Lasten pieni ikäero..apua..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja reetta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

reetta

Vieras
Toinen lapsi on nyt tulossa ja lapsille tulee ikäeroa 1v2kk. Nyt vasta alkanut hirvittään miten sitä pärjää. Esikoinen ollut melko helppo lapsi, entä jos toisella on koliikit sun muut :( Miten muut pärjänny joilla kaksi lasta aika peräkkäin? Mitä positiivista ja negatiivista?
 
Ihan hyvin sitä on pärjätty meillä on ikä eroa 1v5kk ja vanhempi on jo 6v ja nuorempikin täyttää kohta 5v.
Meillä oli isäntä kotona ekan kuukauden kun nuorempi syntyi piti 1kk talvi+isyysloman.
Ja molemmat on olleet ns. helppoja vanhempi alkoi nukkumaan 5vk:n iässä 8-10h yöunet ja nuorempi laittoi viikolla paremmaksi eli alkoi nukkumaan4vko:n iässä täydet yö unet.
Nyt on vaikeampaa kun molemmilla on uhma samaan aikaan ja tappelevet joka asiasta, mutta välillä taas leikkivät sopisasti yhdessä.
 
Joo..Se huolestuttaakin saako sitä nukuttua ollenkaan kun meillä vielä heräillään yössä monta kertaa syömään/tuttia pitää laittaa mutta onneksi on mies apuna :)
 
meillä eka ikäero on 1v11kk ja toinen 1v1kk ja tietysti yöheräilyä on enemmän... nyt lapset 4v3kk, 2v4kk ja 1v3kk ja toisina päivinä tuntuu et täs menis vielä neljäskin mut sillon kun lapsilla kunnon uhmapäivät niin ei tosiaan enää millekään ylimääräiselle riitä edes ajatuksia. meillä mies pitäny vain ekasta isyysloman eikä edes kesälomia mutta meillä suht helppoi lapsia tosin :)
 
Onko ap sun esikoinen tyttö vai poika? Kysyn siks, että mun käsityksen mukaan tytöt itsenäistyy vähän nopeammin ja heillä on hoivaviettiä, eli luultavasti "osallistuu" vauvan hoitoonkin. Hyvin se menee, usko pois!

Ja ehdottomasti positiivista on se, että sisaruksista tulee toisilleen läheiset, kun on pieni ikäero.
 
Meillä just tuo ikäero ja hengissä ollaan. nyt lapset 6 ja 5 v. Näin jälkeenpäin aateltuna varmaan sitä oli aika väsynyt jossakin vaiheessa, mutta toisaalta lapsille on ollut seuraa toisistaan pienestä pitäen. Meillä ei ainakaan ollut pahempaa mustasukkaisuutta isomman taholta kun itsekkin oli vielä pieni. Eikä myöskään mitään taantumista tapahtunut kun ei olettanutkaan et toinen olisi esim. ollut vaipatta. Meillä ei tuo kuopus ollut kovinkaan vanha kun jo ääneen nauraa hekotteli kun isompi kieppui sitterin ympärillä ja peräkkäin istuttavissa kaksosten rattaissa kun istui takana niin otti isommalta pipoa päästä jne... Vihjeenä sanon et jos suinkin vaan mahdollista kannattaa opettaa samaan rytmiin niin saa päikkäri aikaan itsekkin levättyä/omaa aikaa kun lapset nukkuvat.
 
Meillä ikäeroa on 11kk.
Tuuri on käynyt siinä mielessä, että molemmat on mielettömiä nukkujia ja yöt saadaan itekin nukuttua.
Oltiin ihan varmoja että ei toinen voi olla yhtä helppo tapaus ja hyvä nukkuja, mutta on sekin näköjään mahdollista :)

Välillä meinaa tuskastuttaa kun yksin on noiden kahden kanssa kun ukko on töissä, kun esikoinen on esim. just oppinut avaamaan ovet ja pääsee jokapaikkaan mihin ei tarvis ja on tietty heti jossain eteisessä syömässä kiviä kenkien pohjista tai jotain vastaavaa kun syötän pienempää tai vaihdan vaippaa..
Onhan se rankkaa, kun esikoistakin pitää vielä auttaa ihan kaikessa, mutta on se palkitsevaakin.

Ekat kuukaudethan on rankimmat, ja meillä eletäänkin vielä niitä, mutta ei tämä silti mitään kamalaa ole, vaan ihanaa :)
Nuorempi on nyt 4kk, enkä kyllä päivääkään ole katunut pientä ikäeroa.

Päivä päivältä muuttuu helpommaksi.

MUOKS. Lisään vielä, että isosisko ei ole ollut yhtään mustasukkainen. Oli niin pieni vielä itsekin, että ei varmaan osannutkaan. Alusta asti vauva on ollut tosi tärkeä esikoiselle. Vähän väliä pitää käydä tarkistamassa missä vauva on ja mitä se tekee ja pussailla samalla vähän :heart:
 
Meillä ikäeroa reilut 10kk.

Raskausaikana minut peloteltiin puolikuoliaaksi kaikilla kauhukuvilla. Olin ihan varma että seuraavat vuodet menisivät sumussa ja väsymyksessä, siihen varauduin.
Mutta kuinka ollakaan meillä on aina ollut tosi leppoisaa ja mukavaa arki. Nopeasti vauvat oppivat saman rytmin ja nukkuivat päivisin ainakin sen kolmisen tuntia samaan aikaan jolloin saatoin joko nukkua tai puuhata omia.

Mä en keksi mitään negatiivista. No selkä oli aika kovilla.
Paljon ulkoilua ja selkeä päivärytmi niin arki luistaa hyvin =)
 
Meillä on tuo sama ikäero ja mun mielestä se oli helpompaa. Esikoista sai kooajan viihdyttää, kun se oli siinä ½-vuotias, mutta kun niitä oli kaksi, ne viihdytti toisiaan, kun nuorempi oppi konttamaan. Konttasivat piilost keittiön pöydän ympäri.
Ruokailut, pesut ja vaipanvaihdot kun nyt kuitenkin menee samasa kahdelle kun yhdellekin, kun hoitaa ne samaan aikaan alka pois ja ruokaa on pakko tehdä itellekin, niin samassahan se menee lapsille.
 
Ihana kuulla positiivisia kokemuksia pienestä ikäerosta. Meillä esikko nyt 7kk ja mä olen menossa rv 16+2. Just vuosi tulee väliä, mikäli tää toinenkin ei synny keskosena.Toiv. ei.

Tuntuu vaan siltä välistä että ulkopuolisista on oiken kiva "ivata" että miten meinasit kaden niin pienen kanssa pärjätä...Varsinkin kun oma äiti kuuluu tuohon kastiin.
 
Meillä kahden vanhimman välillä ikäeroa 1v6kk. Kolmosen ja nelosen välille tulee kans tuo 1v 2kk.
Rankkaakin se välillä tulee olemaan... Varsinkin jos lapset ovat vilkkaita. Pitää vain keksiä uusia tapoja hoitaa asioita, kuten esim vaipanvaihto ja imetys... Tuo vuoden vanha kun ehtii siinä välissä vaikka minne... Kyllä sitä hyvin pärjää, kun tottuu tilanteeseen ja rutiinit alkavat pyöriä.
Ihanaa sitten myöhemmin, kun lapsista on seuraa toisilleen!!!!
 

Yhteistyössä