Lasten kohtalo kun äiti haluaa luopua lapsista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onko tietoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onko tietoa

Vieras
Lasten isä ei ole kykenevä huolehtimaan heistä eikä huoli yksinhuoltajuutta koska vastuu siirtyisi silloin yksin hänelle.Ei anna äidille yksinhuoltajuutta koska haluaa tehdä kiusaa ja määrätä ja säheltää joka asiassa.
Lapset asuvat äidin luona.
Äiti ei enää jaksa ja haluaa luopua lapsista.
Meneekö lapset lastenkotiin,nuorisokotiin vai mihin?
 
Hei,

pääosin kai noin,
tosin ehdottomasti kannattaisi noin vakavassa tilanteessa jutella sosiaali ihmisten kanssa - koettavat varmasti tarjota muita keinoja jaksamisen auttamiseksi.
Lastenhoitoapuja tai sijaispehettä, jotta äiti saisi hengähdystä .

Vähemmän vakavissa tapauksissa kyllä välttelisin sosiaali ihmisiä viimoiseen piikkiin ...
 
Kyse ei ole masennuksesta vaan luovuttamisesta.Lastensuojelu on jo mukana kuvioissa vaan mikään ei muutu.Kauanko ihmisen pitää jaksaa kuunnella jatkuvaa vittuilua ja joka asiaan puuttumista ja lasten kärsimystä ja oireilua tilanteen vuoksi?
Lastensuojelusta lässytetään ja toivotellaan jaksamista ja mikään ei silti muutu.
Elämä on pelkkää vitutusta päivästä toiseen aamusta iltaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Kyse ei ole masennuksesta vaan luovuttamisesta.Lastensuojelu on jo mukana kuvioissa vaan mikään ei muutu.Kauanko ihmisen pitää jaksaa kuunnella jatkuvaa vittuilua ja joka asiaan puuttumista ja lasten kärsimystä ja oireilua tilanteen vuoksi?
Lastensuojelusta lässytetään ja toivotellaan jaksamista ja mikään ei silti muutu.
Elämä on pelkkää vitutusta päivästä toiseen aamusta iltaan.

No sijaiskoti on hyvä vaihtoehto..nämä on ikäviä tilanteita, toinen ihminen voi tehdä ihmisen elämästä täyttä helvettiä jos tosissaan haluaa.
 
Riippuu minne lapset mahtuvat ja lasten ikäkin vaikuttaa.

Mä itse olen asunut nuorten vastaanottokodissa jonne muutin 14-vuotiaana. Toisena vaihtoehtona oli lastenkoti, mutta halusin ennemmin tuonne vastaanottokotiin sillä sillä oli paljon parempi maine.

Kun kotoota poismuuttoani oltiin suunniteltu jo reilua vuotta aiemmin, niin tuolloin olisin päässyt sijaiskotiin tai toiseen lastenkotiin. Mutta tuossa kohtaa kun lopulta kotoota läksin, ei ollut enää sijasikotia jonne olisi mahtunut eli vaihtoehtona oli valita kahden laitoksen väliltä.

Ja mulla on siis varsin hyviä kokemuksia siitä elämästä ja olemisesta siellä nuorisokodissa.
 
Sijaiskoti on varmasti lapsille paras vaihtoehto. Joko olette tukiperheen saaneet? sellasessahan lapset voivat viettää viikonloppujen lisäksi pitempiäkin aikoja sopimuksen mukaan.
 
Riippuu miten monta lasta ja ikä myös otetaan huomioon. Tyttäreni ystävällä on viisi sisarusta ja pienimmät ovat vastaanottokodissa, isommat alaikäiset ovat perhekodissa (nuokkareita ei enää ole) ja yksi asuu jo omillaan. Näkevät sisaruksiaan kerran kuussa. Ei paras mahdollinen järjestely.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Kyse ei ole masennuksesta vaan luovuttamisesta.Lastensuojelu on jo mukana kuvioissa vaan mikään ei muutu.Kauanko ihmisen pitää jaksaa kuunnella jatkuvaa vittuilua ja joka asiaan puuttumista ja lasten kärsimystä ja oireilua tilanteen vuoksi?
Lastensuojelusta lässytetään ja toivotellaan jaksamista ja mikään ei silti muutu.
Elämä on pelkkää vitutusta päivästä toiseen aamusta iltaan.

No sijaiskoti on hyvä vaihtoehto..nämä on ikäviä tilanteita, toinen ihminen voi tehdä ihmisen elämästä täyttä helvettiä jos tosissaan haluaa.

En usko että sijaiskoti tulee kysymykseen,lapset on sen verran isoja.
Helpottaako lasten tilanne siltikään,selvitytyvätkö he koskaan siitä että äiti antoi periksi isälle ja isä sai mitä halusi.
Lapset pois äidiltä oman katkeruutensa vuoksi hinnalla millä hyvänsä koska tietää miten tärkeitä lapset on äidille ja äiti lapsille.
Hintana ei ole mitään tärkeää,vain lasten mielenterveys ja loppuelämä.
*ihan vitun katkera*
 
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.

Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Kyse ei ole masennuksesta vaan luovuttamisesta.Lastensuojelu on jo mukana kuvioissa vaan mikään ei muutu.Kauanko ihmisen pitää jaksaa kuunnella jatkuvaa vittuilua ja joka asiaan puuttumista ja lasten kärsimystä ja oireilua tilanteen vuoksi?
Lastensuojelusta lässytetään ja toivotellaan jaksamista ja mikään ei silti muutu.
Elämä on pelkkää vitutusta päivästä toiseen aamusta iltaan.

No sijaiskoti on hyvä vaihtoehto..nämä on ikäviä tilanteita, toinen ihminen voi tehdä ihmisen elämästä täyttä helvettiä jos tosissaan haluaa.

En usko että sijaiskoti tulee kysymykseen,lapset on sen verran isoja.
Helpottaako lasten tilanne siltikään,selvitytyvätkö he koskaan siitä että äiti antoi periksi isälle ja isä sai mitä halusi.
Lapset pois äidiltä oman katkeruutensa vuoksi hinnalla millä hyvänsä koska tietää miten tärkeitä lapset on äidille ja äiti lapsille.
Hintana ei ole mitään tärkeää,vain lasten mielenterveys ja loppuelämä.
*ihan vitun katkera*

eli sä olet äiti? älä luovuta lasten takia! hae tukea. onko sulla ystäviä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Kyse ei ole masennuksesta vaan luovuttamisesta.Lastensuojelu on jo mukana kuvioissa vaan mikään ei muutu.Kauanko ihmisen pitää jaksaa kuunnella jatkuvaa vittuilua ja joka asiaan puuttumista ja lasten kärsimystä ja oireilua tilanteen vuoksi?
Lastensuojelusta lässytetään ja toivotellaan jaksamista ja mikään ei silti muutu.
Elämä on pelkkää vitutusta päivästä toiseen aamusta iltaan.

No sijaiskoti on hyvä vaihtoehto..nämä on ikäviä tilanteita, toinen ihminen voi tehdä ihmisen elämästä täyttä helvettiä jos tosissaan haluaa.

En usko että sijaiskoti tulee kysymykseen,lapset on sen verran isoja.
Helpottaako lasten tilanne siltikään,selvitytyvätkö he koskaan siitä että äiti antoi periksi isälle ja isä sai mitä halusi.
Lapset pois äidiltä oman katkeruutensa vuoksi hinnalla millä hyvänsä koska tietää miten tärkeitä lapset on äidille ja äiti lapsille.
Hintana ei ole mitään tärkeää,vain lasten mielenterveys ja loppuelämä.
*ihan vitun katkera*

Kahden pahan väliltä pitää valita se pienempi paha..jos lapset kärsii tuosta tilanteesta on selvä että pitää toimia heti, oli keino mikä tahansa. Tietenki sossuilta kannattaa pyytää apua,nauhoittaa miehen puhelut ja tallentaa viestit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.

Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.

Syyllistäminen ei auta yhtään mitään, olen minäki lapsen vuoksi taistellu mutten oleta että muilla asiat voi edes vuosissa kääntyä hyväksi niinkuin minulla ja lapsia ei yleensä erotetä, ne nimenomaan halutaan pitää yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.

Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.

Sä et voi sanoa taistelusta mitään kun et tiedä asiasta mitään taustoja etkä tiedä mitä asian eteen on tehty.
Miten kykenee huolehtimaan lasten henkisestä puolesta kun isä tekee kaikkensa vauroittaakseen sen?Systemaattista aivopesua ja tilanne on jatkunut vuosia.Mitä hyötyä on käyttää lapsia terapiassa jokaista kun isän kiusaaminen saa jatkua eikä tilanne muutu miksikään?
Miten kauan lapsen pää kestää paskaa ja aivopesua?
Loppuisiko se jos luovuttaisin ja häipyisin takavasemmalle lasten elämästä?
Tässä asioita jotka päässä pyörii taukoamatta.
Onko lapset hyvinvoivia äidin kanssa joka elää äärirajoilla vuodesta toiseen?
Koska ollaan siinä pisteessä että rakkaudesta lapsiin on pakko luovuttaa?
Näihin jos saisin asiallisia vastauksia olisin hyvin kiitollinen.
 
Joskus perheen tilanne voi olla niin vaikea ja kestämätön, että suurinta rakkautta lapsia kohtaan on luovuttaa heidät esim. sijaisperheeseen. Jos mitkään tukitoimet eivät riitä, jos mikään apu ei auta ja elämä on päivästä toiseen yhtä helvettiä, miksi lasten tarvitsisi kestää sellaista vuodesta toiseen - aika ahdistava ja vahingoittava lapsuus, joka voi pilata lasten elämän.
 
Riippuu minkäikäisiä lapsia ja montako?väsynyt äiti kuten minä annoin aikoinaan lapseni adoptioon,mutta ota huomioon se että ihmiset pilkkaa jatkuvasti sen jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.

Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.

Sä et voi sanoa taistelusta mitään kun et tiedä asiasta mitään taustoja etkä tiedä mitä asian eteen on tehty.
Miten kykenee huolehtimaan lasten henkisestä puolesta kun isä tekee kaikkensa vauroittaakseen sen?Systemaattista aivopesua ja tilanne on jatkunut vuosia.Mitä hyötyä on käyttää lapsia terapiassa jokaista kun isän kiusaaminen saa jatkua eikä tilanne muutu miksikään?
Miten kauan lapsen pää kestää paskaa ja aivopesua?
Loppuisiko se jos luovuttaisin ja häipyisin takavasemmalle lasten elämästä?
Tässä asioita jotka päässä pyörii taukoamatta.
Onko lapset hyvinvoivia äidin kanssa joka elää äärirajoilla vuodesta toiseen?
Koska ollaan siinä pisteessä että rakkaudesta lapsiin on pakko luovuttaa?
Näihin jos saisin asiallisia vastauksia olisin hyvin kiitollinen.

Tätä minä en juuri ymmärräkkään. Miksi luulet että lasten asiat muuttuisivat missään tapauksessa paremmaksi jos äiti jättää lapset muiden vastuulle? Ja tämän tarkoitan täysin asialliseksi kysymykseksi. Ja voin siis käsi sydämmellä sanoa että voisin kirjoittaa omien lasteni isästä ihan samalla tavoin.
 
eli lasten elämässä sinä joka olet heistä huolehtinut,jättäisit heidät? ehkä se on juuri lasten suurin pelko.. minä taistelisin lasten puolesta! miten se mies niitä aivopesee?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.

Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.

Sä et voi sanoa taistelusta mitään kun et tiedä asiasta mitään taustoja etkä tiedä mitä asian eteen on tehty.
Miten kykenee huolehtimaan lasten henkisestä puolesta kun isä tekee kaikkensa vauroittaakseen sen?Systemaattista aivopesua ja tilanne on jatkunut vuosia.Mitä hyötyä on käyttää lapsia terapiassa jokaista kun isän kiusaaminen saa jatkua eikä tilanne muutu miksikään?
Miten kauan lapsen pää kestää paskaa ja aivopesua?
Loppuisiko se jos luovuttaisin ja häipyisin takavasemmalle lasten elämästä?
Tässä asioita jotka päässä pyörii taukoamatta.
Onko lapset hyvinvoivia äidin kanssa joka elää äärirajoilla vuodesta toiseen?
Koska ollaan siinä pisteessä että rakkaudesta lapsiin on pakko luovuttaa?
Näihin jos saisin asiallisia vastauksia olisin hyvin kiitollinen.

Tätä minä en juuri ymmärräkkään. Miksi luulet että lasten asiat muuttuisivat missään tapauksessa paremmaksi jos äiti jättää lapset muiden vastuulle? Ja tämän tarkoitan täysin asialliseksi kysymykseksi. Ja voin siis käsi sydämmellä sanoa että voisin kirjoittaa omien lasteni isästä ihan samalla tavoin.

Koska huoltaja vastuu siirtyy muualle ja isä ei voi käyttää lapsia aseena äitiä kohtaan. Onko sinusta parempi että lapset kärsii vuosia tuollaisessa ympäristössä kuin että äiti oikeasti rakkaudesta lapsiin päästää ne tuosta perhe helvetistä?
 
Mitkä tukitoimet teillä on käytössä ? oletko ottanut kaikista neuvoista opiksesi mitkä olet ulkopuolelta saanut? Miten isä vaikeuttaa lasten terapiaa, vai käsitinkö väärin ? eikö isä ole mukana keskusteluissa sitten jos on paljonkin mukana lasten elämässä.
 

Yhteistyössä