Lasten huorittelu.

[kuulo]

Mä haluaisin kysyä teiltä sellaista, että miten te reagoisitte jos kuulisitte jonkun huorittelevan lastaan?

Tekisittekö te jotain? Mitä?


Taas eilen, kun olin saunassa, naapuriperheen isä raivosi kotonaan. Meillä on asunnot niin, että kuulen aina vessaan ja saunaan todella hyvin kun naapurissa puhutaan kovalla äänellä tai huudetaan. Eilen huusi tyttärelleen "huora sinä olet, huora". Tyttö huusi jotain vastaan, en ole ihan varma kuka perheen tyttäristä oli kyseessä mutta seinän läpi kuulosti ehkä heidän noin 10-12-vuotiaalta tyttäreltään, eikä vanhemmilta tytöitä. Isä huusi vielä sen jälkeen uudelleen "Saatana, pelkkä saatanan katuhuora, sellainen sinä olet, pelkkä katuhuora."

Mulla on jotenkin ihan järkyttynyt olo. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?!

 

[ok]

Voi ei, ihan hirveää kuultavaa :'( En oikeasti tiedä mitä tekisin, ehkä koittaisin alkaa sen tyttären kaveriksi.

 

["Mie vaan"]

Soittaisin sosiaalitoimeen. Tuo on jo pahoinpitelyä ja jättää syvät arvet ihan keheen vaan kun isä on tuollainen.

 

["vieras"]

Kamalaa, mutta antaisin olla. Ajattelen, että joskus voi hyväkin vanhempi tehdä jotain kamalaa ja ajattelematonta. Jos tyttö voikka toiminut väärin ja isä on huolissaan tai vihainen hyvästä syystä. ja menetti hermonsa. Silti tuo on väärin ja äärimmäisen rumaa, kuten tiedämme. Ehkä mä seuraisin tilannetta ja kuulostelisin, mikä perheen tilanne oikein on.

Minua on äiti huoritellut joskus ja itseasiassa se lähti siitä kun huorittelin häntä ensin teininä huvikeseni riidan tullen. Hän kai halusi samalla mitalla antaa takaisin. Siihen loppui meillä, en muista vastaavaa enää koskaan olleen, että joskus voi olla kyse jostain tuollaisestakin.

 

[jaa..]

Muiden ongelmiin en kovin herkästi ehkä puuttuisi, jos on jatkuvaa niin tietysti lastensuojeluun ilmoitus niin pian kuin mahdollista.. Tietysti jos oikeasti huolestuu jo yhdestäkin kerrasta niin tottahan se kannattaa heti tehdä silloinkin. Ei kuulosta ihan normaalilta kasvatukselta tmv. tuo tilanne, ei ole mikään tilanne sellainen, että tarvitsisi moisia törkeyksiä kenellekään huutaa saati sitten lapselle!

jos omaa lasta huorittelisi joku naapuri niin varmasti sanoisin pari valittua sanaa saman tien..

 

[Kaiutin]

Oliko siellä äiti kotona?

En todellakaan tiedä, mitä tekisin. Saattaa olla, että mikäli tilanne olisi joskus otollinen, voisin jutella niitä näitä tytön kanssa ja vaikka kysyä, miten kotona menee. Mutta tämä edellyttää sitä, että välit ovat olemassa tytön kanssa jo entuudestaan.

Tuollainen kielenkäyttö täyttää väkivallan tunnusmerkit. Miten siihen sitten tulee puuttua, on toinen asia. Jos kerrot asiasta tyttöjen äidille (ja vaikka hän ei siis olisikaan ollut ko. hetkellä kotona) niin olen täysin varma, että hän on tietoinen asiasta. Siitä, miten mies tyttöjään kohtelee.

jotta tilanteeseen saataisiin muutos, ehkä se otollisin reitti olisi vauuttaa äiti siitä, että hän tekee väärin hyväksyessään tuollaisen ja sulkiessaan siltä silmänsä. Saattaa jopa riittää kun mainitsee äidille sopivassa tilanteessa, että olet kuunnellut sitä ja olet tietoinen asiasta. Tämä saattaa pakottaa äidin (jonka sydäntä varmasti särkee myös) toimimaan vihdoin. Illuusio siitä, että "tämä on vaan perheen oma asia, kukaan ei saa tietää" murtuu siihen paikkaan.

 

[kuulo]

Äiti on kotona. Vastaavaa huorittelua olen kyllä sattunut kuulemaan aikaisemminkin. Huutamista on kyllä ihan päivittäin, äidin ja isän puolelta, muttei kai tämä huorittelu ole päivittäistä, enkä ole kuullut äidin huorittelevan. Tai en minä tiedä, en minä kuule sanoja muuta kuin silloin jos satun olemaan saunassa tai vessassa.

Ei ole sellaisia välejä tytön kanssa, että olis luontevaa mennä kyselemään. Eikä oikein vanhempienkaan kanssakaan

 

[näin]

Mä kysyisin seuraavan kerran isältä kun sattusin törmäämään; että ketä se huorittelee, ja jos ei lopu - teen ilmotuksen eteenpäin! Ja oikeasti, mulla olis pokkaa siihen!

 

["vieras"]

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, asuin puoli vuotta asunnossa jonka seinän takana huoritteli nuori äiti 1-2vuotiasta tyttöään kaikki päivät. Kuului karjuminen/kiroaminen/haukkuminen/huorittelu tosi hyvin. Olin niin järkyttynyt, itkin aina kun se alkoi kuulua ja aina kun näin sen pienen tytön. Voi kun olisin tajun silloin tehdä asiasta lastensuojeluun ilmoituksen, mutta en varmaan edes tiennyt että semmoinen on olemassa.. Kerran kysyin äidiltä tarvitsisiko hän apua kun huusi lapselle kun ei jaksanut kävellä portaita ja itsellä oli kauppakassit. Sanoi ettei tarvitse kun en kuitenkaan joka kerralla ole lasta kantamassa, että pakko sen on portaat kävellä. Vieläkin itkettää kun ajattelen sitä pienta ;(

 

[yyyyyyy]

Tekisin nimettömänä lastensuojeluilmoituksen. Missään tapauksessa en henkkoht puuttuisi asiaan, koska tuollainen ihminen voi olla pahasti häiriintynyt. Sosiaaliviranomaiset sitten hoitaa asian tai ei.

Munkin isä huoritteli (ja muutenkin haukkui) mua kotona. Tuo ap:n kuvailema tilanne olisi voinut olla meiltä, sanat oli kuin suoraan isäni suusta.