Liian outo muille ihmisille

[omituinen vaan]

Sitä kait minä sitten olen. En vaan oikein ikinä sopeudu joukkoon (enkä tarkoita tällä mitään "katsokaa kuinka MINÄ olen jotain erikoista ja ihmeellistä" -elvistelyä.) Ei sitä päällepäin näe. Käyn töissä, kaupassa, harrastuksissa, joissa tapaan muita ihmisiä ja olen heidän kanssaan, mutta siihen se sitten jääkin.

En ole koskaan elänyt parisuhteessa, ja kaikki seurustelusuhteenikin päättyivät jo ennenkuin ne ehtivät kunnolla edes alkaa. Samoin on ollut ystävyyssuhteiden kanssa. Minun on ollut aina vaikea tutustua ihmisiin, ja jotenkin kaikki ystävyydet, mitä minulla on ollut, ovat olleet lähinnä vain kaverisuhteita, ei mitään syvää ystävyyttä kenenkään kanssa.
Usein tuntuu siltä, että oma lapsuuden perheeni, vanhemmat ja sisarukset, ovat ainoita, jotka edes jollain tasolla ovat samalla aaltopituudella kanssani (ja eivätkä hekään kovin usein).

Ehkä olen vain laiska tutustumaan ja yrittämään. Viihdyn kenties liian hyvin omissa oloissani, ja tuntuu liian vaivalloiselta yrittää tutustua kehenkään. Ja ainakin joskus epäilen, että ilmeisesti onnistun kanssakäymisessäni muiden kanssa aina joko sanomaan tai tekemään jotain sellaista, että muut ihmiset pitävät minua jotenkin omituisena, eivätkä halua olla kanssani läheisemmissä tekemisissä, saati sitten tutustua minuun.

Sitten kun vaan vielä keksisi, että mitä se jokin on.

 

[vierailija]

Minulla se muista erottava asia on erilainen arvomaailma. Kun on riittävästi maailmalla nähnyt miten ihmiset elävät ja ajattelevat muualla maailmassa, ei enää jaksa edes keskustella laput silmillään kulkevien suomalaisummikkojen kanssa, jotka eivät koskaan elämässään ole kyseenalaistaneet mitään muuta kuin espressokoneensa merkkiä.

 

[vierailija]

Minulla se muista erottava asia on erilainen arvomaailma. Kun on riittävästi maailmalla nähnyt miten ihmiset elävät ja ajattelevat muualla maailmassa, ei enää jaksa edes keskustella laput silmillään kulkevien suomalaisummikkojen kanssa, jotka eivät koskaan elämässään ole kyseenalaistaneet mitään muuta kuin espressokoneensa merkkiä.

Tarkenna


Tunnistan osittain itteäni aloituksessa. Mustakin tuntuu jotenkin, että perhe on ainoa joka mua tajuaa kunnolla. Voi toki olla että uusia ihmisiä tavatessa käyttäydyn vain jotenkin sosiaalisesti omituisesti ja annan itsestäni omituisen kuvan. Jotain alkukankeutta niinkun, mikä ehkä voisi kadota jos tutustuis paremmin, mutta jutut ei nykyään enää etene siihen että tutustuis kehenkään paremmin.

 

[9mmmm]

no siis itelle toimii hyvin tää kirjottaminen. ehkä tutustut eri juttuihin kunnes löydät mielenkiinnon kohteita jotka tuo hyvää oloa? sitten rohkeesti alat siellä juttelee ehkä jonkun kaa synkkaa vaikka vaan frendi mielessä? joo ei se ehkä aina oo helppoo jos jännittää tiiän. mut harjottelee vaikka sitten sitä rauhakseen?.