Läskit ei lähde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miss piggy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eilen mulle hiukan kirkastui tää dilemma... luin yhdestä Hyvä terveys lehdestä, että univaje vaikuttaa joillakin siihen että paino ei pysy kurissa. En myöskään univajeestani johtuen ihan muista mitä kaikkea siinä sanottiin. Pitäisi saada tää univelka katkeamaan. Ja väsymys vaikuttaa myös maidontuotantoon... Väsyttää-> ei tule maitoa paljon -> läskit ei kulu
Jees. Tsemppiä meille kaikille :)
 
Joo, univelka hidastaa myös aineenvaihduntaa. Lisäksi ikääntyminen hidastaa myös aineenvaihduntaa, joten moni huomaa kolmekymppisenä olevansa ekaa kertaa paino-ongelman edessä.

Omakohtaisen kokemuksen mukaan kannattaa juoda riittävästi vettä. Sillä tavoin aineenvaihdunnalla on edellytyksiä toimia ja imetyskin onnistuu paremmin, kun on nestettä kehossa.

Perusperiaatehan on se, että jos saa enemmän energiaa mitä kuluttaa, niin silloin se ylimääräinen energia varastoituu kehoon eli lihoo.

Minäkin uskon siihen, että ihminen saattaa joko syödä liian isoja annoksia, vaikka söisikin terveellisesti tai sitten yksinkertaisesti ei osaa arvioida, kuinka paljon kaloreita syömisissä todellisuudessa onkaan.

Olin itse vähän aikaa jopa Painonvartijoiden ohjaajana ja tosi monella ylipainoisella ongelmana ei ole tosiaankaan itse syöminen vaan syömättömyys. Ne, jotka onnistuvat pitämään painonsa kurissa, ovat yleensä niitä, jotka syövät säännöllisesti 3-4 tunnin välein, heillä on töissä eväät jne. Ne vallattomat ja kurittomat syöpöttelijät saattavat kiireessä syödä pasteijan ja viinerin eivätkä omasta mielestään ole syöneet mitään. Kun säntillinen tulee vatsa sopivasti täynnä kotiin, hän syö terveellisesti taas, mutta se vallaton syöpöttelijä on karmivan nälän kanssa kotona ja hän ensialkuun tempaisee pahimpaan nälkään suklaapatukan. Tällaisella pienellä napsimisella kaloreita kertyy enemmän kuin tunnollisella syöjällä.

Pelkällä liikunnalla ei kannata laihduttaa. Pitää olla todellinen himourheilija, jotta se laihduttaa. Esimerkiksi pelkät kävelylenkit ei auta, jos syö joka päivä useamman suklaapatukan. Tosin liikunta tarkoittaa sitä, että aineenvaihdunta vilkastuu, kunto kasvaa ja mieliala kohoaa, joten se on ehdottomasti suositeltavaa. Liikuntaakin voi harrastaa sillä periaatteella, että ajan, varojen, kiireen ja säiden mukaan eli esim. sadepäivänä lapsen ollessa kipeänä vaikkapa kotijumppaa 5-15 min jaksoissa lapsen mukaan, illalla kävelylenkki, hyvällä säällä pyöräilyä, miehen hoitaessa lasta uintireissu jne.

Karkea perussääntö on se, että mikään ei ole kielletty ruoka-aine, vaan määrät ratkaisevat. Hyvä perussääntö on se, että kun lautaselle kasaat ruokaa, niin lautasmallin mukaan puolet salaattia (raastetta, keitettyjä kasviksia), neljännes perunaa, pastaa, riisiä ja neljännes lihaa, kalaa, kanaa. Kun vatsaa täyttää kasviksilla, niin ei jaksa niin paljon syödä esimerkiksi rasvaisia kastikkeita.

Leipä ei lihota, vaan leivän päälliset. Meetwursin voi vaihtaa vähärasvaiseen kinkkuun tai kalkkunaan ja juuston joko vähärasvaiseen juustoon tai raejuustoon tai sitten vähentää juuston käyttöä, jollei tykkää laihisjuustojen mausta. Ruokajuomaksi vesi tai vähärasvainen maito/piimä.

Kannattaa pitää huolta siitä, että vaikka laihduttaisi, niin silti ruokavalio olisi myös terveellinen. Jos laihtuu nälkää näkemällä ja yksipuolisella ns. kaalisoppadieetillä, niin kilot tulevat joka tapauksessa takaisin, jos ei opettele terveellisempiä ruokailutottumuksia.

Itselleni laihtumisessa auttoi se, että pidin ruoka-ajoista kiinni. Sillä tavalla krooninen suklaansyöminenkin tuli kuriin. Kun vielä tiedän, että suklaan syönti on sallittua eikä kokonaan kiellettyä, niin olen vihdoin usean epäonnistumisen jälkeen oppinut syömään suklaata kohtuudella. Kun ennen ostin levyllisen suklaata, niin nyt riittää suklaajätski tai -patukka.
 
Minäkin mietin, että onko noilla yöunilla ollut vaikutusta. Olen viimeaikoina saanut nukkua paremmin (lapsi alkanut uinumaan koko yön) ja tuntuu jo sutjakkaammalta. Voihan se tietysti olla niinkin, että mieliala on vaan levon myötä kohentunut ja näin ollen tunnen itseni hoikemmaksi, mutta kyllä mielestäni ihan oikeasti jotain on tapahtunut. Ehkä myös aineenvaihdunta vilkastunut, kun imetän "enää" sen 3 kertaa ja elimistö ei kerää varastoon ylimääräistä. Olen itse syönyt aika huonosti (epäsäännöllisesti, välillä liikaa, välillä liian vähän) imetyksen aikana ja voipi olla, että vartalo on sitten suojellut maidontuotantoa pitämällä kiinni lädeistä. Olen luvannut itselleni, että jos vielä tulen raskaaksi, pidän itsestäni huolta sen aikana myös tarkkailemalla syömisiäni. Tunsin synnytyksen jälkeen pitkään apeutta, eikä siinä varmasti auttaneet roikkuvat paikat. Olisi varmasti tuntunut paremmalta olla pian omissa mitoissaan, kuten edellinen kirjoittaja. Kuten jo aiemmin mainitsin täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että yli kaksikymmentäkiloa on jo poissa, eikä näkyviä arpiakaan juuri jäänyt. Olen tosin kiusannut itseäni ajatuksella, että mitä jos painoni olis noussut esim. kymmen kiloa vähemmän, olisinko nyt jo aivan timmi ja täysin arveton. Aina voi jossitella.. Ärtsyä olla parikymppisensä ikään kuin vanhemman ihmisen kropassa.

Iloa ja valoa!
 
Raskauskiloja tuli yhteensä 21kg, minulle se oli järkytys sillä entisestä hoikasta vartalosta oli vain muisto jäljellä.Ja kuinka niitä kiloja kaikki päivittelivät. Muistuttivat myös kuinka vaikeaa ne on pois saada.

Otinkin itseäni niskasta kiinni heti kun kykenin liikuntaa harrastamaan. Kävin joka toinen päivä vähintään vaunulenkillä,join paljon vettä,yritin muistaa syödä säännöllisesti, aina se ei kumminkaan onnistunut.Jätin kaikki makeat pois, ainoastaan yhden päivän viikossa pyhitin herkuille, enkä silloinkaan niitä tolkuttomia määriä vetänyt. Lapseni valvotti mlkeinpä puoli vuotta, eli ei nukkunut öitä kunnolla ja univelka painoi koko ajan. Nyt viime aikoina alkanu vasta helpottaan. Imetykseni kesti 6,5kk, joista 4kk täysimetin.Painoa minulta on lähteny 24kg ja olen itseeni tyytyväinen. Kaikista vaativin homma oli pitää ylhäällä syömisiä, en siis laihduttanut vaan pyrin syömään säännöllisesti.
Nyt sitten voivotellaan että olen kuulemma liian laiha, syönkö ollenkaan jne.Pääasia että olen itseeni tyytyväinen, en välitä mitä muut ajattelevat. Kyllä ne kilot pois lähtee mikäli niin haluaa. Liikunta+terveellinen syönti ja makeat pois, sekä runsaasti vettä, näillä minulta lähti raskauskilot.
 
Ois kiinnostava tietää että moniko näistä "heti sutjakoista" laihdutusneuvoja antavista on tosiaan yli kolmekymppisiä?
Huomaan itessäni että aineenvaihdunta ON hidastunut huomattavasti; kymmenen vuotta sitten riitti parin liikakilon karistamiseen viikon nälkäkuuri mutta nyt sekin vaatii jo työtä.
 
Imetys, hormonit, univelka, säännöllinen syöminen vaikuttavat ainakin minulla painon laskuun. Minulla painoa kertyi raskausaikana 15 kg. Synnytyksen jälkeen kuukaudessa tippui 8-9 kg ja sitten painoi pysyi samassa yli kaksi kuukautta. Ihmettelin, miksi paino ei tipu ja sitten luin täältä nettipalstalta, että säännöllinen ja riittävä syöminen on erityisen tärkeää imetysaikana. No otin itseäni niskasta kiinni ja aloin syömään reilummin välipaloja ja söin tosiaan 2-3 tunnin välein. Lisäksi sain nukkua hieman paremmin kuin aiemmin, eli univelka väheni. Lenkillä en ole ehtinyt paljoa käydä lasten sairastelun vuoksi. No, vihdoinkin paino on alkanut laskea. pari viikkoa sitten painoin 66-67kg ja nyt 64,5kg. Välipaloina olen syönyt hedelmiä ja leipää. Täysimetyksellä on menty tähän asti.
 
Kun vaan jaksaisi jatkaa...

Itseasiassa aloitin eilen tarkkailemaan syömisiäni paremmin. Syön myös 2-3 tunnin välein ja vähän enemmän proteiinipitoisempaa ruokaa. Nesteet ainakin lähtivät heti liikkeelle ja eilisestä on jo melkein kilo (nestettä) poistunut. Päivän syömäkaloreiksi tuli yhteensä noin 1500 ja koetan pitää tuota yllä...
Vaunukävelyitä harrastan ihan liiankin vähän, enkä juuri muutakaan liikuntaa, vaikka on ollut tarkoitus aloittaa, jotta lihaksia saisi enemmän.
 

Yhteistyössä