E
että sellaista
Vieras
Tuntuu siltä, että sitä vaan hakkaa päätään seinään, kun koettaa tutustua ihmisiin. Ikinä ei vaan löydy ketään, jonka kanssa olisi samalla aaltopituudella ja jonka kanssa löytyisi mitään yhteistä. Jos jossain porukassakin koitan puhua jostain minua kiinnostavasta aiheesta, niin reaktio on aina sama. Ei kiinnosta ketään muuta. (Ja rehellisesti sanottuna aika usein ei ne muidenkaan jutut juuri kiinnosta minua.)
Jotenkin taidan vaan olla liian erilainen ns. "tavallisille" ihmisille. Ja en tarkoita erilaista siinä mielessä, että pitäisin itseäni jonain muita parempana erityisyksilönä, vaan erilainen siinä mielessä, että en oikein ikinä tunne kuuluvani joukkoon.
No, ei kai auta valittaa, mutta olisi se ihan mukava edes joskus elämässään kohdata joku ihminen, jonka kanssa tuntisi edes jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta.
Jotenkin taidan vaan olla liian erilainen ns. "tavallisille" ihmisille. Ja en tarkoita erilaista siinä mielessä, että pitäisin itseäni jonain muita parempana erityisyksilönä, vaan erilainen siinä mielessä, että en oikein ikinä tunne kuuluvani joukkoon.
No, ei kai auta valittaa, mutta olisi se ihan mukava edes joskus elämässään kohdata joku ihminen, jonka kanssa tuntisi edes jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta.
En tietenkään niille jotka eivät kiinnosta minua, mutta sillähän ei olekaan merkitystä. Se, että en ole kiinnostunut suurimmasta osasta ei tarkoita, ettenkö tulisi kaikkien kanssa normaalissa sosiaalisessa tilanteessa toimeen. Minusta pidetään enemmän kuin minä pidän.