H
"hmmm"
Vieras
[QUOTE="Maja";28048215]Mä olen myös sitä mieltä, että mulla pitäisi olla oikeus ihan vaan ollakin. Äiti ei ole mikään kotiorja, joka tekee joko kotitöitä tai leikkii lapsen kanssa. Vapaapäivänä todellakin saan vaikka lukea kirjaa tai juoda kahvini rauhassa. Ongelma on myös mies, joka menee heti lapsen puolelle, jos mä "laiskottelen". MIksi minä EN saisi viikonloppuna puhua esim. tunnin puhelun ystävälleni? Mies on heti motkottamassa "no äiti joutaa nyt sun kanssa leikkiä, kun ei sillä ole mitään järkevää tekemistä". "No niin Leena, tulepas nyt, Sara huutaa." MIKSI JUMALAUTA EN SAA JOSKUS VAAN OLLA?
Mitä mieltä muut äidit on? Onko väärin lasta kohtaan, jos sanon, että äiti haluaa nyt lukea kirjaa hetken ihan rauhassa. Miksi mulla ei olisi joskus oikeus myös olla vaan?[/QUOTE]
Ihminen ei halua luopua mistään. Miehesi on tottunut olemaan rauhassa ja lapsi on tottunut että saa vain laiskotella kun sinä teet kaiken. Leikissä väännät ja säädät ja tottelet.
Meillä lapset käskyttävät miestä enemmän kin minua koska minä en jaksa enkä viitsi. Tosin siis tuollaista ei todellakaan ole. Enemmän pyytävät apua arjen toimissa, eivät leikkimiseen pakota miestä.
Mitä mieltä muut äidit on? Onko väärin lasta kohtaan, jos sanon, että äiti haluaa nyt lukea kirjaa hetken ihan rauhassa. Miksi mulla ei olisi joskus oikeus myös olla vaan?[/QUOTE]
Ihminen ei halua luopua mistään. Miehesi on tottunut olemaan rauhassa ja lapsi on tottunut että saa vain laiskotella kun sinä teet kaiken. Leikissä väännät ja säädät ja tottelet.
Meillä lapset käskyttävät miestä enemmän kin minua koska minä en jaksa enkä viitsi. Tosin siis tuollaista ei todellakaan ole. Enemmän pyytävät apua arjen toimissa, eivät leikkimiseen pakota miestä.