V
vierailija
Vieras
Alkuun disclaimeri, että yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada hyvää palkkaa ja toivoisin kovasti yhteiskuntamme elintason nousevan niin korkeaksi, että kaikkein matalapalkkaisimmatkin eläisivät yltäkylläisyydessä.
Mikä on sopiva palkka lastentarhanopettajan työstä? Sellainen, jolla ihmiset sitä työtä suostuvat tekemään ja jolla elää. Kyseessä ei varsinaisesti ole matalapalkka-ala, mutta palkkaus on kuitenkin keskipalkkojen alapuolella. Niin mediaanin kuin keskiarvonkin.
Onko tämä ongelma? Mielestäni ei ole. Lasten vahtiminen, leikittäminen ja huolehtiminen ei ole hirvittävän vaativaa työtä. En halua aliarvioida sitä. Se on arvokasta työtä ja se mahdollistaa lasten vanhempien käymisen työssä. Mutta se ei ole kovin vaativaa. Sitä pystyvät tekemään niin teini-ikäiset tytöt kuin kolmekymppiset ensi kertaa isäksi tulevat miehet kuin vanhat mummotkin. Yksikään näistä ryhmistä ei voisi alkaa kuljettamaan rekkaa tai kirjoittamaan sopimuksia yrityskaupoista, mutta lapsen vahtiminen ja leikittäminen onnistuu.
Taas pitää korostaa, että en halua aliarvioida työn tärkeyttä. Teen itsekin työtä, johon voi kouluttaa tuuraajan melkeinpä päivässä. Tuuraaja ei olisi ihan yhtä hyvä ja joutuisi vielä pitkään kyselemään apua työkavereilta, mutta käytännössä suoriutuisi töitteni hoitamisesta kohtalaisen hyvin. En silti pidä työtäni mitenkään ala-arvoisena tehtävänä kuten en pidä lastentarhanopettajan tehtävääkään.
Se mikä itseäni hiertää on lastentarhanopettajan koulutusvaatimus ja puhuminen pedagogiikasta. Kaksivuotias ei tarvitse akateemisesti koulutettua opettajaa eikä koulutus tee pikkulasten kaitsijasta mitään muuta kuin mitä tehtävä edellyttää. Sitä lasta voisi hoitaa ydinfyysikko, mutta ei se lapsen hoitaminen silti ydinfysiikkaa ole. Sen takia siitä ei makseta ydinfyysikon palkkaa eikä myöskään opettajan palkkaa. Jos maksettaisiin, se olisi väärin. Ei sen takia etteikö ihminen ansaitsisi maksimaalisen paljon rahaa, vaan sen takia, että kyse on verovaroista ja verovaroja ei pidä tuhlata.
En tiedä mikä on alkujaan ollut syynä lastentarhanopettajien ylikoulutukselle. Kun kyseessä on naisvaltainen ala, voisin melkein kuvitella että se on lähtenyt työntekijäpuolen omasta halusta. Naiset arvostavat tarpeetontakin koulutusta enemmän kuin miehet ja koulutuksella ammattiryhmät ovat pyrkineet nostamaan statustaan. Sairaanhoitajat tekivät saman jutun kun opistouudistuksen myötä tutkinnosta tehtiin korkeakoulututkinto. Miesenemmistöinen insinööriala ei ole ollenkaan samalla tavalla korostanut asiaa koska miehille sillä on vähemmän merkitystä. Miehen statuksen määrittää tehtävä ja siitä saatava palkka ja kovin kundi on se, joka peruskoulupohjalta yltää miljonääriksi (kunhan ei ole debiili).
Niin tai näin, lastentarhanopettajat ovat nyt siinä ikävässä tilanteessa, että he ovat järjestään ylikoulutettuja ammattiinsa. Vaikka ammatin kirjattuna vaatimuksena olisi akateeminen tutkinto, itse työ ei sitä vaadi. Ja tämän tietävät kaikki. Niin työntekijät kuin asiakkaatkin. Mielestäni tilanne pitäisi korjata ja poistaa tutkintovaatimukset, joita ei oikeasti tarvita. AY-liikkeen pitäisi ottaa tämä asia ajettavakseen koska ei ole kenenkään etu ylikouluttaa ihmisiä ja toisaalta torpata osaavilta ja halukkailta mahdollisuuksia työhön. Koska tämä tuskin toteutuu, tullaan tulevaisuudessakin olemaan tilanteessa, jossa puhutaan kutsumuksesta. Kutsumusta tarvitaan, jotta ihmiset viitsivät tietoisesti opiskella liikaa työllistyäkseen ammattiin, jossa niitä opintoja ei oikeasti tarvita, ja jossa maksetaan sen seurauksena ammatin vaatimustasoa vastaavaa, mutta koulutuksen pituuteen nähden liian pientä palkkaa.
Mikä on sopiva palkka lastentarhanopettajan työstä? Sellainen, jolla ihmiset sitä työtä suostuvat tekemään ja jolla elää. Kyseessä ei varsinaisesti ole matalapalkka-ala, mutta palkkaus on kuitenkin keskipalkkojen alapuolella. Niin mediaanin kuin keskiarvonkin.
Onko tämä ongelma? Mielestäni ei ole. Lasten vahtiminen, leikittäminen ja huolehtiminen ei ole hirvittävän vaativaa työtä. En halua aliarvioida sitä. Se on arvokasta työtä ja se mahdollistaa lasten vanhempien käymisen työssä. Mutta se ei ole kovin vaativaa. Sitä pystyvät tekemään niin teini-ikäiset tytöt kuin kolmekymppiset ensi kertaa isäksi tulevat miehet kuin vanhat mummotkin. Yksikään näistä ryhmistä ei voisi alkaa kuljettamaan rekkaa tai kirjoittamaan sopimuksia yrityskaupoista, mutta lapsen vahtiminen ja leikittäminen onnistuu.
Taas pitää korostaa, että en halua aliarvioida työn tärkeyttä. Teen itsekin työtä, johon voi kouluttaa tuuraajan melkeinpä päivässä. Tuuraaja ei olisi ihan yhtä hyvä ja joutuisi vielä pitkään kyselemään apua työkavereilta, mutta käytännössä suoriutuisi töitteni hoitamisesta kohtalaisen hyvin. En silti pidä työtäni mitenkään ala-arvoisena tehtävänä kuten en pidä lastentarhanopettajan tehtävääkään.
Se mikä itseäni hiertää on lastentarhanopettajan koulutusvaatimus ja puhuminen pedagogiikasta. Kaksivuotias ei tarvitse akateemisesti koulutettua opettajaa eikä koulutus tee pikkulasten kaitsijasta mitään muuta kuin mitä tehtävä edellyttää. Sitä lasta voisi hoitaa ydinfyysikko, mutta ei se lapsen hoitaminen silti ydinfysiikkaa ole. Sen takia siitä ei makseta ydinfyysikon palkkaa eikä myöskään opettajan palkkaa. Jos maksettaisiin, se olisi väärin. Ei sen takia etteikö ihminen ansaitsisi maksimaalisen paljon rahaa, vaan sen takia, että kyse on verovaroista ja verovaroja ei pidä tuhlata.
En tiedä mikä on alkujaan ollut syynä lastentarhanopettajien ylikoulutukselle. Kun kyseessä on naisvaltainen ala, voisin melkein kuvitella että se on lähtenyt työntekijäpuolen omasta halusta. Naiset arvostavat tarpeetontakin koulutusta enemmän kuin miehet ja koulutuksella ammattiryhmät ovat pyrkineet nostamaan statustaan. Sairaanhoitajat tekivät saman jutun kun opistouudistuksen myötä tutkinnosta tehtiin korkeakoulututkinto. Miesenemmistöinen insinööriala ei ole ollenkaan samalla tavalla korostanut asiaa koska miehille sillä on vähemmän merkitystä. Miehen statuksen määrittää tehtävä ja siitä saatava palkka ja kovin kundi on se, joka peruskoulupohjalta yltää miljonääriksi (kunhan ei ole debiili).
Niin tai näin, lastentarhanopettajat ovat nyt siinä ikävässä tilanteessa, että he ovat järjestään ylikoulutettuja ammattiinsa. Vaikka ammatin kirjattuna vaatimuksena olisi akateeminen tutkinto, itse työ ei sitä vaadi. Ja tämän tietävät kaikki. Niin työntekijät kuin asiakkaatkin. Mielestäni tilanne pitäisi korjata ja poistaa tutkintovaatimukset, joita ei oikeasti tarvita. AY-liikkeen pitäisi ottaa tämä asia ajettavakseen koska ei ole kenenkään etu ylikouluttaa ihmisiä ja toisaalta torpata osaavilta ja halukkailta mahdollisuuksia työhön. Koska tämä tuskin toteutuu, tullaan tulevaisuudessakin olemaan tilanteessa, jossa puhutaan kutsumuksesta. Kutsumusta tarvitaan, jotta ihmiset viitsivät tietoisesti opiskella liikaa työllistyäkseen ammattiin, jossa niitä opintoja ei oikeasti tarvita, ja jossa maksetaan sen seurauksena ammatin vaatimustasoa vastaavaa, mutta koulutuksen pituuteen nähden liian pientä palkkaa.
