T
tympiintynyt eukko
Vieras
Moi.
Olen seurustellut n. puolisen vuotta tämän tapauksen kanssa, joka välillä käy ihan tosissaan hermoilleni. Olemme molemmat 25-vuotiaita työssäkäyviä opiskelijoita. Ongelma on poikaystäväni rahankäyttö. Hän on n. pari viikkoa kuusta täysin persaukinen ja käytännössä elää silloin minun nurkissani, minun rahoillani. Vituttaa suoraan sanoen suunnattomasti. En halua elättää ketään renttua, mutta samaaan aikaan koen olevani hänen kanssaan enemmän samalla aaltopituudella kuin kenenkään aiemman seurustelukumppanini kanssa. Arvomaailmamme kohtaa, seksi on mahtavaa ja muutenkin meillä on hauskaa.
Olen yrittänyt sanoa hänelle asiasta, mutta hän loukkaantuu, vaikka sanookin toisaalta ymmärtävänsä täysin eikä halua kuulemma syödä pussistani. Lisäksi hänen pummimainen asenteensa koko yhteiskuntaa kohtaan, on raivostuttava. En haluaisi joutua ajattelemaan, että näinköhän minua typerystä käytetään vain taloudellisesti hyväksi, mutta pitäisiköhän tässä nyt myöntää, että näin se asianlaita taitaa olla? Miten tästä asiasta kannattaisi puhua ilman, että ketään loukataan? Oma asenteeni rahaa kohtaan on suhteellisen rento, en yritä kasvattaa hirveitä omaisuuksia, raha ei tee minua onnelliseksi, minulle riittää, että on katto päänpäällä, ruokaa ja rahaa tehdä välillä jotain hauskaa. Eikä minua haittaa antaa rahaa ystävilleni ja rakkailleni, jos heillä on tarve. Mutta toisen elättäminen tässä vaiheessa parisuhdetta... jossain se raja kuitenkin menee.
Olen seurustellut n. puolisen vuotta tämän tapauksen kanssa, joka välillä käy ihan tosissaan hermoilleni. Olemme molemmat 25-vuotiaita työssäkäyviä opiskelijoita. Ongelma on poikaystäväni rahankäyttö. Hän on n. pari viikkoa kuusta täysin persaukinen ja käytännössä elää silloin minun nurkissani, minun rahoillani. Vituttaa suoraan sanoen suunnattomasti. En halua elättää ketään renttua, mutta samaaan aikaan koen olevani hänen kanssaan enemmän samalla aaltopituudella kuin kenenkään aiemman seurustelukumppanini kanssa. Arvomaailmamme kohtaa, seksi on mahtavaa ja muutenkin meillä on hauskaa.
Olen yrittänyt sanoa hänelle asiasta, mutta hän loukkaantuu, vaikka sanookin toisaalta ymmärtävänsä täysin eikä halua kuulemma syödä pussistani. Lisäksi hänen pummimainen asenteensa koko yhteiskuntaa kohtaan, on raivostuttava. En haluaisi joutua ajattelemaan, että näinköhän minua typerystä käytetään vain taloudellisesti hyväksi, mutta pitäisiköhän tässä nyt myöntää, että näin se asianlaita taitaa olla? Miten tästä asiasta kannattaisi puhua ilman, että ketään loukataan? Oma asenteeni rahaa kohtaan on suhteellisen rento, en yritä kasvattaa hirveitä omaisuuksia, raha ei tee minua onnelliseksi, minulle riittää, että on katto päänpäällä, ruokaa ja rahaa tehdä välillä jotain hauskaa. Eikä minua haittaa antaa rahaa ystävilleni ja rakkailleni, jos heillä on tarve. Mutta toisen elättäminen tässä vaiheessa parisuhdetta... jossain se raja kuitenkin menee.