Lapsiluku täynnä ja olen kade kaikille odottaville äideille!

[mie vain]

Siis olen tosi itsekäs ja vaikka mitä, mutta silti. Minulla on kolme ihanaa lasta ja elämä ihanaa ja onnellista. Parisuhde ok (vaikka ollaankin yhdessä oltu käytännössä koko elämämme) ja rakastemme toisiamme.
Siis asiat voivat olla niin hyvin kuin vain voi olla ja olen sata lasissa tyytväinen elämääni.
Miehen mielestä lapsiluku on 100% täynnä nyt ja itsekin olin sitä mieltä kun kuopus syntyi. Mutta nyt yht' äkkiä on hiipinyt tämä haikeus että eikö enää ikinä sitä odotuksen ja syntymän ihanaa tunnetta voikaan kokea.
Onko nämä tunteet kuinka tyypillisiä? Siis järki sanoo, että todellakin lapsiluku on täynnä enkä edes tiedä haluaisinko oikeasti enää lapsia, haikailen vain sitä odotuksen ja syntymän ihmettä. Eli eihän lapsia tehdä/yritetä ainoastaan vauvan ihanuuden vuoksi vaan sen vuoksi, että vauvasta kasvaa oma ihmisensä ja olet vastuussa koko elämästä.
Kun näen odottavia äitejä iskee kauhea kateus ja haikeus :'(
Onko muilla tällläisiä tuntemuksia ja meneekö tämä ohi??

 

[taustalla]

Tuskin menee ohi. Olet viel vanhana kateellinen nuorille odottaville äideille.

Ei, kun en tiedä. Tuo on varmaan ihan tavallista. suomalaiset ovat katkeraa ja kateellista kansaa.

 

[Minä vaan]

on vain siitä, että kaikilta äideiltä jää se viimeinen lapsi tekemättä (näin sanotaan). Eli vaikka olisi kuinka monta lasta tai itse tietäisi, ettei enää, niin silti on sydämessä paikka jollekin -ties mille. Sen tunteen kanssa pitää vaan oppia elämään.

 

[kolmen äiti]

kai tuo on ihan normaalia.Itselläni ei ole pätkääkään haikea olo,en jaksais aloittaa enää alusta...Aina kun näen vuvan tulee sellainen olo että onneks meidän laspet on tehty :kieh:

 

[kolmen äiti]

Siis vauvan ja lapset (lukihäiriö iski)

 

[D-mamma]

meillä myös kolme lasta ja lapsiluku täynnä.kesäkuussa aika sterilisaatioon,eli ihan oikeesti meille ei vauvoja enää tule..
kateellinen en ole mutta ehkä vähän haikea olo on.jos tää meidän kuopus olis ollu "helppo-vauva" voisi meille lisääkin tulla mutta meillä kaikki 3 on olleet koliikki tapauksia ja todella huonosti nukkuvia.ei enää kiitos vaan!

 

[mustikkatassu]

kyllä on meidänkin lapset tehtynä =) muutta silti haikeus hiipii aina välillä on vaan opeteltava elämään sen tunteen kanssa :/

 

[senttu-66]

mullakin oli kauhee vauvakuume kun olin 37,mut en voinnu kuvitella tekeväni silloiselle miehelle yhtään lasta enää.
olihan se yhtä tuskaa,mut järki oli päässä kerrankin elämässä.
mut ihmeitä tapahtuu ja tapasin nykyisen mieheni.
nyt meillä on marraskuussa syntynyt tyttö.
kyllä neitistä on iloa koko meidän suur perheelle ja toisesta vielä varovasti haaveillaan.
mut en ois tähän ryhtynyt jos mies ei ois ollu mukana asiassa.
ihana kun kerrankin on joku oikeasti haluaa perheen.

 

[Tähtisumu]

tuli krooninen vauvakuume saatuni esikoisen. kakkonen syntyi vuoden paasta ja kolmonen 2 vuotta kakkosen jalkeen.
en ole kade mutta haikeudella katson odottavia aiteja ja pienia vauvoja. olisin valmis heti neljanteen mutta mies on eri mielta.
lastenhoito on helpottunut lapsi lapselta ja sylia & :heart: riittais viela...

 

[taustalla]

mulla lapsiluku täynnä,mutta tippa tulee silmiin aina kun nään ihanan vauvelin...=) pitää vaan elää sen tunteen kanssa.voihan aina hoitaa jotain pientä jos tuntuu siltä.toisaalta ihanaa,sen voi viedä takasin kun ei jaksa,mutta omaa lasta ei.

 

[eliana]

Voisihan sen ajatella niinkin, että on hyvä lopettaa silloin kun on kivaa, ja rakkautta riittää. Jos oikeasti ei halua en lapsia, niin silloin on ehkä aika kypsä koko juttuun, eli minusta se pieni haikeus on kuitenkin jotenkin positiivinen tunne. Jonakin päivänä saat lapsenlapsia ja sitten voi ottaa käyttöön nämä tunteet.

Juuri vähän aikaa sitten näin yhden mummin joka ei jaksanut kuin tuskailla, että voi voi, onpa sulla raskasta kun on noita pieniä. Tuli mieleen, ettei olisi kiva olla vanhana sellainen, että lapsen nähdessään muistaisi vaan valvotut yöt ja kaiken vaivan.

 

[Jaanuska]

Miulla on vain yksi lapsi, tähän elämäntilanteeseen en vois aatella uutta vauvaa saati mun terveydenkään vuoksi, enpä ole edes kateellinen toisille, mutta hymyssä suin katselen kun muut oottavat tai nään pienokaisia.

 

[mappi]

Ei se kateutta mun mielestä ole, pikemminkin käyt läpi omia tunteitasi sen suhteen, mitä ne isot mahat sussa aiheuttavat!

Mulla oli kolmannen jälkeen varmaan kolme vuotta mielessä se neljäs lapsi, josta olin kauan jo haaveillut. Joka toinen päivä halusin vielä yhden, joka toinen päivä en enää ikinä! Järki voitti tunteet ja nuo kolme kolikkista ja allergikkoa riittävät, en jaksaisi enää samaa rumbaa!!

Nyt kun päätös on tehty, ettei sitä neljättä tule, niin kylläpä osaa nauttia noista kolmesta ja koko perheestä! Isompien kanssa saa tehtyä jo vaikka mitä, ilman että ketään pitää kanniskella, nostella tai yöllä valvoa. Näin on hyvä meillä, mutta kyllä mulla kesti kauan se luopumisen tuska...!

 

[kateellinen vieras]

Tuttu tunne, en varsinaisesti kadehdi osottavia äitejä, pikemminkin he herättävät valtavan kaipuun ja toiveen että mies sittenkin suostuisi kolmannen yritykseen, asiaa väännetty kohta 4 v eikä ole suostunut, meillä kaksi ihanaa tyttöä ja itsellä ikää 38 v eli haikeus ja ahdistus siitä että kohta on liian myohäistä jo biologiankin puolesta sen kun voimistuvat. Takanamyös yksi km loppuvuodesta, yllätysraskaus ja suru oli valtava kun kesken meni kun tiesin ettei mies uuteen yritykseen tule suostumaan. Se on muuten jännä että tosi usein "moititaan" itsekkääksi tai todetaan että "olisit tyytyväinen jo olemassolevista lapsistasi" kun useammasta lapsesta haaveilee jos puoliso ei sitä halua, eikö puoliso ole ihan yhtä itsekäs kun toiselta tämän lahjan evää? Kadehdin ihan vilpittömästi niitä ihmisiä, jotka menevät lapsilukuasiassa puolison kanssa samoilla linjoilla, useimmiten kai nainen sen lasten lukumäärän perheessä viime kädessä päättää. Ja erityisesti kahdehdin niitä kumeilijoita joiden mies on heti valmis seuraavaan yritykseen kun vaimo niin haluaa.

 

[mamma 72]

Ei toi välttämättä koskaan todellakaan ohi mene! Siis se vauvakuume. Meillä oli muutama vuos sitten jo 4 ihanaa lasta ja "päätetty" että ne riittää... Mutta toisin kävi... Ensi oli tahaton raskaus ja sitten vielä aivan tarkoituksella raskaaksi... Sterilisaatiostakin on vuosien varrella puhuttu välillä, mutta puheeksi on sitten jäänyt.

Nyt kuudes tulossa ja olis järkevää (tai no mikä on järkevää?!) jos jäis viimeiseks... Lapset on ihania, mutta kai se joskus pitää laittaa piste sillekin touhulle. Jospa mies suostuis sinne steriloitavaksi.

Itse olen 35 ja vanhin lapsista jo 15 vuotta...