Leeni Ikosen kirja- huostaanotoista suomessa!!

[voi teitä..]

Sairaanhoitajat tarkkailevat ulostamista, ruokahalua ja mielentilaa siksi että ne
voivat olla sairauden oireita. Ne ovat siis hoidon kannalta oleellisia asioita.

Minkä asian kannalta on oleellista, missä järjestyksessä joku tekee makaronilaatikon?

Ei mitään kirjauksia tehdä huvin vuoksi, niissä pitää olla jokin syy, miksi ko. asia on kirjattu. Miksi tämä makaronilaatikko on kirjattu?

Luuletko että perhetyöntekijä muuten vain kattelee ja tarkkailee siellä kotona? Mitään ei tule huomioida ja pistää ylös? Että ihan sama vaikka äiti pesee kahvikuppia kaksi tuntia tai ei harjaa hiuksiaan, niin ne jätetään kirjaamatta koska "ne ei kerro mistään mtn" Oletpa sinä yksinkertainen.

 

[???]

Luuletko että perhetyöntekijä muuten vain kattelee ja tarkkailee siellä kotona? Mitään ei tule huomioida ja pistää ylös? Että ihan sama vaikka äiti pesee kahvikuppia kaksi tuntia tai ei harjaa hiuksiaan, niin ne jätetään kirjaamatta koska "ne ei kerro mistään mtn" Oletpa sinä yksinkertainen.

No kerropas sitten, mistä se makaronilaatikon tekojärjestys kertoo?

 

["Zzz"]

Termi "asianajaja" on ammattinimike, jota saa käyttää vain Suomen Asianajajaliiton jäseneksi hyväksytty, liiton kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies. Asianajajaksi pääseminen edellyttää juristitutkinnon lisäksi usean vuoden työkokemusta alalla ja erityisen asianajajatutkinnon suorittamista. Asianajajat ovat velvollisia noudattamaan lain ohella asianajajaliiton vahvistamia eettisiä sääntöjä eli ns. hyvää asianajotapaa. Ohjeissa määritellään, miten asianajajan tulee hoitaa työtään. Asianajajat ovat liittonsa ja valtioneuvoston oikeuskanslerin ammatillisen valvonnan alaisia.

Leeni ei siis ole asianajaja, eikä häntä koske eettiset ohjesäännöt, eikä oikeuskanslerin valvonta?

 

[voi teitä..]

No kerropas sitten, mistä se makaronilaatikon tekojärjestys kertoo?

Esimerkiksi jos vanhempi kokee vaikeaksi ja työlääksi ruoanlaiton eikä se ota onnistuakseen juuri koskaan, on se merkki ehkä masennuksesta, elämänhallinnan puutteesta tai keskittymisvaikeuksista. Syitä voi olla monia ja siksi on hyvä kirjata maallikon mielestä vähäpätöisetkin asiat. Ne kun usein kertoo meistä ihmisistä ja meidän toimintakyvystä aika paljon. Olen mielisairaanhoitajan työssäni nähnyt ja hoitanut useita masentuneita ketkä eivät poistu kotoaan kun kaupassa käynnille. Nuo asiat me sairaanhoitajat niin kun lääkäritkin otamme huomioon, pakko on jotta kokonaiskuva ja hoito saadaan kuntoon.

 

[voi teitä..]

[QUOTE="Zzz";29336956]Termi "asianajaja" on ammattinimike, jota saa käyttää vain Suomen Asianajajaliiton jäseneksi hyväksytty, liiton kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies. Asianajajaksi pääseminen edellyttää juristitutkinnon lisäksi usean vuoden työkokemusta alalla ja erityisen asianajajatutkinnon suorittamista. Asianajajat ovat velvollisia noudattamaan lain ohella asianajajaliiton vahvistamia eettisiä sääntöjä eli ns. hyvää asianajotapaa. Ohjeissa määritellään, miten asianajajan tulee hoitaa työtään. Asianajajat ovat liittonsa ja valtioneuvoston oikeuskanslerin ammatillisen valvonnan alaisia.

Leeni ei siis ole asianajaja, eikä häntä koske eettiset ohjesäännöt, eikä oikeuskanslerin valvonta?[/QUOTE]

Hyvä pointti. Leeni ei ole lakimies, eikä siis asianajajakaan. Häntä ei koske samat eettiset ohjeet ja säännöt.

 

[Vierasss]

Leeni on samassa sarjassa Hannu Karpon kanssa.

 

[Mollie]

Luuletko että perhetyöntekijä muuten vain kattelee ja tarkkailee siellä kotona? Mitään ei tule huomioida ja pistää ylös? Että ihan sama vaikka äiti pesee kahvikuppia kaksi tuntia tai ei harjaa hiuksiaan, niin ne jätetään kirjaamatta koska "ne ei kerro mistään mtn" Oletpa sinä yksinkertainen.

En luule. Sitähän minä olen koko ajan tässä kysellyt, että mistä tämä makaronilaatikon teko nyt sitten kertoo? Jotainhan se merkinnän tehneen sossun mielestä todistaa kun se kerran kirjattiin.

 

[voi teitä..]

En luule. Sitähän minä olen koko ajan tässä kysellyt, että mistä tämä makaronilaatikon teko nyt sitten kertoo? Jotainhan se merkinnän tehneen sossun mielestä todistaa kun se kerran kirjattiin.

Kuten yllä kerroin, ne eivät todista mitään vaan ovat asioita joita pannaan merkille ja kirjataan ylös. Aivan samoin kun poliisit, hoitajat kirjaavat omassa työssään huomioita jotta asiakasta/potilasta voidaan auttaa. Jännä, ettei poliiseja vihata vaikka he joutuvat myös puuttumaan ikäviin asioihin mutta sossut saavat kaiken vihan niskaansa.

 

["huoh"]

Luuletko että perhetyöntekijä muuten vain kattelee ja tarkkailee siellä kotona? Mitään ei tule huomioida ja pistää ylös? Että ihan sama vaikka äiti pesee kahvikuppia kaksi tuntia tai ei harjaa hiuksiaan, niin ne jätetään kirjaamatta koska "ne ei kerro mistään mtn" Oletpa sinä yksinkertainen.

Erittäin paljon kirjataan epäolennaisia asioita, se on selviö. Kenellekään muulle ei kuulu äidin tukan harjaaminen eikä se ole lastensuojelun kannalta oleellista joten ei sitä pidä kirjatakaan. Kirjaaminen ja raportointi on yksi suurin ongelma lastensuojelussa ja siihen pitäisi tulla todellinen muutos jos mitään muutosta aiotaan tehdä.
Itseasiassa koko lastensuojelu tulisi purkaa ja aloitta ihan alusta. Aloitetaan niistä vanhemmista koska ne on ne tärkeimmät ihmiset lapsen hyvinvoinnin kannalta. Nykytilanteen mukainen järjestelmä on aiheuttanut sen, että kukaan järkevä aikuinen ihminen ei halua hakea apua.

 

[v-k]

Kuten yllä kerroin, ne eivät todista mitään vaan ovat asioita joita pannaan merkille ja kirjataan ylös. Aivan samoin kun poliisit, hoitajat kirjaavat omassa työssään huomioita jotta asiakasta/potilasta voidaan auttaa.

Mutta miksei kirjattu että "äiti teki ruuaksi makaroonilaatikkoa"?

 

[voi teitä..]

Mutta miksei kirjattu että "äiti teki ruuaksi makaroonilaatikkoa"?

Koska jostain syystä oli huomionarvoista että se ei ottanut onnistuakseen.

 

[v-k]

Koska jostain syystä oli huomionarvoista että se ei ottanut onnistuakseen.

Missä on sanottu, että se ei onnistunut? Makaronien ja jauhelihan sekoittaminen on ihan yhtä onnistunut valmistustapa kuin näiden lisääminen kerroksittain. Itsekin aina sekoitan.

 

["huoh"]

Esimerkiksi jos vanhempi kokee vaikeaksi ja työlääksi ruoanlaiton eikä se ota onnistuakseen juuri koskaan, on se merkki ehkä masennuksesta, elämänhallinnan puutteesta tai keskittymisvaikeuksista. Syitä voi olla monia ja siksi on hyvä kirjata maallikon mielestä vähäpätöisetkin asiat. Ne kun usein kertoo meistä ihmisistä ja meidän toimintakyvystä aika paljon. Olen mielisairaanhoitajan työssäni nähnyt ja hoitanut useita masentuneita ketkä eivät poistu kotoaan kun kaupassa käynnille. Nuo asiat me sairaanhoitajat niin kun lääkäritkin otamme huomioon, pakko on jotta kokonaiskuva ja hoito saadaan kuntoon.

Ja tukan harjaamattomuus voi olla myös merkki masennuksesta. Ja ne viikkaamattomat pyykit tai ettei silitä vaatteita. Tai ummetus ehkä johtuu siitä että ruokavalio on pielessä eli ihminen ei välitäkään siitä miten syö, mitä syö eli voi olla masentunut. Tai liiallinen puhuminen saattaa merkitä että henkilöllä on jotain salattavaa. Tai aamukäheällä äänellä päiväkotiin soittaminen voi tarkoittaa sitä että henkilö on krapulassa. Tai murut pöydällä voivat tarkoittaa että henkilö on masentunut. Tai vaipat yli 2-vuotiaalla että elämänhallinta on hukassa, ei jaksa opettaa lasta päiväkuivaksi. Tai tai tai....

Kaikkeahan sitä voi keksiä, vain taivas on rajana mielikuvitukselle. Epäilyjä saa ihan mistä vaan jos haluaa. Tämäkö on todella lastensuojelun taso ja tarkoitus????

 

[voi teitä..]

[QUOTE="huoh";29337122]Erittäin paljon kirjataan epäolennaisia asioita, se on selviö. Kenellekään muulle ei kuulu äidin tukan harjaaminen eikä se ole lastensuojelun kannalta oleellista joten ei sitä pidä kirjatakaan. Kirjaaminen ja raportointi on yksi suurin ongelma lastensuojelussa ja siihen pitäisi tulla todellinen muutos jos mitään muutosta aiotaan tehdä.
Itseasiassa koko lastensuojelu tulisi purkaa ja aloitta ihan alusta. Aloitetaan niistä vanhemmista koska ne on ne tärkeimmät ihmiset lapsen hyvinvoinnin kannalta. Nykytilanteen mukainen järjestelmä on aiheuttanut sen, että kukaan järkevä aikuinen ihminen ei halua hakea apua.[/QUOTE]

Lastensuojelu on edelleenkin lapsen asialla ja lasta varten. Ei miellyttääkseen vanhempia joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia vanhemmuudessaan. Jotta voi auttaa, täytyy aloittaa jostain ja ottaa selvä miksi tästä perheestä on tehty ilmoitus? Miltä kotona näyttää, onko kaikki hyvin ja arki sujuu. Kirjaaminen taas on kaikilla aloilla hyvin tarkkaa - jos näkisit meidän sairaanhoitajien päivittäiset kirjaukset ja raportit, et ihmettelisi että muillakin aloilla asiat täytyy kirjata. Vaikka pikkujutuilta kuulostaa, niin työn kannalta ne eivät ole pikkujuttuja.

 

[v-k]

Esimerkiksi tässä reseptissä neuvotaan sekoittamaan jauheliha ja makaronit keskenään:

http://www.snellman.fi/fi/reseptit/makaronilaatikko

"Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan. Ruskista jauheliha ja sipuli, mausta. Kaada makaronit ja jauheliha vuokaan ja sekoita. Sekoita maito ja kananmunat ja kaada vuokaan. Paista 200 asteessa noin 60 minuuttia ja siinä vasta kunnon makaroonilaatikko!"

 

[voi teitä..]

[QUOTE="huoh";29337172]Ja tukan harjaamattomuus voi olla myös merkki masennuksesta. Ja ne viikkaamattomat pyykit tai ettei silitä vaatteita. Tai ummetus ehkä johtuu siitä että ruokavalio on pielessä eli ihminen ei välitäkään siitä miten syö, mitä syö eli voi olla masentunut. Tai liiallinen puhuminen saattaa merkitä että henkilöllä on jotain salattavaa. Tai aamukäheällä äänellä päiväkotiin soittaminen voi tarkoittaa sitä että henkilö on krapulassa. Tai murut pöydällä voivat tarkoittaa että henkilö on masentunut. Tai vaipat yli 2-vuotiaalla että elämänhallinta on hukassa, ei jaksa opettaa lasta päiväkuivaksi. Tai tai tai....

Kaikkeahan sitä voi keksiä, vain taivas on rajana mielikuvitukselle. Epäilyjä saa ihan mistä vaan jos haluaa. Tämäkö on todella lastensuojelun taso ja tarkoitus????[/QUOTE]

Ei ne ole epäilyjä! Se on heidän työ. Aivan kun hoitotyössä, niin lastensuojelutyössä on oltava ammatillinen ja kirjattava tylsät ja mitättömältäkin kuulostavat asiat. Se on raportointia joka täytyy vain hoitaa ja saada kirjatuksi joka päivä. Ei niitä edes ajattele että "jaahas taas kirjaan samaa litaniaa että katsoi telkkaria, söi puurosta vain vähän jne." Kirjaaminen on hyvin tärkeä osa työtä, vaikka ymmärrän että maalikosta se voi vaikuttaa turhalta.

 

[voi teitä..]

Missä on sanottu, että se ei onnistunut? Makaronien ja jauhelihan sekoittaminen on ihan yhtä onnistunut valmistustapa kuin näiden lisääminen kerroksittain. Itsekin aina sekoitan.

Me ei tiedetä mitä rapsassa luki tarkalleen ottaen ja minkälainen asiakas oli kyseessä joten ei voida sanoa oliko asia oleellinen vai ei.

 

[v-k]

On tietysti tärkeä tieto, että äiti teki ruokaa. Ja ymmärrän senkin maininnan, että se oli tällä kertaa makaronilaatikkoa. Mutta en voi millään keksiä, mitä voidaan päätellä siitä, minkä reseptin mukaan äiti kokkasi.

 

["huoh"]

Lastensuojelu on edelleenkin lapsen asialla ja lasta varten. Ei miellyttääkseen vanhempia joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia vanhemmuudessaan. Jotta voi auttaa, täytyy aloittaa jostain ja ottaa selvä miksi tästä perheestä on tehty ilmoitus? Miltä kotona näyttää, onko kaikki hyvin ja arki sujuu. Kirjaaminen taas on kaikilla aloilla hyvin tarkkaa - jos näkisit meidän sairaanhoitajien päivittäiset kirjaukset ja raportit, et ihmettelisi että muillakin aloilla asiat täytyy kirjata. Vaikka pikkujutuilta kuulostaa, niin työn kannalta ne eivät ole pikkujuttuja.

Tässä juurikin mennään metsään kun tuo käsitys "lastensuojelu on lasta varten" istuu niin vankasti ja pyhästi kaikkien mielessä.

Tehdäänpä tällainen vertaus: Mitä eläintenhoitajat tekisivät pennun hyväksi jos emo on esim. sairas? Auttaisivat emoa tietenkin jotta se voisi hoivata pentuaan.

Miksi ihmislasten emoista tehdään automaattisesti niitä pahiksia joiden hyväksi tai edes ymmärtämiseksi ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin etsiä vikoja (vaikka turhaan jos ei muuten vikoja löydy)???

Miten on niin vaikeaa saada kontaktia toiseen ihmiseen, kuunnella ja ymmärtää? Siksi kun epäluulon muuri on niin valtava. Se estää kohtaamasta aidosti ihmisiä. Siksi lastensuojelu ei toimi.

ENSIN pitää osata kohdata ne vanhemmat ja kunnioittaa heidän kykyään ja tietoaan perheestään ja lapsista. Mutta kun ensisijainen lähtökohta on: Perheessä on jotain pielessä, vanhempien kyky hoitaa lapsiaan täytyy olla puutteellinen jopa vaarallinen, vanhempi on epäilyttävä, joka asia, ilme, äänenpaino ja sana muuttuu epäilyttäväksi.

Vanhemmista tehdään siis heti alkuun kuin epäilty rikollinen.

Onko tämä oikea lähestymistapa? Ei, sen tietää tyhmempikin.

Ja tiedoksi, perhetyöntekijöiden näkemykset asioista eivät ole yhtään sen objektiivisempia kuin vanhempien. Se vaan ei ole mahdollista koska ennakkoluulot estävät objektiivisuuden. Jokainen perhetyöntekijän havainto värittyy hänen oman persoonansa, menneisyytensä, traumojensa ja kokemuksiensa kautta. Se on subjektiivinen näkemys, ei suinkaan objektiivinen.

Valitettavasti empatiakykyiset, viisaat ja vielä hyvän sydämen omaavat perhetyöntekijät ovat erittäin harvassa. Samoin sosiaalityöntekijät.

Tämä ruma laitos nimeltään lastensuojelu tulee rapistumaan nykykäytännöillä.

Enkä pitäisi ihmeenä vaikka jokunen heistä saa vielä surmansa, koska asennevamma on niin paha. Sitä odotellessa kun joku vanhempi lopullisesti kilahtaa tuon epäinhimillisen koneiston käsittelyssä. Ehkä silloin tapahtuu muutos parempaan, jos silloinkaan. Kun näköjään suomalaisten viisaus ei riitä siihen että perhe on tärkeä, vanhemmat ovat tärkeitä ja heitä pitää perheenä suojella, auttaa ja tukea niin pitkälle kuin mahdollista! Eikä niin että ensimmäisenä vanhemmat lyödään maahan, mahdollisesti masentunut äiti masennetaan lisää ja perhe pyritään hajoittamaan henkisesti ja fyysisesti. Tämä kun on nykypäivää.

Silti on niitä perheitä, joissa lapset kärsivät alkoholismista, huumeista ja jopa pahoinpitelyistä. Jos ei sieltäkään voida lapsia pelastaa huostaanoton kautta niin miksi pitäisi lapset riistää perheiltä joissa on ihan ratkaistavissa olevia ongelmia esim. kodinhoitajan avulla?

 

[voi teitä..]

On tietysti tärkeä tieto, että äiti teki ruokaa. Ja ymmärrän senkin maininnan, että se oli tällä kertaa makaronilaatikkoa. Mutta en voi millään keksiä, mitä voidaan päätellä siitä, minkä reseptin mukaan äiti kokkasi.

Niin, sinä kun et tiedä tapausta (onko esimerkiksi laatikon tekoa harjoiteltu yhdessä aiemmin tms) niin on aivan turha syyllistää sossuja ja spekuloida onko perheessä ollut muuten kaikki OK.

 

[voi teitä..]

[QUOTE="huoh";29337264]Tässä juurikin mennään metsään kun tuo käsitys "lastensuojelu on lasta varten" istuu niin vankasti ja pyhästi kaikkien mielessä.

Tehdäänpä tällainen vertaus: Mitä eläintenhoitajat tekisivät pennun hyväksi jos emo on esim. sairas? Auttaisivat emoa tietenkin jotta se voisi hoivata pentuaan.

Miksi ihmislasten emoista tehdään automaattisesti niitä pahiksia joiden hyväksi tai edes ymmärtämiseksi ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin etsiä vikoja (vaikka turhaan jos ei muuten vikoja löydy)???

Miten on niin vaikeaa saada kontaktia toiseen ihmiseen, kuunnella ja ymmärtää? Siksi kun epäluulon muuri on niin valtava. Se estää kohtaamasta aidosti ihmisiä. Siksi lastensuojelu ei toimi.

ENSIN pitää osata kohdata ne vanhemmat ja kunnioittaa heidän kykyään ja tietoaan perheestään ja lapsista. Mutta kun ensisijainen lähtökohta on: Perheessä on jotain pielessä, vanhempien kyky hoitaa lapsiaan täytyy olla puutteellinen jopa vaarallinen, vanhempi on epäilyttävä, joka asia, ilme, äänenpaino ja sana muuttuu epäilyttäväksi.

Vanhemmista tehdään siis heti alkuun kuin epäilty rikollinen.

Onko tämä oikea lähestymistapa? Ei, sen tietää tyhmempikin.

Ja tiedoksi, perhetyöntekijöiden näkemykset asioista eivät ole yhtään sen objektiivisempia kuin vanhempien. Se vaan ei ole mahdollista koska ennakkoluulot estävät objektiivisuuden. Jokainen perhetyöntekijän havainto värittyy hänen oman persoonansa, menneisyytensä, traumojensa ja kokemuksiensa kautta. Se on subjektiivinen näkemys, ei suinkaan objektiivinen.

Valitettavasti empatiakykyiset, viisaat ja vielä hyvän sydämen omaavat perhetyöntekijät ovat erittäin harvassa. Samoin sosiaalityöntekijät.

Tämä ruma laitos nimeltään lastensuojelu tulee rapistumaan nykykäytännöillä.

Enkä pitäisi ihmeenä vaikka jokunen heistä saa vielä surmansa, koska asennevamma on niin paha. Sitä odotellessa kun joku vanhempi lopullisesti kilahtaa tuon epäinhimillisen koneiston käsittelyssä. Ehkä silloin tapahtuu muutos parempaan, jos silloinkaan. Kun näköjään suomalaisten viisaus ei riitä siihen että perhe on tärkeä, vanhemmat ovat tärkeitä ja heitä pitää perheenä suojella, auttaa ja tukea niin pitkälle kuin mahdollista! Eikä niin että ensimmäisenä vanhemmat lyödään maahan, mahdollisesti masentunut äiti masennetaan lisää ja perhe pyritään hajoittamaan henkisesti ja fyysisesti. Tämä kun on nykypäivää.

Silti on niitä perheitä, joissa lapset kärsivät alkoholismista, huumeista ja jopa pahoinpitelyistä. Jos ei sieltäkään voida lapsia pelastaa huostaanoton kautta niin miksi pitäisi lapset riistää perheiltä joissa on ihan ratkaistavissa olevia ongelmia esim. kodinhoitajan avulla?[/QUOTE]

Tekstisi on täynnä ennakkoluuloja, yleistyksiä ja vanhanaikaisia kliseitä. Kehotan sinua viisastumaan sen verran, että tutustut edes lastensuojelulakiin. Katso sieltä, kuka on vastuussa lapsesta jos äiti/isä tappaa, pahoinpitelee lapsen eikä lasta olla suojeltu heiltä? Kenen virkavastuu on sen tragedian takana? Kenelle siitä maksetaan palkka että lapsella olisi suojelija ja viranomainen kuka huolehtii ja valvoo että jokaisella lapsella on oikeus huolenpitoon ja suojeluun. Hyvään kotiin ja rakastaviin vanhempiin. Se vastuu kuuluu sosiaalitoimelle ja heille maksetaan siitä.

 

["Zzz"]

Lastensuojelun keskiössä on lapsi ja hänen tarpeensa. Ensisijaisesti tehdään yhteistyötä vanhempien kanssa ja tuetaan lasta ja perhettä. Huostaanotto on viimesijainen keino ja useimmiten sekin tehdään yhteistyössä perheen kanssa. Olen tänä vuonna tehnyt 4 huostaanottoa, joista yksi on mennyt hallinto-oikeuteen siksi että huoltaja vastusti (17-vuotias nuori ei vastustanut, vaan toivoi sijoitusta), avohuollossa minulla on noin 70 lasta. Nämä luvut ehkä antavat vähän suuntaa lastensuojelusta yleisemminkin.

 

["Zzz"]

Olen siis ls-sos.tt ja korjaan että olen siis valmistellut huostaanottoja, joista 3:sta on tehnyt päätöksen johtava viranhaltija, kun asianosaiset ovat siihen suostuneet. Yksi on huostaanottohakemus on käsiteltävänä hallinto-oikeudessa, koska huoltaja vastusti.

 

["Huhhuh"]

Voiko viranomaisiin luottaa?
Voiko mediaan luottaa?
Voiko varatuomari Ikoseen luottaa?

 

["opiskelija"]

Ei tosiaan pidä kirjata kaikkea eikä ihan mitä vain. Se, mikä on oleellista, onkin vaikeaa, mutta sitä varten tässä opiskellaan neljättä vuotta.