Lapsi yksin pihalle! Minkä ikäisenä???

[huolettomia nykyvanhemmat]

[QUOTE="qwerty";26262547]Aika hurjaa[/QUOTE]


Meidänkin pihalla pari kaksivuotiasta ja ehkä jo pienempänä hieman vanhemman isoveljen kanssa. En kyllä aikoinaan omiani uskaltanut laittaa, vaikka rauhallisia olovatkin. Yhdessä ulkoilimmme.
Ei ihme jos lapsia hukkuu(katoaa.

 

[Mummeliisa]

Meidänkin pihalla pari kaksivuotiasta ja ehkä jo pienempänä hieman vanhemman isoveljen kanssa. En kyllä aikoinaan omiani uskaltanut laittaa, vaikka rauhallisia olovatkin. Yhdessä ulkoilimmme.
Ei ihme jos lapsia hukkuu(katoaa.

Toisaalta minä ilmeisesti vanhimmasta päästä vanhempia ja ainoa joka tunnustautunut "huolettomaksi".
Eli en usko oikeastaan että on noin päin vaan pikemminkin nykyään varotaan paljon enemmän kuin ennen.

Omassa lapsuudessani 1960- ja 1970-luvulla oli vielä paljon vapaampaa kuin omilla lapsillani ja lapsenlapsillani nyt.

 

[himpsis]

[QUOTE="vieras";26266243]Harmi että aikuiset joiden lapset ulkoilee yksin eivät tiedä mitä siellä ulkona tapahtuu. Mutta niinhän se menee että meidän lapset ja muiden kersat. Toisaalta tässä tapauksessa riittää kyllä että kaverina on se naapurin kersa.[/QUOTE]

No eikös tässäkin ketjussa aika moni kuitenkin sanonut näkevänsä ja/tai kuulevansa ne lapset siellä ulkona?
Itse ainakin kerroin niin, näen koko ajan lapset (siis nyt 4v ja 5v) ikkunasta ja todellakin vilkaisen vähän väliä mitä puuhaavat.

Eikä kyse ole siitä etten haluaisi lasten kanssa ulkoilla.
Tänään ulkoiltiin aamupäivällä 2 tuntia yhdessä, iltapäivällä tunti. Sitten käytiin kaupoilla ja kotiintullessa halusivat mennä vielä ulos. Minä jäin sisälle, sillä aikaa laitoin iltapalan valmiiksi. Mies istui seuranani keittiön pöydän ääressä ja seurasi lasten touhuja. "Leipoivat" hiekkalaatikolla ja välillä kävivät vuoronperään hyppimässä trampoliinilla. Eivät kaivanneet isäänsä viereen istumaan.

 

[hinneria]

Tuollahan nuo ovat yhteisessä pihassa kaikki "itsekseen pärjäävät" pikkutenavat roikkumassa niissä aikuisissa, jotka valvovat omia lapsiaan. Pyytävät apua kun jäävät jumiin, hanskat ovat huonosti, kaverit kiusaavat, nenää pitäisi niistää tai etsiä kadonnutta lelua. Pienimpiä saa juosta autotieltä hakemassa ja osa tekee koko ajan pahojaan. Vanhempien mukaan nämä lapset tietysti pärjäävät omillaan, vaikka oikeasti ovat ihan reppanoita aikuisesta turvaa hakevia pikkulapsia. Vähän myöhemmin samat lapset ovat kaikki pahanteot osaavia kiusankappaleita, joita vanhemmat eivät ole yhtään olleet opastamassa kunnioittamaan toisia ja toisten omaisuutta.

 

[pikkanen]

No eikös tässäkin ketjussa aika moni kuitenkin sanonut näkevänsä ja/tai kuulevansa ne lapset siellä ulkona?
Itse ainakin kerroin niin, näen koko ajan lapset (siis nyt 4v ja 5v) ikkunasta ja todellakin vilkaisen vähän väliä mitä puuhaavat.

Eikä kyse ole siitä etten haluaisi lasten kanssa ulkoilla.
Tänään ulkoiltiin aamupäivällä 2 tuntia yhdessä, iltapäivällä tunti. Sitten käytiin kaupoilla ja kotiintullessa halusivat mennä vielä ulos. Minä jäin sisälle, sillä aikaa laitoin iltapalan valmiiksi. Mies istui seuranani keittiön pöydän ääressä ja seurasi lasten touhuja. "Leipoivat" hiekkalaatikolla ja välillä kävivät vuoronperään hyppimässä trampoliinilla. Eivät kaivanneet isäänsä viereen istumaan.

Näin juuri. Meillä lapset olisivat koko päivän ulkona, jos mahdollista. Sen takia päästän niitä keskenäänkin pihalle, koska mulla ei ole aikaa kököttää siellä tunti tolkulla. Ruokaa on laitettava, pyykkiä pestävä ja siivottava. Ei kai se aina laiskuutta ole, jos lapset ulkoilee ilman aikuista.

 

[Mummeliisa]

Tuollahan nuo ovat yhteisessä pihassa kaikki "itsekseen pärjäävät" pikkutenavat roikkumassa niissä aikuisissa, jotka valvovat omia lapsiaan. Pyytävät apua kun jäävät jumiin, hanskat ovat huonosti, kaverit kiusaavat, nenää pitäisi niistää tai etsiä kadonnutta lelua. Pienimpiä saa juosta autotieltä hakemassa ja osa tekee koko ajan pahojaan. Vanhempien mukaan nämä lapset tietysti pärjäävät omillaan, vaikka oikeasti ovat ihan reppanoita aikuisesta turvaa hakevia pikkulapsia. Vähän myöhemmin samat lapset ovat kaikki pahanteot osaavia kiusankappaleita, joita vanhemmat eivät ole yhtään olleet opastamassa kunnioittamaan toisia ja toisten omaisuutta.

Entäs jos ei ole mitään yhteistä pihaa ja ajoittaisesta keskenäänleikkimisestä huolimatta kaikki sen oman pihan lapset (niin omat kuin muutkin siellä päivänsä viettäneet) kasvettuaan osottautuneet olevan ihan fiksuja, yhteisvastuullisia ja kauniskäytöksisiä nuoria ja aikuisia?

 

[huolttomia nykyvanhemmat]

Toisaalta minä ilmeisesti vanhimmasta päästä vanhempia ja ainoa joka tunnustautunut "huolettomaksi".
Eli en usko oikeastaan että on noin päin vaan pikemminkin nykyään varotaan paljon enemmän kuin ennen.

Omassa lapsuudessani 1960- ja 1970-luvulla oli vielä paljon vapaampaa kuin omilla lapsillani ja lapsenlapsillani nyt.

Meidän kerrostalon pihassa ainakin paljon näitä huolettomia nuoria vanhempia. Teillä ehkä eri tilanne jossain korvessa, täälläkin liehuu pari vuotiaita yksin pihalla ja apupyörineen pyöräilevät. Vanhempia ei näy, kunnes pyörä viedään yöksi varastoon ja lapset sisään ja kello jo 19.30 tai 20.
Olen siua vanhempi.

 

["kotiäiti"]

Toisaalta minä ilmeisesti vanhimmasta päästä vanhempia ja ainoa joka tunnustautunut "huolettomaksi".
Eli en usko oikeastaan että on noin päin vaan pikemminkin nykyään varotaan paljon enemmän kuin ennen.

Omassa lapsuudessani 1960- ja 1970-luvulla oli vielä paljon vapaampaa kuin omilla lapsillani ja lapsenlapsillani nyt.

niin oli mullakin ja olen elänyt sen kuuluisan 1990 -luvun laman, jolloin kukaan ei välittänyt...

 

["kotiäiti"]

Mummeliisalla esimerkiksi on ihan toisenlaiset kuviot ja sitten viitsii täällä mainostaa pienten lasten ulkoilua yksinään. Ketjussa käsittääkseni alunperin kysyttiin, että minkä ikäisenä lapsen voi antaa ulkoilla YKSINÄÄN. HUOM! oikeasti, älkää ihmiset/äidit/vanhemmat mainostako tuollaista, että pienet lapset saisivat ilman aikuisen läsnäoloa tehdä mitä haluavat.

 

["vieras"]

Toisaalta minä ilmeisesti vanhimmasta päästä vanhempia ja ainoa joka tunnustautunut "huolettomaksi".
Eli en usko oikeastaan että on noin päin vaan pikemminkin nykyään varotaan paljon enemmän kuin ennen.

Omassa lapsuudessani 1960- ja 1970-luvulla oli vielä paljon vapaampaa kuin omilla lapsillani ja lapsenlapsillani nyt.

Näinhän se on. Monella tapaa eletään "kypäräyhteiskunnassa". Turvavyöt, lastenistuimet, pyöräilykypärät, konttauskypärät jne. Ei sillä, että noita vastustaisin (paitsi ehkä vähän tuota konttauskypärää ), mutta koko ajan ovat lisääntyneet erilaiset välineet ja tavat suojella lasta.

Ja kovasti kauhistellaan, jos jollakin lapset saa tehdä näin tai noin, vaikka muutama vuosikymmen takaperin olisi pidetty normaalina. Tiedä sitten, onko suuntaus ollut hyvä vai huono, varmaan vähän molempia. Ja tuosta lastensuojeluilmoituksen tekemisestä on ilmeisesti tullut oikein muotiteko, jos joku kasvattaa lapsiaan toisin kuin itsellä tapana. Jos siis keskustelupalstoihin on luottaminen.

Sori, meni nyt hiukka aiheen vierestä

 

[Saraldo]

Tyttö aloitti harjoittelun reilu 5-vuotiaana. Pieniä aikoja kerrallaan, rajoina oman ja naapurikerrostalon pihat. Ja kun homma alkoi sujua, reviiriä ja aikoja pikkuhiljaa laajennettiin. Nyt 7-vuotiaana saa kulkea melko vapaasti meidän puolella mäkeä, kännykkä on mukana. Menee syksyllä kouluun, joten alue laajenee pakostakin taas siinä vaiheessa. Mun veikkaus on, etten näe tyttöä kovin paljon koko kesänä, siihen malliin se viipottaa tuolla ulkona kavereiden kanssa pitkin iltapäivää ja iltaa. Mulla on suurimmaksi osaksi häneen näköyhteys, paitsi silloin kun menevät takapihoille. Jos ei tyttöä näy varttiin-puoleen tuntiin, soitan ja kysyn että missä päin on.

 

["kotiäiti"]

[QUOTE="vieras";26266915]Näinhän se on. Monella tapaa eletään "kypäräyhteiskunnassa". Turvavyöt, lastenistuimet, pyöräilykypärät, konttauskypärät jne. Ei sillä, että noita vastustaisin (paitsi ehkä vähän tuota konttauskypärää ), mutta koko ajan ovat lisääntyneet erilaiset välineet ja tavat suojella lasta.

Ja kovasti kauhistellaan, jos jollakin lapset saa tehdä näin tai noin, vaikka muutama vuosikymmen takaperin olisi pidetty normaalina. Tiedä sitten, onko suuntaus ollut hyvä vai huono, varmaan vähän molempia. Ja tuosta lastensuojeluilmoituksen tekemisestä on ilmeisesti tullut oikein muotiteko, jos joku kasvattaa lapsiaan toisin kuin itsellä tapana. Jos siis keskustelupalstoihin on luottaminen.

Sori, meni nyt hiukka aiheen vierestä [/QUOTE]


En minäkään kannata mitään "ylisuojelevaa" vanhemmuutta, mutta ei ne pienet lapset halua mitään välinpitämättömyyttäkään. Ennenvanhaan lapsen rangaistaminen oli piiskaaminen tms. Ja silloin ne lapset sai olla ihan oman onnensa nojalla myös siellä ulkona. Nobody care..

 

[hinneria]

Toisaalta minä ilmeisesti vanhimmasta päästä vanhempia ja ainoa joka tunnustautunut "huolettomaksi".
Eli en usko oikeastaan että on noin päin vaan pikemminkin nykyään varotaan paljon enemmän kuin ennen.

Omassa lapsuudessani 1960- ja 1970-luvulla oli vielä paljon vapaampaa kuin omilla lapsillani ja lapsenlapsillani nyt.

Entisaikaan lapsia myös kuoli ja vammautui tapaturmissa paljon enemmän kuin nykyään. Onko sekään nyt sitten ihailtavaa, että lapset saivat kyllä kulkea vapaasti ja vahtimatta, mutta surullisen monen pienokaisen elämä päättyi aivan liian varhain, eivätkä he ole täällä kertomassa omaa tarinaansa. Ne joille ei mitään käynyt voivat kertoa iloisina miten huoletonta oli ennen vanhaan, kun lapset vahtivat toisiaan, autoissa ei ollut turvavöitä ja pyörääkin ajettiin kypärättä, mutta ne lukemattomat lapset joiden elämä päättyi järven aaltoihin, kaivon pohjalle, auton tuulilasiin tai vaikkapa pää murskana asfalttiin, eivät ole valitettavasti kertomassa täällä yhtään mitään.

 

["kotiäiti"]

Ja just tuo, että monet vanhemmat laittavat pienet lapset "vahtimaan" toinen toistaan. Sanotaan vaan, että; "kyllä minä IKKUNAN LÄPI heitä vahdin". Ihmettelen suuresti tätä nykyajan vanhemmuutta ja isovanhemmuutta!! Ja ei se ihme ole, jos hallituskin leikkaisi kotihoidontukea/jotkin virkamiehet sanovat kotiäitiyttä "velttoiluksi", kun sitähän se on, jos lapsia kasvatetaan "ikkunan läpi".

HEI HALOO!!! Ja ne kotityöt voivat odottaa/jakaa puolison kesken. Tärkeintä on, että ollaan sen pienen/isommankin lapsen kanssa ja kasvatetaan heistä ne vielä "paremmat" ihmiset. Ei jätetä YKSIN.

 

[hinneria]

Entäs jos ei ole mitään yhteistä pihaa ja ajoittaisesta keskenäänleikkimisestä huolimatta kaikki sen oman pihan lapset (niin omat kuin muutkin siellä päivänsä viettäneet) kasvettuaan osottautuneet olevan ihan fiksuja, yhteisvastuullisia ja kauniskäytöksisiä nuoria ja aikuisia?

Kerroin omista kokemuksistani en teidän lapsistanne. Täällä on yhteinen piha, jossa yksin ulkona olevat pienet hakevat aikuisten huomiota ja ne isommat taas, jotka ovat aivan liian pienestä olleet pihalla vain keskenään tekevät kaiken maailman pahat ja kiusaavat muita minkä kerkeävät. Vanhempien mielestä nämä lapset tietysti pärjäävät hienosti ilman aikuisilta saatavaa turvaa, lohtua ja opastusta, mutta he eivät olekaan seuraamassa mitä heidän jälkikasvunsa todella puuhaa ilman vanhempien valvovaa silmää.

Aikuisen ei tarvitse kulkea lapsensa perässä joka askeleella tai puuttua turhaan lasten leikkeihin, mutta kyllä pienet lapset tarvitsevat aikuisen läsnäoloa. Aikuinen antaa lasten leikkiä, mutta hän puuttuu kiusaamiseen, huomaa vaaranpaikat , neuvoo miten riitoja tai ongelmatilanteia voi sovitella ja katsoo että kaikkia kohdellaan reilusti.

 

["vieras"]

Entisaikaan lapsia myös kuoli ja vammautui tapaturmissa paljon enemmän kuin nykyään. Onko sekään nyt sitten ihailtavaa, että lapset saivat kyllä kulkea vapaasti ja vahtimatta, mutta surullisen monen pienokaisen elämä päättyi aivan liian varhain, eivätkä he ole täällä kertomassa omaa tarinaansa. Ne joille ei mitään käynyt voivat kertoa iloisina miten huoletonta oli ennen vanhaan, kun lapset vahtivat toisiaan, autoissa ei ollut turvavöitä ja pyörääkin ajettiin kypärättä, mutta ne lukemattomat lapset joiden elämä päättyi järven aaltoihin, kaivon pohjalle, auton tuulilasiin tai vaikkapa pää murskana asfalttiin, eivät ole valitettavasti kertomassa täällä yhtään mitään.

Totuus kuitenkin on, että elämässä aina sattuu ja tapahtuu. Mihin vedetään se raja, milloin suojellaan jo liikaa? Paljon lapsia kuolee auto-onnettomuuksissa. Pitäisikö autoilu lopettaa? Rappusissakin voi kaatua. Ja uidessa hukkua. Pitäisikö kaikkien käyttää kellukkeita? Kärjistäen siis. Mutta ymmärrät pointin? Elämä on vaarallista.

Aiemmin mentiin lumisotaa, kiipeiltiin puissa, mentiin vuorenvalloitusta...onko se nyt oikeasti niin paha asia? Pelätään kuolemaa, unohdetaan elää.
Kasvetaan kömpelöiksi, pelokkaiksi kotihiiriksi.

Kirjoitan tätä myös itselleni. Minulla on vauva ja erittäin suuri vaara tulla ylisuojelevaksi äidiksi

 

["kotiäiti"]

Aikuisen ei tarvitse kulkea lapsensa perässä joka askeleella tai puuttua turhaan lasten leikkeihin, mutta kyllä pienet lapset tarvitsevat aikuisen läsnäoloa. Aikuinen antaa lasten leikkiä, mutta hän puuttuu kiusaamiseen, huomaa vaaranpaikat , neuvoo miten riitoja tai ongelmatilanteia voi sovitella ja katsoo että kaikkia kohdellaan reilusti.[/QUOTE]


TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!!!

 

["vieras"]

[QUOTE="kotiäiti";26266955]En minäkään kannata mitään "ylisuojelevaa" vanhemmuutta, mutta ei ne pienet lapset halua mitään välinpitämättömyyttäkään. Ennenvanhaan lapsen rangaistaminen oli piiskaaminen tms. Ja silloin ne lapset sai olla ihan oman onnensa nojalla myös siellä ulkona. Nobody care..[/QUOTE]

Juu ei lapsia kohtaan saa olla tietenkään välinpitämätön. Enkä osaa ottaa kantaa, minkä ikäisen antaisin olla yksin ulkona, kun ei itselle ole vielä ajankohtaista. Tarkoitan vain, että ei maailma pelkästään ole mennyt parempaan suuntaan lasten suojelemisen suhteen. Tai ylipäänsä kasvatuksen.

 

[hinneria]

[QUOTE="vieras";26267007]Totuus kuitenkin on, että elämässä aina sattuu ja tapahtuu. Mihin vedetään se raja, milloin suojellaan jo liikaa? Paljon lapsia kuolee auto-onnettomuuksissa. Pitäisikö autoilu lopettaa? Rappusissakin voi kaatua. Ja uidessa hukkua. Pitäisikö kaikkien käyttää kellukkeita? Kärjistäen siis. Mutta ymmärrät pointin? Elämä on vaarallista.

Aiemmin mentiin lumisotaa, kiipeiltiin puissa, mentiin vuorenvalloitusta...onko se nyt oikeasti niin paha asia? Pelätään kuolemaa, unohdetaan elää.
Kasvetaan kömpelöiksi, pelokkaiksi kotihiiriksi.

Kirjoitan tätä myös itselleni. Minulla on vauva ja erittäin suuri vaara tulla ylisuojelevaksi äidiksi [/QUOTE]

Auton alle voi jäädä, vaikka katsoisi molempiin suuntiin tietä ylittäessä. Autokolarissa voi kuolla, vaikka käyttäisi turvavyötä. 2-vuotias voi kuolla tapaturmassa, vaikka ulkoilisin hänen kanssaan. Siitä huolimatta en kävele tielle katsomatta sivuilleni, en autoile ilman turvavyötä, enkä laske 2-vuotiasta valvomatta pihalle. Kaikkea voi sattua, mutta on aika paljon todennäköismpää että jäät sen auton alle, jos ryntäät sokkona tielle, että murskaannut kolarissa ilman turvavyötä ja että pienokaisellesi sattuu kohtalokas tapaturma, kun kukaan aikuinen ei katso hänen peräänsä. Sillä periaattella, että kuolla voin kumminkin ja mitä vaan voi tapahtua, voisin lähteä kävelylle moottoritielle ja kokeilla onneani hyppäämällä lentokoneesta ilman laskuvarjoa, mutta en tee niin koska se olisi typerää. En myöskään kokeile onneani pienten lasteni kanssa vaan vahdin ja kasvatan heitä parhaani mukaan.

 

["kotiäiti"]

[QUOTE="vieras";26267007]Totuus kuitenkin on, että elämässä aina sattuu ja tapahtuu. Mihin vedetään se raja, milloin suojellaan jo liikaa? Paljon lapsia kuolee auto-onnettomuuksissa. Pitäisikö autoilu lopettaa? Rappusissakin voi kaatua. Ja uidessa hukkua. Pitäisikö kaikkien käyttää kellukkeita? Kärjistäen siis. Mutta ymmärrät pointin? Elämä on vaarallista.

Aiemmin mentiin lumisotaa, kiipeiltiin puissa, mentiin vuorenvalloitusta...onko se nyt oikeasti niin paha asia? Pelätään kuolemaa, unohdetaan elää.
Kasvetaan kömpelöiksi, pelokkaiksi kotihiiriksi.

Kirjoitan tätä myös itselleni. Minulla on vauva ja erittäin suuri vaara tulla ylisuojelevaksi äidiksi [/QUOTE]

Ei ollut kyse siitä, mitä lapsi tekee ulkona vaan siitä, että MINKÄ IKÄISEN JÄTTÄÄ YKSIN ULOS. Minun mielipide on, että alle kouluikäistä en jätä yksin ulos, enkä velvoita sisaruksia/ikäisiään kavereita hänen vahdikseen. Täällä jotkut jättää jopa alle 2 vuotiaan ulos ja seuraa vain "ikkunan läpi". Samoinhan he jättävät silloin lapsensa myös sinne sisälle yksin??? EI OLE KYSE LAPSEN SUOJELEMISESTA VAAN TURVAN ANTAMISESTA SEKÄ HUOLENPIDOSTA!
Ja lisäksi joillain tuntuu olevan joku tuttu ja turvallinen piha-alue, jonne voi huoletta lapsen antaa mennä. Kaikilla sitä ei ole ja kritisoin sitä, että täällä annetaan vääristeltyjä "kuvia" siitä, että pienet lapset voivat "huoletta" ulkoilla "yksin". Vaikka joillakin on esim. enoja ja tätejä huolehtimassa.
Ja todellakin; Mikä kiire teillä joillain on, että niiden pienten täytyy selvitä lähes syntymästään asti omillaan ja ilman turvaa ja tukea???

 

["shihtzu"]

1,5v ja 3,5v saavat olla yksin vain hetken ulkona, jos käväisen vaikka sisällä hakemassa jotain. Meillä on aidattu piha, että ihan hetkessä eivät tuosta katoa, mutta en kuitenkaan uskalla antaa yksin tuossa täysin olla. En kuitenkaan puutu lasten juttuihin, vaeltelevat ja touhuavat pitkin pihaa ja minä touhuan omiani ja saattavat hetkeksi hävitä näköpiiristäkin, että en kulje lasten perässä koko ajan.

 

[leijona76]

3v maalla alkoi hissukseen olla itsekseenkin ja pysyäkin. Kaupungissa ei puhettakaan että vois ton 4v päästää yksin. Landella ulkoilee yksin, tosin täytyy pysyä ja pysyy silmien alla, reviiri on rajattu ja sitä ei saa ylittää. Paremmin se meillä toimii että on määrätty tarkat säännöt joiden puitteissa saa sitten itse olla ja toimia.

 

[leijona76]

[QUOTE="vieras";26267007]Totuus kuitenkin on, että elämässä aina sattuu ja tapahtuu. Mihin vedetään se raja, milloin suojellaan jo liikaa? Paljon lapsia kuolee auto-onnettomuuksissa. Pitäisikö autoilu lopettaa? Rappusissakin voi kaatua. Ja uidessa hukkua. Pitäisikö kaikkien käyttää kellukkeita? Kärjistäen siis. Mutta ymmärrät pointin? Elämä on vaarallista.

Aiemmin mentiin lumisotaa, kiipeiltiin puissa, mentiin vuorenvalloitusta...onko se nyt oikeasti niin paha asia? Pelätään kuolemaa, unohdetaan elää.
Kasvetaan kömpelöiksi, pelokkaiksi kotihiiriksi.

Kirjoitan tätä myös itselleni. Minulla on vauva ja erittäin suuri vaara tulla ylisuojelevaksi äidiksi [/QUOTE]

Elämässä on vaaroja kyllä. Mutta en voisi koskaan antaa itselleni anteeksi sitä että aiheuttaisin lapseni kuoleman, vammautumisen tms koska en häntä ole valvonut ja ikätasoisesti suojellut. Vahinkoja voi sattua silti.

 

[hyvääiti]

[QUOTE="kotiäiti";26266997]Ja just tuo, että monet vanhemmat laittavat pienet lapset "vahtimaan" toinen toistaan. Sanotaan vaan, että; "kyllä minä IKKUNAN LÄPI heitä vahdin". Ihmettelen suuresti tätä nykyajan vanhemmuutta ja isovanhemmuutta!! Ja ei se ihme ole, jos hallituskin leikkaisi kotihoidontukea/jotkin virkamiehet sanovat kotiäitiyttä "velttoiluksi", kun sitähän se on, jos lapsia kasvatetaan "ikkunan läpi".

HEI HALOO!!! Ja ne kotityöt voivat odottaa/jakaa puolison kesken. Tärkeintä on, että ollaan sen pienen/isommankin lapsen kanssa ja kasvatetaan heistä ne vielä "paremmat" ihmiset. Ei jätetä YKSIN.[/QUOTE]

Jos oikeasti on saanut lapsensa niin hyvin kasvatettua, että tämä pärjää noin neljävuotiaana "ikkunan läpi" vahdittuna suojaisella pihalla, saa olla ihan tyytyväinen itseensä.

Olisin huolestunut jos oma lapseni ei tuossa iässä olisi osannut leikkiä pitkiäkin aikoja ilman minua, tosin niin, että olen selvillä, mitä hän tekee.

Säälin niitä lapsia, joiden äiti on ollut jatkuvasti iholla niin, että lapsi on aivan hukassa. Eivät pärjää hekään jatkossa.

 

["joo"]

mielestä riippuu lapsesta ja pihasta minkäikäisenä. Esimerkiksi meidän äidin entisen kodin pihalla oli todella korkeat aidat ja piha oli suht pieni sekä olohuoneesta että keittiöstä suurista ikkunoista näköyhteys pihalle, siellä on leikkineet hetken aikaa yksin 2-3 vuotiaana. Omalle kerrostalon sisä/takapihalle esikko pääsi 5 vuotiaana leikkimään yksin ja kakkonen 6 vuotiaana silloin 10v esikoisen kanssa. Melkein 7 vuotiaana pääsi yksin ärrälle, joka on yhden tienylityksen (jossa valot kävelijöille ja autoilijoille) takana. Ehkä sanoisin, että meidän pihalle päästäisin max 5 vuotiaan, isomman lapsen kanssa (esim. meillä kuopuksella on 5v ja 9 v isompiin sisaruksiin ikäeroa) ja ihan ypöyksin 6-7 vuotiaan, riippuu lapsen luonteesta.