Toggle sidebar

Lievä masennus+ lääkitys (sepram)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masentunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

masentunut

Vieras
Kokemuksia lääkityksestä?? Mä sain reseptin viime viikolla, lääkkeet odottavat kaapissa, mutta mä pelkään niin paljon niiden aloittamista etten tiedä kannattaako se ollenkaan! Lievä masennus todettiin. Oireina lähinnä ahdistus, tiuhaan vaihteleva mieliala, saamattomuus, mikään ei tunnu miltään-olo, itkuinen olotila. Yksinkertaisesti vaan paha olla, mietin että tätäkö tää elämä nyt sitten on? Kaiken pitäisi olla hyvin, perusasiat kunnossa jne. Hirveä vapauden kaipuu myös, en tiedä liittyykö tähän. Mietin jatkuvasti olenko onnellinen tässä avioliitossa. En tiedä kumpi alkoi ensin, masennus, vai nämä ajatukset. En siis tiedä aiheutuuko masennukseni näistä asioista, vai aloinko hakea syytä masennukselle avioliitostani. Onko täällä kellään kokemusta? Onko kellään masennusta ilman, että sen olisi laukaissut joku syy? Näin minulle nimittäin kerrottiin että masennukseen ei välttämättä ole mitään syytä, toiset ovat alttiimpia sairastumaan, ja kysehän on aivojen välittäjäaineista. Entä tuo lääke, sepram? Kokemuksia? Olen lukenut keskustelupalstoilta kokemuksia, ja tuntuu ettei hyvää juuri löydy. Sivuvaikutuksia hirveästi ym. Olisi helpottavaa kuulla jos jollain kokemuksia. KIITOS!!
 
itse olen syönyt kyseistä lääkettä lähes vuoden ja voin sanoa että kannattaa aloittaa, aluksi oli muutaman päivän tosi huono olo, siis niin paha ettei meinannut sängystä ylös päästä. Kaksi viikkoa suunnilleen siinä meni että alkoi teho tuntua. Itsellä myös määrättiin masennukseen ja pelkotilojen hallintaan. Aloita ihmeessä, lupaan että kannattaa! :hug: Onko muuten sulla ne lääkkeet 20mg:sia?
 
Aloitin sepramin noin 3kk sitten. En ole ikinä aiemmin syönyt mitään lääkkeitä saati ollut vastaavassa mielentilassa kuin silloin. Itsekin odotin 2 vkoa ennen kuin uskalsin aloittaa lääkkeet. Aluksi olo oli todella väsynyt ja "jatkuvasti huono", vatsa hieman sekaisin, mutta pari viikkoa meni ja huomasin, että olo oli oikeasti hyvä. Huomasin järkeväksi ottaa lääkkeen iltaisin, ennen kuin nukun. Epäilin, että mitä hittoa, olenko jossain lääkepöllyssä nyt koko ajan, mutta oikeasti totesin, että pystyin ajattelemaan paljon selkeämmin, mietin rauhassa asioita, miten olin päättynyt niin epätoivoiseen tilaan yms.

Minulla siis on toiminut, vaikka TODELLA epäilin. Osaan "lukea itseäni" nyt paljon paremmin, jos mieli menee matalaksi, en heti reagoin yliampuvasti vaan osaan ottaa ihan rauhallisesti. En tiedä, kauan vielä jatkan näiden ottamista, luultavasti vuoden loppuun, mutta en edes enää pelkää, että vajoaisin yhtä alas kun olin viime talvena.
 
20mg on vahvuus. Lääkäri sanoi että ota muutama päivä 10mg, mutta itse mietin pitäiskö hiukan kauemmin pitää sitä annostusta? Olen sairaslomalla muista syistä, ja viikon kuluttua pitäisi palata töihin. Se pelottaa. Sairaslomaa toki olisin lisää saanut, mutten halunnut, koska luulen että töihin paluu voisi kuitenkin helpottaa oloa. Mä hätäpäissäni meinasin jo erota miehestäni kun näin paha olla, ja ajattelin että se johtuu hänestä, että mulla ei ole hänen kanssa hyvä olla. Vaikka kaikki persuasiat ovat hyvin. Epäilen rakkauttani häneen. En tiedä voiko sellaista asiaa masennus aiheuttaa, vai onko se juurikin syy masennukselle. Mikä kauhea ajatus! Mulla saattaa olla muutaman tunnin tosi hyvä olo ja ajattelen että mikä ihmeen masennus, ja parin tunnin päästä mahaan sattuu kun niin ahdistaa!
 
Minä aloitin Sepram lääkitykse viime lokakuussa. Minulle sitä määrättiin paniikkikohtauksiin. Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Annos on 3mg päivässä.
Suosittelen lääkkeen aloittamista, vaikkakin alussa oli hieman huono olo. Mutta menee nopeasti ohi ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.
Kohtauksia en ole saanut kertaakaan ja muutenkin mieli on tasaisempi ja valoisampi :)
 
Itse olin 16v kun sairastuin masennukseen ja sain Sepramin lääkitykseksi. Pelotti ihan hirveästi alottaa lääkettä, kun mietin vaan että tähänkö on tultu, pää ei pysy kasassa ilman pillereitä? Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että lääkkeet kannatti aloittaa, ja syödä säännöllisesti. Parissa viikossa olo alkoi helpottua, ja parin kuukauden kuluttua olin täysin normaali oma itseni, joten minä ainakin sain Sepramista avun. Varsinaista syytä masennukseeni ja pahaan ahdistavaan oloon ei löydetty. Lääkettä söin kolmisen vuotta putkeen, ja raskautta kun aloimme suunnittelemaan, pikkuhiljaa luovuin lääkkeestä. Hyvin menee edelleen, raskaus loppusuoralla ja elämä hymyilee muutenkin. Sepramia mulla silti on edelleen tuolla kaapissa, että jos alan tuntemaan itseni ahdistuneeksi ja masentuneeksi, hyvillä mielin aloitan lääkityksen uudelleen. Turhaa kärsiä jos mieli ei voi hyvin, ku siihen on lääke olemassa apuna. :)

Itse en kovin tarkasti muista, mutta mulla tais parina ekana viikkona onna lievää päänsärkyä ja pahoinvointia, mutta kyllä se siitä!
Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja masentunut:
20mg on vahvuus. Lääkäri sanoi että ota muutama päivä 10mg, mutta itse mietin pitäiskö hiukan kauemmin pitää sitä annostusta? Olen sairaslomalla muista syistä, ja viikon kuluttua pitäisi palata töihin. Se pelottaa. Sairaslomaa toki olisin lisää saanut, mutten halunnut, koska luulen että töihin paluu voisi kuitenkin helpottaa oloa. Mä hätäpäissäni meinasin jo erota miehestäni kun näin paha olla, ja ajattelin että se johtuu hänestä, että mulla ei ole hänen kanssa hyvä olla. Vaikka kaikki persuasiat ovat hyvin. Epäilen rakkauttani häneen. En tiedä voiko sellaista asiaa masennus aiheuttaa, vai onko se juurikin syy masennukselle. Mikä kauhea ajatus! Mulla saattaa olla muutaman tunnin tosi hyvä olo ja ajattelen että mikä ihmeen masennus, ja parin tunnin päästä mahaan sattuu kun niin ahdistaa!
Click to expand...

Samoin, olin myös jo asumuserossa, mutta nyt on kaikki hyvin! Jos olet sairaslomalla nyt, niin aloita lääkitys, ettei sitten töissä tarvitse olla väsyneenä/huonovointisena jos sellaista sattuu tulemaan.
 
Mulla vuosi sitten todettiin keskivaikea masennus, johon sain kylläkin eri lääkkeen.
Pikkuhiljaa olen pystynyt vähentämään lääkettä ja nyt menee enää vain pinenin mahdollinen annos kerran päivässä.
Eli vaikka aloittaisitkin lääkkeet on ne mahdollista myös jossain vaiheessa jättää pois, jos oma olotila muuttuu paremmaksi. Kuitenkin ne kannattaa aloittaa omasta itsestä huolehtimiseksi. Muutoin voi käydä niinkin, että ajaudut yhä syvemmälle masennukseen ja joudut tosi pohjalle, jossa minä kävin ennen lääkärille hakeutumista.

Isot Tsempit ja jaksamiset!
 
Kiitos kaikille vastauksista! Mä pääsen myös puheterapiaan, mutta täällä meidän kunnassa on nyt niin että on yli kuukauden jono, ensin psykiatriselle sairaanhoitajalle, ja siellä kai katsotaan jatkoa. Onko teillä lääkkeen lopettamisen myötä mennyt sitten seksielämä myös menojaan? Eihän se nyt tärkein asia ole, mutta pidän sitäkin tärkeänä!
 
Mulla ei ole kokemusta sepramista, mutta seronilista (kuuluu myös ssri-lääkkeisiin) on monelta vuodelta. Itsellä on ollut masennuksen oireina ahdistus ja kiinnostuksen puute kaikkea kohtaan, teinivuosina myös itsetuhoinen käytös. Beckin masennustestistä olen saanut reippaasti yli 40. Musta tuntui, että seronil olisi auttanut heti ensimmäisestä pilleristä lähtien; tuntui, ettei tarvinnut itse jaksaa olla vahva. Aivan niinkuin väsyneenä joisi kahvia, ettei väsyttäisi. Pari ensimmäistä viikkoa päätä särki, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömästi. Muutaman kuukauden olen lääkettä yleensä syönyt ja oireet ovat lopettamisen jälkeen aina palanneet ennemmin tai myöhemmin. Nyt pitäisi taas aloittaa masennuslääkitys. Mietityttää vain, kun olen 3 kertaa ollut "hoidossa" ja nyt alkaisi 4. jakso; jos lääkitys aloitetaan, sitä tuskin enää lopetetaan :( Jotenkin tuntuisi pahalta käyttää loppuikä masennuslääkkeitä, mutta ei se masennuskaan paremmalta tunnu :/
 
Viimeksi muokattu:
Oma masennus paheni lääkkeestä huolimatta,jouduin sairaalaan itsemurhayrityksen vuoksi lääkettä syödessäni. Mietin etten ikinä enää syö mitään masislääkkeitä ellei ole todella paha masennus. Kyseinen lääke ei sopinut minulle,joku toinen olisi voinut toimiakkin..
 
Sepramin- pakkauselosteessahan mainitaankin että alkuun oireet voivat pahentua, ja mainitaan nimeomaan tuo itsetuhoinen ajattelu. Että jos sitä on aikaisemmin ollut, niin se voi paheta, ja silloin heti hakeuduttava sairaalaan. Mulla ei moisia ajatuksia ole koskaan ollut, en usko että niitä nyt tuosta tulee. Ja jos jotain erikoista tulee, mun mieheni kyllä huomaa. =o)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa