Lapsi täysin tukiverkottomaan tilanteeseen?

[Mielipiteitä]

Tämmöistä kysyisin, ja että onko kohtalotovereita.
Ollaan mietitty vauvaa, pitkä suhde on takana. Minkäänlaista tukiverkkoa ei vain ole, joten mietin että uskallammeko vain "hypätä" ja toivoa, että apua jostain löytyy jos tulee pakkotilanne. Kummankin vanhemmat on vanhoja ja asuvat kaukana, samoin muu suku, joka on muutenkin pieni. Ystäviä on jonkin verran, ei tosin semmoisia joista olisi mitään lastenhoitoapua paitsi ehkä hätätilassa. Ystävillä ei ole kenelläkään omia lapsia eikä kukaan ole kiinnostunut niitä hankkimaankaan. Löytyykö perhekerhojen kautta tms. yleensä apua (asumme pk-seudulla), että voisi verkostoitua, ja vaikka hoitaa toinen toistemme lapsia aina välillä. Mies kyllä hoitaisi oman osuutensa, siitä olen varma.

Mutta, miten on, selviämmekö? :/

 

[Alaston lohikäärme]

No ei oo meilläkään tukiverkkoa.

 

[vieras]

Eikö useimmat ihmiset kuitenkin hoida lapsensa itse?

 

[varpil]

tottakai! teidän elämäännehän se on,kuvitella että jättäisi lastenteon verkostonpuuttumisen takia!ei meilläkään ole..varmasti perhekerhoista löytyy mukavia äippiä kellä myös sama tilanne onnea

 

[zuku]

Niin taas toisaalta lapsi tuo ympärille uusia ystäviä..

jos lasta haluatte, ni varmasti selviätte!!

 

[endie]

selviätte varmasti,mutta suosittelen kyllä,että alatte rakentamaan sitä tukiverkkoa. se vaan on etenkin hädässä,korvaamaton.ja arjessa ihana lisä.

 

[very important baby]

No kai teidän täytyy olla valmiita oma lapsenne hoitamaan, jos sellaisen haluatte En sano siis mitenkään pahalla, mutta ette voi laskea minkään tukiverkon varaan, kun aina voi kuitenkin käydä niin, ettei se teidän etukäteen suunnittelema tukiverkko toimikaan. Kyllä apua aina saa, jos joku paha tilanne teille tulee, ja tarvitsette sitä.

 

[Eh]

Eikö useimmat ihmiset kuitenkin hoida lapsensa itse?

Oletpa nokkela. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? Jos vaikka itse sairastuu, mies sairastuu, ja niin edelleen? Niin mitä pirua sitten tehdään? Ja kai jokainen joskus kaipaa vertaistukea ja omaa aikaakin...

 

[Jenis]

Kyllähän sitä varmaan selviää, mutta helpompi on jos on ees jotain (hätä)apua. MLL tarjonnee jonkunlaista apua, ainakin meillä päin on perhekahviloita ja lastenvahtijuttuja heillä, ja muutenkin sitä lasten tulon jälkeen on jotenkin onnistunut hankkiutumaan paikkoihin, joissa muut lapselliset hengaa - sitä kautta sitten on juuri tuollaista "naapuriapua", että vuoron perään katsotaan lasten perään.

 

[-]

kyllä te selviätte, ja ota asia rohkeasti puheeksi esim. neuvolassa sitten kun aika sinne tulee mennä
asioilla on taipumus järjestyä

 

[Jenis]

Eikö useimmat ihmiset kuitenkin hoida lapsensa itse?

Johan oli kommentti taas. Ne "useimmat" ei vissiin sitten ikinä tarvi ketään muuta ympärilleen kuin ydin-ydinperheen vaan? Ihmeellinen ajattelumalli.

 

[Maria]

Kyllä selviätte (itsellä samantyyppinen tilanne) mutta jos mies matkatöissä ja sinä tulet pahasti kipeäksi, on jaksaminen koetuksella..

 

[vieras]

Eikö useimmat ihmiset kuitenkin hoida lapsensa itse?

Oletpa nokkela. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? Jos vaikka itse sairastuu, mies sairastuu, ja niin edelleen? Niin mitä pirua sitten tehdään? Ja kai jokainen joskus kaipaa vertaistukea ja omaa aikaakin...

Väittäisin edelleen, että koko perhe sairaana vaikkapa vatsataudissa tai flunsasssa on monen perheen arkea ilman että joku liihottaa apuun. Ja omaa aikaa löytyy kun kumpikin vanhemmista osallistuu lapsenhoitoon vuorollaan... jne.

 

[vieras]

meillä on paljon lapsiperheitä sukulaisena ja mummot ja vaarit 30km säteellä.. mutta käytännössä tukiverkottomia ollaan. Apua on todella vaikea saada mutta vertaistukea on kyllä saatavana!

Olen välillä kyllä vähän rikki kun omaa aikaa saati parisuhteen parannusta ei ole näköpiirissä, viimeksi kahden oltiin yksi yö 3 vuotta sitten... mutta, lapset on ihania <3

 

[Ap]

No kai teidän täytyy olla valmiita oma lapsenne hoitamaan, jos sellaisen haluatte En sano siis mitenkään pahalla, mutta ette voi laskea minkään tukiverkon varaan, kun aina voi kuitenkin käydä niin, ettei se teidän etukäteen suunnittelema tukiverkko toimikaan. Kyllä apua aina saa, jos joku paha tilanne teille tulee, ja tarvitsette sitä.

Ei ollutkaan kyse mistään 24/7-avusta, sinä sentään ymmärsit. Vaan tilanteista joita jokaiselle tulee eteen, ettei vaikka kumpikaan pääse hakemaan lasta ajoissa hoidosta, tulee joskus jotkut tärkeät juhlat milloin tarvisi hoitajaa, parisuhde takkuaa ja pitäisi saada edes yksi viikonloppu aikaa puhua asioista kahden kesken, riittäähän noita tilanteita. Ne on niitä arjen tilanteita, jolloin muut vanhemmat vievät jälkikasvunsa mummolaan tai kummille tai ystävälle, meillä ei ole ketään. Se on tylyä se .

 

[vieras]

Eikö useimmat ihmiset kuitenkin hoida lapsensa itse?

Johan oli kommentti taas. Ne "useimmat" ei vissiin sitten ikinä tarvi ketään muuta ympärilleen kuin ydin-ydinperheen vaan? Ihmeellinen ajattelumalli.

Monet muuttavat opiskelujen ja töiden perässä pitkin Suomea ja ulkomaita. Pitäisikö perheen perustaminen laskea satojen/tuhansien kilometrien päässä olevan suvun varaan?

 

[Alaston lohikäärme]

Eikö useimmat ihmiset kuitenkin hoida lapsensa itse?

Oletpa nokkela. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? Jos vaikka itse sairastuu, mies sairastuu, ja niin edelleen? Niin mitä pirua sitten tehdään? Ja kai jokainen joskus kaipaa vertaistukea ja omaa aikaakin...

No sille saa kyllä heittää hyvästit jos tekee lapsen tukiverkostottomaan tilanteeseen. Tai omaa aikaa kyllä saa järjestymään, mutta yhteistä aikaa parisuhteelle vietetään silloin kun lapsi nukkuu.
Täytyy miettiä tarkkaan, onko valmis sellaiseen elämänmuutokseen, ettei sitä parisuhdeaikaa ole.

 

[Ap]

meillä on paljon lapsiperheitä sukulaisena ja mummot ja vaarit 30km säteellä.. mutta käytännössä tukiverkottomia ollaan. Apua on todella vaikea saada mutta vertaistukea on kyllä saatavana!

Olen välillä kyllä vähän rikki kun omaa aikaa saati parisuhteen parannusta ei ole näköpiirissä, viimeksi kahden oltiin yksi yö 3 vuotta sitten... mutta, lapset on ihania <3

Miten teillä on kuitenkin noin, vaikka lähisukua paljon ympärillä..? Huonoa tuuria tuokin. Vaikka en tarkoitakaan sanoa että se mikään velvollisuus isovanhemmillekaan olisi, vaan omasta tahdostahan se pitää lähteä. Voimia sulle.

 

Jos noin mietityttää, anna olla koko juttu. Itselle kai sen lapsen olisitte tekemässä, eikä muiden hoidettavaksi?

 

[Jenis]

Eikö useimmat ihmiset kuitenkin hoida lapsensa itse?

Johan oli kommentti taas. Ne "useimmat" ei vissiin sitten ikinä tarvi ketään muuta ympärilleen kuin ydin-ydinperheen vaan? Ihmeellinen ajattelumalli.

Monet muuttavat opiskelujen ja töiden perässä pitkin Suomea ja ulkomaita. Pitäisikö perheen perustaminen laskea satojen/tuhansien kilometrien päässä olevan suvun varaan?

Ei. Vaan sitä tukiverkkoa kaipaa jokainen, eikö niin? Tuskin kukaan tahtoo elää niin kuplassa, että ei ole ketään ketä auttaa/keltä pyytää apua, jos sellainen tilanne tulee eteen. Käsittääkseni verisukulaisuus ei ole mikään edellytys näissä asioissa.

 

[TilkkuTyttö]

Itseasiassa en kertaakaan ajatellut tuota tukiverrko juttua ennenkuin hankkiuduin ekaa kertaa raskaaksi. Haluttiin lapsi ja sillä selvä. Tukiverkkoa ei ollut silloisessa asuinpaikassa ollenkaan. Kyllä me pärjättiin ihan hyvin!
Nyt on sitten eri tilanne, lapsia jo kaksi ja asumme isovanhempien kanssa samassa kaupungissa. Apua on tarpeen ja hädän hetkellä, mutta edelleenkään ei ihan milloin tahansa. Että aika paljon keskenään kaiken hoidamme.

 

[km]

Ei meilläkään kovin häävi tukiverkko oo. Mun vanhemmat on kuolleet ja siskot liian kaukana/kiireisiä auttamaan. Muita sukulaisia ei ees kehdattais pyytää.Miehen vanhemmat asuu suomen toisella puolella ja muuhun sukuunsa hän ei ees pidä yhteyttä. Ainoa joka meillä vois tulla hoitaan on anoppi, mutta hänkään ei kovin lyhyellä varoajalla pääse niin kaukaa. Silti meille on kolmas syntymässä kesällä ja toistaiseksi ollaan pärjätty. Meillä on MLL:n kautta hyvä hoitaja, jota pyydetään tarvittaessa ja pääsee jopa tunnin varoajalla tulemaan.

 

[Maira]

Eipä ole käynykkää mieles koko tukiverkosto...lähimmät sukulaiset asuu 150km päässä, mä tunnen tältä paikkakunnalta isännän pomon lisäks 1 ihmisen ja isännällä on pari tuttua.

 

[Ap]

Jos noin mietityttää, anna olla koko juttu. Itselle kai sen lapsen olisitte tekemässä, eikä muiden hoidettavaksi?

Täällä halutaan kyllä ymmärtää kaikki mahdollinen väärin.

Enköhän mä sen lapsen parasta tässä mieti, kun pohdin omaa jaksamista. Aika monella kun on pää levinnyt ja lapsi lentänyt seinään, kun on odotettu auvoista vauva-arkea ja tullutkin pahoja pettymyksiä :´(. Parempi miettiä etukäteen, vaikka mitään ei voi varmasti tietääkään.

 

[vieras]

Eikö useimmat ihmiset kuitenkin hoida lapsensa itse?

Johan oli kommentti taas. Ne "useimmat" ei vissiin sitten ikinä tarvi ketään muuta ympärilleen kuin ydin-ydinperheen vaan? Ihmeellinen ajattelumalli.

Monet muuttavat opiskelujen ja töiden perässä pitkin Suomea ja ulkomaita. Pitäisikö perheen perustaminen laskea satojen/tuhansien kilometrien päässä olevan suvun varaan?

Ei. Vaan sitä tukiverkkoa kaipaa jokainen, eikö niin? Tuskin kukaan tahtoo elää niin kuplassa, että ei ole ketään ketä auttaa/keltä pyytää apua, jos sellainen tilanne tulee eteen. Käsittääkseni verisukulaisuus ei ole mikään edellytys näissä asioissa.

Toisaalta ei sitä arkea voi laskea jonkun muun varaan.