Lapsiluvusta: kehu & parjaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja luku hakusessa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

luku hakusessa

Vieras
Montako lasta sinulla/teillä on? Mitä hyviä ja huonoja puolia siinä on? Entä oletko seurannut muiden perhe-elämää ja perhekoon aiheuttamia iloja ja suruja?
 
Yksi lapsi: se ei tappele sisaruksen kanssa. Rahat riittävät vaatteisiin, harrastuksiin, matkoihin jne. Voi asua pienemmässä asunnossa ja omistaa pienen auton. Ei tule huonoa omaatuntoa ettei ehdi olla jokaisen lapsen kanssa, koska se yksi saa takuulla kaiken huomion. Koti on siisti. Yhden lapsen saa helposti hoitoon. Lapsen kanssa voi nukkua samaan aikaan päiväunet. Ei tarvitse kasvattaa silmiä selkään kun joutuu vahtimaan vaan sitä yhtä ainoaa. Vanhempia kun on kaksi, niin on aina kaksi yhtä vastaan =) vanhemmat määräävät.
 
  • Tykkää
Reactions: kati1974
5

asutaan ahtaasti (130m2) kun ei varaa niin isoon asuntoon ettei ois normien mukaan ahdasta

ei mahduta kaikki tavalliseen autoon eikä normihotellihuoneeseen.

muuten ei negatiivisia puolia.
 
Meillä ei ole päätetty lukua. Syystä että, elämä on. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, eikä yleensä kannata tehdä mitään ehdottomia päätöksiä, kuten ei enää ikinä esim lisää lapsia.

Tällä hetkellä kaksi lasta, saattaa jäädä lapsiluku tähän, mutta taidamme kumpikin toivoa vielä lapsia lisää x määrän, tai sitten ei.. ei tiedetä muuta kuin että ei ainakaan vuoden sisällä niitä haluta.

Hyviä puolia, ei tule tehtyä päätöksiä sen mukaan mitä mieltä muut ovat, ei pety jos tulee lisää/ei tule enempää muksuja, lapsia on jo kaksi, elämässä säilyy tietynlainen suunnittelemattomuus asian suhteen..

Huonoja puolia en keksi.
 
Yksi. Pitkälti samat perustelut kuin tertulla paitsi tuo viimeinen, varsinkin kun meidän lapsemme on jo vähän isompi, niin samanlaiselle "määräämiselle" ei ole enää tarvetta.
 
Lapsia 3. Huonoja puolia on lomamatkoilla se, että harvassa on ne matkanjärjestäjät, joilla mahdutaan kaikki samaan huoneeseen. Onneksi joitakin perhehuoneita on olemassa. Toimivat vielä, kun pienin nukkuu mielellään vanhempien välissä.

Muuta huonoa en näistä keksi. Aina on sisaruksista seuraa ja leikkivät kivasti keskenään. Isoin on kyllä enemmän hoivaaja, mutta kaksi pienintä sitten leikkiä humputtaa. Ajattelen niin, että arvokkainta, mitä voin lapsilleni antaa, on sisarukset, koska he ovat olemassa koko eliniän ja tietävät historiastasi kaiken eikä heille tarvitse selittää erikseen mitään.
 
Montako lasta sinulla/teillä on? Mitä hyviä ja huonoja puolia siinä on? Entä oletko seurannut muiden perhe-elämää ja perhekoon aiheuttamia iloja ja suruja?

Meillä on uusperhe. Miehellä 2, mulla 1, yhdessä kohta 2. Meille on ollut sopiva määrä lapsia.

En osaa sanoa, miten olisi, jos kaikki yhteisiä. Mutta nyt on kiva, ettei yhteinen ole esim. ainoa, vaan hänellä on isompia sisaruksia. Toisaalta on kiva olla välillä ihan pieni lapsiperhe. Silloin ollaan kolmin (kohta nelin). Yhteinen vanhemmuus on myös rikkaus, asia oli ihan toinen ennenkuin yhteistä oli.
 
On ollut pitkään yksi lapsi ja sen jälkeen syntynyt toinen. Sen pohjalta mielipide on, että luojan kiitos tuli toinen. Yhdessä lapsessa näin pelkkiä hyviä puolia, kunnes toinen syntyi :)

Meillä sisarusten välinen suhde on uskomaton, tiivis ja ainutlaatuinen. Perheessä oli aukko, jota en tajunnut olevan ennen kuin toinen lapsi syntyi. Esikoisesta on tullut esille kokonaan uusi ihminen, jota en tiennyt olevankaan. Arki on meluisampaa, kalliimpaa ja työntäytteisempää, mutta silti antoisampaa ja onnellisempaa. Perinteiset jutut kuten leikkiseura, viihdyttämistarpeen väheneminen jne eivät merkkaa niin paljon, mutta kokonaisuus on vaan ihan toisenlainen. Olen huomattavasti parempi vanhempi kahden, kuin yhden äitinä. Useampi lapsi on melkeinpä yleissivistävä kokemus, ja ainakin kasvattava.

Lapsille toisista huolenpito, avunanto, jakaminen, joustaminen ja ylipäänsä eläminen osana perhettä muiden lasten kanssa on koulu, jota on mahdoton tarjota ilman sisaruksia vaikka mitä väitettäisiin. Lapsi voi kyetä jakamaan jne. ainokaisenakin, mutta se ei ole sama asia kuin koko elämänasenteen muokkautuminen kasvamalla sisarusten kanssa. Minusta esikoinen oli huomioonottava jne. ainokaisena, mutta näen asian hyvin tosiin nykyään. Hänellä oli yksittäiset kyvyt, mutta syvempi ymmärtäminen ja kokemus elämisestä ja kasvamisesta muiden lasten joukossa puuttui.
 
3, syksyllä syntyy kaksi lisää. On seuraa toisilleen ja toivottavasti oppivat jakamaan keskenään esineitä ja asioita. En nyt keksi huonoja puolia. Rahan riittäminenhän riippuu paljon siitä mitä itse vaatii :)
 
[QUOTE="terttu";24147421]Yksi lapsi: se ei tappele sisaruksen kanssa. Rahat riittävät vaatteisiin, harrastuksiin, matkoihin jne. Voi asua pienemmässä asunnossa ja omistaa pienen auton. Ei tule huonoa omaatuntoa ettei ehdi olla jokaisen lapsen kanssa, koska se yksi saa takuulla kaiken huomion. Koti on siisti. Yhden lapsen saa helposti hoitoon. Lapsen kanssa voi nukkua samaan aikaan päiväunet. Ei tarvitse kasvattaa silmiä selkään kun joutuu vahtimaan vaan sitä yhtä ainoaa. Vanhempia kun on kaksi, niin on aina kaksi yhtä vastaan =) vanhemmat määräävät.[/QUOTE]

Silloin jos perheessä on eri ikäisiä lapsia, myös isommat sisarukset hyvin herkästi pitävät ruodussa pienempiä ja nauttivat roolistaan :) Jollain tapaa kasvatuskin menee paljon paremmin jakeluun kun se tulee monesta eri tuutista ja pienet hakuavat sulautua osaksi isompien porukkaa. Joissain asioissa pääsee paljon helpommalla kuin yhden kanssa, toisissa taas ei.
 

Yhteistyössä