O
onnellinen -77
Vieras
Mulla alkoi tänään elämäni ensimmäinen kunnollinen vuosiloma. Pidän nyt 3 viikkoa ja talveksi jää saman verran. Tuntuu niin epätodelliselta, että joku maksaa siitä, etten mene töihin... Minun on nyt aivan pakko purkaa ajatukseni jonnekin:
Takana on todella raskas opiskeluputki, jonka lopputuloksena valmistuin syksyllä amk:sta. Opiskelut aloitin heti vanhempainvapaan loputtua 4 vuotta sitten ja päiväopiskelun ohessa tein päivätöitä suurimman osan opiskelutalvista sekä tietysti kaikki kesät. Lomat on useimmiten maksettu, mutta nyt olen onneksi ollut viime vuodesta asti yhtäjaksoisesti töissä, joten olen oikeutettu jopa talvilomaan. Näitä opiskeluvuosia ovat varjostaneet läheisen ihmisen vakava pitkäaikainen sairaus ja kuolema. Onneksi en opiskelemaan lähtiessä osannut ajatella, miten rankkaa se tulee olemaan henkisesti, taloudellisesti ja ihan fyysisestikin, nyt jälkeen päin voi vain ihmetellä, mistä sitä voimaa aina löytyy. Mieleeni tulee lukuisia hetkiä, jolloin oli pakko ajatella, että tuleen ei voi jäädä makaamaan, on vain pakko painaa eteenpäin.
Tämän kaiken rumban jälkeen ei voi olla kuin onnellinen siitä kaikesta hyvästä, mitä nämä vuodet ovat antaneet: minulla on aivan ihana mies, auttavainen tytär, huomaavaiset ystävät ja sukulaiset sekä mahtava opiskelukaveriporukka. Koulutusta vastaava työ, hyvä urakehitys ja mukavat työkaverit. Ja minustahan ei koskaan pitänyt tulla uranaista, mutta tässähän sitä porskutetaan.
Täytyy vielä tunnustaa, että nyt ensimmäisen kerran viiteen vuoteen minulla on vauvakuume
Luulenpa, että huomenna nukun pitkään - olen sen ansainnut.
Takana on todella raskas opiskeluputki, jonka lopputuloksena valmistuin syksyllä amk:sta. Opiskelut aloitin heti vanhempainvapaan loputtua 4 vuotta sitten ja päiväopiskelun ohessa tein päivätöitä suurimman osan opiskelutalvista sekä tietysti kaikki kesät. Lomat on useimmiten maksettu, mutta nyt olen onneksi ollut viime vuodesta asti yhtäjaksoisesti töissä, joten olen oikeutettu jopa talvilomaan. Näitä opiskeluvuosia ovat varjostaneet läheisen ihmisen vakava pitkäaikainen sairaus ja kuolema. Onneksi en opiskelemaan lähtiessä osannut ajatella, miten rankkaa se tulee olemaan henkisesti, taloudellisesti ja ihan fyysisestikin, nyt jälkeen päin voi vain ihmetellä, mistä sitä voimaa aina löytyy. Mieleeni tulee lukuisia hetkiä, jolloin oli pakko ajatella, että tuleen ei voi jäädä makaamaan, on vain pakko painaa eteenpäin.
Tämän kaiken rumban jälkeen ei voi olla kuin onnellinen siitä kaikesta hyvästä, mitä nämä vuodet ovat antaneet: minulla on aivan ihana mies, auttavainen tytär, huomaavaiset ystävät ja sukulaiset sekä mahtava opiskelukaveriporukka. Koulutusta vastaava työ, hyvä urakehitys ja mukavat työkaverit. Ja minustahan ei koskaan pitänyt tulla uranaista, mutta tässähän sitä porskutetaan.
Täytyy vielä tunnustaa, että nyt ensimmäisen kerran viiteen vuoteen minulla on vauvakuume
Luulenpa, että huomenna nukun pitkään - olen sen ansainnut.
