V
"vieras"
Vieras
Riina Kokkosen väikkärin tiivistelmä antaa ymmärtää näin:
Suomalaisten lasten terveydentilasta, muun muassa lihavuudesta, on käyty kiivasta, usein huolen sävyttämää keskustelua 2000-luvulla. Keskustelussa peräänkuulutetaan erityisesti vanhempien vastuuta lastensa terveydestä. Perheen elintapojen tulisi varsinkin ravitsemuksen kohdalla olla asiantuntijasuositusten mukaiset. Usein puheeseen vastuusta sisältyy moraalisia sävyjä: oikeat, terveelliset elintavat ikään kuin rinnastuvat kunnollisuuteen.
Psykologian maisteri Riina Kokkonen on väitöstutkimuksessaan tarkastellut lasten terveyttä ja vanhemmuutta koskevia kulttuurisia tulkintoja yksilön vastuun ja siihen kytkeytyvän terveysmoraalin näkökulmasta: tavoitteena on ollut selvittää, millä tavoin ihmiset määrittelevät tervettä lasta ja hyvää tai huonoa vanhemmuutta sekä yleisellä tasolla että suhteessa omaan lapseensa ja vanhemmuuteensa. Aineistona Kokkonen on käyttänyt viidesluokkalaisten lasten vanhempien haastatteluja sekä lasten lihavuutta koskevaa internetkeskustelua.
Tutkimuksessa selvisi, että lapsen terveyttä määritellään muun muassa suhteessa kehon kokoon, ulkomuotoon ja painoon: vanhemmat kuvasivat tervettä lasta normaalipainoiseksi, sopusuhtaiseksi ja kiinteäksi. Kävi myös ilmi, että lapsen keho virittää voimakkaita tulkintoja vanhemmuuden laadusta ja erityisesti lapsen lihavuus asettaa vanhemmuuden kielteisen arvioinnin kohteeksi. Internetkeskustelussa lapsen lihavuuden syyksi kuvattiin kodin vääränlaiset elintavat, erityisesti epäterveellinen ja lihottava ruoka. Näiden elintapojen taas katsottiin johtuvan joko vanhempien yleisestä vastuuttomuudesta, vääristyneestä tunnesiteestä lapsen ja vanhemman välillä tai vanhempien virheellisistä kasvatustavoista. Huomionarvoista on, että lihavan lapsen vanhemmaksi, eli syylliseksi, kuvattiin pääasiallisesti lapsen äiti.
Haastatteluaineiston kautta tutkimus avaa sitä, millä tavoin ihmiset tulkitsevat omaa lastaan ja vanhemmuuttaan suhteessa tervettä kehoa koskeviin määreisiin. Haastatelluille vanhemmille terveydenhuollon pituus- ja painokäyrästö toimi paitsi lapsen terveyden ja normaaliuden, niin myös oman vanhemmuuden mittarina. Myönteinen arvio lapsesta kuvasti, ettei lapsen terveydestä ja kehityksestä tarvitse huolehtia ja tällöin vanhemman ei myöskään tarvinnut pohtia omaa rooliaan lapsen vanhempana. Ongelmalliseksi osoittautui erityisesti lapsella määritelty ylipaino tai lihavuus: tällä tavoin määritellyn lapsen vanhemmat, tässäkin tapauksessa äidit, pyrkivät lukuisin tavoin puolustautumaan ja osoittamaan vastuullisuutensa ja kunnollisuutensa vanhempana. Äidit argumentoivat pitkälti niitä samaisia syytöksiä vastaan, joita lihavien lasten vanhempiin internetkeskustelussa kohdistettiin.
Vanhempien haastattelujen kautta tutkimus myös nostaa esille niitä haasteita, joita vanhemmat lasten ravitsemuksessa kohtaavat. Internetkeskustelussa lasten terveellisen, ei-lihottavan ravitsemuksen katsottiin olevan pääasiallisesti vanhempien käsissä ja lihavat lapset määrittyivät siten vanhempiensa virheellisen toiminnan uhreiksi. Haastatteluissa nousivat kuitenkin esille erinäiset pulmat, joiden vuoksi ideaali ruokavalio jää usein toteutumatta. Haasteita vanhemmille luovat muun muassa kiireinen arki, lasten valikoivuus ja ruuasta kieltäytyminen sekä velvollisuus sallia lapsille myös jonkin verran vapauksia ja valintoja ruuan suhteen.
Tutkimus tarjoaa uudenlaisen näkökulman lasten terveyttä koskevaan keskusteluun, jota on tähän asti käyty pääasiallisesti lääketieteen, terveydenhuollon ja terveyden edistämisen viitekehyksessä. Se suuntaa huomiota siihen, kuinka lasten terveyttä määriteltäessä ja siitä keskusteltaessa luodaan samalla erilaisia jakoja normaaliin ja epänormaaliin, suotavaan ja epäsuotavaan sekä hyvään ja huonoon. Tutkimus myös nostaa esille vanhempien näkökulman ja osoittaa, kuinka Suomessa vallitsevasta tasa-arvoideaalista huolimatta äiti edelleen määrittyy lapsesta pääasiallisesti vastuussa olevaksi ja siten selontekovelvolliseksi, mikäli lapsella ilmenee jokin terveysongelma.
Suomalaisten lasten terveydentilasta, muun muassa lihavuudesta, on käyty kiivasta, usein huolen sävyttämää keskustelua 2000-luvulla. Keskustelussa peräänkuulutetaan erityisesti vanhempien vastuuta lastensa terveydestä. Perheen elintapojen tulisi varsinkin ravitsemuksen kohdalla olla asiantuntijasuositusten mukaiset. Usein puheeseen vastuusta sisältyy moraalisia sävyjä: oikeat, terveelliset elintavat ikään kuin rinnastuvat kunnollisuuteen.
Psykologian maisteri Riina Kokkonen on väitöstutkimuksessaan tarkastellut lasten terveyttä ja vanhemmuutta koskevia kulttuurisia tulkintoja yksilön vastuun ja siihen kytkeytyvän terveysmoraalin näkökulmasta: tavoitteena on ollut selvittää, millä tavoin ihmiset määrittelevät tervettä lasta ja hyvää tai huonoa vanhemmuutta sekä yleisellä tasolla että suhteessa omaan lapseensa ja vanhemmuuteensa. Aineistona Kokkonen on käyttänyt viidesluokkalaisten lasten vanhempien haastatteluja sekä lasten lihavuutta koskevaa internetkeskustelua.
Tutkimuksessa selvisi, että lapsen terveyttä määritellään muun muassa suhteessa kehon kokoon, ulkomuotoon ja painoon: vanhemmat kuvasivat tervettä lasta normaalipainoiseksi, sopusuhtaiseksi ja kiinteäksi. Kävi myös ilmi, että lapsen keho virittää voimakkaita tulkintoja vanhemmuuden laadusta ja erityisesti lapsen lihavuus asettaa vanhemmuuden kielteisen arvioinnin kohteeksi. Internetkeskustelussa lapsen lihavuuden syyksi kuvattiin kodin vääränlaiset elintavat, erityisesti epäterveellinen ja lihottava ruoka. Näiden elintapojen taas katsottiin johtuvan joko vanhempien yleisestä vastuuttomuudesta, vääristyneestä tunnesiteestä lapsen ja vanhemman välillä tai vanhempien virheellisistä kasvatustavoista. Huomionarvoista on, että lihavan lapsen vanhemmaksi, eli syylliseksi, kuvattiin pääasiallisesti lapsen äiti.
Haastatteluaineiston kautta tutkimus avaa sitä, millä tavoin ihmiset tulkitsevat omaa lastaan ja vanhemmuuttaan suhteessa tervettä kehoa koskeviin määreisiin. Haastatelluille vanhemmille terveydenhuollon pituus- ja painokäyrästö toimi paitsi lapsen terveyden ja normaaliuden, niin myös oman vanhemmuuden mittarina. Myönteinen arvio lapsesta kuvasti, ettei lapsen terveydestä ja kehityksestä tarvitse huolehtia ja tällöin vanhemman ei myöskään tarvinnut pohtia omaa rooliaan lapsen vanhempana. Ongelmalliseksi osoittautui erityisesti lapsella määritelty ylipaino tai lihavuus: tällä tavoin määritellyn lapsen vanhemmat, tässäkin tapauksessa äidit, pyrkivät lukuisin tavoin puolustautumaan ja osoittamaan vastuullisuutensa ja kunnollisuutensa vanhempana. Äidit argumentoivat pitkälti niitä samaisia syytöksiä vastaan, joita lihavien lasten vanhempiin internetkeskustelussa kohdistettiin.
Vanhempien haastattelujen kautta tutkimus myös nostaa esille niitä haasteita, joita vanhemmat lasten ravitsemuksessa kohtaavat. Internetkeskustelussa lasten terveellisen, ei-lihottavan ravitsemuksen katsottiin olevan pääasiallisesti vanhempien käsissä ja lihavat lapset määrittyivät siten vanhempiensa virheellisen toiminnan uhreiksi. Haastatteluissa nousivat kuitenkin esille erinäiset pulmat, joiden vuoksi ideaali ruokavalio jää usein toteutumatta. Haasteita vanhemmille luovat muun muassa kiireinen arki, lasten valikoivuus ja ruuasta kieltäytyminen sekä velvollisuus sallia lapsille myös jonkin verran vapauksia ja valintoja ruuan suhteen.
Tutkimus tarjoaa uudenlaisen näkökulman lasten terveyttä koskevaan keskusteluun, jota on tähän asti käyty pääasiallisesti lääketieteen, terveydenhuollon ja terveyden edistämisen viitekehyksessä. Se suuntaa huomiota siihen, kuinka lasten terveyttä määriteltäessä ja siitä keskusteltaessa luodaan samalla erilaisia jakoja normaaliin ja epänormaaliin, suotavaan ja epäsuotavaan sekä hyvään ja huonoon. Tutkimus myös nostaa esille vanhempien näkökulman ja osoittaa, kuinka Suomessa vallitsevasta tasa-arvoideaalista huolimatta äiti edelleen määrittyy lapsesta pääasiallisesti vastuussa olevaksi ja siten selontekovelvolliseksi, mikäli lapsella ilmenee jokin terveysongelma.
