Kertokaahan nyt, että mistä tämä ls-ilmohysteria on saanut alkunsa? Ensinnäkään se ilmoitus harvoin johtaa mihinkään, ainakaan täällä Tampereella. Toiseksi, jos joku teistä tekee ilmoituksen, tulee siihen johtaneet syyt selvittää. Jos ilmoitus on asiaton, miksi ihmeessä siitä pitää hermostua? meistäkin on tehty ilmoitus, jolloin ilmoittaja oli luullut, että vanhin poikani oli epmääräisessä ryyppyporukassa yöllä ollessaan noin 10-vuotias. No, sain kirjeen, jonka luin, mutta en jaksanut vaivata sillä päätäni. Ei asia koskenut meitä mitenkään, poika ei varmuudella silloin edes ollut kaupungissa, saati missään viinaremmissä! Sosiaalityöntekijät tulivat sovittuna aikana ovelle, mutta avasin vain ja sanoin, että en aio keskustella heidän kanssaan. Meillä ei ole mitään lastensuojeluhistoriaa, eikä asia koske meitä mitenkään. Se kuivui sitten kasaan omia aikojaan, kukaan ei enää tullut koputtelemaan ovelle.
Miksi ihmeessä mä olisin siis hermostunut? En keksi yhtään mitään muuta syytä kuin sen, että tietäisin poikani todella olleen siellä yöllä. Siksikö tekin täällä sekoilette, että joku tekee teistä ilmoituksen ja pelkäätte, että lastenne laiminlyönti tuleekin esiin? Jos ei ilmoitukseen ole mitään syytä, mitä helvettiä te pelkäätte? Niitä tanttojako? Ei se ilmoitus mihinkään johda, uskokaa jo. Ja jos johtaa, siihen on takuulla syy. Eli mistä tämä ls-ilmoituksen pelko oikein juontaa juurensa?
Monissa kunnissa lastensuojelu on niin kuormittunut, että ihan turhaa toiveunta on kuvitella niiden puuttuvan mihinkään muuhun paitsi törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön jos siihenkään. Esimerkkinä naapurimme 4-lapsinen perhe, jonka alkoholisoitunut äiti aiheutti huolta koko naapurustolle. Lapset täysin rajattomia, nälkäisiä, marraskuussa paljain jaloin yöaikaan ulkona alle kouluiässä jne. Lukittuina talvella parvekkeelle, kun äiti sammunut sänkyyn eikä pääse avaamaan ovea jne. Eskarilaisella puukko päiväkodissa mukana. Heillä kotona aina useita miehiä, linnasta vapautuneita, isoja koiria, äänekkäitä bileitä ja jos jotakin yritti sanoa, vastaus oli että vittu mä tapan sut.
Minä sekä naapurit erikseen ja yhdessä vuosien ajan, päiväkoti, koulu, seurakunnan kerho ja neuvola ovat kaikki tehneet ilmoituksen. Älkää kysykö mistä tiedän, en tietenkään saisi tietää. No, asia ei edennyt mihinkään, koska lapsille piti lain mukaan löytää perhe, koska he olivat osaksi alle kouluikäisiä ja toisaalta heitä ei olisi mielellään erotettu toisistaan... sijaisperhettä ei löytynyt neljälle ja kaikki oli vähän hankalaa ja työn alla ja ja... KOLME VUOTTA. Nyt viime kesäkuussa he saivat häädön, ja yksi lapsista käy toisen poikani luokalla koulua. Tämä poika ei itsekään tiedä tällä hetkellä, kuka hänen huoltajansa on ja mikä hänen kotiosoitteensa on.
Tämä poika syyllistyi vakavaan kiusaamiseen ja vahingontekoon toista lasta kohtaan (kuten kymmeniä kertoja aiemminkin), ja siinä yhteydessä sitten kävi ilmi, että tämän pojan huoltajalle ei voitu asiasta ilmoittaa, koska koulu ei tiedä huoltajan nimeä ja yhteystietoja. Asiaa kuulemma "selvitetään". Että älkää sanoko, ettei niin voi käydä, pakkohan huoltaja on olla. Aivan! Niinhän sitä luulisi. Mutta eipä vaan ole, ja tilanteesta tehdyt viranomaisilmoitukset (päiväkoti, koulu, neuvola) eivät nekään johtaneet mihinkään. Uskokaa pois vaan tai olkaa uskomatta, mutta näin Tampereella. Että ei tämä persereikämeininki ole mikään Helsingin sosiaalitoimen erityisominaisuus.
Jos siis joku väittää, että on joutunut aiheettoman lastensuojeluilmoituksen kohteeksi, niin mun neuvoni on, että ihan rauhassa voi ottaa lepoa seuraavat kolme vuotta. Mitään ei tapahdu.
Miksi ihmeessä mä olisin siis hermostunut? En keksi yhtään mitään muuta syytä kuin sen, että tietäisin poikani todella olleen siellä yöllä. Siksikö tekin täällä sekoilette, että joku tekee teistä ilmoituksen ja pelkäätte, että lastenne laiminlyönti tuleekin esiin? Jos ei ilmoitukseen ole mitään syytä, mitä helvettiä te pelkäätte? Niitä tanttojako? Ei se ilmoitus mihinkään johda, uskokaa jo. Ja jos johtaa, siihen on takuulla syy. Eli mistä tämä ls-ilmoituksen pelko oikein juontaa juurensa?
Monissa kunnissa lastensuojelu on niin kuormittunut, että ihan turhaa toiveunta on kuvitella niiden puuttuvan mihinkään muuhun paitsi törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön jos siihenkään. Esimerkkinä naapurimme 4-lapsinen perhe, jonka alkoholisoitunut äiti aiheutti huolta koko naapurustolle. Lapset täysin rajattomia, nälkäisiä, marraskuussa paljain jaloin yöaikaan ulkona alle kouluiässä jne. Lukittuina talvella parvekkeelle, kun äiti sammunut sänkyyn eikä pääse avaamaan ovea jne. Eskarilaisella puukko päiväkodissa mukana. Heillä kotona aina useita miehiä, linnasta vapautuneita, isoja koiria, äänekkäitä bileitä ja jos jotakin yritti sanoa, vastaus oli että vittu mä tapan sut.
Minä sekä naapurit erikseen ja yhdessä vuosien ajan, päiväkoti, koulu, seurakunnan kerho ja neuvola ovat kaikki tehneet ilmoituksen. Älkää kysykö mistä tiedän, en tietenkään saisi tietää. No, asia ei edennyt mihinkään, koska lapsille piti lain mukaan löytää perhe, koska he olivat osaksi alle kouluikäisiä ja toisaalta heitä ei olisi mielellään erotettu toisistaan... sijaisperhettä ei löytynyt neljälle ja kaikki oli vähän hankalaa ja työn alla ja ja... KOLME VUOTTA. Nyt viime kesäkuussa he saivat häädön, ja yksi lapsista käy toisen poikani luokalla koulua. Tämä poika ei itsekään tiedä tällä hetkellä, kuka hänen huoltajansa on ja mikä hänen kotiosoitteensa on.
Tämä poika syyllistyi vakavaan kiusaamiseen ja vahingontekoon toista lasta kohtaan (kuten kymmeniä kertoja aiemminkin), ja siinä yhteydessä sitten kävi ilmi, että tämän pojan huoltajalle ei voitu asiasta ilmoittaa, koska koulu ei tiedä huoltajan nimeä ja yhteystietoja. Asiaa kuulemma "selvitetään". Että älkää sanoko, ettei niin voi käydä, pakkohan huoltaja on olla. Aivan! Niinhän sitä luulisi. Mutta eipä vaan ole, ja tilanteesta tehdyt viranomaisilmoitukset (päiväkoti, koulu, neuvola) eivät nekään johtaneet mihinkään. Uskokaa pois vaan tai olkaa uskomatta, mutta näin Tampereella. Että ei tämä persereikämeininki ole mikään Helsingin sosiaalitoimen erityisominaisuus.
Jos siis joku väittää, että on joutunut aiheettoman lastensuojeluilmoituksen kohteeksi, niin mun neuvoni on, että ihan rauhassa voi ottaa lepoa seuraavat kolme vuotta. Mitään ei tapahdu.
Viimeksi muokattu: