Tänään kun piti sinne Seppälään mennä, miehellä ei ollut antaa pojalleen rahaa euroakaan, ja rahapäivä on vasta ensi perjantaina. Asia ei sinänsä ollut ongelma, koska minullahan kyllä rahaa on, eikä kukaan lapsista jäänyt ilman.
Mutta aloin taas miettiä tätä meidän perheen talouspolitiikkaa...jo pari vuotta on mieheltä loppunut rahat 1-2 viikkoa ennen seuraavaa rahapäivää,josta on seurannut se ettei hänellä ole ollut antaa omilleen taskurahaa (meillähän on siis se systeemi että kumpikin antaa vain omilleen rahaa), ja minun lapseni ovat saaneet,koska en ole ikinä ollut siinä tilanteessa että rahani olisi kokonaan loppu. Ei ole mukavaa että saman perheen lapsilla toisilla on rahaa ja toisilla ei ja olenkin teettänyt pojilla on jonkun pikkuhomman palkkiota vastaan niinä viikkoina jolloin miehellä ei ole antaa (en suoranaisesti anna viikkorahaa heille, koska omat lapseni nostaisivat kamalan äläkän, sillä mies ei koskaan anna heille senttiäkään),ettei heidän tarvitsisi olla ihan ilman rahaa.
Tällä palstalla minua on joskus neuvottu antamaan omille lapsille vähemmän viikkorahaa jotta voin antaa rahaa nykyistä enemmän miehen lapsille...mutta ihan oikeasti, kun tilanne on jatkuva, eikä satunnainen, kuka teistä tosiaan jatkuvasti ottaisi mielihyvin omilta lapsilta ja antaisi puolison lapsille? Onko jossain niin hyvä äitipuoli, ettei koskaan harmita se, että joutuu tinkimään oman lapsensa menoista puolison lapsen hyväksi?
Olisikin eri asia,jos sitä rahaa olisi ihan yleensäkin perheessä enemmän, niin ettei tarvitsisi aina miettiä, kun ostan tämän, niin sitten emme hanki tätä jne.
Ja olisi eri asia, jos mies puolestaan joskus antaisi jokaiselle lapselle rahaa, mutta sitä päivää tuskin tulee.
Tähän mennessä olen aina ns. omista menoista leikannut ne rahat jotka annan pojille, enkä vähentänyt omilta , eikä se vielä ole juurikaan tuntunut,mutta kaikki lapset kasvavat kokoajan ja rahan tarve lisääntyy ja nyt syyskuussa tuloni putoavat entisestä liki 130 e, joka on minulle iso raha.
Onneksi poikien viikkoraha asia on sikäli paremmin hanskassa, että on siirrytty kuukausirahaan, jonka saavat kuun alussa (koska systeemi on vielä uusi, he tietenkin tuhlasivat vajaassa viikossa rahansa, se vaatii totuttelua).
Mutta on myös muuta rahan tarvetta, ja usein isällä ei ole- jä äitipuolen kukkaro laihtuu taas. Ja valitettavasti en ole niin hyvä äitipuoli, ettei se yhtään harmittaisi :ashamed:
Mutta aloin taas miettiä tätä meidän perheen talouspolitiikkaa...jo pari vuotta on mieheltä loppunut rahat 1-2 viikkoa ennen seuraavaa rahapäivää,josta on seurannut se ettei hänellä ole ollut antaa omilleen taskurahaa (meillähän on siis se systeemi että kumpikin antaa vain omilleen rahaa), ja minun lapseni ovat saaneet,koska en ole ikinä ollut siinä tilanteessa että rahani olisi kokonaan loppu. Ei ole mukavaa että saman perheen lapsilla toisilla on rahaa ja toisilla ei ja olenkin teettänyt pojilla on jonkun pikkuhomman palkkiota vastaan niinä viikkoina jolloin miehellä ei ole antaa (en suoranaisesti anna viikkorahaa heille, koska omat lapseni nostaisivat kamalan äläkän, sillä mies ei koskaan anna heille senttiäkään),ettei heidän tarvitsisi olla ihan ilman rahaa.
Tällä palstalla minua on joskus neuvottu antamaan omille lapsille vähemmän viikkorahaa jotta voin antaa rahaa nykyistä enemmän miehen lapsille...mutta ihan oikeasti, kun tilanne on jatkuva, eikä satunnainen, kuka teistä tosiaan jatkuvasti ottaisi mielihyvin omilta lapsilta ja antaisi puolison lapsille? Onko jossain niin hyvä äitipuoli, ettei koskaan harmita se, että joutuu tinkimään oman lapsensa menoista puolison lapsen hyväksi?
Olisikin eri asia,jos sitä rahaa olisi ihan yleensäkin perheessä enemmän, niin ettei tarvitsisi aina miettiä, kun ostan tämän, niin sitten emme hanki tätä jne.
Ja olisi eri asia, jos mies puolestaan joskus antaisi jokaiselle lapselle rahaa, mutta sitä päivää tuskin tulee.
Tähän mennessä olen aina ns. omista menoista leikannut ne rahat jotka annan pojille, enkä vähentänyt omilta , eikä se vielä ole juurikaan tuntunut,mutta kaikki lapset kasvavat kokoajan ja rahan tarve lisääntyy ja nyt syyskuussa tuloni putoavat entisestä liki 130 e, joka on minulle iso raha.
Onneksi poikien viikkoraha asia on sikäli paremmin hanskassa, että on siirrytty kuukausirahaan, jonka saavat kuun alussa (koska systeemi on vielä uusi, he tietenkin tuhlasivat vajaassa viikossa rahansa, se vaatii totuttelua).
Mutta on myös muuta rahan tarvetta, ja usein isällä ei ole- jä äitipuolen kukkaro laihtuu taas. Ja valitettavasti en ole niin hyvä äitipuoli, ettei se yhtään harmittaisi :ashamed:
Kun meillä aikoinaan siirryttiin viikkorahasta kuukausirahaan ja muksut tuhlasivat koko kuukauden rahat viikossa, mä sanoin vaan "voi voi" =)
