H
harmaana
Vieras
Ok, tietenkään uudella puolisolla ei ole elatusvelvollisuutta edellisen suhteen lapsista, mutta onko sittenkään ihan oikein että samassa taloudessa eläviin lapsiin käytetään rahaa hyvin erilaisia määriä?
Näin esimerkkinä perhe jossa naisella on yksi lapsi ennestään ja uuden miehen kanssa kaksi yhteistä. Vanhimmalla lapsella ei ole omaa isää ollut koskaan, eli hänestä äiti saa vain tuon elatustuen(?). Uusperheen tämänhetkisessä tilanteessa äiti on kotona reilun vuoden ikäisen kuopuksen kanssa, keskimmäinen lapsi 3v ja vanhin toisella luokalla. Äidin tulot siis hyvin pienet, isällä ihan ok-palkkainen ammatti ja isän vanhemmat osallistuvat perheen kuluihin osteskelemalla vähän väliä jotain näille nuoremmille lapsille tai antamalla vanhemmille rahaa heidän menoihinsa käytettäviksi.
Käytännössä siis näiden nuorempien lasten taloudellinen tilanne on hyvä, heille pystytään ostamaan uudet, kalliimmatkin vaatteet ja lelut ym. Vanhimman lapsen kohdalla tilanne kuitenkin toinen. Isäpuolen vanhemmat eivät osallistu hänen kuluihinsa millään lailla, syntymäpäivä- ja joululahjoiksi saa jotain halpaa romua samalla kun nuoremmat sisarukset saavat kalliita leluja ja vaatteita. Isäpuoli ei myöskään katso velvollisuudekseen kustantaa lapsen vaatteita, harrastuksia ym.
Käytännössä siis tälle vanhimmalle lapselle saa vaatteita etsiä kirppiksiltä ja lahjoitusten kautta, harrastuksiin ja huvituksiin tarjota "ei ole varaa". Näin ulkopulisen mutta läheisen ihmisen silmissä tuo tuntuu jotenkin väärältä. Onko tämä kuitenkin ihan normaalikäytäntö uusperheissä?
Näin esimerkkinä perhe jossa naisella on yksi lapsi ennestään ja uuden miehen kanssa kaksi yhteistä. Vanhimmalla lapsella ei ole omaa isää ollut koskaan, eli hänestä äiti saa vain tuon elatustuen(?). Uusperheen tämänhetkisessä tilanteessa äiti on kotona reilun vuoden ikäisen kuopuksen kanssa, keskimmäinen lapsi 3v ja vanhin toisella luokalla. Äidin tulot siis hyvin pienet, isällä ihan ok-palkkainen ammatti ja isän vanhemmat osallistuvat perheen kuluihin osteskelemalla vähän väliä jotain näille nuoremmille lapsille tai antamalla vanhemmille rahaa heidän menoihinsa käytettäviksi.
Käytännössä siis näiden nuorempien lasten taloudellinen tilanne on hyvä, heille pystytään ostamaan uudet, kalliimmatkin vaatteet ja lelut ym. Vanhimman lapsen kohdalla tilanne kuitenkin toinen. Isäpuolen vanhemmat eivät osallistu hänen kuluihinsa millään lailla, syntymäpäivä- ja joululahjoiksi saa jotain halpaa romua samalla kun nuoremmat sisarukset saavat kalliita leluja ja vaatteita. Isäpuoli ei myöskään katso velvollisuudekseen kustantaa lapsen vaatteita, harrastuksia ym.
Käytännössä siis tälle vanhimmalle lapselle saa vaatteita etsiä kirppiksiltä ja lahjoitusten kautta, harrastuksiin ja huvituksiin tarjota "ei ole varaa". Näin ulkopulisen mutta läheisen ihmisen silmissä tuo tuntuu jotenkin väärältä. Onko tämä kuitenkin ihan normaalikäytäntö uusperheissä?