Lasten ystävyyssuhteet ja yhdessä leikkiminen?
- Viestiketjun aloittaja AivanSama
- Ensimmäinen viesti
Meillä 5-v saa mennä tiettyjen sovittujen rajojen sisällä kavereiden kanssa. Ei kovin kauas kotoa, ehkä sellainen 400m säteellä kodista on tuo alue.
Lisään vielä, että kyseessä (luonnollisesti) fiksu ja kohtuullisen varovainen lapsi
Yhden hulivili-kaverin kanssa ei saa yksin lähteä, silloin hankkiutuvat aina ongelmiin.
Viimeksi muokattu:
No meillä eskarilaisen kanssa laajennetaan parasta aikaa reviiriä,puolen vuoden päästä suurinpiirtein kävelee kuitenkin kouluun yksin joten pakkohan tässä on löysätä kontrollia että oppii. Saa olla jo kotipihassa yksin,kohta 5v ei saa olla yksin vielä kuin korkeintaan jonkun ruuan hämmennyksen verran,on sen verran itsepäinen tapaus että ei ole ihan vielä täysin luotettava.
En pakottaisi hakemaan Pirjoa myös jos lapsi haluaa hakea Sannaa leikkimään. Jos Pirjo ja Sanna on ulkona ja lapset keksii leikkiä kirkonrottaa, kehotan kyllä ottamaan kaikki mukaan eikä mitään "sun pitää Pirjo mennä pois ku me vaan halutaan leikkiä". Enkä katsele mitään kaverikauppaa "se kuka antaa mulle jotain pääsee retkelle mukaan" ja kaverinryöstöä jossa ollaan jo ihan suoraan ilkeitä. "Pirjo ja Sanna leikkii ilosesti yhdessä, meen hakemaan toisen pois ja tolle sanon et menee pois". Nämä muistan omasta lapsuudesta, omilla en ainakaan vielä ole havainnut tällaista 
Onhan se toki ikävää jos se yksi raasu ei ole suosittu kavereiden keskuudessa, mutta ei sille voi mitään. Ei kaikilla vaan synkkaa ja turha sitä on pakottaakaan. Jos oma lapsi olisi se raukka jota kukaan ei hae, tsemppasin lasta vähän enemmän ja etsimään omanlaisia kavereita. Eli ettei aina yrittäisi niiden äänekkäiden ja suosittujen keskuuteen. Usein näiden jotka syyllistää muita koko ajan oman lapsen yksinäisyydestä, yhdistää sellainen uhriutuminen. Se opetetaan lapsellekin ja hyvät sosiaaliset taidot jää vähän heikoksi. Luovutetaan heti koska jos just toi ja toi ei pidä minusta, olen yksin ja väärin kohdeltu uhri yääääää!! = äiti pakottaa ne leikkii mun kaa!
Eli ei ehkä edes osata hakeutua omanlaisten seuraan.
Ja huom nyt yleistän tietenkin, ei aina kyse varmasti ole siitä.
Onhan se toki ikävää jos se yksi raasu ei ole suosittu kavereiden keskuudessa, mutta ei sille voi mitään. Ei kaikilla vaan synkkaa ja turha sitä on pakottaakaan. Jos oma lapsi olisi se raukka jota kukaan ei hae, tsemppasin lasta vähän enemmän ja etsimään omanlaisia kavereita. Eli ettei aina yrittäisi niiden äänekkäiden ja suosittujen keskuuteen. Usein näiden jotka syyllistää muita koko ajan oman lapsen yksinäisyydestä, yhdistää sellainen uhriutuminen. Se opetetaan lapsellekin ja hyvät sosiaaliset taidot jää vähän heikoksi. Luovutetaan heti koska jos just toi ja toi ei pidä minusta, olen yksin ja väärin kohdeltu uhri yääääää!! = äiti pakottaa ne leikkii mun kaa!
Eli ei ehkä edes osata hakeutua omanlaisten seuraan.
Ja huom nyt yleistän tietenkin, ei aina kyse varmasti ole siitä.
Varmaan aika lapsikohtaista ja riippuu myös pihasta. Joskus 4-5v ehkä.
Niinhän se taitaa olla.
Mikä muuten on yleisesti sellainen ikä, että voidaan ajatella lapsen pärjäävän kaverin kanssa omalla tai naapurin pihalla siten, ettei ihan kokoajan tarvi vahtia?
Nyt asutaan omakotitalossa jota ympäröi kokonaan aita ja kyllä 4v saa olla siellä eskarilaisten kanssa ilman _jatkuvaa_ vahtimista, en kuitenkaan lähtisi esim lähikauppaan ilman lasta, toisin kuin eskarilaiset usein jätän kotiin. (Kauppa 200m) Osaa kavereiden lapsista en vielä samassa iässä jättäisi, eli riippuu paljon siitä yksilöstä myös.
Sitten tohon että saa kuljeskella ympäriinsä... hmmm jos ihan pihapiiristä muualle niin olisko joku 6-7v? En mä tiedä, en ole vielä miettinyt. Ehkä ne sitten lähtee kun lähtee
A
Aikuiset ihmiset!
Vieras
"
Yksinäisyydessä pahinta on se, ettei kukaan huomaa. Yksinäinen kokee olevansa näkymätön, kuulumaton, ulkopuolinen ja muille aivan kuin ilmaa.
Koska ulkopuolisuus satuttaa, on ostrakismi eli huomaamatta jättäminen tai ulkopuolelle sulkeminen yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista väkivallan ja vallankäytön muodoista. Tahallisen ostrakismin kohteeksi voi joutua kaveri- tai työporukassa, mutta tahattoman myös silloin, kun luokalla on oppilaita enemmän kuin opettaja ehtii huomioida tai kun perheen muut jäsenet ovat arjessa liian kiireisiä."
http://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/...stavyys?jako=bf8768595d63b0cbe3448bb5480ce306
Yksinäisyydessä pahinta on se, ettei kukaan huomaa. Yksinäinen kokee olevansa näkymätön, kuulumaton, ulkopuolinen ja muille aivan kuin ilmaa.
Koska ulkopuolisuus satuttaa, on ostrakismi eli huomaamatta jättäminen tai ulkopuolelle sulkeminen yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista väkivallan ja vallankäytön muodoista. Tahallisen ostrakismin kohteeksi voi joutua kaveri- tai työporukassa, mutta tahattoman myös silloin, kun luokalla on oppilaita enemmän kuin opettaja ehtii huomioida tai kun perheen muut jäsenet ovat arjessa liian kiireisiä."
http://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/...stavyys?jako=bf8768595d63b0cbe3448bb5480ce306
Mä oon aina nuille omilleni sanonut että kaikista ei tarvii pitää mutta toimeen pitää tulla. Koska ikinä et tiedä milloin oikeasti tarviit apua ja tukea muiltakin kuin perheen jäseniltäs. Mitä enemmän on tarttumapintaa muihin ihmisiin, sen parempi.
Ja riippuuhan se lapsen sosiaalisesta luonteestakin. Mun kolmikko on todella sosiaalisia, tulevat toimeen helposti erilaisten ihmisten kanssa, luovat nopeasti yhteyksiä. Mutta - osaavat myös ilmaista kavereilleen sen, että nyt haluavatkin olla itekseen - mikä myös on tärkeää sekä huomata itse se tarve että myös osata olla itekseen. Ja tietää, että vaikka ei tänään jaksakaan eikä haluakaan olla kenenkään kaverinsa kanssa niin se on ookoo, se ei vaikuta kaverisuhteeseen torjuvalla tavalla vaan ne välit säilyvät kunnossa "huilitauosta" huolimatta
.
Ja riippuuhan se lapsen sosiaalisesta luonteestakin. Mun kolmikko on todella sosiaalisia, tulevat toimeen helposti erilaisten ihmisten kanssa, luovat nopeasti yhteyksiä. Mutta - osaavat myös ilmaista kavereilleen sen, että nyt haluavatkin olla itekseen - mikä myös on tärkeää sekä huomata itse se tarve että myös osata olla itekseen. Ja tietää, että vaikka ei tänään jaksakaan eikä haluakaan olla kenenkään kaverinsa kanssa niin se on ookoo, se ei vaikuta kaverisuhteeseen torjuvalla tavalla vaan ne välit säilyvät kunnossa "huilitauosta" huolimatta
.
V
vierailija
Vieras
Minä luotan siihen, että jokainen perhe osaa tehdä ne omat ratkaisunsa tässäkin asiassa. Ihmiset ja perheet ovat kaikki erilaisia ja heillä on erilaiset tarpeet ja toiveet. En suuremmin ajattele muiden tapoja toimia, kun kerran homma toimii ja lapset voivat hyvin.
Minäkin luotan siihen, että jokainen perhe osaa tehdä omat ratkaisunsa. Sensijaan ongelmia tuottaa se, kun toisen perheen mielestä tilanne pitäisi ratkaista eritavoin kuin toisten. Ja joidenkin mielestä on ok jättää 3- vuotias eskarilaisten vastuulle.
V
vierailija
Vieras
Ei missään tapauksessa saa jättää, ei tietenkään! Olis kyllä hyvä nähdä joku virallinen kanta asiaan... Sanoilla laiminlyödä ja valvontavastuu saattaisi löytyä niitä tapauksia, jos taivuttaa sanoja eri muodoissaan... Mutta olis kyllä aihetta kiertää kaukaa sellainen----!
V
vierailija
Vieras
Oma 5v, tuleva eskarilainen, on nyt ekoja kertoja saanut lähteä yksin leikkimään vieressä asuvan päiväkotikaverin kanssa. Ovat siis joko meidän okt-pihalla tai kaverin rivarin pihalla tai siinä välissä olevassa puistossa. Mutta kyllä jännittää ja mietityttää, että pärjääkö ne ja keksiikö hölmöilyjä ja käyn välillä kurkkaamassa mitä puuhaavaat.
Pitää varmasti myös käydä nyt sääntöjä läpi monta kertaa, etteivät mene esim. rivarien parkkipaikoille pyörimään tms. Rauhallisempi olo itsellä tietty silloin kun ovat tuossa omassa näköpiirissä.
Välillä olen tietysti itsekin siellä mukana, kun tuota vajaa 3v kuopusta ei tietenkään voi vielä valvomatta jättää. Hiekkalaatikolla voi omalla pihalla leikkiä niin että näen ikkunasta, kun esim ruokaa laitan, sillä piha on kokonaan aidattu.
Mutta oman ystävän naapurissa tuli tosiaan oikea riesa naapurin lapsista, kun laskivat 5v ja 2v lapset jatkuvasti keskenään ulos eli tuo pienempi oli ihan heitteillä käytännössä. Alue turvallinen, mutta silti erittäin kyseenalaista toimintaa.
Pitää varmasti myös käydä nyt sääntöjä läpi monta kertaa, etteivät mene esim. rivarien parkkipaikoille pyörimään tms. Rauhallisempi olo itsellä tietty silloin kun ovat tuossa omassa näköpiirissä.
Välillä olen tietysti itsekin siellä mukana, kun tuota vajaa 3v kuopusta ei tietenkään voi vielä valvomatta jättää. Hiekkalaatikolla voi omalla pihalla leikkiä niin että näen ikkunasta, kun esim ruokaa laitan, sillä piha on kokonaan aidattu.
Mutta oman ystävän naapurissa tuli tosiaan oikea riesa naapurin lapsista, kun laskivat 5v ja 2v lapset jatkuvasti keskenään ulos eli tuo pienempi oli ihan heitteillä käytännössä. Alue turvallinen, mutta silti erittäin kyseenalaista toimintaa.
