksii ruoasta kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja, hyvä jos yksi lusikallinen menee 10 minuutin aikana. Ärsyttää itseänikin olla koko ajan hoputtamassa ja muistuttamassa, että laitapa taas lusikallinen suuhun. Jos uhkaan korjata astiat pöydältä, saa itkukohtauksen, että ruoka on vielä kesken. Ei tuon ikäiselle voi vielä sanoa, että nyt on 10 minuuttia aikaa syödä ja sitten lopetetaan. Joskus vaan kylmästi korjaan ruoan pois, mutta kun ei aina voi. Laiha on kuin mikä ja ei ole koskaan ollut ruoasta kiinnostunut. Ja meillä on pienempikin lapsi, joten tosiaan koko päivää ei voida ruokapöydässä istuskella odottamassa yhden syömistä.

Vinkkejä?
 
Miten ihmeessä saisin ruokailutilanteet sujumaan tuon meidän 3-vuotiaan kanssa?? Hänellä kestää syöminen aivan tokuttoman kauan. Ihan ajatuksissaan on, pyörittelee ruokaansa, keksii ruoasta kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja, hyvä jos yksi lusikallinen menee 10 minuutin aikana. Ärsyttää itseänikin olla koko ajan hoputtamassa ja muistuttamassa, että laitapa taas lusikallinen suuhun. Jos uhkaan korjata astiat pöydältä, saa itkukohtauksen, että ruoka on vielä kesken. Ei tuon ikäiselle voi vielä sanoa, että nyt on 10 minuuttia aikaa syödä ja sitten lopetetaan. Joskus vaan kylmästi korjaan ruoan pois, mutta kun ei aina voi. Laiha on kuin mikä ja ei ole koskaan ollut ruoasta kiinnostunut. Ja meillä on pienempikin lapsi, joten tosiaan koko päivää ei voida ruokapöydässä istuskella odottamassa yhden syömistä.

Vinkkejä?

Olen tatuoitu jätkä!
 
meillä sama tilanne ja musta tuntuu että mä saan hermoromahduksen joka hemmetin ruokailukerralla. Ja ruoalla ei ole väliä, vaikka tykkäisi kuinka paljon, syö silti ihan tuhottoman hitaasti. Eikai sille mitään voi tehdä, nää on varmaan niitä asioita mihin vaan aika auttaa.
 
Ei kannata tehdä ruokailusta epämiellyttävää tilannetta hoputtamalla. 3-vuotias on vielä kovin pieni, eikä kykene samoihin asioihin kuin aikuinen. Syötä osa ruoasta lapselle, vaikka 1/3 osa niin omat hermosi kestävät paremmin. Pidemmän päälle hermojen menettäminen on todella huono juttu jos se liittyy ruokailuun. Anna lapsellesi aikaa kasvaa isoksi. Mihin on hoppu?
 
Varatkaa riittävästi aikaa ruokailuun. Kuka ihme vetää aterian 10 minuutissa?

Se ei ole nautinnollista, tuollainen suoritus tehdään kiireessä jota ei lasten maailmaan pitäisi kuulua.

Laitan lapsille tarpeeksi pienet annokset jotta heillä on jo valmiiksi tunne "no kyllähän minä tämän verran jaksan syödä!" ja kenties ottaa sitten lisääkin. Tarvittaessa lämmitän aterian uudelleen ja ylläpidän säännöllisiä ruokarytmejä.

Jos aterialla on jotain kummallisempaa tai sellaista josta tiedän ettei lapsi niinkään välitä, on tarjolla myös jotain muutakin millä saa masun täyteen, vaikka kaikkea vähintään maistellaankin.

Ruoka syödään pöydän ääressä ja nyt kun lapset meinaa karata kesken ruokailun, istumme koko porukka kunnes viimeinenkin on syönyt eikä jätä ruokaa kesken koska kaveri on jo menossa. Useimmiten yhdessä siivotaan ja toisinaan "palkkiona" on sitten suut makiaksi kivalla jälkiruoalla.

Kaiken kaikkiaan selkeät säännöt ja ruokailuhetken on oltava rauhallinen ja mukava tapahtuma. Ei sitä että kiskaistaan eines mikroon, kahdella lusikalla lapataan suu täyteen ja ollaan jo kiskomassa seuraavaan aktiviteettiin.
 
Miehen lapsi on tällainen. Oli kolmevuotiaana, on vielä kuusivuotiaanakin :/ Lusikka tahtoo aina jäädä suuhun pyörimään, puree sitä lusikkaa ja keskittyy muihin juttuihin. Melkein joka lusikallisen jälkeen täytyy muistuttaa että syöpäs nyt. On aina viimeisenä syömässä, kun kaikki muut jo poistuvat muihin juttuihin. Sama homma pukemisen kanssa. Yms. Hieman on joskus käynyt hermoon.
 
Terve, normaali ihminen, myös lapsi, ehtii kyllä syömään ruokansa parissakymmenessä minuutissa. Pitäisin takarajana puolta tuntia ja sitten ruoka pois nenän edestä. Joku tolkku se on vetkuttelullakin... Ja mikä parasta:oppi menee taatusti aika nopeasti perille.
 
Tämmäistä tämä näköjään on meidän tehoyhteiskunnassa. Ei edes pienet lapset saa tehdä asioita rauhassa. Saa sitten miettiä mikä lapsessa vialla kun tulee syömishäiriöitä, masennusta, kelpaamattomuudentunnetta.
 
[QUOTE="vieras";28223943]Tämmäistä tämä näköjään on meidän tehoyhteiskunnassa. Ei edes pienet lapset saa tehdä asioita rauhassa. Saa sitten miettiä mikä lapsessa vialla kun tulee syömishäiriöitä, masennusta, kelpaamattomuudentunnetta.[/QUOTE]

Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin ettei turhan lorvailijaa voi loputtomiin ymmärtää ja paapoa. Ei elämässä asiat niin suju. :)
 
[QUOTE="vieras";28223943]Tämmäistä tämä näköjään on meidän tehoyhteiskunnassa. Ei edes pienet lapset saa tehdä asioita rauhassa. Saa sitten miettiä mikä lapsessa vialla kun tulee syömishäiriöitä, masennusta, kelpaamattomuudentunnetta.[/QUOTE]

No voi video, pitäiskö koululaisenkin herättää syömään joskus viideltä-kuudelta, että kerkeää omaan tahtiinsa syömään ja pukemaan?
 
Olen se joka nosti ketjua.

kyse ei ole siitä että pitäis 10 min hotkia einekset.

meillä tehdään AINA hyvää ja laadukasta ruokaa, lapsi usein mukana ruoanlaitossa. ja ihan tykkää ruoasta, mutta tosiaan jää haaveilemaan ym ja istuisi pöydässä vaikka 1-2 tuntia. pelottaa miten käy kun menee syksyllä päiväkotiin, jääkö ruoat syömättä valmiiksi laihalla tytöllä.

en halua hoputtaa ja ärsyttää jos esim.anoppi on meillä ja hönkii toisen niskaan hoputtamalla.
tytöllä kiinnostaa kaikki muut asiat enemmän kuin syöminen(jos ei ole jotain ykkös herkkua). no, toivottavasti aika auttaa..
 
[QUOTE="vieras";28223943]Tämmäistä tämä näköjään on meidän tehoyhteiskunnassa. Ei edes pienet lapset saa tehdä asioita rauhassa. Saa sitten miettiä mikä lapsessa vialla kun tulee syömishäiriöitä, masennusta, kelpaamattomuudentunnetta.[/QUOTE]

Oma lapseni on hidas vähän yhdessä ja toisessakin asiassa, ja jää helposti omiin ajatuksiinsa. Ei ole kyse siitä, että ruoka pitäisi kymmenessä minuutissa hotkia, tai vaatteet vetäistä minuutissa päälle. Mutta jos on tällaisen lapsen kanssa ollut tekemisissä, tietää, että se "mennään lapsen omaan tahtiin, pienihän se vasta on" ei johda mihinkään. Vaikkei tarvitsisi olla tehokas, ja oltaisiin esim. kotona koko päivä, ei se lastakaan palvele, että tunti hämmästellään aamupalaa, toinen tunti sisävaatteiden pukemista, kolmas tunti välihaalaria ja sitten jäikin ulkoilu pois kun alkaa olla lounasaika.

Itselläni on ADD, ja usein jumitun johonkin, enkä meinaa päästä eteenpäin. Näin voi käydä myös lapselle ilman mitään kirjainyhdistelmiäkin. Myönnän, että usein meinaa hermo mennä jumimiseen, mutta juuri siksi etsinkin positiivisia keinoja tukea lasta. Eilen esim. suutahdin lapselle kävellessä vätystelystä (kaksivuotiaan pikkuveljen kanssa saimme koko ajan odotella kun yksi haaveili ja hämmästeli), mutta kotona pyysin anteeksi että sanoin ikävästi, ja ehdotin, että auttaisin häntä oppimaan mukana pysymistä. Lapsi suhtautui ihan hyvin.

Mietin, voisiko joku ajan kulkua havainnollistava juttu meitäkin auttaa, millainen esim. Time Timer on? Koetan itse kääntää ajatteluani siihen suuntaan tosiaan, että lapsi opettelee esim. syömään keskittymisen tai etenevän kävelemisen taitoa, ja minä koetan auttaa. Näin pääsen ikään kuin lapsen kanssa "samalle puolelle", josko sitä kautta asiasta käytävä vänkääminen vähenisi.
 

Similar threads

Yhteistyössä