Lapsiperheiden kyläilyt; Miksi mieluummin tullaan itse kylään kuin kutsutaan omaan kotiin?!?!

[Valaja]

Me siivotaan aina kylästä lähtiessä lelut paikoilleen. Enkä anna lasteni kylässä joka paikkaa tutkia ja sotkea. Joskus kieltämättä ihmetyttää, miten jotkut perheet jättää oikeesti kaaoksen jälkeensä.

En nyt meinaa leluja ja tiskejä yms normaalia, vaan monen tunnin raivausta vieraiden jälkeen. Joillain on aika löysähkö kuri, kai. =)

Saa repiä tavarat kaapeista, kantaa vettä ympäriinsä, rikkoa leluja, loikkia sängyissä... Ei siinä mun kieltämiset auta, jos vieraiden lasten äiti vaan hymähtelee.

 

[Gloria Mundi]

Mina tykkaan mielummin etta tullaan meille kylaan. Lapsia 4, koiria 3, mutta siita viis. Talo ei ole kuin tulvaveella tullut silla kaikilla on omat hommansa ja vastuu alueensa. Ja jos ei vieraille kelpaa niin tokko ovat edes sitten tosi ystavia,,,,

 

[Harmautunut...]

Nostan vielä pohdittavaksi...

Ja ei minuakaan häiritsisi YKSI huoneellinen leluja levitettynä (se on aina jopa meillä), mutta kun sotku kattaa kaiken parvekkeelta lähtien. Seuraavana vuorossa pissamattojen pesu, koska kuivaksiopettelua ei voi hoitaa kotona loppuun :-(

Niin ja kuten joku sanoi: olkaa sotkuista iloisia, on teillä sentään ystäviä. Totta puhut. Kurjaa sekin olisi, kun kukaan ei kävisi. Välillä vaan kiehtahtaa yli...

 

[Tyttösenäiti harmaana]

Minä otan mieluummin vieraita meille kuin että menemme itse kylään.
Harmi vain että liki kaikkien mielestä MEILLE on niin pitkä matka, matkahan on meiltä käsin lyhyempi jos lähdemme kyläilemään....

 

[Hanskin mamma]

minussa on ainakin sen verran "natsin" vikaa, että jos meillä on vieraita niin kaikki muksut kerää lelut ennen lähtöä... kukaan ei ennen sitä poistu alueelta... ja katselkoon vanhemmat kuinka nyrpeänä tahansa...

 

[PuoliQ]

Helpommalla pääsee kun meille tullaan kylään, ei tarvitse olla koko ajan kieltämässä. Mutta tokihan lasten on opittava vieraitten luona käyttäytymään ja mielellämme käydäänkin kylässä. =)

 

[Fleur de la Cour]

Meillä ei tarvitse vieraiden siivota leikkien jälkiä lähtiessään.. ensinnäkään kukaan ei osaa siivota minun kdissani tarpeeksi hyvin ja toisekseen annan vain rajatun määrän tavaraa lapsille leikkeihin..

 

[vieras]

mielummin otan vieraat meille kun menen lasten kanssa kylään.eipä tarvi nousta joka ikisen kahvi hyrpyn jälkeen kattomaan mitä lapset tekee ja meillä on kyllä tapana siivota kylässä jos lapset on sielä sotkenu.en kuitenkaan siivoa jos sielä oli jo kaikki romut levällään.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Tuttu vuosien takaa kävi kylässä, antoi lastensa kulkea keksit kädessä ympäri kämppää, levittää koristekivet pitkin olkkaria, lastenhuone oli kuin räjäytetty... KAIKKI tavarat oli revitty hyllyiltä alas, legot kaadettu lattialle, millään tavaralla ei ollut leikitty, vain sotkettu.

Kuopus tuumasi, kun oli saatu vieraat ulos, "olipa kauheita kakaroita".

 

[MySelene]

mä kutsun meilummin meiän kotiin jos on lapsetkin kotona. nää riiviöt ei osa käyttäytyä joten helpompaa komentaa niitä kotona. kylässä saa koko ajan varoa ja kytätä ettei ne riko mitään. ja jos tulee tylsää voi aina heittää niitä ulos leikkimään pihalla. jos lapset jossain muualla (tai kotona miehen kaa) niin menen mielellään kylään. =)

 

[Tatitar]

Meidän ystäväpiirissä painottuu voimakkaasti se, että miten on lapset kasvatettu kylässä käyttäytymään ja kuinka vanhemmat ymmärtävät kyläilykulttuurin perusasioihin kuuluvan vastavuoroisuusperiaatteen.

Suomeksi siis: en suostu olemaan seinästä revittyjen riiviöiden lapsenvahtina omassa kodissani. Näissä tapauksissa siis uutta kutsua meille kyläilemään ei heru. Ja tähän 45 ikävuoteen mennessä olen tavannut vain yhden niin ylivoimaisen originellin perheen, että suostun olemaan aina tavatessamme pöydän koreaksi pistävä emäntä. He ovat siis yhdet rakkaimmista ystävistämme, mutta emme ole koskaan käyneet heillä!

 

[merenneitonen]

Juu ja sama kokee ihan pelkkiä aikuisvieraitakin. Meillä jos vieras pillaa matolle vaikka kahvia, niin lykkään maton vieraalle mukaan pesetettäväksi, kun kerran kehtasi tulla sen sotkemaankin.
Ja auta armias, jos pöydän alta löytyy pullanmuruja ruokailun jälkeen, niin vieras saa luvan imuroida jälkensä. :xmas:

Relaa vähän!

 

[vieras]

Meidän ystäväpiirissä painottuu voimakkaasti se, että miten on lapset kasvatettu kylässä käyttäytymään ja kuinka vanhemmat ymmärtävät kyläilykulttuurin perusasioihin kuuluvan vastavuoroisuusperiaatteen.

Suomeksi siis: en suostu olemaan seinästä revittyjen riiviöiden lapsenvahtina omassa kodissani. Näissä tapauksissa siis uutta kutsua meille kyläilemään ei heru. Ja tähän 45 ikävuoteen mennessä olen tavannut vain yhden niin ylivoimaisen originellin perheen, että suostun olemaan aina tavatessamme pöydän koreaksi pistävä emäntä. He ovat siis yhdet rakkaimmista ystävistämme, mutta emme ole koskaan käyneet heillä!

Heh, olettekohan te sitten heidän mielestään seinästä revittyjä riiviöitä?

Itse kutsun mieluummin meille, koska meillä on leikkihuone ja takapihalla leikkipaikka. Meillä sanon kyllä ihan tasapulisesti omille kuin vieraillekin muksuille leikin jälkeen, että siivotaanpa sitten tavarat pois. Ei ole ollut ongelma lapsille eikä vanhemmille.

 

[updown]

Mä otan mielummin vieraita meille kuin käyn itse vieraissa.

Sama täällä. Meillä käy niiiin harvoin vieraita,on kiva kun tulee sitte tännepäin. Kyllähän me tietenkin vastavierailujakin tehdään..
Jotenkin nuo tiet ei vaan meillepäin tuo,aina pitää mennä ite muualle :headwall:

 

[Alice]

Minä taas haluaisin, että meille tultaisi käymään kylään, koska en jaksa sitä tauotonta vahtimista, ettei muksut vain riko mitään.

Samoin täällä. Katson et kotona paikat silleen et on selkeä paikka missä lapset saa leikkiä, varaan siihen tekmistä, olohuoneessa varmaan tuota telkkaria varjelen etteivät siihen mene nykimään, mut muuten sitten kiva olla kun saa aikuisetkin olla rauhassa. Toisen luona kun ei aina tiedä mihin saa mennä ja saa juosta muksun perässä.

 

[merenneitonen]

Nostan vielä pohdittavaksi...

Ja ei minuakaan häiritsisi YKSI huoneellinen leluja levitettynä (se on aina jopa meillä), mutta kun sotku kattaa kaiken parvekkeelta lähtien. Seuraavana vuorossa pissamattojen pesu, koska kuivaksiopettelua ei voi hoitaa kotona loppuun :-(

Niin ja kuten joku sanoi: olkaa sotkuista iloisia, on teillä sentään ystäviä. Totta puhut. Kurjaa sekin olisi, kun kukaan ei kävisi. Välillä vaan kiehtahtaa yli...

No joo, ei tuokaan kyllä kivaa ole jos ne vieraat oikeasti sotkee joka ikisen huoneen parveketta myöten!!
Mä komennan helposti kyllä vieraidenkin lapsia, jos ei omat vanhemmat sitä tee!!

 

[ärsyttävä kakara/äiti suvussa]

Riippuu lapsista. Meillä on eräskin sellainen tuttu joka ei oikeastaan vahdi lastaan ollenkaan, joten se leikkii tosi kova kouraisesti meidän leluilla yms. Minä en tykkää siitä että se tulee meille hajottamaan lastemme leluja, minulla kun ei ole varaa uusia ostella. Ja mitä tekee äitinsä, katsoo vierestä ja tuumaa että kylläpä meidän pieni kullannuppu on taas vauhti päällä.
Ja sit jos itse menemme jonnekkin kylään, sieltä pääsee silloin pois kun siltä tuntuu, häädäppä kotoa vieraat...

 

[Tatitar]

Meidän ystäväpiirissä painottuu voimakkaasti se, että miten on lapset kasvatettu kylässä käyttäytymään ja kuinka vanhemmat ymmärtävät kyläilykulttuurin perusasioihin kuuluvan vastavuoroisuusperiaatteen.

Suomeksi siis: en suostu olemaan seinästä revittyjen riiviöiden lapsenvahtina omassa kodissani. Näissä tapauksissa siis uutta kutsua meille kyläilemään ei heru. Ja tähän 45 ikävuoteen mennessä olen tavannut vain yhden niin ylivoimaisen originellin perheen, että suostun olemaan aina tavatessamme pöydän koreaksi pistävä emäntä. He ovat siis yhdet rakkaimmista ystävistämme, mutta emme ole koskaan käyneet heillä!

Heh, olettekohan te sitten heidän mielestään seinästä revittyjä riiviöitä?

Itse kutsun mieluummin meille, koska meillä on leikkihuone ja takapihalla leikkipaikka. Meillä sanon kyllä ihan tasapulisesti omille kuin vieraillekin muksuille leikin jälkeen, että siivotaanpa sitten tavarat pois. Ei ole ollut ongelma lapsille eikä vanhemmille.

Juu voihan se olla niinkin! Mutta tosipuheessa kysymys on siitä, että he ovat niin järjettömän pihejä että eivät voi siitä syytä kutsua ketään kylään luoksensa. Tämä pihiys on sellaisissa mittasuhteissa heissä, että pidän sitä taiteena ja se on ilman muuta osa heidän omaperäisyyttään. He ovat niin mukavia, hauskoja ja älykkäitä ihmisiä että kaikin mokomin anteeksi sellaisen pikkuseikan, että he eivät raaskisi suurin surminkaan tarjota meille kahvikupposia!

 

[Alice]

Juu ja sama kokee ihan pelkkiä aikuisvieraitakin. Meillä jos vieras pillaa matolle vaikka kahvia, niin lykkään maton vieraalle mukaan pesetettäväksi, kun kerran kehtasi tulla sen sotkemaankin.
Ja auta armias, jos pöydän alta löytyy pullanmuruja ruokailun jälkeen, niin vieras saa luvan imuroida jälkensä. :xmas:

Relaa vähän!

Minä olen sen kyllä tehnyt että olen vieraan laittanut mattopyykille, kyse ei tosin ollut kahvista. Perhe jossa teini poika, oli meillä kylässä. Vanhempansa sitten päättivät et kun otettiin itse vähän olutta, että annetaan nyt tuon teinin kokeilla sitä humalaa kun on valvotut olosuhteet. Joivatpa sitten reilummin, ja iltayöstä kun minä olin jo petissä, yrjösi tää poju meidän matolle. Hain vanhemmat pihalta hoitamaan lastaan kun olivat hänen antaneet siihen kuntoon juoda. Seuraavana päivänä annoin käteen harjan ja mäntysuopaa.

 

[Adelade]

Ja meille taas ei kukaan tule vaikka pyytäis...
SIks on pakko mennä ite jos haluu nähä muita ihmisiä

Meillä sama homma...

 

[vieras]

Meidän ystäväpiirissä painottuu voimakkaasti se, että miten on lapset kasvatettu kylässä käyttäytymään ja kuinka vanhemmat ymmärtävät kyläilykulttuurin perusasioihin kuuluvan vastavuoroisuusperiaatteen.

Suomeksi siis: en suostu olemaan seinästä revittyjen riiviöiden lapsenvahtina omassa kodissani. Näissä tapauksissa siis uutta kutsua meille kyläilemään ei heru. Ja tähän 45 ikävuoteen mennessä olen tavannut vain yhden niin ylivoimaisen originellin perheen, että suostun olemaan aina tavatessamme pöydän koreaksi pistävä emäntä. He ovat siis yhdet rakkaimmista ystävistämme, mutta emme ole koskaan käyneet heillä!

Heh, olettekohan te sitten heidän mielestään seinästä revittyjä riiviöitä?

Itse kutsun mieluummin meille, koska meillä on leikkihuone ja takapihalla leikkipaikka. Meillä sanon kyllä ihan tasapulisesti omille kuin vieraillekin muksuille leikin jälkeen, että siivotaanpa sitten tavarat pois. Ei ole ollut ongelma lapsille eikä vanhemmille.

Juu voihan se olla niinkin! Mutta tosipuheessa kysymys on siitä, että he ovat niin järjettömän pihejä että eivät voi siitä syytä kutsua ketään kylään luoksensa. Tämä pihiys on sellaisissa mittasuhteissa heissä, että pidän sitä taiteena ja se on ilman muuta osa heidän omaperäisyyttään. He ovat niin mukavia, hauskoja ja älykkäitä ihmisiä että kaikin mokomin anteeksi sellaisen pikkuseikan, että he eivät raaskisi suurin surminkaan tarjota meille kahvikupposia!

Näinhän se on, meillä jokaisella on omat pienet omituisuutemme. Pitää vaan löytää sellainen ystäväpiiri, jossa kaikkien outoudet ja sietokyvyt kohtaavat.

 

[merenneitonen]

Juu ja sama kokee ihan pelkkiä aikuisvieraitakin. Meillä jos vieras pillaa matolle vaikka kahvia, niin lykkään maton vieraalle mukaan pesetettäväksi, kun kerran kehtasi tulla sen sotkemaankin.
Ja auta armias, jos pöydän alta löytyy pullanmuruja ruokailun jälkeen, niin vieras saa luvan imuroida jälkensä. :xmas:

Relaa vähän!

Minä olen sen kyllä tehnyt että olen vieraan laittanut mattopyykille, kyse ei tosin ollut kahvista. Perhe jossa teini poika, oli meillä kylässä. Vanhempansa sitten päättivät et kun otettiin itse vähän olutta, että annetaan nyt tuon teinin kokeilla sitä humalaa kun on valvotut olosuhteet. Joivatpa sitten reilummin, ja iltayöstä kun minä olin jo petissä, yrjösi tää poju meidän matolle. Hain vanhemmat pihalta hoitamaan lastaan kun olivat hänen antaneet siihen kuntoon juoda. Seuraavana päivänä annoin käteen harjan ja mäntysuopaa.

No mutta toihan oli ihan oikein tehty!

 

[piki]

Mulla ei itsellä ole pieniä lapsia täälä hetkellä (tulossa on), mutta vastaan silti. Yhden kaverin kyläilystä en pidä yhtään siitä syystä, että saattavat istua kolme neljä tuntia, ja sitten on lapsilla nälkä. Viimeeksi lapset kävi itse leipälaatikosta hakemassa leivät ja sitten jääkaapille! Minä EN hyväksy tuollaista. Olin ihan raivona, mutta jotenkin sain hillittyä itseni, etten ihan naama punaisena huutanut. Äiti vähän ihmetteli kun olin ihan mrskyn merkki, naurahti vaan että noin ne tekevät joka kylässä, siis kaapeille menevät, ja kotona ei kuulemma ruoka maistu. No ei kai!

Meidän lapset on opetettu siihen että kylässä ei käyttäydytä kuin kotona!
Ja sitä en voi käsittää miksi kaverini ei puutu siihen kun lapset menevät olohuoneeseen tai lastenhuoneisiin syömään, meillä se ei ole sallittua. Tosi noloa kun joudun toisen lapsia komentamaan.
Itse teen niin kun mennään kylään, että ensin kotona syödään, ja jos kylässä tarjotaan piparia tms. niitä saa ottaa kork.pari, ettei mene ruokahalut. Eikä sinne jäädä asumaan. Varsinkin jos emäntä ilmoittaa että heillä alkaa ruoka-aika lähestyä, silloin on mielestäni aika lähteä, antaa se ruokarauha, koska ilmiselväähän on että lapsille tulee myös siinä vaiheessa nälkä, ja kuitenkaan emäntä ei välttämättä ole kokonaiselle armeijalle ruokaa laittanut! En minä ainakaan osaaa siihen varautua että kolme-neljä suuta pitäisikin ehkä omien lisäksi ruokkia, jos en etukäteen sitä tiedä!

 

[Katja]

Minä taas tykkään ennemmin, että meille tullaan kylään. Ei tarvitse vahtia silmä kovana ettei omat ota vieraissa leikkiin jotain semmoista joka menee helposti rikki jne. Ja meillä lapset saavat leikkiä lastenhuoneessa, leluja ei sieltä raahata ympäri kämppää. Vieraiden lähdettyä minä siivoan lelut ennemmin itse kuin, että lapset tai heidän vanhempansa siivoavat. Meillä kun on joka lelulle oma paikkansa ja laatikkonsa. Itse siivoamalla saan kamat pysymään oikeissa laatikoissa.

Eli minä koen pääseväni helpommalla siten että meille tullaan ja minä siivoan...

 

[vieras]

.He ovat niin mukavia, hauskoja ja älykkäitä ihmisiä että kaikin mokomin anteeksi sellaisen pikkuseikan, että he eivät raaskisi suurin surminkaan tarjota meille kahvikupposia!

Jatkan vielä, että teillä on ihana sopimus; ystäväperhe, joka puhuu älykkäitä kahvipalkalla. Olisipa minullakin, joidenkin keskustelujen taso on kyllä ollut reippaasti alle tarjoilun arvon.