Pojilla on ikäeroa 1v11kk. Raskaus oli kyllä rankka kun esikoista sai aikapaljon nostella enkä muutenkaan voinut hyvin. Kuopus on nyt puolen vuoden ajan herätellyt mua 1-2h välein öisin ja nyt vasta pikku hiljaa alettu pärjätä 3-4 herätyksellä, eli yöunet ovat olleet todella rikkonaiset. Olen siis aika väsy, mutta en nyt jaksa stressata siitä: en yritä tehdä mitään (lukea, opiskella tms.) mihin aivokapasiteetti ei tällä univajeella millään yllä.
Esikoisemme on varsinainen vilivilperi, mutta toisaalta hyvin kiltti. Hän osaa jo leikkiä yksinään välillä, mikä helpottaa paljon. Esikoinen on myös hyvin ylpeä isoveli: juttelee ja hauskuttaa vauvaa ja vauvasta taas on kiva katsoa isoveljen puuhia. Vauva taas on ihan erilainen tapaus, sellainen "puuhastelija" jolla ei ole kiire liikkeelle vaan mm. lelujen tutkiminen on kivaa.
Sillon kun vauva ei nukkunut kunnolla päivällä eikä yöllä ja oli koko ajan tyytymätön, halusi olla sylissä ja vierasti kaikkia muita - oli kieltämättä rankkaa kun tottakai esikoinenkin tarvitsi huomiota. Mutta nyt alkaa vähitellen tuntua siltä, että ollaan voiton puolella =) Nytkin pojat nukkuu yhtä aikaa päikkäreitä, täällä on ihanan hiljaista ja saan lorvia rauhassa. Sen olen nimittäin päättänyt, että jos pojat nukkuu samaan aikaan, niin sillon en tee mitään kotihommia vaan teen juuri sitä mitä sattuu huvittamaan.