Lihavat eivät ole saamattomia

[Occamin partaveitsi]

No niin ... Mustajoki, kuuluisa sokerin puolestapuhuja, on sitten muuttanut mieltään ja pistää asioita siihen järjestykseen, mikä on ollut tiedossa "fiksuissa" piireissä ajat sitten:

Lähde: http://www.iltalehti.fi/terveys/2015121120816282_tr.shtml

Ruokaympäristön radikaali muuttuminen selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Miksi samassa lihottavassa ympäristössä kaikki eivät kuitenkaan liho?

- Yleisesti ajatellaan, että painoerot johtuvat tiedollisista seikoista. Normaalipainoiset ovat tehneet syömiseen ja liikuntaan liittyviä järkeviä valintoja, ylipainoiset eivät. Ihmetellään, mikseivät lihavat henkilöt ota itseään niskasta kiinni ja tee painolleen jotain, sanoo professori Pertti Mustajoki Lääkärilehden (49/2015) tieteellisessä pääkirjoituksessa.

- Tällainen asenne näkyy myös hoitohenkilökunnan negatiivisena suhtautumisena lihaviin potilaisiin.

Neurobiologisia syitä

Mustajoki muistuttaa, että viime vuosien tutkimusten perusteella painoerot eivät johdu tietoisesta valinnasta, vaan taustalla on syömiseen vaikuttavia neurobiologisia syitä.

- Normaalipainoisiin verrattuna ylipainoiset tuntevat suurempaa mieltymystä energiatiheisiin naposteltaviin, pystyvät heikommin vastustamaan maittavia ruokia ja kykenevät huonommin arvioimaan syötyjä ruokamääriä. Näitä eroja on myös voitu konkreettisesti nähdä aivojen kuvantamistutkimuksissa.

Kyky vastustaa herkullisia ruokia on Mustajoen mukaan suurelta osin periytyvää.

- Kaksostutkimuksissa lasten taipumus syödä aistiyllykkeiden vaikutuksesta selittyy pääosin geneettisillä seikoilla. Tähän mennessä julkaistut geenitutkimukset viittaavat samaan. Jos lapset ovat perineet lihavuuteen liittyviä geenejä, heidän kylläisyydentunteensa ei reagoi syömiseen yhtä herkästi kuin muiden.

Uutta suhtautumista

Myös aiemmat ruokailutottumukset voivat muuttaa ruokahalun säätelyn biokemiaa.

- Äskettäin suomalaiset tutkijat osoittivat, että aivoissa ruokahaluun vaikuttavien opioidireseptorien ilmentyminen on heikentynyt sairaalloisesti lihavilla, mutta laihdutusleikkaus normaalisti tilanteen.

- Tutkijat arvelevat, että aiempi krooninen liikasyönti oli ajan mittaan vähentänyt potilaiden opioidireseptoreita. Syntyi noidankehä, jossa lihavat joutuivat syömään enemmän kokeakseen kylläisyyteen liittyvän mielihyvän tunteen.

Kun liiallisen energiansaannin neurobiologiset syyt ovat paljastuneet, Mustajoen mukaan on syytä tarkistaa suhtautumista lihaviin henkilöihin. Heitä on tarkasteltava ennemminkin yhteiskunnallisen kehityksen uhreina kuin saamattomina kansalaisina, jotka eivät viitsi nähdä vaivaa painonsa eteen.

Houkutukset pienemmiksi

Pertti Mustajoki sanoo, että yksilöihin kohdistuneet neuvonta- ja valistuskampanjat eivät missään maassa ole kyenneet vähentämään lihavuutta.

- Uuden tiedon valossa on ymmärrettävää, miksi ihmisen kognitiivisiin taitoihin nojaavat kampanjat eivät ole tehonneet. Energian liikasaannin syyt ovat aivokuorta syvemmällä.

- Pohjimmiltaan lihavuusepidemiassa on kysymys kivikaudelta periytyneen fysiologian ja ruokahalun säätelyn yhteentörmäyksestä täysin uuden ruokamaailman kanssa. Biologiaa ei ole mahdollista muuttaa, mutta voimme vaikuttaa ruokaympäristön houkutuksiin.

Lähde: Lääkärilehti 49/2015

 

[Echo]

No kyllä mun mielestä kans jotain synnynnäistä vaikutusta on siinä, kun joku pystyy pitämään konvehtirasiaa kaapissaan vaikka pari kuukautta ("mä en oikein makeasta välitä" + veemäinen olen-parempi-ihminen -hymy) ja meillä se tyhjenisi parissa minuutissa.

Toki, vaikka osa lihomisesta ja syömisaddiktiosta selittyisi neurobiologialla niin se ei vapauta herkkusuita vastuusta.

 

[-tibis]

Mä sanoisin, että ihmisistä löytyy niitä saamattomia sekä lihavista että hoikemmista.

Jotkut eivät vaan viitsi edes yrittää.

 

[Occamin partaveitsi]

Mä sanoisin, että ihmisistä löytyy niitä saamattomia sekä lihavista että hoikemmista.

Jotkut eivät vaan viitsi edes yrittää.

Ei se ole noin. Kukaan ei halua olla lihava. Moni lannistuu kun yrittää eikä onnistu millään. Pahinta mitä voi tehdä, on syyllistää lihavaa (~ ja muita vastaavan mekanismin aiheuttamia poikkeamia). Eli ennen lihavat olivat leppoisia ja onnellisia, nyt heidät on masennettu yhteiskunnan toimesta. Kokonaistulos yhteiskunnan kannalta: paljon enemmän sairaita kuin ennen ja lihavien haukkujat syyllisinä.

Pidän kuitenkin positiivisena sitä, että Mustajoki vihdoinkin muutti mielensä. Hän pisti kovasti hanttiin näille tiedoille vielä pari vuotta sitten ja noin 10v sitten näistä jo alettiin puhua.

 

[vierailija]

Ei vittu kyllä varmana liho jos hissin sijaan valitsee portaat, autoilun sijaan kävelee.
Monia muita pieniä valintoja joka päivä.

Sit on se mitä suuhunsa pistää. Mutta vain pieni osa sitä jos liikkuu tarpeeksi.

 

[Occamin partaveitsi]

Ei vittu kyllä varmana liho jos hissin sijaan valitsee portaat, autoilun sijaan kävelee.
Monia muita pieniä valintoja joka päivä.

Sit on se mitä suuhunsa pistää. Mutta vain pieni osa sitä jos liikkuu tarpeeksi.

Jep. Tämä ollut tiedossa jo ties kuinka pitkään, mutta kun asiat eivät ole näin simppeleitä. Kannattaa tutustua asiaan, niin ei anna itsestään idiootin kuvaa.

 

[-tibis]

Mä olen yhä eri mieltä. Jotkut eivät viitsi yrittää mitään. Alunperinkään. Painosta riippumatta.

 

[Occamin partaveitsi]

Mä olen yhä eri mieltä. Jotkut eivät viitsi yrittää mitään. Alunperinkään. Painosta riippumatta.

Niin, mutta siihenkin on biokemialliset syyt! Sokerit hyvä esimerkki: ne nostaa inskan tappiin -> blokkaa mm. leptiinin vaikutuksen -> kilpirauhanen ajaa solujen energiankäytön minimiin -> siirtää liikaa energiaa läskiksi-> energiaton ihminen ei yksinkertaisesti jaksa liikkua.

 

[-tibis]

Niin, mutta siihenkin on biokemialliset syyt! Sokerit hyvä esimerkki: ne nostaa inskan tappiin -> blokkaa mm. leptiinin vaikutuksen -> kilpirauhanen ajaa solujen energiankäytön minimiin -> energiaton ihminen ei yksinkertaisesti jaksa liikkua.

Joo. Niinko vaikka mun esikoinen joka kiikkuu alipainon rajalla.

Eks-anoppi taas, vaikkei mitään jaksakaan, jaksaa ainakin jääkaapille asti.

 

[Occamin partaveitsi]

Joo. Niinko vaikka mun esikoinen joka kiikkuu alipainon rajalla.

Eks-anoppi taas, vaikkei mitään jaksakaan, jaksaa ainakin jääkaapille asti.

Tahtooko esikoisesi olla alipainoinen tai anoppisi lihava? Mikäli tahtoo, silloin kyse on kognitiivisesta päätöksestä. Muuten et voi heitä syyttää, jos kroppa on "rikki".

 

[vierailija]

Kiva kuulla, ettet ole saamaton. <3

 

[-tibis]

Tahtooko esikoisesi olla alipainoinen tai anoppisi lihava? Mikäli tahtoo, silloin kyse on kognitiivisesta päätöksestä. Muuten et voi heitä syyttää, jos kroppa on "rikki".

Anoppi ei halua olla lihava, esikoista taas ei voisi paino vähempää kiinnostaa.

Mut oli ehkä huonot esimerkit. Olisi pitänyt otta esikoisen lisäksi kakkonen. Ihan samalla ravinnolla toinen on varsin laiska ja mukavuudenhaluinen ja toinen taas oma-aloitteinen ja tekemässä sitä sun tätä.

Persoonallisuueroja! Vai kiellätkö niiden olemassaolon?

 

[Occamin partaveitsi]

Anoppi ei halua olla lihava, esikoista taas ei voisi paino vähempää kiinnostaa.

Mut oli ehkä huonot esimerkit. Olisi pitänyt otta esikoisen lisäksi kakkonen. Ihan samalla ravinnolla toinen on varsin laiska ja mukavuudenhaluinen ja toinen taas oma-aloitteinen ja tekemässä sitä sun tätä.

Persoonallisuueroja! Vai kiellätkö niiden olemassaolon?

En missään tapauksessa kiellä! Tarkoitan vain sitä, että harvoin ihmiset tietoisesti tekevät tämän tyyppisiä asioita, vaan heitä ohjaa biokemialliset asiat (tähän luetaan geenit, hormonit, ravitsemus jne).

 

[vierailija]

No tosta tutkimuksesta en tiedä, mutta jos nyt vertaa eri ammattien henkilöstöä, huomaa että akateemiset ja korkeammin koulutetut on keskimäärin hoikempia kuin vähemmän koulutetut. Vertaa esim. Lähihoitaja tai lääkäri. Tai ihan vaikka tavallista pankkitoimihenkilöä. Toki lihavia heidänkin joukosta löytää, mutta vähemmän. Sanoisin siis, että näillä jotka työskentekevät sen 8-16 ja sen jälkeen ajatusten tarvi olla työssä, on lihavempia kuin ihmiset jotka tekevät teitä vielä kotoa tai vähintän miettivät niitä. Ihmiset jotka syövät lähinnä elääkseen. Jos taas ihmisellä suurinosa ajasta on kahvittelua ja lastenhoitoa, saattaa elää syödäkseen. Tekemisen määrä saattaa enemmänkin liittyä siihen kuinka paljon ihminen tarvii tullakseen kylläiseksi. Jos on kiire, syö sen verran kun ehtii ja nälkä lähtee, ei jatka syömistä siksi että se on hyvää.

 

[-tibis]

Niin.

Siis JOS VIITSII aamulla aloittaa aamupalan valmistamisella. Syö suositellut määrät proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Vieläpä niin että saa tarpeeksi kuituja ja vitamiineja ja hivenaineita ja flavonoidenja sun muita. Ja ellei aamipala maita, pakkaa samat vermeet kassiin ja nauttii kun alkaa nälättää.

Niin päivä ei mene sen "kun en viitsinytkään tehdä"-tyypin tapaan vitulleen viimeistään aamupäivän kahvitunnilla kun nälkä on jo sietämätön ja verensokerit persiillään ja sit tuleekin kiskaistua munkkipossu.

 

[Occamin partaveitsi]

No tosta tutkimuksesta en tiedä, mutta jos nyt vertaa eri ammattien henkilöstöä, huomaa että akateemiset ja korkeammin koulutetut on keskimäärin hoikempia kuin vähemmän koulutetut. Vertaa esim. Lähihoitaja tai lääkäri. Tai ihan vaikka tavallista pankkitoimihenkilöä. Toki lihavia heidänkin joukosta löytää, mutta vähemmän. Sanoisin siis, että näillä jotka työskentekevät sen 8-16 ja sen jälkeen ajatusten tarvi olla työssä, on lihavempia kuin ihmiset jotka tekevät teitä vielä kotoa tai vähintän miettivät niitä. Ihmiset jotka syövät lähinnä elääkseen. Jos taas ihmisellä suurinosa ajasta on kahvittelua ja lastenhoitoa, saattaa elää syödäkseen. Tekemisen määrä saattaa enemmänkin liittyä siihen kuinka paljon ihminen tarvii tullakseen kylläiseksi. Jos on kiire, syö sen verran kun ehtii ja nälkä lähtee, ei jatka syömistä siksi että se on hyvää.

Tuota ... tämä on vähän sama kuin se, että saman kokoinen penis näyttää isolta pienessä miehessä ja pieneltä isossa miehessä. Eli lääkäreitä on paljon vähemmän kuin hoitajia jne. Lääkäreillä on tietysti se etu puolellaan, että heillä on rahaa käyttää kunnon ruokaan, kun taas lähäreillä ei välttämättä näin ole. Ehkä stressitekijöissäkin voi olla eroja.

Kyse on kuitenkin loppupeleissä siitä, että turha lihavia on syyllistää, koska se ei ole heidän vikansa. He eivät välttämättä voi asialle mitään, jos biokemia on sekaisin. Tämä on Mustajoenkin pointti, joka siis on ollut tiedossa jo pitkään.

 

[Occamin partaveitsi]

Niin.

Siis JOS VIITSII aamulla aloittaa aamupalan valmistamisella. Syö suositellut määrät proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Vieläpä niin että saa tarpeeksi kuituja ja vitamiineja ja hivenaineita ja flavonoidenja sun muita. Ja ellei aamipala maita, pakkaa samat vermeet kassiin ja nauttii kun alkaa nälättää.

Niin päivä ei mene sen "kun en viitsinytkään tehdä"-tyypin tapaan vitulleen viimeistään aamupäivän kahvitunnilla kun nälkä on jo sietämätön ja verensokerit persiillään ja sit tuleekin kiskaistua munkkipossu.

Suositellut määrät .... no ... sekin kun tuppaa olemaan kovin yksilöllistä. Ehkä tämä on hieman vaikea asia tajuttavaksi, mutta ei siis kannata syyllistää ihmistä lihavuudesta, koska se ei ole hänen vikansa ... on se mitä tässä edelleen yritän tuoda esille.

 

[-tibis]

Suositellut määrät .... no ... sekin kun tuppaa olemaan kovin yksilöllistä. Ehkä tämä on hieman vaikea asia tajuttavaksi, mutta ei siis kannata syyllistää ihmistä lihavuudesta, koska se ei ole hänen vikansa ... on se mitä tässä edelleen yritän tuoda esille.

Minkä hiivatin takia kukaan ylipäätään viitsii syyllistää toisia mistään ko oma kroppa se on, minkä kanssa eletään.

 

[-tibis]

Suositellut määrät .... no ... sekin kun tuppaa olemaan kovin yksilöllistä. Ehkä tämä on hieman vaikea asia tajuttavaksi, mutta ei siis kannata syyllistää ihmistä lihavuudesta, koska se ei ole hänen vikansa ... on se mitä tässä edelleen yritän tuoda esille.

Sen verran vielä, että vaikkei niitä suositeltuja määriä tarkasti voikaan määrittää, niin ilmiselvää on, että se munkkipossu ei ole ratkaisu. Eikö vaan?

 

[vierailija]

Tuota ... tämä on vähän sama kuin se, että saman kokoinen penis näyttää isolta pienessä miehessä ja pieneltä isossa miehessä. Eli lääkäreitä on paljon vähemmän kuin hoitajia jne. Lääkäreillä on tietysti se etu puolellaan, että heillä on rahaa käyttää kunnon ruokaan, kun taas lähäreillä ei välttämättä näin ole. Ehkä stressitekijöissäkin voi olla eroja.

Kyse on kuitenkin loppupeleissä siitä, että turha lihavia on syyllistää, koska se ei ole heidän vikansa. He eivät välttämättä voi asialle mitään, jos biokemia on sekaisin. Tämä on Mustajoenkin pointti, joka siis on ollut tiedossa jo pitkään.

En tiedä kenen vika lihavuus on, mutta kyllä väittäisin lihavuuden johtuvan myös tekemisen puutteesta. Laihana pysyy myös roskaruualla, kuhan syö sitä vähemmän kuin kulutus. Toki helpompaa rikkaammilla on syödö terveellisesti.

Tosin tästä geneettisyydestä. Olen törmännyt ihmisiin, joilla on vaikeuksia pysyä hoikkina ja heille tulee fyysisesti todella huono olo kun syömisen väli on normaali. Ei johdu ruoan laadusta vaan heillä verensokeri jollain tavalla laskee helpommin ja heitä heikottaa ja oksettaa syömättömyys helposti. He ovat niitä joilla on se suklaapatukka taskussa ettei pyörry. Itselläni ei taas ole koskaan ollut mitään tällaista ja voin syödä vaikka vasta illalla, enkä kärsi siitä kuin pientä nälkää, jonka unohtaa helposti. Tähän ehkä pitäisi löytää joku ratkaisu.

 

[Occamin partaveitsi]

Sen verran vielä, että vaikkei niitä suositeltuja määriä tarkasti voikaan määrittää, niin ilmiselvää on, että se munkkipossu ei ole ratkaisu. Eikö vaan?

Eipä ole ei. Itseäni inhottaa kaikki sokerilla kuorrutetut ... tuntuu, että sormet liimaantuu ja makukin on ällöttävän imelä. Kerran pohdin mikä on ihmisen minttua (kuten kissan minttu): se on sokeri, johon sekoitetaan reilusti voita ja vaahdotetaan. Kokeileppas joskus.

 

[-tibis]

Eipä ole ei. Itseäni inhottaa kaikki sokerilla kuorrutetut ... tuntuu, että sormet liimaantuu ja makukin on ällöttävän imelä. Kerran pohdin mikä on ihmisen minttua (kuten kissan minttu): se on sokeri, johon sekoitetaan reilusti voita ja vaahdotetaan. Kokeileppas joskus.

Mä tykkään siitä eniten kun sekaan vatkaa vielä kananmunakeltuaisen.

 

[vierailija]

"Jos lapset ovat perineet lihavuuteen liittyviä geenejä, heidän kylläisyydentunteensa ei reagoi syömiseen yhtä herkästi kuin muiden."

Ongelma on pikemminkin siinä, että syödään muuten kuin nälkään. Ihmiset liikkuvat niin vähän, että ei edes tule kunnon nälkää. Tekee vain tottumuksesta mieli syödä jotain. Ruokaa on liikaa ja liian helposti tarjolla. Ei tarvitse käyttää energiaa sen hankkimiseen. Siinä syy lihavuuteen.
Fiksummat ja paremman itsekurin omaavat ihmiset pystyvät säännöstelemään ylitarjonnasta huolimatta syömistään. Laiskemmat ja itsekurittomat ihmiset ei.

 

[Occamin partaveitsi]

En tiedä kenen vika lihavuus on, mutta kyllä väittäisin lihavuuden johtuvan myös tekemisen puutteesta. Laihana pysyy myös roskaruualla, kuhan syö sitä vähemmän kuin kulutus. Toki helpompaa rikkaammilla on syödö terveellisesti.

Tosin tästä geneettisyydestä. Olen törmännyt ihmisiin, joilla on vaikeuksia pysyä hoikkina ja heille tulee fyysisesti todella huono olo kun syömisen väli on normaali. Ei johdu ruoan laadusta vaan heillä verensokeri jollain tavalla laskee helpommin ja heitä heikottaa ja oksettaa syömättömyys helposti. He ovat niitä joilla on se suklaapatukka taskussa ettei pyörry. Itselläni ei taas ole koskaan ollut mitään tällaista ja voin syödä vaikka vasta illalla, enkä kärsi siitä kuin pientä nälkää, jonka unohtaa helposti. Tähän ehkä pitäisi löytää joku ratkaisu.

Tätä olen jonkin verran takastellut. Mikäli verensokeri laskee, tuotetaan glukagoneja, jotka ottavat energiavarastot (ensin varastohiilarista eli glykogeenista ts. glukoosi+glukoosi+glukoosi^n ketjusta, sitten rasvat) käyttöön (glukoneogeneesi jne) ts. tuotetaan verensokeria rasvasta, proteiineista jne (verensokerin homeostaasin ylläpitämiseksi).

Mikäli on aina elänyt siten, että ahtaa kroppaansa pääosin nopeita hiilareita eikä koskaan elä varastoilla, nämä "koneistot" hiipuvat ja se kytkentä energian tuottamiseksi jollain tapaa heikkenee.

Mutua: parhaiten tämän huomaa pitkissä suorituksissa, kuten maratonilla tai vaikkapa uidessa. Itselläni tuli aikoinaan n. kilometrin kohdalla uidessa sellainen romahdus, joka kesti n. 20 minsaa ja sen jälkeen kroppa alkoi toimia ja jaksoin uida helposti useita kilsoja. Kokeilin sitten tätä saatanallista karppaamista ja ketoosissa elämistä, kunnes tajusin yksi päivä, ettei minulle tule enää sellaista väsähtämistä kilsan kohdalla, vaan jaksan porskuttaa helposti sen perinteisen 160 altaan väliä, eli 4 kilsaa. Eli kun hiilarit kropasta loppuu, osaa kroppani kytkeä nyt asiat oikein.

 

[Occamin partaveitsi]

"Jos lapset ovat perineet lihavuuteen liittyviä geenejä, heidän kylläisyydentunteensa ei reagoi syömiseen yhtä herkästi kuin muiden."

Ongelma on pikemminkin siinä, että syödään muuten kuin nälkään. Ihmiset liikkuvat niin vähän, että ei edes tule kunnon nälkää. Tekee vain tottumuksesta mieli syödä jotain. Ruokaa on liikaa ja liian helposti tarjolla. Ei tarvitse käyttää energiaa sen hankkimiseen. Siinä syy lihavuuteen.
Fiksummat ja paremman itsekurin omaavat ihmiset pystyvät säännöstelemään ylitarjonnasta huolimatta syömistään. Laiskemmat ja itsekurittomat ihmiset ei.

Nimenomaan ei näin. Ihminen ei syö, jos biokemia toimii oikein. Eli ei syödä huvikseen varastoon.