Lapsi täyttää pian 7v, eikä viihdy yhtään yksin vieläkään. Vapaapäivät hankalia. Neuvoja?

["hmmm"]

[QUOTE="Maja";28048215]Mä olen myös sitä mieltä, että mulla pitäisi olla oikeus ihan vaan ollakin. Äiti ei ole mikään kotiorja, joka tekee joko kotitöitä tai leikkii lapsen kanssa. Vapaapäivänä todellakin saan vaikka lukea kirjaa tai juoda kahvini rauhassa. Ongelma on myös mies, joka menee heti lapsen puolelle, jos mä "laiskottelen". MIksi minä EN saisi viikonloppuna puhua esim. tunnin puhelun ystävälleni? Mies on heti motkottamassa "no äiti joutaa nyt sun kanssa leikkiä, kun ei sillä ole mitään järkevää tekemistä". "No niin Leena, tulepas nyt, Sara huutaa." MIKSI JUMALAUTA EN SAA JOSKUS VAAN OLLA?
Mitä mieltä muut äidit on? Onko väärin lasta kohtaan, jos sanon, että äiti haluaa nyt lukea kirjaa hetken ihan rauhassa. Miksi mulla ei olisi joskus oikeus myös olla vaan?[/QUOTE]

Ihminen ei halua luopua mistään. Miehesi on tottunut olemaan rauhassa ja lapsi on tottunut että saa vain laiskotella kun sinä teet kaiken. Leikissä väännät ja säädät ja tottelet.
Meillä lapset käskyttävät miestä enemmän kin minua koska minä en jaksa enkä viitsi. Tosin siis tuollaista ei todellakaan ole. Enemmän pyytävät apua arjen toimissa, eivät leikkimiseen pakota miestä.

 

["Sinä"]

et halua lapselle pahaa mieltä.

 

["Jenis"]

Totta kai äitikin saa vain olla välillä. Mulla on 3- ja 5-vuotiaat lapset, ja kyllä nämäkin jo ymmärtää että esim. aamulla mä luen lehden rauhassa ja he tekevät sillä aikaa muita juttuja. Muuten en ala toistaa noita hyviä neuvoja mitä olet jo tässä saanutkin

 

["Vennu"]

Älä myöskään mene enää selittelemään, kun raivoaa. Tuon ikäinen lapsi ymmärtää kerrasta. " Äiti juon nyt rauhassa kahvin ja lukee lehtä. Haluan istua tässä ihan rauhassa nyt. Voit mennä leikkimään. Olen tässä lähellä kyllä, mutta nyt on äidin oma hetki."

Jos lapsi saa tuosta jonkinlaisen kohtauksen, anna saada. Jos menet vielä selittelemäään "voi kuules ny muru, kun äidinkin pitää saada juoda kahvi, ihan kuten sinä joit kaakaon" niin lapsi sai TAAS huomiota raivoamisellaan.

 

["FreezeCat"]

[QUOTE="Maja";28048215]Mä olen myös sitä mieltä, että mulla pitäisi olla oikeus ihan vaan ollakin. Äiti ei ole mikään kotiorja, joka tekee joko kotitöitä tai leikkii lapsen kanssa. Vapaapäivänä todellakin saan vaikka lukea kirjaa tai juoda kahvini rauhassa. Ongelma on myös mies, joka menee heti lapsen puolelle, jos mä "laiskottelen". MIksi minä EN saisi viikonloppuna puhua esim. tunnin puhelun ystävälleni? Mies on heti motkottamassa "no äiti joutaa nyt sun kanssa leikkiä, kun ei sillä ole mitään järkevää tekemistä". "No niin Leena, tulepas nyt, Sara huutaa." MIKSI JUMALAUTA EN SAA JOSKUS VAAN OLLA?
Mitä mieltä muut äidit on? Onko väärin lasta kohtaan, jos sanon, että äiti haluaa nyt lukea kirjaa hetken ihan rauhassa. Miksi mulla ei olisi joskus oikeus myös olla vaan?[/QUOTE]

Totta kai sullaKIN on oikeus ihan vain olemiseen, yhtälailla kuin miehelläsikin. Sen kuin vain otat sen oman aikasi! Kaivaudut kirjan kanssa nojatuolin uumeniin, lähdet harrastamaan tai lenkille, mitä vain - onhan teitä kuitenkin siinä kaksi aikuista arkea jakamassa. Yhdessähän te päätitte lapsen hankkia, yhdessä te häntä myös opastatte ja kasvatatte!

Istutat miehesi alas ja keskustelette tämän asian halki poikki ja pinoon. Päätätte yhteiset linjaukset ja toimitatavat, ja pitäydytte niissä - molemmat. Tasapuolisesti linjaatte sen oman aikanne ja yhdessä siedätte lapsenne tekemättömyys- narinaa. Ja jos se ei tuota toivottua tulosta, niin silloin kun miehesi on paikalla lapsenne kanssa, niin - otat ja lähdet konkreettisesti pois kotoa tekemään sitä, mitä ikinä haluatkin tehdä.

Ei se elo pyöri lapsen eikä miehen ympärillä. Muutoin hajoaa pää ja koko yhdessäolosta tulee elävää painajaista. Voimia ja tsemppiä sinulle - älä hukuta itseäsi! :hug:

 

["vieras"]

Eikö lapsella ole kavereita? Meillä 7-vuotias luuhaa vähän liiankin kanssa kavereilla ja kaverit meillä. Minua ei ole kyllä enää hetkeen leikkikaveriksi pyydelty.