L
Lukija
Vieras
Lainaus:
Leena Rauhala ja huostaanotot
18.04.2008 21:51
Huomasin äskettäin, että Leena Rauhala (kd) on tehnyt hiljattain hallitukselle kirjallisen kysymyksen KK 260/2008 vp huostaanotetuista lapsista ja sijaisperheistä. Rauhalan viestin "ydinasiana" oli se, että lapsen edun mukaista olisi lähes aina jäädä pysyvästi sijaisvanhemmille, ja sijaisvanhemmista puhuttiin kysymyksessä ikään kuin lapsen "oikeina" vanhempina.
Tällainen lähtökohta on loukkaava ja vastoin Suomen allekirjoittamia ihmisoikeussopimuksia. Rauhala ei lainkaan ota huomioon, että lapsia joutuu huostaanotetuiksi ja sijaisperheisiin sijoitetuksi myös tilanteissa, joissa biologiset vanhemmat eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen lastaan kohtaan, vaan ovat esimerkiksi taloudellisen tilanteen tai asuntotilanteen vuoksi hankalassa välikädessä.
On myös tapauksia, joissa on ollut aiheeton rikosepäily ja biologisten vanhempien maine oikeudessa puhdistettu, mutta käsittämättömän vaikea kamppailu lapsen tai lasten saamiseksi takaisin ollut käytävänä. Lisäksi on tilanteita, joissa lapsi otetaan äidiltään huostaan, mutta lapsen isää ei katsota ensisijaiseksi sijoituspaikaksi huolimatta siitä, vaikkei tämän taustassa olisi mitään haittatekijöitäkään lapsen huoltajuutta ajatellen. Lapsia on otettu tällaisissa tilanteissa vieraisiin sijaisperheisiin ja molempien biologisten vanhempien tapaamisoikeuksia omaan lapseensa on alusta alkaen voimakkaasti rajoitettu ja yritetty "juurruttaa" lasta väärään paikkaan.
Päinvastoin kuin Rauhala antaa ymmärtää, sijoituksissa pitäisi ennemminkin pyrkiä väliaikaisuuteen kuin pysyvyyteen ja lapsen kontaktit oikeisiin biologisiin vanhempiinsa, samoin kuin sukulaisiinsa tulisi pyrkiä turvaamaan alusta alkaen. Monet sijoitustapaukset ovat myös niin räikeitä, että lapset joutuvat pitkäksi aikaa eroon myös sisaruksistaan eikä sellainenkaan ole harvinaista, että lapsen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin on estelty vastoin tämän tahtoa. Huostaanottoja ja sijaisvanhemmuuksia ei tule käyttää salatienä adoptioon ja lasten tarjoamiseen lapsettomille rikkaammille pariskunnille omiksi.
Jos sosiaalihuollon ja sijoitusten pääasiallinen maine lokaantuu "pakkoadoptiokoneistoksi" tai oikaisemattomien vääryyksien tyyssijaksi, niin eräänä sivuseurauksena on myös se, että entistä harvemmat apua tarvitsevat vanhemmat uskaltavat oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä minnekään lastenhoitoon vaikuttavissa ongelmissaan. Ison-Britannian sosiaalihuoltokoneistoa salaisine perheoikeuspäätöksineen ja pakkoadoptioineen on kammoksuttu niin, että sen vuoksi on paettu ulkomaille!
http://www.kd.fi/KD/www/fi/osallistu/mielipide/index.php
Leena Rauhala ja huostaanotot
18.04.2008 21:51
Huomasin äskettäin, että Leena Rauhala (kd) on tehnyt hiljattain hallitukselle kirjallisen kysymyksen KK 260/2008 vp huostaanotetuista lapsista ja sijaisperheistä. Rauhalan viestin "ydinasiana" oli se, että lapsen edun mukaista olisi lähes aina jäädä pysyvästi sijaisvanhemmille, ja sijaisvanhemmista puhuttiin kysymyksessä ikään kuin lapsen "oikeina" vanhempina.
Tällainen lähtökohta on loukkaava ja vastoin Suomen allekirjoittamia ihmisoikeussopimuksia. Rauhala ei lainkaan ota huomioon, että lapsia joutuu huostaanotetuiksi ja sijaisperheisiin sijoitetuksi myös tilanteissa, joissa biologiset vanhemmat eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen lastaan kohtaan, vaan ovat esimerkiksi taloudellisen tilanteen tai asuntotilanteen vuoksi hankalassa välikädessä.
On myös tapauksia, joissa on ollut aiheeton rikosepäily ja biologisten vanhempien maine oikeudessa puhdistettu, mutta käsittämättömän vaikea kamppailu lapsen tai lasten saamiseksi takaisin ollut käytävänä. Lisäksi on tilanteita, joissa lapsi otetaan äidiltään huostaan, mutta lapsen isää ei katsota ensisijaiseksi sijoituspaikaksi huolimatta siitä, vaikkei tämän taustassa olisi mitään haittatekijöitäkään lapsen huoltajuutta ajatellen. Lapsia on otettu tällaisissa tilanteissa vieraisiin sijaisperheisiin ja molempien biologisten vanhempien tapaamisoikeuksia omaan lapseensa on alusta alkaen voimakkaasti rajoitettu ja yritetty "juurruttaa" lasta väärään paikkaan.
Päinvastoin kuin Rauhala antaa ymmärtää, sijoituksissa pitäisi ennemminkin pyrkiä väliaikaisuuteen kuin pysyvyyteen ja lapsen kontaktit oikeisiin biologisiin vanhempiinsa, samoin kuin sukulaisiinsa tulisi pyrkiä turvaamaan alusta alkaen. Monet sijoitustapaukset ovat myös niin räikeitä, että lapset joutuvat pitkäksi aikaa eroon myös sisaruksistaan eikä sellainenkaan ole harvinaista, että lapsen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin on estelty vastoin tämän tahtoa. Huostaanottoja ja sijaisvanhemmuuksia ei tule käyttää salatienä adoptioon ja lasten tarjoamiseen lapsettomille rikkaammille pariskunnille omiksi.
Jos sosiaalihuollon ja sijoitusten pääasiallinen maine lokaantuu "pakkoadoptiokoneistoksi" tai oikaisemattomien vääryyksien tyyssijaksi, niin eräänä sivuseurauksena on myös se, että entistä harvemmat apua tarvitsevat vanhemmat uskaltavat oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä minnekään lastenhoitoon vaikuttavissa ongelmissaan. Ison-Britannian sosiaalihuoltokoneistoa salaisine perheoikeuspäätöksineen ja pakkoadoptioineen on kammoksuttu niin, että sen vuoksi on paettu ulkomaille!
http://www.kd.fi/KD/www/fi/osallistu/mielipide/index.php
