Lopetaako sekopäinen koira

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Piikkiä persuksiin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mikä mun nimi nyt olikaan:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Jos sekopäisyys rajoittuu tolla tavalla tiettyihin tilanteisiin, niin se kaikki johtuu teistä (elimelliset syyt poislukien, sairaus on toinen juttu).

Te annatte sille tietämättänne sellaisia malleja, että tietyistä asioista hermostutaan ja pakko puolustaa (kun te ette itse osaa). Olette itse sisäisesti hermostuneita, ja koira aistii sen.

Perustele? Tutullani on oikeasti hermoheikko koira (tullut noista pelastetaan koirat jutuista) ja menee täysin lukkoon esim. polkupyörän nähdessään, roskapussin lentäessään tai ihan vaan siksi, että puskassa rapsahti. Kuitenkin aina on joku syy, miksi koira menee lukkoon (silläki pyörii silmät, kieppuu tai lamaantuu täysin paikalleen, häntä koipien välissä, mutta ei ole tippaakaan arvaamaton). Tuo ei ainkaaan ole mitenkään omistajien "vikaa", koska normaali koirahan ei edes reagoi nähdessään 50m päässä polkupyörän.

On myös pelokkaita koiria, ja siihen ei auta kuin kuntoutus. "Kuntoutusharjoittelussa" ihmisen käytös on ihan A ja O. Koiran käytös peilaa sitä, mitä sen omistaja tekee/elehtii.

Koira täytyy totuttaa niihin pyöriin tms., vaikka se veisi pikkuhiljaa totuttaen kuukausiakin! Mutta mitä olen tuolta mainitsemaltani Koirakuiskaajalta oppinut, niin aggressio on paljon helpompi hoitaa kuin pelko ja hermoheikkous. Sekin on mahdollista kyllä.

Tuossa oletetaan, ettei oikeasti ole hermoheikkoa olemassakaan.

Et pysty totuttamaan koiraa pyöriin, jos se sekoaa jo silloin kun näkee polkupyörän 100m päässä. JOs ei näe, niin silloin ei tietenkään reagoikaan, eikä toi pikkuhiljaa toiminto päde, koska eihän koira silloin edes tiedä pyörästä. Kun toi kaverin koira menee lukkoon, voi olla sitä vielä 1h sen jälkeen, vaikka kaikki ärsykkeet on poistettu näköpiiristä. Koira ei siis edes palaudu kovinkaan nopeasti. Ei ole siis sellainen normaali pelkotila, jota pystyisi rohkistamaan ja siten saada pelkotila pois vaan sellainen, että koko koira lamaantuu.

Minusta on jo kärsimystä, jos viedään ehdontahdoin koiraa jatkuvasti tilanteisiin, jossa se saattaa mennä lukkoon. Ehket tiedä millainen lukkoon menevä koira on, koska ajattelet noin. Lukossa oleva koira voi kusta alleen, on aivan lamaantuneena paikallaan tai kieppua hysteerisesti paikallaan, korvat kiinni päässä, silmät pullistuen ulkona, eikä auta mitään, vaikka veisit herkkunakin sen nenän eteen ja kutsut koiraa. Koira ei oikeasti näe, ei kuule, ei ymmärrä vaan on kuin toisessa maailmassa.

Toi kaveri on poistanut kaiken mistä koira voi mennä lukkoon. Siltikin toi lukkotila voi tulla aivan uusissakin asioissa, jotka ei ennen ole sitä aiheuttanut esim. verhojen siirtäminen, huonekalun siirtäminen yms. Lopettaa ei halua, vaikka voisi olla fiksuin ratkaisu koiralle.
 
Ymmärrän hyvin että tuolla tavoin oireilevan koiran kanssa on rankkaa. Tosiaan tuo ihottuma ja niveloireilukin saattaisi olla oire kilpirauhasen epänormaalista toiminnasta. Omalla koirallani epäiltiin aikanaan kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka olisi saattanut olla syy flegmaattisuuteen, niveloireisiin, ihottumiin, sekä liikapainoon. Toisinaan mietin vieläkin, että vaikka silloin oireilun alkaessa tuota kilpirauhasen liikatoimintaa ei havaittukaan, olisiko sittenkin kyse voinut olla siitä. Ja olisiko testit pitänyt teettää vielä myöhemmin uudelleen...
Ystäväni koira tosiaan oireili kilpirauhasen liikatoiminnasta ihottumilla, karvanlähdöllä, niveloireilla, alleen pissaamisella sekä sekopäisen yliaktiivisella käytöksellä, Kyseisellä koiralla oli alunperin kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta lääkityksen epätasapaino toi toisen puolen esiin, koira tosiaan oli hyökkäilevä ja hermoherkkä välillä tosi pahasti, ja ystäväni oli jo valmis luovuttamaan... Lopulta tasapaino kuitenkin saavutettiin lääkityksellä, ja koira eli onnellisen elämän 12 vuotiaaksi lääkityksen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mikä mun nimi nyt olikaan:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Jos sekopäisyys rajoittuu tolla tavalla tiettyihin tilanteisiin, niin se kaikki johtuu teistä (elimelliset syyt poislukien, sairaus on toinen juttu).

Te annatte sille tietämättänne sellaisia malleja, että tietyistä asioista hermostutaan ja pakko puolustaa (kun te ette itse osaa). Olette itse sisäisesti hermostuneita, ja koira aistii sen.

Perustele? Tutullani on oikeasti hermoheikko koira (tullut noista pelastetaan koirat jutuista) ja menee täysin lukkoon esim. polkupyörän nähdessään, roskapussin lentäessään tai ihan vaan siksi, että puskassa rapsahti. Kuitenkin aina on joku syy, miksi koira menee lukkoon (silläki pyörii silmät, kieppuu tai lamaantuu täysin paikalleen, häntä koipien välissä, mutta ei ole tippaakaan arvaamaton). Tuo ei ainkaaan ole mitenkään omistajien "vikaa", koska normaali koirahan ei edes reagoi nähdessään 50m päässä polkupyörän.

On myös pelokkaita koiria, ja siihen ei auta kuin kuntoutus. "Kuntoutusharjoittelussa" ihmisen käytös on ihan A ja O. Koiran käytös peilaa sitä, mitä sen omistaja tekee/elehtii.

Koira täytyy totuttaa niihin pyöriin tms., vaikka se veisi pikkuhiljaa totuttaen kuukausiakin! Mutta mitä olen tuolta mainitsemaltani Koirakuiskaajalta oppinut, niin aggressio on paljon helpompi hoitaa kuin pelko ja hermoheikkous. Sekin on mahdollista kyllä.

Tuossa oletetaan, ettei oikeasti ole hermoheikkoa olemassakaan.

Et pysty totuttamaan koiraa pyöriin, jos se sekoaa jo silloin kun näkee polkupyörän 100m päässä. JOs ei näe, niin silloin ei tietenkään reagoikaan, eikä toi pikkuhiljaa toiminto päde, koska eihän koira silloin edes tiedä pyörästä. Kun toi kaverin koira menee lukkoon, voi olla sitä vielä 1h sen jälkeen, vaikka kaikki ärsykkeet on poistettu näköpiiristä. Koira ei siis edes palaudu kovinkaan nopeasti. Ei ole siis sellainen normaali pelkotila, jota pystyisi rohkistamaan ja siten saada pelkotila pois vaan sellainen, että koko koira lamaantuu.

Minusta on jo kärsimystä, jos viedään ehdontahdoin koiraa jatkuvasti tilanteisiin, jossa se saattaa mennä lukkoon. Ehket tiedä millainen lukkoon menevä koira on, koska ajattelet noin. Lukossa oleva koira voi kusta alleen, on aivan lamaantuneena paikallaan tai kieppua hysteerisesti paikallaan, korvat kiinni päässä, silmät pullistuen ulkona, eikä auta mitään, vaikka veisit herkkunakin sen nenän eteen ja kutsut koiraa. Koira ei oikeasti näe, ei kuule, ei ymmärrä vaan on kuin toisessa maailmassa.

Toi kaveri on poistanut kaiken mistä koira voi mennä lukkoon. Siltikin toi lukkotila voi tulla aivan uusissakin asioissa, jotka ei ennen ole sitä aiheuttanut esim. verhojen siirtäminen, huonekalun siirtäminen yms. Lopettaa ei halua, vaikka voisi olla fiksuin ratkaisu koiralle.

Ehkä tuon kaverin olisi pitänyt jo kauan sitten turvautua ammattiapuun? Ehkä on jo? Minä en usko että on toivoton tapaus, ellei muutama ammattilainen asiaa vahvista.

Itselläni on rotu, jolla taipumusta tuohon lukkoonmenoon. Tiedän, ettei siinä herkut auta. Mutta tiedätkö sinä, onko kaverisi kenties osannut aina olla tyyni tilanteissa vai onko vahvistanut koiran pelkoa esim. tyynnyttelevillä silityksillä (=jotka eivät tyynnytä koiraa vaan lisäävät pelkoa eli emäntä kehuu kun tuota asiaa pelkään!) tai kimityksellä: EI SIELLÄ NYT MITÄÄN OO...VOI VOI...

En väitä että kaverisi olisi noin tehnyt, mutta huokaisen aina lenkillä kun näen tuota... samoin aggressiota vahvistetaan näin: hihnaa kiristetään jo kun toinen koira havaitaan (=omalle koiralle merkki, että nyt se alkaa) ja sitten puolipaniikissa koitetaan pitää koira ruodussa kun se alkaa rähistä. Peli menetettiin jo siinä hihnankiristämisvaiheessa... ;)

 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Ehkä tuon kaverin olisi pitänyt jo kauan sitten turvautua ammattiapuun? Ehkä on jo? Minä en usko että on toivoton tapaus, ellei muutama ammattilainen asiaa vahvista.

Itselläni on rotu, jolla taipumusta tuohon lukkoonmenoon. Tiedän, ettei siinä herkut auta. Mutta tiedätkö sinä, onko kaverisi kenties osannut aina olla tyyni tilanteissa vai onko vahvistanut koiran pelkoa esim. tyynnyttelevillä silityksillä (=jotka eivät tyynnytä koiraa vaan lisäävät pelkoa eli emäntä kehuu kun tuota asiaa pelkään!) tai kimityksellä: EI SIELLÄ NYT MITÄÄN OO...VOI VOI...

En väitä että kaverisi olisi noin tehnyt, mutta huokaisen aina lenkillä kun näen tuota... samoin aggressiota vahvistetaan näin: hihnaa kiristetään jo kun toinen koira havaitaan (=omalle koiralle merkki, että nyt se alkaa) ja sitten puolipaniikissa koitetaan pitää koira ruodussa kun se alkaa rähistä. Peli menetettiin jo siinä hihnankiristämisvaiheessa... ;)

Tuo on ihan ammatti-ihmiset kertoneet kaverille ennenkuin kaveri koiran hankki. (Eli tosiaan on pelastetaan koirat jutuista,en muista tarkempaa paikkaa mistä sai, mutta he tutkivat koiran aina ennen kuin luovuttavat eteenpäin) Kaveri osaa olla hyvin rauhallinen, ei tyynnyttele rapsutuksilla (eikä tuollaista koiraa pystyisikään tyynnyttelemään, koska ei edes reagoi rapsutuksiin). Oikeastaan kävelee pois mahdollisimman kaukaa, kartaa kaikkia mahdollisia tuollaisia paikkoja, koska kun koira näkee vilauksenkin jostain pyörästä/traktorista/oudosta jutusta, koira on menetetty pahimmillaan 1h ajaksi.
 
Lisäisin vielä, että tässä on tullut ilmi ap:n koiralla jopa alleen laskemista yms., joten sairauttakin voisi taustalla olla hyvinkin.

Kommenttini toimintatavoista koskevat puhtaasti koiran käytöshäiriöitä, joihin voi kuntoutuksella puuttua. Jos omat rahkeet ei riitä, ehdottomasti ammattilaisen puheille.
 
Harvoin toivoo koiralle (tai kenellekään) sairautta, mutta silloin kun oireilu on rankkaa ja voimat vievää, olisi oikeasti helpotus että koiralta löytyisi jokin fyysinen sairaus johon voisi lääkityksellä vaikuttaa. Onnea tutkimuksiin, ja toivotaan, että koirasi oireiluun todella löytyisi se perimmäinen syy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Ehkä tuon kaverin olisi pitänyt jo kauan sitten turvautua ammattiapuun? Ehkä on jo? Minä en usko että on toivoton tapaus, ellei muutama ammattilainen asiaa vahvista.

Itselläni on rotu, jolla taipumusta tuohon lukkoonmenoon. Tiedän, ettei siinä herkut auta. Mutta tiedätkö sinä, onko kaverisi kenties osannut aina olla tyyni tilanteissa vai onko vahvistanut koiran pelkoa esim. tyynnyttelevillä silityksillä (=jotka eivät tyynnytä koiraa vaan lisäävät pelkoa eli emäntä kehuu kun tuota asiaa pelkään!) tai kimityksellä: EI SIELLÄ NYT MITÄÄN OO...VOI VOI...

En väitä että kaverisi olisi noin tehnyt, mutta huokaisen aina lenkillä kun näen tuota... samoin aggressiota vahvistetaan näin: hihnaa kiristetään jo kun toinen koira havaitaan (=omalle koiralle merkki, että nyt se alkaa) ja sitten puolipaniikissa koitetaan pitää koira ruodussa kun se alkaa rähistä. Peli menetettiin jo siinä hihnankiristämisvaiheessa... ;)

Tuo on ihan ammatti-ihmiset kertoneet kaverille ennenkuin kaveri koiran hankki. (Eli tosiaan on pelastetaan koirat jutuista,en muista tarkempaa paikkaa mistä sai, mutta he tutkivat koiran aina ennen kuin luovuttavat eteenpäin) Kaveri osaa olla hyvin rauhallinen, ei tyynnyttele rapsutuksilla (eikä tuollaista koiraa pystyisikään tyynnyttelemään, koska ei edes reagoi rapsutuksiin). Oikeastaan kävelee pois mahdollisimman kaukaa, kartaa kaikkia mahdollisia tuollaisia paikkoja, koska kun koira näkee vilauksenkin jostain pyörästä/traktorista/oudosta jutusta, koira on menetetty pahimmillaan 1h ajaksi.


Sillä on siis vanha trauma, joka ei ole kaverisi vika. Hän on varmasti yrittänyt parhaansa. Tuota onkin vaikea yksin ratkoa. Onhan se tyyristä, mutta jos haluaa yrittää niin hyvälle koira-ammattilaiselle, etenkin sellaiselle, jolle tuttua ongelmakäyttäytyminen!!

Lykkyä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Lisäisin vielä, että tässä on tullut ilmi ap:n koiralla jopa alleen laskemista yms., joten sairauttakin voisi taustalla olla hyvinkin.

Kommenttini toimintatavoista koskevat puhtaasti koiran käytöshäiriöitä, joihin voi kuntoutuksella puuttua. Jos omat rahkeet ei riitä, ehdottomasti ammattilaisen puheille.

Mistä löytyy kunnon ammattilainen?

Sellainen ammattilainen, jolla on ihan ensimmäisenä ajatus, että hermovikoja ei ole olemassakaan vaan kaikki on omistajassa, en halua edes mennä, koska tiedän, että noita hermoheikkoja koiria on oikeasti olemassa, eikä se ole mitenkään omistajan vikaa.

Normaali koira ei saa lukkotilaa jostain uudesta kohtaamastaan asiasta.

Meidän koiran "lukkotila" taas tulee esille hysteerisenä käytöksenä, ei lamaantumisena ja aggressiivisuus tulee tuossa tulee mitä todennäköisesti siitä, että koira vetää stressitason huippuun ja koska on puolustava itseään ja muita kohtaan, niin aggressiivisuus tulee "puolustuksen" kautta. Se, pureeko lentävää muovipussia, läheistä oksaa, haukkaako ilmaa tai vaikka vahingossa mun reittä, on ihan sama koiran nähden. Sillä ei ole mitään erityistä kohdetta, vaan kaikki mikä sattuu kuonon eteen on puremisvyöhykkeellä kun tarpeeksi on sekotilassaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Sillä on siis vanha trauma, joka ei ole kaverisi vika. Hän on varmasti yrittänyt parhaansa. Tuota onkin vaikea yksin ratkoa. Onhan se tyyristä, mutta jos haluaa yrittää niin hyvälle koira-ammattilaiselle, etenkin sellaiselle, jolle tuttua ongelmakäyttäytyminen!!

Ehei, ei ole traumaakaan, valitettavasti. Vaan oikeasti hermoheikko.

Ei voi olla traumaa asioissa jota ei ole ikinä nähnyt. Ei voi tulla traumaa, jos verhot siirretään eri paikkaan ja koira tulee sitten vasta huoneeseen. Ei voi olla traumaa, jos koiran poissaollessa ollaan siirretty telkkari toiselle puolelle asuntoa.

Oikeasti, kyllä kyse on täysin ja vain siitä, että koiran hermot ei kestä yhtään minkäänlaista muutosta elämässä. Uusi matto jopa voi saada koiran lukkotilaansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Lisäisin vielä, että tässä on tullut ilmi ap:n koiralla jopa alleen laskemista yms., joten sairauttakin voisi taustalla olla hyvinkin.

Kommenttini toimintatavoista koskevat puhtaasti koiran käytöshäiriöitä, joihin voi kuntoutuksella puuttua. Jos omat rahkeet ei riitä, ehdottomasti ammattilaisen puheille.

Mistä löytyy kunnon ammattilainen?

Sellainen ammattilainen, jolla on ihan ensimmäisenä ajatus, että hermovikoja ei ole olemassakaan vaan kaikki on omistajassa, en halua edes mennä, koska tiedän, että noita hermoheikkoja koiria on oikeasti olemassa, eikä se ole mitenkään omistajan vikaa.

Normaali koira ei saa lukkotilaa jostain uudesta kohtaamastaan asiasta.

Meidän koiran "lukkotila" taas tulee esille hysteerisenä käytöksenä, ei lamaantumisena ja aggressiivisuus tulee tuossa tulee mitä todennäköisesti siitä, että koira vetää stressitason huippuun ja koska on puolustava itseään ja muita kohtaan, niin aggressiivisuus tulee "puolustuksen" kautta. Se, pureeko lentävää muovipussia, läheistä oksaa, haukkaako ilmaa tai vaikka vahingossa mun reittä, on ihan sama koiran nähden. Sillä ei ole mitään erityistä kohdetta, vaan kaikki mikä sattuu kuonon eteen on puremisvyöhykkeellä kun tarpeeksi on sekotilassaan

Puskaradio päälle. Kysy eläinlääkäristä, tutuilta, koiraihmisiltä, netistä... että kuka on osannut auttaa vastaavanlaista tapausta.

On ihan totta, että kouluttajiakin on monenlaisia, edustavat eri näkemyksiä. Mutta ihan ensin lääkärille katsomaan ne kilppariarvot tms. Ja kysyt hermoheikkousasiaa sieltä! Voivat hyvinkin osata neuvoa. Meitä on aina neuvottu kovastikin eläinlääkärissä.

 
Mulla on huonohermoinen koira, ja mä tiedän kyllä, minkälaista elämä sellaisen kanssa on. Meillä oirehditaan tosin lievemmin aloittajan koiraan nähden, mutta en väheksy ongelmaa ollenkaan.

Lähinnä vain mietin, että jos koira tosiaan stressaa jopa uudesta matosta tai verhojen siirrosta, elääkö se hyvää ja onnellista koiranelämää? Olisiko armeliainta päästä vihreille niityille kirmaamaan vailla pelkoa ja ahdistusta?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lenna:
Mulla on huonohermoinen koira, ja mä tiedän kyllä, minkälaista elämä sellaisen kanssa on. Meillä oirehditaan tosin lievemmin aloittajan koiraan nähden, mutta en väheksy ongelmaa ollenkaan.

Lähinnä vain mietin, että jos koira tosiaan stressaa jopa uudesta matosta tai verhojen siirrosta, elääkö se hyvää ja onnellista koiranelämää? Olisiko armeliainta päästä vihreille niityille kirmaamaan vailla pelkoa ja ahdistusta?

Toi on kaverini koira, ei meidän koira. Meidän koira ei hätkähdä tuollaisesta vaan pikemmiten sellaisesta jos tapahtuu jotain erikoista_koiran mielestä_. Koira ns. "vuotaa" hermoistaan silloin yli. Rakastaa mm. olla auton kyydissä ja voi saada "kohtauksen", kun pyrkki autoon, vaikka ei oltaisi ikinä oltu siinä autossa (esim. jonkun outo auto, jossa ovi auki -> koira pyrkii sinne -> hermot "vuotaa", koira aloittaa "hullunkohtauksen" stressitaso nousee ja tulee noita oireita mistä olen kuvaillut. Tai joku tulee parkkipaikalla autosta, ovi jää hetkeksi auki, koira pyrkki autoon ja taas sama rumpa. Sekopää ja tosi ärsyttävää..

Kaverin koiralle olisi helpoin lopettaa se. Sekä omistajalle kuin itse koirallekin. Mutta ei lopeta, ei, ei koska ei ole vaarallinen ja pyrkkii pitämään kaikintavoin tilanteet sellaisena, ettei koiralle tule noita tiloja.
 
Hmm.. Olisiko helpompaa myydä koira pois..? Jos myisin jollekin sellaiselle, joka kuvittelee, että kaikki johtuu vain omistajasta, niin voipi kokeilla tuolla. Jos onnistuu, niin hyvä juttu, jos ei onnistu, niin saapi lopettaa itse ja pääsisin lopetustuskasta.

Olisiko joku kiinnostunut? Täältä saisi puoli-ilmaisen paperikoiran? :p
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Lisäisin vielä, että tässä on tullut ilmi ap:n koiralla jopa alleen laskemista yms., joten sairauttakin voisi taustalla olla hyvinkin.

Kommenttini toimintatavoista koskevat puhtaasti koiran käytöshäiriöitä, joihin voi kuntoutuksella puuttua. Jos omat rahkeet ei riitä, ehdottomasti ammattilaisen puheille.

Mistä löytyy kunnon ammattilainen?

Sellainen ammattilainen, jolla on ihan ensimmäisenä ajatus, että hermovikoja ei ole olemassakaan vaan kaikki on omistajassa, en halua edes mennä, koska tiedän, että noita hermoheikkoja koiria on oikeasti olemassa, eikä se ole mitenkään omistajan vikaa.

Normaali koira ei saa lukkotilaa jostain uudesta kohtaamastaan asiasta.

Meidän koiran "lukkotila" taas tulee esille hysteerisenä käytöksenä, ei lamaantumisena ja aggressiivisuus tulee tuossa tulee mitä todennäköisesti siitä, että koira vetää stressitason huippuun ja koska on puolustava itseään ja muita kohtaan, niin aggressiivisuus tulee "puolustuksen" kautta. Se, pureeko lentävää muovipussia, läheistä oksaa, haukkaako ilmaa tai vaikka vahingossa mun reittä, on ihan sama koiran nähden. Sillä ei ole mitään erityistä kohdetta, vaan kaikki mikä sattuu kuonon eteen on puremisvyöhykkeellä kun tarpeeksi on sekotilassaan

Ainakin amerikassa näitä koiria lääkitään paljon, siis nappia huuleen tuohonkin asiaan (Prozac yms...). En tiiä miten Suomessa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Toi on kaverini koira, ei meidän koira. Meidän koira ei hätkähdä tuollaisesta vaan pikemmiten sellaisesta jos tapahtuu jotain erikoista_koiran mielestä_. Koira ns. "vuotaa" hermoistaan silloin yli. Rakastaa mm. olla auton kyydissä ja voi saada "kohtauksen", kun pyrkki autoon, vaikka ei oltaisi ikinä oltu siinä autossa (esim. jonkun outo auto, jossa ovi auki -> koira pyrkii sinne -> hermot "vuotaa", koira aloittaa "hullunkohtauksen" stressitaso nousee ja tulee noita oireita mistä olen kuvaillut. Tai joku tulee parkkipaikalla autosta, ovi jää hetkeksi auki, koira pyrkki autoon ja taas sama rumpa. Sekopää ja tosi ärsyttävää..

Kaverin koiralle olisi helpoin lopettaa se. Sekä omistajalle kuin itse koirallekin. Mutta ei lopeta, ei, ei koska ei ole vaarallinen ja pyrkkii pitämään kaikintavoin tilanteet sellaisena, ettei koiralle tule noita tiloja.

Ahaa, luin huonosti.

Nuo kuvailemasi oireet kuulostaa tutuilta. Meillä on vähän samanlaista. Jos tapahtuu jotain erikoista, esimerkiksi joku koiran mielestä ihana ihminen lähtee lenkille meidän kanssa. Koira kiljuu, huutaa, tempoo, pyörii, vetää itsensä ylikierroksille. Ei kuuntele puhetta, ei käskyjä, mikään ei mene koiran päähän kun se pääsee tuohon tilaan.

Onneksi tämä tila menee ohi melko nopeasti, eikä ole kuitenkaan joka päiväistä tai pitkäkestoista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lenna:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Toi on kaverini koira, ei meidän koira. Meidän koira ei hätkähdä tuollaisesta vaan pikemmiten sellaisesta jos tapahtuu jotain erikoista_koiran mielestä_. Koira ns. "vuotaa" hermoistaan silloin yli. Rakastaa mm. olla auton kyydissä ja voi saada "kohtauksen", kun pyrkki autoon, vaikka ei oltaisi ikinä oltu siinä autossa (esim. jonkun outo auto, jossa ovi auki -> koira pyrkii sinne -> hermot "vuotaa", koira aloittaa "hullunkohtauksen" stressitaso nousee ja tulee noita oireita mistä olen kuvaillut. Tai joku tulee parkkipaikalla autosta, ovi jää hetkeksi auki, koira pyrkki autoon ja taas sama rumpa. Sekopää ja tosi ärsyttävää..

Kaverin koiralle olisi helpoin lopettaa se. Sekä omistajalle kuin itse koirallekin. Mutta ei lopeta, ei, ei koska ei ole vaarallinen ja pyrkkii pitämään kaikintavoin tilanteet sellaisena, ettei koiralle tule noita tiloja.

Ahaa, luin huonosti.

Nuo kuvailemasi oireet kuulostaa tutuilta. Meillä on vähän samanlaista. Jos tapahtuu jotain erikoista, esimerkiksi joku koiran mielestä ihana ihminen lähtee lenkille meidän kanssa. Koira kiljuu, huutaa, tempoo, pyörii, vetää itsensä ylikierroksille. Ei kuuntele puhetta, ei käskyjä, mikään ei mene koiran päähän kun se pääsee tuohon tilaan.

Onneksi tämä tila menee ohi melko nopeasti, eikä ole kuitenkaan joka päiväistä tai pitkäkestoista.

Onko joku "ammattiosaaja" katsonut, että tuo johtuu koiran hermoista?

Meillä samanlaista, paitsi, että toi tila saattaa jatkua vielä 1km päässäkin tai jopa koko lenkin ajan ihan kotiovelle saakka. Vasta kun koira pääsee esim. pieneen vessaan (jonne sen lykkään pois näköpiiristäni tuossa tilanteessa) alkaa koira rauhoittumaan.

En kestä en. Jos lopettais aggressiivisuutensa noilla tilaneissa voisin ehkä sietääkin tuota. Mutta on monesti näpsässyt mua takkiin, housuihin, jalkoihin, käteen ja ties minne vain siksi, että suu käy ja väpättää, haukkoo ilmaa ja kappas, vahingos hyppäessään osuu mun jalkaan tai jonnekin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Onko koiralla kipuja mikä selittäisi tuon käytöksen? ollut teillä aina? Armo piikille veisin minä jos koira kärsii taikka puree. voit hyvällä omalla tunnolla päästää koirasi ikuiseen lepoon.

Koira on ollut ihan pennusta asti meillä. Koiralla on vakava lonkkavika, sekä kyynär 2:t. Eli ei tosiaankaan mikään "terve" paketti edes luustollisesti. Myös kärsii ihottumasta ja on eläinlääkärin seurannassa ja erikoisruokinnalla, jotta saataisiin selvitettyä mikä ihme ihottumaa aiheuttaa.

hei.
meidän edesmenneellä 1v poikakoiralla oli täysin saman kaltainen ongelma lukuunottamatta noin vakavasti otettavaa käytösongelmaa muita kohtaan,
sen sijaan alkoi näykkimään/napsimaan minua.
Ell useiden tutkimuksien voimin aloitettiin meilläkin erikoisruokinta jne.
Koira kärsi lonkkavian ja kyynäreiden lisäksi erikoisesta ihottumasta sekä korvatulehduskierteestä.. seurattuani tilannetta koiran käytös johtui yksinkertaisesti kivusta.
Vinkuminen, räksytys, pureminen..
Anna koirasi päästä lepoon!!
 
Koirakuiskaaja Cecar Millan:

For dogs, obsessions and fixations can become as seriously harmful as addictions are for humans. When we laugh at a dog that is fanatically mad over a toy, a bone, a shaft of light, a game of fetch, or the neighbor's cat, it's like laughing at someone who is a falling-down drunk. Sure, his behavior looks comical at the moment, but the truth is, he's truly got no physical or psychological control over himself. Someday, he may really hurt himself and those around him. That's exactly what obsessive behavior is to a dog - an addiction. An interesting fact is that the term addiction derives from the Latin word addicere, to sentence. When we allow our dogs' habits to progress to the point of obsession and/or addiction, we are actually "sentencing" them to a very frustrated, unhappy existence.

Identifying Obsession

A normal dog plays well with others - you, your kids, and other dogs. Balanced dogs can like one toy or game more than another, but it's still a game; it's not a life or death situation. An obsessive dog will take such games very seriously. Her playing will have a whole different level of intensity to it.


When a dog is becoming obsessive, her face and her body language will visibly change. Her body will stiffen. A glaze will form over her eyes - her pupils become fixated and you can't distract her gaze. It appears almost as if she's in a trance. She's entered a zone in which there is no lightheartedness, no relaxation, and no joy in play. Think of a gambling addict at a slot machine, mechanically pulling the one-armed bandit over and over again, fixated on it but clearly not having fun. Obsession is not a happy place to be. It's a zone in which an animal is blind to everything around her that should make her happy.
Preventing Obsession

One step to preventing obsessive behavior is to monitor the intensity of your dog's play. I try to supervise the intensity of my own kids' play - because between them, one of them is going to be faster, or one is going to be physically stronger. If I can keep them at an intensity level that is mild, they can't hurt each other physically or emotionally. But they can still enjoy themselves. The point is, your dog must understand that there are limits to any game - whether it be playing with a favorite toy, or stalking the squirrels in the backyard. Those limits are determined by you, not by her.
Correcting Obsession

Make sure your dog is properly exercised and is not living with pent-up energy. Most of the time an obsession is something that the dog has discovered can work as an outlet for anxiety, frustration, or suppressed energy.


Correct obsessive/possessive behavior immediately: this is where the importance of knowing your dog comes in. You must learn to recognize the physical cues and energy signs that your dog is getting into an obsessive state, and stop her at level one before she escalates to level ten. Your job should be at that very moment to correct the dog, to bring her to the highest level of submission, keeping the toy or object of obsession (if that's what it is) next to her until she moves away from it voluntarily. Most people will snatch a toy away and say, "No!" By doing this, they can escalate the obsession into a higher level - making the object prey, and making you a potential target. Your dog may not want to bite a family member, but she's in a state now where she can't stop on her own. Remember, dogs don't rationalize.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko joku "ammattiosaaja" katsonut, että tuo johtuu koiran hermoista?

Meillä samanlaista, paitsi, että toi tila saattaa jatkua vielä 1km päässäkin tai jopa koko lenkin ajan ihan kotiovelle saakka. Vasta kun koira pääsee esim. pieneen vessaan (jonne sen lykkään pois näköpiiristäni tuossa tilanteessa) alkaa koira rauhoittumaan.

En kestä en. Jos lopettais aggressiivisuutensa noilla tilaneissa voisin ehkä sietääkin tuota. Mutta on monesti näpsässyt mua takkiin, housuihin, jalkoihin, käteen ja ties minne vain siksi, että suu käy ja väpättää, haukkoo ilmaa ja kappas, vahingos hyppäessään osuu mun jalkaan tai jonnekin...

Tarkemmissa tutkimuksissa ei olla käyty, ainoastaan kasvattajien kanssa olen jutellut tästä. Koira kuitenkin on hyvin hanskassa, silloin kun on normaalitilassa ja kykenee vastaanottamaan käskyjä.

Teillä kuulostaa aika kurjalta tuo tilanne. Etenkin tuo selkeästi koiran kuumenemisesta johtuvat napsiminen. Mä en osaa mitään apuja antaa ongelmaan, ainoastaan myötätuntotsempityksiä. :) Mä en tiedä sitten, olisko jostain ongelmakoirakouluttajalla näyttäytymisestä apua? Tuskin ainakaan haittaa!



 
Alkuperäinen kirjoittaja Sekopäisyys voi johtua monesta seikasta:
Correct obsessive/possessive behavior immediately: this is where the importance of knowing your dog comes in. You must learn to recognize the physical cues and energy signs that your dog is getting into an obsessive state, and stop her at level one before she escalates to level ten. Your job should be at that very moment to correct the dog, to bring her to the highest level of submission, keeping the toy or object of obsession (if that's what it is) next to her until she moves away from it voluntarily. Most people will snatch a toy away and say, "No!" By doing this, they can escalate the obsession into a higher level - making the object prey, and making you a potential target. Your dog may not want to bite a family member, but she's in a state now where she can't stop on her own. Remember, dogs don't rationalize.

Hyvää tekstiä, mutta ei kerrota mitä pitäisi sitten tehdä. Sanotaan, ettei saa tehdä näin ja näin, mutta miten sitten pitää tehdä? Huomata ennen tuota tilaa ja pysätyttää tilanne.. Juujuu, mutta miten? Jättää tilanteeseen ja seurata toimintaa 4 tuntia, jolloin on saanut tuhannet näpsäsyt yms? Se kun koira kiihtyy tapahtuu tuhannes sekunnissa. Ei sitä pysty lopettamaan siinä vaiheessa kun koira on jo kiihtymäisillään. Kiihtyy, kun kiihtyy, vaikka lähtis tilanteesta samantien.

Muutenkin tässä puhutaan vain jostain lelusta tai jostain erityisestä objetista. Entä jos ylikiihtyminen tulee remmistä, auton ovesta, isommasta räsähdyksestä metsässä? Entä jos se tulee jostain uudesta vieraasta, toisesta koirasta, lentävästä muovipussista, liikkuvasta linnusta, liikkuvasta siilistä, jostain uudesta jutusta, jota ei voinu kuvitellakaan....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lenna:
Tarkemmissa tutkimuksissa ei olla käyty, ainoastaan kasvattajien kanssa olen jutellut tästä. Koira kuitenkin on hyvin hanskassa, silloin kun on normaalitilassa ja kykenee vastaanottamaan käskyjä.

Teillä kuulostaa aika kurjalta tuo tilanne. Etenkin tuo selkeästi koiran kuumenemisesta johtuvat napsiminen. Mä en osaa mitään apuja antaa ongelmaan, ainoastaan myötätuntotsempityksiä. :) Mä en tiedä sitten, olisko jostain ongelmakoirakouluttajalla näyttäytymisestä apua? Tuskin ainakaan haittaa!

Meilläkin koira on hyvin hanskassa. BH:n pääsisi läpi JOS koira ei aloittaisi stresiryöppyään siellä.

Ei reagoi treenikentällä toisiin koiriin, ei muovipusseihin tai muuhunkaan. Normaalitilanteissa ei ole ongelmia, kotona sisällä normi tilanteissa luotettava yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sekopäisyys voi johtua monesta seikasta:
Correct obsessive/possessive behavior immediately: this is where the importance of knowing your dog comes in. You must learn to recognize the physical cues and energy signs that your dog is getting into an obsessive state, and stop her at level one before she escalates to level ten. Your job should be at that very moment to correct the dog, to bring her to the highest level of submission, keeping the toy or object of obsession (if that's what it is) next to her until she moves away from it voluntarily. Most people will snatch a toy away and say, "No!" By doing this, they can escalate the obsession into a higher level - making the object prey, and making you a potential target. Your dog may not want to bite a family member, but she's in a state now where she can't stop on her own. Remember, dogs don't rationalize.

Ihan sama mistä se kiihottuminen tulee! Koiran pää höyryää samallalailla.

On vaikea selittää, miten tilanteet estetään. Sun pitäis ehdottomasti katsoa kuiskaajaa jostain, vaikka youtubesta tms. Ei sitä usko ennenkuin itse näkee. Tässä ketjussa joku jo lupasi polttaa kuiskista dvdeelle!

Koiraa ei näpsitä eikä kiskota, vaan omalla käytöksellä kerrotaan, että mitään hötkyilyjä ei suvaita. Toki jos koira ei kunnioita sua lainkaan, niin se pitää ensin korjata. Eihän se usko, jos se ei kunnioita.

Hyvää tekstiä, mutta ei kerrota mitä pitäisi sitten tehdä. Sanotaan, ettei saa tehdä näin ja näin, mutta miten sitten pitää tehdä? Huomata ennen tuota tilaa ja pysätyttää tilanne.. Juujuu, mutta miten? Jättää tilanteeseen ja seurata toimintaa 4 tuntia, jolloin on saanut tuhannet näpsäsyt yms? Se kun koira kiihtyy tapahtuu tuhannes sekunnissa. Ei sitä pysty lopettamaan siinä vaiheessa kun koira on jo kiihtymäisillään. Kiihtyy, kun kiihtyy, vaikka lähtis tilanteesta samantien.

Muutenkin tässä puhutaan vain jostain lelusta tai jostain erityisestä objetista. Entä jos ylikiihtyminen tulee remmistä, auton ovesta, isommasta räsähdyksestä metsässä? Entä jos se tulee jostain uudesta vieraasta, toisesta koirasta, lentävästä muovipussista, liikkuvasta linnusta, liikkuvasta siilistä, jostain uudesta jutusta, jota ei voinu kuvitellakaan....

 

Yhteistyössä