Lasten kohtalo kun äiti haluaa luopua lapsista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onko tietoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihminen joka on oikeasti sairas niin ei sellaiseen tuollainen päde.. Exäni äitiä se mies hallitsi yli 20vuotta!!! Ja se nainen muutti jopa toiselle puolelle suomea karkuun.

Voihan se olla niinkin mutta yrittänyttä ei laiteta, kannattaa aina kokeilla. Munkin oma mielenterveys oli koetuksella, vaan kyllä siitä vaan selvittiin , niin että elämä sujuu nyt. Kun en sitten millään hyväksy sitä annetaan periksi, sinähän ikäänkuin annat ymmärtää ettei ap: n kohdalla olis enää mitään tehtävissä ja niin se ei ole välttämättä. Sun ex anopin asiat oli noin oli, mutta aina on toivoa. Ja sitä toivoa ei saa tyrmätä.

Toki aina on toivoa mutta jotain pitää tapahtua ja pian jos lapsetki jo reagoi tilanteeseen pahasti, on kova hinta lasten mielenterveys. Se ei välttämättä parane koskaan ja mitkään terapiat ei auta, aina pitäis yrittää löytää ratkaisu missä lapsi kärsi ivähiten ja ap:n tapauksessa ei puhuta kuukausista vaan vuosista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jääenkeli:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä ottaisin lapsilta puhelimet pois, onhan sitä ennenkin ilman kännyköitä pärjätty. Vai saisiko soitonestoa isän numerosta?

miksei ihmiset ymmärrä että yhteishuoltajuus velvoittaa äitiä, ei sitä isää niin vain suljeta elämästä pois.

Mulla ei ole asista kokemusta, mutta jos isä tavalla tai toisella ahdistelee exäänsä niin eikö siinä luulisi olevan ihan tarpeeksi perusteita uudelle käsittelylle huoltajuudesta?
Psykopaateista kannattaa päästä eroon ennen kun alkaa tulla pahempia ongelmia.

Psykopaateista ei hevillä eroon pääse, ex anopin entinen kävi suljetulla välillä ja kun pääsi pois sama meno vaan jatkoi, lähetymiskielto oli mutta mitäpä se auttaa ihmiseen jota ei vaan kiinosta muu kuin toisen ihmisen elämästä helvettiä tekeminen.
 
ap, itse olen elänyt aika pumpulissa mutta olen nähnyt kaltaisianne perheitä ja elämänkohtaloita ja tiedän, ettei se ole niin yksinkertaista kun täälläkin moni väittää tai neuvoo. Sairas ihminen voi todellakin manipuloida lapsia ja viranomaisia niin, ettei vaan toinen osapuoli enää jaksa taistella vastaan. Sillon todella voi olla parempi luovuttaa esim. lasten suhteen heidän hoitonsa ja huolenpitonsa muulle taholle. Myöhemmin voi vielä tulla aika, että asiat järjestyy toisinkin. Paljon tsemppiä sulle ap!
 
Jatkan vielä,ongelma on siis ollut vuosia.Apua olen hakenut näiden vuosien ajan lukemattomia kertoja.
Ongelmaa ei viranomaisten mielestä ollut,koska lapset eivät oireilleet,silloin.
Nyt vuosien jälkeen sitten oireilevat kaikki.
Aikaisemmin lapset ovat olleet niin pieniä ettei heidän mielipiteitään ole kuultu.
Nyt kun on kuultu,on todettu että lapset kärsivät tilanteesta paljon.
Nyt sitten ne oireilut teettävät joka taholla lisätyötä,kotona,koulussa,sosiaalitoimessa.
Yhteishuoltajuus kun on ei apua heru ellei ole nyrkinkuva naamassa.
Henkiset jäljet alkavat näkyä meissä kaikissa nyt vuosien taistelun jälkeen,niin lapsissa kuin minussakin.
Isä saa tavata lapsia edelleen,huolimatta alkoholinkäytöstä lasten aikana ym.
Häntä vaan välillä puhutellaan ja kehoitetaan olemaan juomatta ja odotetaan että tilanne muuttuu parempaan suuntaan.
Se ei muutu kuin pahemmaksi.
 
huh huh.kuin omasta elämästäni olisin lukenut.
meillä oli vastaavanlainen tilanne vuosia sitten.itsekin olin niin väsynyt,että ajattelin helpoin olevan luovuttaa,kun vain jollain tavoin pääsisin eroon miehestä ja saisin elää rauhassa.
jostain se voima taistella lasten puolesta vain tuli,vaikka mies kuinka uhkaili,soitteli perättömiä sossuun ym saadakseen lapset pois minulta.
otin asianajajan joka vyyhtiä alkoi purkaa.hän hoiti sossuneuvottelut ym.
lopulta miehelle saatiin valvotut tapaamiset,lähestymiskielto ja hän sai kerran viikossa soittaa lapsille.
asiasta on jo vuosia.vieläkin ex tarkkailee tekemisiäni.lapset ei häneen halua olla yhteydessä,että sinänsä saamme melko normisti elää.
älä luovuta,vaan repäise itsesi lopullisesti irti miehen otteesta ja nouse häntä vastaan taistelemaan lapsista.
sossulla kerran on tietoa häirinnästä,niin hae lähestymiskieltoa ja pyydä sossuvirkailija todistamaan oikeuteen.
voimia sinulle.varmasti olet väsynyt,mutta usko,että helpottaa ja lasten vuoksi taistelu kannattaa.
pään aukojille,että paras pitää pää kiinni jos ei oikeasti ole näin sairaan tyypin uhriksi joutunut
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko tietoa:
Jatkan vielä,ongelma on siis ollut vuosia.Apua olen hakenut näiden vuosien ajan lukemattomia kertoja.
Ongelmaa ei viranomaisten mielestä ollut,koska lapset eivät oireilleet,silloin.
Nyt vuosien jälkeen sitten oireilevat kaikki.
Aikaisemmin lapset ovat olleet niin pieniä ettei heidän mielipiteitään ole kuultu.
Nyt kun on kuultu,on todettu että lapset kärsivät tilanteesta paljon.
Nyt sitten ne oireilut teettävät joka taholla lisätyötä,kotona,koulussa,sosiaalitoimessa.
Yhteishuoltajuus kun on ei apua heru ellei ole nyrkinkuva naamassa.
Henkiset jäljet alkavat näkyä meissä kaikissa nyt vuosien taistelun jälkeen,niin lapsissa kuin minussakin.
Isä saa tavata lapsia edelleen,huolimatta alkoholinkäytöstä lasten aikana ym.
Häntä vaan välillä puhutellaan ja kehoitetaan olemaan juomatta ja odotetaan että tilanne muuttuu parempaan suuntaan.
Se ei muutu kuin pahemmaksi.

Näinhän se on, kun välitöntä ja merkittävää vaaraa ei ole yhteishuoltajuutta ei peruta. Yhteishuolto on melkoinen susi jos toisella on mielenterveys ongelmia ja henkisesti tekee elämästä helvettiä, ja kun vuosien henkinen pahoinvointi alkaa loppujen lopuksi näkymään myös fyysisesti ja mielenterveyshän siinä uhrilla menee.
Joku täällä sanoi etten anna toivoa ap:lle, en suinkaan niin tarkoita vaan en tuomitse ap:ta kuten suurinosa täällä tekee kun"ei saa äijää kuriin", siitä huomaa ettei monikaan ole ollu oikeasti sairaan ihmisen kans tekemisissä niitä ei saada"kuriin".
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
huh huh.kuin omasta elämästäni olisin lukenut.
meillä oli vastaavanlainen tilanne vuosia sitten.itsekin olin niin väsynyt,että ajattelin helpoin olevan luovuttaa,kun vain jollain tavoin pääsisin eroon miehestä ja saisin elää rauhassa.
jostain se voima taistella lasten puolesta vain tuli,vaikka mies kuinka uhkaili,soitteli perättömiä sossuun ym saadakseen lapset pois minulta.
otin asianajajan joka vyyhtiä alkoi purkaa.hän hoiti sossuneuvottelut ym.
lopulta miehelle saatiin valvotut tapaamiset,lähestymiskielto ja hän sai kerran viikossa soittaa lapsille.
asiasta on jo vuosia.vieläkin ex tarkkailee tekemisiäni.lapset ei häneen halua olla yhteydessä,että sinänsä saamme melko normisti elää.
älä luovuta,vaan repäise itsesi lopullisesti irti miehen otteesta ja nouse häntä vastaan taistelemaan lapsista.
sossulla kerran on tietoa häirinnästä,niin hae lähestymiskieltoa ja pyydä sossuvirkailija todistamaan oikeuteen.
voimia sinulle.varmasti olet väsynyt,mutta usko,että helpottaa ja lasten vuoksi taistelu kannattaa.
pään aukojille,että paras pitää pää kiinni jos ei oikeasti ole näin sairaan tyypin uhriksi joutunut

saanko udella että oikeasti on lähestymiskielto auttanu? Tämän tapauksen minkä itse olen hyvin läheltä nähny se ei auttanu mitään, mies oli todettu henkisesti epävakaaksi joten vaan joutui joskus suljetulle josta pääsi muutaman kuukauden kuluessa pois jolloin taas alkoi jahtaamaan naista.
 
Heip minulle kävi niin että vaimoni otti ja lähti puolivuotta sitten eikä ole sen jälkeen näkynyt minulle jäi kaksi alle kolmevuotiasta tyttölasta joita hoitelen tukiperheen kanssa nyt vain kävi niin kun olen tähän asti ollut ja hoitanut tyttöjäni viikottain nin tapaamiset vähennettiin kahdenviikon välein tapahtuvaksi joka vituttaa suunnattomasti koska olen pärjännyt lasteni kanssa ihan hyvin ja kaikkien mielestä näin on myös ollut. Kuulemma lasten kannalta on parempi kun on NS yksi koti voe helevetti,,mitä mieltä olette, äiti siis hylkäsi koko perheen ja tietojeni mukaan muutti noin 700km päähän.
 
Sinä et nyt ymmärrä asian ydintä.
Äiti pois lasten elämästä täysin----------> isän elämäntyö loppuu kun kiusattava katoaa

Jos isä tahtoo kiusata äitiä, kiusaaminen ei lopu, vaikka äiti hylkäisi lapsensa. Isä vaanii sen jälkeen puskissa, puhuu pahaa yhteisille tutuille, seuraa äitiä, soittelee kymmeniä kertoja päivässä ym. Ja isällä on täysin vapaat kädet pilata lastensa elämä, kun äiti ei ole suojelemassa lapsia. Isä saa nähdä lapsia ja soitelle heille päivittäin myös sijaiskotiin/laitokseen. Lasten parasta et tuossa ajattele ollenkaan, lapset joutuvat äitinsä hylkäämiksi ja saavat käydä terapiassa äitinsä hylkäämisen johdosta. Voit sä heistä luopua, mutta älä perustele sitä lasten parhaalla vaan omasi. En vain ymmärrä miten se voisi olla sinunkaan parhaaksi, koska sairas ihminen ei luovu kiusaamisesta milloinkaan ja terve vanhempi kokee järkyttävää syyllisyyttä lastensa hylkäämisestä.

Vaikka teillä on yhteishuoltajuus, isän puheluihin ei tarvitse vastata joka päivä eikä lasten tarvitse kertoa, mitä äiti tekee. Laita rajat ja hae itsellesi ammattiapua.
 
Lueskelin ketjua, ja mulle tuli ihan sellanen olo että ap ei vieläkään ole irtaantunut lapsiensa isästä, ei ole pakko noin henkisesti sairaan ihmisen pillin mukaan mennä, monikin on sanonut että laita ne lapset tajuamaan ettei tän isän kanssa voi normaalisti kommunikoida, ei isälle tosiaan tarvitse kertoa kaikkea. Tiedän omasta kokemuksesta että ei ole helppoa sanoa lapsille että isä on vähän" hullu "mutta joskus on pakko , mun lapset usko tän ei kaikki yks roikku siinä omaksi harmikseen , mahtaako vieläkään tajuta millanen isä oikeesti on. Minä vaan jotenkin oon onnistunu rimpuilemaan näitten asioiden kanssa ja lapset saanu täys ikäseksi , ilman suurempia vammoja.On vaan pakko ollu myöntää että olen ihan tehny pahan virhearvioinnin joskus, ja nyt sitten on elettävä tän asian kanssa, mutta mahdollisimman vähäisen kanssakäymisen muodossa, mimua ei enää manipuloida. Ehkä nämä lapset jotka osaavat ottaa isän jutut sillai suodattamalla, ovat myöskin oivaltaneet tämän että manipulointiahan tää on ollut.En tie onko tästä apua ap:lle mutta yritän kertoa että älä hemmetissä lapsistas luovu , sehän olis suuri "voitto " sun sairaan ex miehes päässä, ja kyllä se jotain kuitenkin vielä keksisi.Älä anna sen hallita elämääsi.

Kuten ap aiemmin kirjoitti, niin sairaan ihmisen kanssa ei mikään logiikka tai järjellinen toimi. Rajat ja säännöt rikotaan toisen toimesta aika ja lapset välikädessä eikä lasten tarvitse suodattaa. Äitinä pahinta on juuri lasten kärsimys, kun isä ei kysy sinusta mitään vaan toisesta vanhemmasta. Ja vaikka kaikkesi tekisit, niin mikään ei muutu. Silloin tuntuu,että luovuttaminen ainoa vaihtoehto. Lainsäädäntö pitäisi kattaa esim.sen, että lapsen sana pitäisi painaa enemmän.Ongelma on vaan,että lapsi toivoo tulla nähdyksi ja kuulluksi manipuloivan vanhemmankin puolelta,niin helppo manipuloida miellyttämään. Lapsen luonteelle on ominaista olla lojaali huonollekin vanhemmalle. Sossussa myös pitäisi olla laki,että jos vanhempi pitkittää huoltajuusprosessia,niin huoltajuus automaattisesti sille,joka hoitaa tapaamiset.Jos olet 6kk ottamatta yhteyttä lapseesi,niin automaattisesti huoltajuus yksinhuoltajuudeksi.Näitä riittää. Mutta sossun ohjenuora: lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa ja tällöin mikään ei muutu.
 

Yhteistyössä