J
jumppari
Vieras
Kysyin neuvolasta synnytyksen jälkeisestä liikunnasta ja sain vain neuvon, että kaikkea saa tehdä, mikä hyvältä tuntuu. Tässä on kantapään kautta tullut eteen monenlaista, mitä ei olisi sittenkään kannattanut tehdä, joten jaan kokemukseni teillekin. Samalla olisin itsekin muiden kokemuksia vailla.
Synnytyksessä pääsin melko vähällä, ti tikkejä ja istua pystyin heti. Jälkivuotoakaan ei ollut kuin pari viikkoa.
Aloitin kuntosalin, kun synnytyksestä oli 2 viikkoa. Ei kukaan varoitellut, ettei vatsalihaksia kannata tehdä heti. Riskinä on nimittäin se, että jos vatsoja tekee ennen kuin vatsalihasten väli on palautunut, ne eivät enää koskaa palaudu. Noin 3 kuukauden jälkeen jännittyneenä testasin ja huokaisin helpotuksesta, omat vatsalihakset olivat palautuneet. Alun perin aloin tuossa vaiheessa googlaamaan näitä liikunta-asioita, koska epäilin, että liian raskas rintalihastreeni voisi olla syynä maitotiehyttukokseen. Se jäi minulle mysteeriksi, oliko vaikutusta.
Suosittelen tätä blogia ja etenkin tätä postausta Äitiys liikuttaa: Mitä ja milloin - liikunta synnytyksen jälkeen. Sieltä sain uutta tietoa.
No, en varmaan sitten kuitenkaan uskonut tuonkaan blogin varoituksia. Tein kyllä jonkun aikaa vatsat melko kevyesti. Ei istumaannousuja tms., vaan lankkuja (joita tuon blogin mukaan ei niitäkään suositella).
Nyt olen pari viikkoa ihmetellyt, miksi alapäässä tuntuu ikävältä salilla touhutessa, juostessa ja välillä ihan kävellessäkin. Tänään juoksin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Synnytyksestä nyt kulunut 6 kk. On ilmeisesti lantionpohjanlihakset niin surkeassa kunnossa, ettei tule riittävästi tukea. Sen verran ehdin jo googlata, että juokseminen, vatsalihasten tekeminen ja punttien nostaminen on alapäälle sabotaasia, jos tukilihakset ei toimi. Vuosi synntyyksestä saisi alkaa juosta. Kai tässä on joku laskeumariski olemassa. Mukamas olen salilla hakenut tukea ennen kuin olen mitään painoja alkanut nostelemaan, mutta ilmeisesti ei lihasten voima riitä.
Älkää olko yhtä tyhmiä kuin minä, vaan hoitakaa ne lantionpohjanlihakset ensin kuntoon ja riehukaa salilla ja lenkkipolulla vasta sitten.
Minä treenaan niitä lantionpohjanlihaksia tästä lähin säännöllisesti enkä vain silloin tällöin.
Synnytyksessä pääsin melko vähällä, ti tikkejä ja istua pystyin heti. Jälkivuotoakaan ei ollut kuin pari viikkoa.
Aloitin kuntosalin, kun synnytyksestä oli 2 viikkoa. Ei kukaan varoitellut, ettei vatsalihaksia kannata tehdä heti. Riskinä on nimittäin se, että jos vatsoja tekee ennen kuin vatsalihasten väli on palautunut, ne eivät enää koskaa palaudu. Noin 3 kuukauden jälkeen jännittyneenä testasin ja huokaisin helpotuksesta, omat vatsalihakset olivat palautuneet. Alun perin aloin tuossa vaiheessa googlaamaan näitä liikunta-asioita, koska epäilin, että liian raskas rintalihastreeni voisi olla syynä maitotiehyttukokseen. Se jäi minulle mysteeriksi, oliko vaikutusta.
Suosittelen tätä blogia ja etenkin tätä postausta Äitiys liikuttaa: Mitä ja milloin - liikunta synnytyksen jälkeen. Sieltä sain uutta tietoa.
No, en varmaan sitten kuitenkaan uskonut tuonkaan blogin varoituksia. Tein kyllä jonkun aikaa vatsat melko kevyesti. Ei istumaannousuja tms., vaan lankkuja (joita tuon blogin mukaan ei niitäkään suositella).
Nyt olen pari viikkoa ihmetellyt, miksi alapäässä tuntuu ikävältä salilla touhutessa, juostessa ja välillä ihan kävellessäkin. Tänään juoksin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Synnytyksestä nyt kulunut 6 kk. On ilmeisesti lantionpohjanlihakset niin surkeassa kunnossa, ettei tule riittävästi tukea. Sen verran ehdin jo googlata, että juokseminen, vatsalihasten tekeminen ja punttien nostaminen on alapäälle sabotaasia, jos tukilihakset ei toimi. Vuosi synntyyksestä saisi alkaa juosta. Kai tässä on joku laskeumariski olemassa. Mukamas olen salilla hakenut tukea ennen kuin olen mitään painoja alkanut nostelemaan, mutta ilmeisesti ei lihasten voima riitä.
Älkää olko yhtä tyhmiä kuin minä, vaan hoitakaa ne lantionpohjanlihakset ensin kuntoon ja riehukaa salilla ja lenkkipolulla vasta sitten.
Minä treenaan niitä lantionpohjanlihaksia tästä lähin säännöllisesti enkä vain silloin tällöin.