Lasten kohtalo kun äiti haluaa luopua lapsista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onko tietoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.

Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.

Sä et voi sanoa taistelusta mitään kun et tiedä asiasta mitään taustoja etkä tiedä mitä asian eteen on tehty.
Miten kykenee huolehtimaan lasten henkisestä puolesta kun isä tekee kaikkensa vauroittaakseen sen?Systemaattista aivopesua ja tilanne on jatkunut vuosia.Mitä hyötyä on käyttää lapsia terapiassa jokaista kun isän kiusaaminen saa jatkua eikä tilanne muutu miksikään?
Miten kauan lapsen pää kestää paskaa ja aivopesua?
Loppuisiko se jos luovuttaisin ja häipyisin takavasemmalle lasten elämästä?
Tässä asioita jotka päässä pyörii taukoamatta.
Onko lapset hyvinvoivia äidin kanssa joka elää äärirajoilla vuodesta toiseen?
Koska ollaan siinä pisteessä että rakkaudesta lapsiin on pakko luovuttaa?
Näihin jos saisin asiallisia vastauksia olisin hyvin kiitollinen.

Tätä minä en juuri ymmärräkkään. Miksi luulet että lasten asiat muuttuisivat missään tapauksessa paremmaksi jos äiti jättää lapset muiden vastuulle? Ja tämän tarkoitan täysin asialliseksi kysymykseksi. Ja voin siis käsi sydämmellä sanoa että voisin kirjoittaa omien lasteni isästä ihan samalla tavoin.

Koska huoltaja vastuu siirtyy muualle ja isä ei voi käyttää lapsia aseena äitiä kohtaan. Onko sinusta parempi että lapset kärsii vuosia tuollaisessa ympäristössä kuin että äiti oikeasti rakkaudesta lapsiin päästää ne tuosta perhe helvetistä?

Kyllä. Jos äiti antaa periksi, voi lasten tilanne mennä hyvinkin paljon pahemmaksi. Ap:n kirjoituksesta voisi myös päätellä että isällä on huoltajuus myös?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.

Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.

Sä et voi sanoa taistelusta mitään kun et tiedä asiasta mitään taustoja etkä tiedä mitä asian eteen on tehty.
Miten kykenee huolehtimaan lasten henkisestä puolesta kun isä tekee kaikkensa vauroittaakseen sen?Systemaattista aivopesua ja tilanne on jatkunut vuosia.Mitä hyötyä on käyttää lapsia terapiassa jokaista kun isän kiusaaminen saa jatkua eikä tilanne muutu miksikään?
Miten kauan lapsen pää kestää paskaa ja aivopesua?
Loppuisiko se jos luovuttaisin ja häipyisin takavasemmalle lasten elämästä?
Tässä asioita jotka päässä pyörii taukoamatta.
Onko lapset hyvinvoivia äidin kanssa joka elää äärirajoilla vuodesta toiseen?
Koska ollaan siinä pisteessä että rakkaudesta lapsiin on pakko luovuttaa?
Näihin jos saisin asiallisia vastauksia olisin hyvin kiitollinen.

Tätä minä en juuri ymmärräkkään. Miksi luulet että lasten asiat muuttuisivat missään tapauksessa paremmaksi jos äiti jättää lapset muiden vastuulle? Ja tämän tarkoitan täysin asialliseksi kysymykseksi. Ja voin siis käsi sydämmellä sanoa että voisin kirjoittaa omien lasteni isästä ihan samalla tavoin.

Lasten isä vihaa minua,hänen ainoa elämäntehtävänsä on tehdä elämästäni helvettiä kuten erotessa lupasi.Ainoa lupaus jonka on pitänyt.
Lasten tilanne sen jälkeen muuttuisi koska ei lasten isä ei voisi vainota minua sen jälkeen.Viranomaiset ei anna laitoksessa olevia lapsia aivopestä,he puuttuvat tilanteeseen siinä vaiheessa.Lasten isä ei sen jälkeen voi tehdä tarkistussoittoja lapsille joka päivä siitä mitä teen ja missä olen kun lapset eivät enää elä kanssani.Hän ei voi kysyä mitä ostan kaupasta ja kuka meillä käy kylässä.Hän joutuu siis sen jälkeen lopullisesti luopumaan minusta ja lapset säästyvät jokapäiväiseltä raportin annolta.
Lapset oireilevat jo nyt pahasti,pitääkö sitä lisätä vielä vuosikausia niin ettei heistä jää ihmisinä jäljelle enää mitään?
 
Jotenki minusta tuntuu että käsitys"äitiys ei ole itsekkyyttä"on nyt hukassa, jos tilanne on kestämätön on rakkautta luopua lapsista edes vähäksi aikaa, eihän ole pakko kokonaan poistua lasten elämästä vaan varmasti saa tavata lapsia. Itsekästä laittaa lapset kärsimään itsensä vuoksi. Lasten paras aina kaiken edelle!!!!
 
Tilanne kuulostaa tosi pahalta ja lastenkin mielenterveyttä ja jaksamista koettelevalta. Kerro päätöksestäsi sosiaaliviranomaisille ja katso olisiko heillä ehdottaa vielä jotakin millä tilanteeseen saadaan muutosta vai onko väliaikainen tai lopullinen sijoitus ainoa keino, jolla lapsetkin saavat rauhan elämäänsä ja tasapainoista elämää ilman jatkuvaa sressiä, joka voi laukaista heissä masennusta tai muita mielenterveysongelmia.
 
Olisiko oikeampi reitti hakea yksinhuoltajuus sekä lähestymiskielto?
En näe luovuttamista kyllä lasten enkä äidin kannalta millään muotoa järkevänä. Pikemmin jos äiti luovuttaa lapset laitokseen, isä tulee käyttämään sitä aseena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Millainen äiti luovuttaa? Mitä se lapsille kertoo, että äiti luovuttaa eikä taistele?
Itellä ei mee tollanen jakeluun koska oma taistelu vei vuosikausia ja sai naarastiikerin lailla puolustaa pentujaan ja ikinä ei käynyt mielessäkään että luovutan! Minä olen olemassa sitä varten, että huolehdin lasteni hyvinvoinnista, vaatii se mitä tahansa.

Sijaiskoti ei tosiaankaan ole aina hyvä vaihtoehto, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole niin mukavia ihmisiä kuin toivoisi. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä sisarukset erotetaan.

Sä et voi sanoa taistelusta mitään kun et tiedä asiasta mitään taustoja etkä tiedä mitä asian eteen on tehty.
Miten kykenee huolehtimaan lasten henkisestä puolesta kun isä tekee kaikkensa vauroittaakseen sen?Systemaattista aivopesua ja tilanne on jatkunut vuosia.Mitä hyötyä on käyttää lapsia terapiassa jokaista kun isän kiusaaminen saa jatkua eikä tilanne muutu miksikään?
Miten kauan lapsen pää kestää paskaa ja aivopesua?
Loppuisiko se jos luovuttaisin ja häipyisin takavasemmalle lasten elämästä?
Tässä asioita jotka päässä pyörii taukoamatta.
Onko lapset hyvinvoivia äidin kanssa joka elää äärirajoilla vuodesta toiseen?
Koska ollaan siinä pisteessä että rakkaudesta lapsiin on pakko luovuttaa?
Näihin jos saisin asiallisia vastauksia olisin hyvin kiitollinen.

Tätä minä en juuri ymmärräkkään. Miksi luulet että lasten asiat muuttuisivat missään tapauksessa paremmaksi jos äiti jättää lapset muiden vastuulle? Ja tämän tarkoitan täysin asialliseksi kysymykseksi. Ja voin siis käsi sydämmellä sanoa että voisin kirjoittaa omien lasteni isästä ihan samalla tavoin.

Koska huoltaja vastuu siirtyy muualle ja isä ei voi käyttää lapsia aseena äitiä kohtaan. Onko sinusta parempi että lapset kärsii vuosia tuollaisessa ympäristössä kuin että äiti oikeasti rakkaudesta lapsiin päästää ne tuosta perhe helvetistä?

Kyllä. Jos äiti antaa periksi, voi lasten tilanne mennä hyvinkin paljon pahemmaksi. Ap:n kirjoituksesta voisi myös päätellä että isällä on huoltajuus myös?

Ai miten niin voi mennä pahemmaksi jos isä ei voi enää kostaa äidille lasten välityksellä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Jotenki minusta tuntuu että käsitys"äitiys ei ole itsekkyyttä"on nyt hukassa, jos tilanne on kestämätön on rakkautta luopua lapsista edes vähäksi aikaa, eihän ole pakko kokonaan poistua lasten elämästä vaan varmasti saa tavata lapsia. Itsekästä laittaa lapset kärsimään itsensä vuoksi. Lasten paras aina kaiken edelle!!!!

Lastensuojelun kanta on tähän asti ollut se että lasten paikka on minun luonani.
 
Ei lasten tosiaan tarvitse vastata tuollasiin kysymyksiin , edes isälleen. Eikö kukaan voi kertoa lapsille ettei heidän tosiaan tarvitse vastata.Kysyköön isä sinulta, jos on kysyttävää. Tee lapsille selväksi että isän käytös on lapsellista ja aikuiset puhuu omat asiansa ja lasten ei tarvitse raportoida ja jos isä alkaa pakkokeinoja käyttää pitäähän siihen jo viranomaistenkin puuttua.Ja sen kerrot että rakastat lapsiasiasi yli kaiken ja voithan sanoa senkin että isäkin varmaan rakastaa mutta nyt isällä on ihan väärät keinot käytössä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Olisiko oikeampi reitti hakea yksinhuoltajuus sekä lähestymiskielto?
En näe luovuttamista kyllä lasten enkä äidin kannalta millään muotoa järkevänä. Pikemmin jos äiti luovuttaa lapset laitokseen, isä tulee käyttämään sitä aseena.

Yksinhuoltajuuden hakeminen on pitkä prosessi.Se vie ainakin kolme vuotta.
Se ei helpota lasten tilannetta mitenkään.
Isä ei kykene käyttämään aseena lapsista luopumista kun äiti samalla vapaaehtoisesti luopuu huoltajuudesta sekä oikeuksista lapsiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Ai miten niin voi mennä pahemmaksi jos isä ei voi enää kostaa äidille lasten välityksellä?

Olisi aika sokeaa olettaa että isän kiusanteko päättyisi siihen. Aivan varmasti isä muistuttaisi aina tilanteen tullen ja vääntäisi asian päälaelleen.
Ja en usko että lapsetkaan ajattelevat että äidin antaessa heidät pois, äiti on ajatellut lasten parasta? Jos tähän saakka lapsia on manipuloitu ja henkistä väkivaltaa harjoitettu, voi olla että laitostaminen pahentaa mielenterveyttä entisestään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei lasten tosiaan tarvitse vastata tuollasiin kysymyksiin , edes isälleen. Eikö kukaan voi kertoa lapsille ettei heidän tosiaan tarvitse vastata.Kysyköön isä sinulta, jos on kysyttävää. Tee lapsille selväksi että isän käytös on lapsellista ja aikuiset puhuu omat asiansa ja lasten ei tarvitse raportoida ja jos isä alkaa pakkokeinoja käyttää pitäähän siihen jo viranomaistenkin puuttua.Ja sen kerrot että rakastat lapsiasiasi yli kaiken ja voithan sanoa senkin että isäkin varmaan rakastaa mutta nyt isällä on ihan väärät keinot käytössä.

Lastensuojelusta on otettu isään yhteyttä useita kertoja asian tiimoilta,kuten aikaisemmin kerroin,mikään ei muutu.Isä jatkaa painostamista ja tivaamista eikä lastenhuolto tee asialle mitään.
Edes valvottuja tapaamisia en saa vaikka niitä olen yrittänyt hakea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei lasten tosiaan tarvitse vastata tuollasiin kysymyksiin , edes isälleen. Eikö kukaan voi kertoa lapsille ettei heidän tosiaan tarvitse vastata.Kysyköön isä sinulta, jos on kysyttävää. Tee lapsille selväksi että isän käytös on lapsellista ja aikuiset puhuu omat asiansa ja lasten ei tarvitse raportoida ja jos isä alkaa pakkokeinoja käyttää pitäähän siihen jo viranomaistenkin puuttua.Ja sen kerrot että rakastat lapsiasiasi yli kaiken ja voithan sanoa senkin että isäkin varmaan rakastaa mutta nyt isällä on ihan väärät keinot käytössä.

luulen että ei tuollainen selittely enää auta kun mies on selvästi mielentila ongelmainen.. Ja luultavasti ap on jo selitelly mutta kun puhutaan vuosista ja lapset ymmärtää asioista enempi on lähes mahdotonta selittämällä parantaa tilannetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Olisiko oikeampi reitti hakea yksinhuoltajuus sekä lähestymiskielto?
En näe luovuttamista kyllä lasten enkä äidin kannalta millään muotoa järkevänä. Pikemmin jos äiti luovuttaa lapset laitokseen, isä tulee käyttämään sitä aseena.

Yksinhuoltajuuden hakeminen on pitkä prosessi.Se vie ainakin kolme vuotta.
Se ei helpota lasten tilannetta mitenkään.
Isä ei kykene käyttämään aseena lapsista luopumista kun äiti samalla vapaaehtoisesti luopuu huoltajuudesta sekä oikeuksista lapsiin.

Pitkä prosessi joka kannattaisikin ajoittaa aloissa. Henkisen manipuloinnin vuoksi itse sain lastensuojelulta kuitenkin kiireellisen päätöksen että isä ei saa tavata lapsia, eikä olla heihin yhteydessä. Tätä tuki perheneuvolan lausunnot.


Jos äiti luopuu oikeuksistaan, meinaatko että isän oikeudet eivät pätisi enää?
 
Minä ap ymmärrän sinun tilannetta.. minä aikoinaan seurustelin miehen kanssa jonka isä teki äidin elämästä helvettiä vaikka oli yksinhuoltajuus ja lähetymiskielto ei sitä sairasta ihmistä mikään estäny:( ex mieheni oli vuosia oireillu henkisesti ja lopulta sairastui, lähdin kun henkinen väkivalta minua kohtaan oli todella pahaa ja sitäki kesti vuosia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Olisiko oikeampi reitti hakea yksinhuoltajuus sekä lähestymiskielto?
En näe luovuttamista kyllä lasten enkä äidin kannalta millään muotoa järkevänä. Pikemmin jos äiti luovuttaa lapset laitokseen, isä tulee käyttämään sitä aseena.

Yksinhuoltajuuden hakeminen on pitkä prosessi.Se vie ainakin kolme vuotta.
Se ei helpota lasten tilannetta mitenkään.
Isä ei kykene käyttämään aseena lapsista luopumista kun äiti samalla vapaaehtoisesti luopuu huoltajuudesta sekä oikeuksista lapsiin.

Pitkä prosessi joka kannattaisikin ajoittaa aloissa. Henkisen manipuloinnin vuoksi itse sain lastensuojelulta kuitenkin kiireellisen päätöksen että isä ei saa tavata lapsia, eikä olla heihin yhteydessä. Tätä tuki perheneuvolan lausunnot.


Jos äiti luopuu oikeuksistaan, meinaatko että isän oikeudet eivät pätisi enää?
Sinä et nyt ymmärrä asian ydintä.
Äiti pois lasten elämästä täysin----------> isän elämäntyö loppuu kun kiusattava katoaa
 
Vastaavassa tilanteessa tuttuni luopui lapsestaan. Lapsi oli silloin jo teini-ikäinen ja isän kiusaaminen ja terrorisointi oli jatkunut vuosia. Lapsi oireili pahasti ja viimeisenä keinonaan äiti luopui lapsestaan ja tämä sijoitettiin. Heidän tapauksessaan ratkaisu oli ilmeisesti oikea ja käsittääkseni nyt jo täysi-ikäinen lapsi ei ole sijoituksesta katkera.
 
Minulle nyt jäi hiukan epäselväksi..miten aivopesee lapsia?? Onko teillä yhteishuoltajuus? Ei lasten tarvitse vastata sinua koskeviin kysymyksiin...tilanteesi varmasti vaikea..mutta en näkisi edes vaihtoehtona lapsista luopumista. Mieluummin se yksinhuoltajuus, kesti se sitten kuika kauan...ja jos lapset terapiassa käyvät...nii taustalla pahempaa kuin noita kyselyjä...joku täs on jota en tajuu...sinulla asiat huonosti ettet jaksa huolehtia lapsista??
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Olisiko oikeampi reitti hakea yksinhuoltajuus sekä lähestymiskielto?
En näe luovuttamista kyllä lasten enkä äidin kannalta millään muotoa järkevänä. Pikemmin jos äiti luovuttaa lapset laitokseen, isä tulee käyttämään sitä aseena.

Yksinhuoltajuuden hakeminen on pitkä prosessi.Se vie ainakin kolme vuotta.
Se ei helpota lasten tilannetta mitenkään.
Isä ei kykene käyttämään aseena lapsista luopumista kun äiti samalla vapaaehtoisesti luopuu huoltajuudesta sekä oikeuksista lapsiin.

Pitkä prosessi joka kannattaisikin ajoittaa aloissa. Henkisen manipuloinnin vuoksi itse sain lastensuojelulta kuitenkin kiireellisen päätöksen että isä ei saa tavata lapsia, eikä olla heihin yhteydessä. Tätä tuki perheneuvolan lausunnot.


Jos äiti luopuu oikeuksistaan, meinaatko että isän oikeudet eivät pätisi enää?
Sinä et nyt ymmärrä asian ydintä.
Äiti pois lasten elämästä täysin----------> isän elämäntyö loppuu kun kiusattava katoaa

Ehken tosiaan ymmärrä tuota pointtia..
Kun kuvittelisin että tuollaisen päätöksen tehtyäsi isä vasta päättäisikin tuhota elämäsi. Kyseessä on ilmeisen sairas ihminen, jonka viha ja "elämäntyö" tuskin päättyisi noin vain, päinvastoin voisin ajatella miehen saavan siitä lisää voimia jatkaa.

Valitettavasti poistun nyt linjoilta. Toivon sinulle ja lapsillesi kovasti jaksamista kaiken tuon keskellä. Toivon että teille jokin ratkaisu löytyisi, oli se sitten mikä hyvänsä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Olisiko oikeampi reitti hakea yksinhuoltajuus sekä lähestymiskielto?
En näe luovuttamista kyllä lasten enkä äidin kannalta millään muotoa järkevänä. Pikemmin jos äiti luovuttaa lapset laitokseen, isä tulee käyttämään sitä aseena.

Yksinhuoltajuuden hakeminen on pitkä prosessi.Se vie ainakin kolme vuotta.
Se ei helpota lasten tilannetta mitenkään.
Isä ei kykene käyttämään aseena lapsista luopumista kun äiti samalla vapaaehtoisesti luopuu huoltajuudesta sekä oikeuksista lapsiin.

Pitkä prosessi joka kannattaisikin ajoittaa aloissa. Henkisen manipuloinnin vuoksi itse sain lastensuojelulta kuitenkin kiireellisen päätöksen että isä ei saa tavata lapsia, eikä olla heihin yhteydessä. Tätä tuki perheneuvolan lausunnot.


Jos äiti luopuu oikeuksistaan, meinaatko että isän oikeudet eivät pätisi enää?
Sinä et nyt ymmärrä asian ydintä.
Äiti pois lasten elämästä täysin----------> isän elämäntyö loppuu kun kiusattava katoaa

Ehken tosiaan ymmärrä tuota pointtia..
Kun kuvittelisin että tuollaisen päätöksen tehtyäsi isä vasta päättäisikin tuhota elämäsi. Kyseessä on ilmeisen sairas ihminen, jonka viha ja "elämäntyö" tuskin päättyisi noin vain, päinvastoin voisin ajatella miehen saavan siitä lisää voimia jatkaa.

Valitettavasti poistun nyt linjoilta. Toivon sinulle ja lapsillesi kovasti jaksamista kaiken tuon keskellä. Toivon että teille jokin ratkaisu löytyisi, oli se sitten mikä hyvänsä..

Kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ppp:
Vastaavassa tilanteessa tuttuni luopui lapsestaan. Lapsi oli silloin jo teini-ikäinen ja isän kiusaaminen ja terrorisointi oli jatkunut vuosia. Lapsi oireili pahasti ja viimeisenä keinonaan äiti luopui lapsestaan ja tämä sijoitettiin. Heidän tapauksessaan ratkaisu oli ilmeisesti oikea ja käsittääkseni nyt jo täysi-ikäinen lapsi ei ole sijoituksesta katkera.

Tätä olen pohtinut.Lapseni eivät ole enää pieniä.
 
Kyllä se nyt olisi pahinta, jos sinä äitinä luovuttaisit. Lapsille voi kertoa, että kerta viikossa riittää vastata isän puheluun, ja kotiasioita ei tarvitse kertoa. Lapset voivat sanoa isälle aivan suoraan, että en puhu näistä asioista kanssasi!
 
Siis ilmiselvästi isä tarvitsee sinulta ja lapsiltaan asennetut rajat. Mitä vähemmän on hänen kanssaan yhteydessä, sitä paremmin voitte. Sinun ja lapsien ei tarvitse minkään lain mukaan olla isään yhteydessä joka päivä.
Kerran viikkoon voi vastata puhelimeen, jos menee asiattomaksi niin voi sanoa, etten keskustele tästä ja laittaa luurin kiinni. Jos isä tulee ovelle möykkäämään, soitat poliisin.

Jos lapset on isällään ja isä utelee asioitasi, lapset voivat sanoa ettei puhu ja vaihtaa aihetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkkeli:
Kyllä se nyt olisi pahinta, jos sinä äitinä luovuttaisit. Lapsille voi kertoa, että kerta viikossa riittää vastata isän puheluun, ja kotiasioita ei tarvitse kertoa. Lapset voivat sanoa isälle aivan suoraan, että en puhu näistä asioista kanssasi!

Jos asia olisikin noin yksinkertaisesti ratkaistavissa,mitään ongelmia ei olisi.
 

Yhteistyössä