Loppuuko suhteeni koiraan...

[elukkako]

On todella mielenkiintoisia havaintoja käsitteistä eläinrakkaus ja ihmisrakkaus:
'Yksikään mies ei voi olla rakkaampi kuin koirani' tms. Siis koirien kanssahan ihminen on aina ehdoton auktoriteetti ja pomo mutta ihmisten kanssa pitää pystyä jakamaan jotain itsestään, jotta suhde toimisi eli olla tasavertainen. Jos haluaa olla (tai siis on luonteeltaan) absoluuttinen pomo on koira varmaan paras vaihtoehto.
Onhan näitä nähty. Voi teitä.

 

[mies1]

Toivottavasti kukaan ei koskaan joudu seurustelusuhteessa koiran kanssa samalle viivalle; siinä häviää ihminen aina.

 

[heitto]

Toivottavasti kukaan ei koskaan joudu seurustelusuhteessa koiran kanssa samalle viivalle; siinä häviää ihminen aina.

Perustele.

 

[mies1]

Toivottavasti kukaan ei koskaan joudu seurustelusuhteessa koiran kanssa samalle viivalle; siinä häviää ihminen aina.

Perustele.

Varsinkin naiselle suhde koiraan on niin voimakas, että he eivät siitä luontokappaleesta luopuisi, jos valitsemaan joutuisivat seurusteluvaiheessa. Suhteen vakiinnuttua koiran aseman ajan mukana saattaa heiketä.

 

[huomattu]

Aika moni mies ei myöskään pidä naisen lapsesta/lapsista vaikka aluksi muuta esittäisikin.

 

[naisen kanssa]

Aika moni mies ei myöskään pidä naisen lapsesta/lapsista vaikka aluksi muuta esittäisikin.

Jotkut miehet sentään yrittää. Ovat optimistisia että "ehkä asiat muuttuu hyväksi". Koska mitä maailmasta tulee pelkällä pessimismillä ja itsekkyydellä? Ei mitään. Yksinäinen paikka. Asiat tärkeysjärjestykseen. Täydellistä naista/miestä ei ole. Puutteet ja persoonallisuudet on vain hyväksyttävä. Kun suhtautuu oikein, on yhteiselämä helpompaa.

 

[Itsekäs?]

Juu eilen illalla sitten annoin tulla miehelle kaikki, sen miksi oon ollu viime aikoina niin kireä kun tuntuu että omassa kotona (ja koti on mulle tärkeä paikka) en pysty rentoutumaan ihan täysin, varsinkin jos mies on töissä ja minä pojan ja koiran kanssa. Mies sanoi kylmän rauhallisesti että "Jos et halua koiraa, niin et halua minuakaan"... Osasin odottaa kyllä kyseistä reaktiota, tiedän kuinka rakas koira on hänelle. En todellakaan halua että suhde loppuu tähän, kai koitan vaan kestää, mutta se on ihan varma (ja tämän sanoinkin) että toista koiraa meille ei ikinä tule, sitäkin mies suunnittelee.
Ja muuten, kyllä minusta tuntuu että enemmän meillä koiran ehdoilla mennään, kun lapsen. Ulos jos yhdessä mennään, niin ainoa vaihtoehto on koirapuisto tai metsä missä koira saa olla vapaana (juu tiedän tiedän...), koska lenkistä yhdessä ei tule mitään, sillä eihän kolmevuotias vielä aikuisten vauhdissa pysy.
Noh katsotaan mitä tästä tulee, kasvun paikka varmaan mulle, hieman kyllä tulee riittämätön ja painostettu olo tällaisesta, mutta mitäpä ei rakkauden takia tekisi..

 

[koiramies?]

Mies siis tekee johtopäätöksiä sinun arvomaailmastasi ja pistää itsensä koiran kanssa samalle viivalle? Melko lapsellinen ajatusmaailma. Hänhän valitsee itse mieluummin elämän koiran kanssa, kuin elämän sinun kanssasi ilman koiraa, mutta vierittää vastuun sinulle. Aika hyvä manipulaattori.

Olet vähän sinisilmäinen, mutta itsepä kärsit seuraukset.

 

[En jaksaisi]

Koirille pitää olla kuri. Inhottaisi minuakin, jos asunnossa lepattelisi järkälemäinen koira jolla ei ole edes kuria, vaan se haukkuu ja muuta.

Kyllä ihmiset meillä ainakin menee eläinten edelle, se on molemminpuoloista kunnioitusta koska koira on koira, se hämmentyy jos sillä ei ole rajoja.

Miksi ap:n mies ei sitäpaitsi itse hoida lemmikkinsä lenkkeilyitä?
Onko keoira sellainen,e ttä sitä ei voi edes jättää yksin kotiin`?

Huhu huuuu. Ymmärrän kyllä että ihminen rakastaa koiraansa, mutta naiivia on juuri sellainen että laitetaan eläin vs. ihminen, tai jos minä en vaikka pidä isosta koirasta jolla ei ole kuria, niin olen sitten "koiranvihaaja" heti. Ei mitään henk. kohtaista. koiraa vastaan, koiran käytös on aina sen omistajan aikaansaannosta. Koiran syy se ei ole.

 

[eläintenystävä]

Mies siis tekee johtopäätöksiä sinun arvomaailmastasi ja pistää itsensä koiran kanssa samalle viivalle? Melko lapsellinen ajatusmaailma. Hänhän valitsee itse mieluummin elämän koiran kanssa, kuin elämän sinun kanssasi ilman koiraa, mutta vierittää vastuun sinulle. Aika hyvä manipulaattori.

Olet vähän sinisilmäinen, mutta itsepä kärsit seuraukset.

No eihän se nyt noinkaan mene: onhan maailmassa muitakin naisia kuin ap. Ei tuon miehen välttämättä tarvitsisi elää yksin, vaikka ap lähtisi. Minulla oli aikoinaan kaksi kissaa, eikä olisi tullut kuuloonkaan luopua niistä, jollei poikaystäväni olisi halunnut asua niiden kanssa samassa asunnossa. Eivät eläimet ole esineitä, joista luovutaan noin vain.

 

[Itsekäs?]

Minähän se paskiainen olisin jos nyt sanoisin että koira lähtee tai meidän juttu ei jatku. mutta haluaisinko olla sillon miehen kanssa, jos tietäisin että varmasti hän miettisi sitä loppuelämänsä että minun takiani hänellä ei ole enää koiraa. Jos rakastaa toista, niin voiko vaatia luopumaan niin tärkeästä asiasta? Ihan samalla tavalla, haluaako mies elää minun kanssani, jos tietää etten ole niin onnellinen kuin voisin olla... Vaikeita juttuja...
Ja siitä lapsen ja koiran erosta, olen edelleenkin sitä mieltä (ja "koiraihmiset" varmaan lahtaa mut tästä) että koira on ensisijaisesti sinun oma valinta, se on lemmikki, harrastus josta sinun täytyy olla kiinnostunut! Sinua kiinnostaa muitten koirajutut, haluat olla tekemisissä muitten koiraihmisten kanssa ja jaksat jauhaa koirajuttuja myös niille keitä ei koirat kiinnosta pätkääkään! Lapsi taas on ihminen, se ei ole täällä ketään varten, se vaan on!

 

[naisen kanssa]

Noh katsotaan mitä tästä tulee, kasvun paikka varmaan mulle, hieman kyllä tulee riittämätön ja painostettu olo tällaisesta, mutta mitäpä ei rakkauden takia tekisi..

Rakkauden... se vaikuttaa olevan kovin yksipuolista. Ymmärrän kyllä miestäkin ettei halua koirastaan luopua, mutta että ei myöskään tule sinua vastaan...? Ei kompromisseja, ei mitään...

Sinuna miettisin olenko riippuvainen tästä itsekkäästä ihmisestä vai mitä. Rakkaus ilman vastarakkautta, tai ehdollisena, ei ole rakentavaa rakkautta. Miehellä on niin kovat ehdot yhteiselämällenne, ja ne ehdot ovat hänen ehtojaan. Eihän koirasta tarvitse luopua, mutta hänenkin pitäisi joskus laittaa koira teidän tarpeidenne jälkeen.

Itse en voisi kuvitella eläväni tuollaisen miehen kanssa, tai siis naisen. Naisellani on koira. Se on oikein kiva. Lellin sitä jopa enemmän kuin saisi. Koira tykkää minusta. Hoidan sitä kuin omaani. Käytän usein aamuisinkin ulkona. Mutta se johtuu ihan siitä että olen aamuisin virkeä ja naiseni ei, ja minusta pikku happihyppy ennen töihin lähtöä on paikallaan. Joskus jopa tapellaan kumpi vie, koska naiseni kuitenkin kokee sen omaksi velvollisuudekseen.

Mutta, naiseni osaa laittaa koiran myös toiselle sijalle, meidän tai minun tarpeiden jälkeen. Koiran tiettyjä velvollisuuksia ei tietenkään ohiteta, kuten ulkoiluajat ja ruokailu menee edelle. Mutta ne voidaan sopeuttaa meidän tarpeisiimme. Käytän lastani (aiemmasta liitosta) lätkäharrastuksissa. Joskus jos peli on kauempana lähtee naiseni koiransa kanssa mukaan ja ulkoiluttaa koiraansa siellä, uusissa maisemissa. Kun poika on meillä viikonlopun, lähtee poika joskus mukaan ulkoiluttamaan koiraa iltalenkille, mutta jollei lähde nainen menee yksin. Ei ole ongelma. Minusta on hienoa kun poikakin oppii olemaan eläinten kanssa vaikka ei niin fani olekaan. Kotimaan lomamatkat suunnitellaan koirakin huomioiden, mutta käymme toki ulkomaillakin. Silloin koira on hoidossa.

Voin kyllä kuvitella että jos olisin ollut kovinkin koiravastainen, -kammoinen tms. eri suhteemme olisi koskaan tullut toimimaan. Mutta naiseni olekaan yhtä vaativa kuin miehesi. Hän joustaa, mutta kohtuudella. Koiraa ei tarvitse työntää syrjään. Meillä tämä yhteiselämä on sujunut luontevasti.

Ja se tärkein: koira oli tottunut nukkumaan sängyssä, mutta kun sänkyyn muutti tällainen raavas mies joutui koira tyytymään omaan petiin lattialla. Se sopeutui siihen hyvin, kun emäntä oli jämäkkä.

 

[En jaksaisi]

Minähän se paskiainen olisin jos nyt sanoisin että koira lähtee tai meidän juttu ei jatku. mutta haluaisinko olla sillon miehen kanssa, jos tietäisin että varmasti hän miettisi sitä loppuelämänsä että minun takiani hänellä ei ole enää koiraa. Jos rakastaa toista, niin voiko vaatia luopumaan niin tärkeästä asiasta? Ihan samalla tavalla, haluaako mies elää minun kanssani, jos tietää etten ole niin onnellinen kuin voisin olla... Vaikeita juttuja...
Ja siitä lapsen ja koiran erosta, olen edelleenkin sitä mieltä (ja "koiraihmiset" varmaan lahtaa mut tästä) että koira on ensisijaisesti sinun oma valinta, se on lemmikki, harrastus josta sinun täytyy olla kiinnostunut! Sinua kiinnostaa muitten koirajutut, haluat olla tekemisissä muitten koiraihmisten kanssa ja jaksat jauhaa koirajuttuja myös niille keitä ei koirat kiinnosta pätkääkään! Lapsi taas on ihminen, se ei ole täällä ketään varten, se vaan on!

Olen pahoillani, nyt näin aiemmissa viesteissä mainitun että koira on nuori ja sille on jotain kuriakin...

mutta oikeastaan lisäisin vielä, että ei ehkä kannata kysyä mieheltä olisiko hän valmis luopumaan koirastaan..kun ikävä sitten saada se lapsellinen vastaus että #koira tai minä"

Minulle jäisi ainakin paha maku suuhun, jos olisin sanonut/minulle olisi sanottu suurinpiirtein niin että jos ei koira passaa niin painu helvettiin.

Olisi miehellekin kasvun paikka siinä, että kuuntelee nätisti mitä toinen sanoo, ja jättää ne ukaasit vähemmälle.

Uskon että aloittajallekin tulisi parempi mieli ilman vastakkainasetteluja, ja siitä että mies kuuntelisi, ymmärtäisi, ja koittaisi miettiä miten helpottaa ap:n arkea koiran ja lasten kanssa.

Jättäkää kokonaan pois se "koira vai mä" vastakkainasettelu, siitä tulee vain paha maku suuhun.

Onkohan miehelläkään nyt hyvä mieli, kun on mennyt vertaamaan vaimonsa ja koiransa tärkeyttä.

 

[huomattua]

Minua on monasti pistänyt vihaksi monikin asia, olen kokenut vääryyttä joissain työnjakoasioissa parisuhteessa. Mutta kun mies nyökkää, kuuntelee, vastaa että hän ymmärtää, niin se on jo puoli taakkaa pois kun toinen sanoo että haluaa auttaa.
Silloin on itsekin valmis tulemaan vastaan, ja moni taakka kevenee, huomaa että ei olekaan niiin raskasta se työ vaan se jos ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Ja se että kun jotain puhutaan, se ei jää pelkäksi puheeksi vaan toinen myös korjaa tapojaan, ja muistaa mitä on sanottu,.

 

[tuli.]

Hiukan tuntuu, että kärpäsestä on kasvanut härkänen. Luulisi puhumisen, ajatusten vaihdon selvittävän tilannetta.

En ap:n tapauksessa edes yrittäisi vaatia miestä luopumaan koirasta, koska mies on aikoinaan sen hankkiessaan sitoutunut siihen ja varmaankin silloin miettinyt plussat ja miinukset mitä koira tuo mukanaan. Tuo koiralle vastentahtoisesti lepertelykään ei kuulosta hyvälle -siis, puhukaa asioista!

 

[Lika barn leker best]

Minusta eläin ei ole mikään pelinappula, josta luovutaan heti, kun tavataan joku tyyppi, joka ei siitä pidä. Sillä eläimellähän ei ole muuta turvaa kuin se omistaja. Miehet ja naiset taas vaihtuu nykyään aikas tiuhaan.

Minulla on nuoresta saakka ollut koira ja oli päivänselvää, että ne poikaystävät, jotka ei koirasta pitäneet tai oli allergisia sai mennä. Löysin sitten toisen eläinhullun ja yhdessä on hankittu jo uusiakin koiria.

 

[typerää edes vertailla]

Ja siitä lapsen ja koiran erosta, olen edelleenkin sitä mieltä (ja "koiraihmiset" varmaan lahtaa mut tästä) että koira on ensisijaisesti sinun oma valinta, se on lemmikki, harrastus josta sinun täytyy olla kiinnostunut! Sinua kiinnostaa muitten koirajutut, haluat olla tekemisissä muitten koiraihmisten kanssa ja jaksat jauhaa koirajuttuja myös niille keitä ei koirat kiinnosta pätkääkään! Lapsi taas on ihminen, se ei ole täällä ketään varten, se vaan on!

Kai lapsia silti hankkii ensisijaisesti ne, jotka lapsia haluavat, ja ovat valmiita sekä kiinnostuneita elämään lapsiperhe-elämää? Tai toivottavasti ainakin, vaik onhan noitakin joille lapsia "vaan tulee", samoin kuin niitä jotka pukkaa lasta toisen perään, vaikka selvästikään niistä huolen pitäminen ei kiinnosta pätkääkään...
Ja kyllä lapsistakin jauhetaan sellaisille, joita ei vois vähempää kiinnostaa.

 

[koiraharrastajaN]

Ap:n miehellä olisi takuulla satoja ottajia, jos se haluaisi etsiä itselleen koiria harrastavan naisen. Koiraporukoissa tuollaiset miehet napataan pois kuleksimasta alta aikayksikön. Pistä kiertoon vaan *odottaa kuola valuen*

 

[jääräpää]

Minusta AP:n mies kuulostaa todella itsekkäältä, lapselliselta ja joustamattomalta. Ehkä luin viestit huonosti, mutta ei kai nainen ajattele, että koirasta pitäisi hankkiutua eroon, vaan että koira on liian tärkeässä asemassa perheessä. Kyseessähän on MIEHEN koira, ei naisen koira. Miehen sanomisista saa sellaisen käsityksen, niinkuin puhuttaisi miehen vehkeestä tai jostakin muusta oleellisesta osasta eikä miehen "harrastuksesta".

En tajua ollenkaan, miksi mies olettaa, että sinun pitäisi paapoa koiraa, jos kerran et pidä koirasta. Minusta on upeaa, että ruokit ja ulkoilutat koiraa, vaikka et pidä siitä. Sen sijaan en tajua, miksi esimerkiksi ulkoilemaan lähtiessänne ette voi tehdä sillain, että sinä jäät 3-vuotiaan lapsen kanssa leikkipuistoon ja sinä aikana mies ulkoiluttaa koiran. Kun mies on tehnyt lenkin, hän voi hakea teidät puistosta ja voitte yhdessä kävellä loppumatkan kotiin.

 

[anonym]

Minusta AP:n mies kuulostaa todella itsekkäältä, lapselliselta ja joustamattomalta. Ehkä luin viestit huonosti, mutta ei kai nainen ajattele, että koirasta pitäisi hankkiutua eroon, vaan että koira on liian tärkeässä asemassa perheessä. Kyseessähän on MIEHEN koira, ei naisen koira. Miehen sanomisista saa sellaisen käsityksen, niinkuin puhuttaisi miehen vehkeestä tai jostakin muusta oleellisesta osasta eikä miehen "harrastuksesta".

En tajua ollenkaan, miksi mies olettaa, että sinun pitäisi paapoa koiraa, jos kerran et pidä koirasta. Minusta on upeaa, että ruokit ja ulkoilutat koiraa, vaikka et pidä siitä. Sen sijaan en tajua, miksi esimerkiksi ulkoilemaan lähtiessänne ette voi tehdä sillain, että sinä jäät 3-vuotiaan lapsen kanssa leikkipuistoon ja sinä aikana mies ulkoiluttaa koiran. Kun mies on tehnyt lenkin, hän voi hakea teidät puistosta ja voitte yhdessä kävellä loppumatkan kotiin.

Eli ihmisenen on itsekäs kun ei luovu rakkaasta lemmikistään kun toiselle tulee huono mieli? mitä ihmeen logiikkaa tämä on, olisiko sama vastaus jos koira olisi naisen, ja mies haluaisi siitä eroon.
ihmettelen myös tuota "miehen" koira kommenttia, eikö parisuhteessa ole aina onglema ku mies ei jaa mitään? ei osallistu etc. Mutta nyt alas onkin taas uusi ylös. No pitäähän ihmisellä olla joustava tyyli, että saa aina asiat kääntymään itselle mukaviksi. Luin tutkimuksen jonka mukaan nainen sanoo väittelyssä mitä tahansa jos se tukee hänen näkemystään, logiikasta viis.

 

[hahhhaa!]

Luin tutkimuksen jonka mukaan nainen sanoo väittelyssä mitä tahansa jos se tukee hänen näkemystään, logiikasta viis.

Siis täh?

Tuohan nyt on ihan loogista: sanoa asioita jotka tukevat näkemystä? Sitä kutsutaan ilmaisuksi. Tutkimuksen mukaan sitä taas miehet eivät osaa. Miehet sanovat mitä sattuu, ilman että se tukee heidän tai kenenkään muunkaan näkemystä. Puhumattakaan että miehet huoraavat puhumalla asioita joita eivät tarkoita, vain jotta saisivat olla rauhassa, tai sanovat vain naisen mieliksi asioita koska pelkäävät verbaalista vastakaikua sanomisilleen, koska miehet eivät osaa sanoa ylipäätään mitä ajattelevat.
Idiootti!

 

[mies1]

Eli ihmisenen on itsekäs kun ei luovu rakkaasta lemmikistään kun toiselle tulee huono mieli? mitä ihmeen logiikkaa tämä on, olisiko sama vastaus jos koira olisi naisen, ja mies haluaisi siitä eroon.
ihmettelen myös tuota "miehen" koira kommenttia, eikö parisuhteessa ole aina onglema ku mies ei jaa mitään? ei osallistu etc. Mutta nyt alas onkin taas uusi ylös. No pitäähän ihmisellä olla joustava tyyli, että saa aina asiat kääntymään itselle mukaviksi. Luin tutkimuksen jonka mukaan nainen sanoo väittelyssä mitä tahansa jos se tukee hänen näkemystään, logiikasta viis.

Minä kirjoitin seurustelusuhteesta, jossa puolisoa ei kannata alkaa vaatimaan luopumaan lemmikistään, ja kyllä minä sen ymmärrän. Parisuhteessa lemmikin pidolle voi tulla jo muitakin esteitä.

 

[selvennystä]

Eli ihmisenen on itsekäs kun ei luovu rakkaasta lemmikistään kun toiselle tulee huono mieli?

Ei, vaan hän on itsekäs, jos vaatii puolison rakastavan ja lellivän omaa lemmikkiään yhtä paljon kuin hän itse. Ap jo hoitaa koiraa, joka on mun mielestä aika paljon - lemmikin hoitaa se, joka sitä on halunnut.
Jos ei kerta kaikkiaan pidä koirista (tai vaikka niistä lapsista), pitäisi riittää, että on normaalin asiallinen, ei kohtele huonosti eikä näytä avoimesti vastenmielisyyttään. Mutta mitään ylitsevuotavia _tunteita_ ei voi vaatia, ne kun ei käskemällä synny kenenkään päässä, ei vaikka itsekin haluaisi. Tunteet tulee jos tulee, ei niitä voi pakottaa.

 

[tantta-taa]

Hyi, onko sulla suhde koiraan?
Kehotan lopettamaan sen heti, se on eläinrääkkäystä ja iljettävää.

 

[771]

Joo. laita mies valitsemaan niin löytääpähän ainakin paremman. Ehkä naisen, joka tykkää koirista. En ymmärrä tuota lasten ja koirien tai eläinten vertailua. Itse en pätkääkään välitä lapsista, ne niitä hankkikoon, joka tahtoo, mut YÖK! Olen koira ihminen, joo ja olen sitä mieltä että koiran pitää vähintään peruskäskyt osata niikuin rääkyvän lapsenkin(on se sitten 3 tai 13 v.)Ja jos koira on miehen niin tottakai, hänen kuuluu pitää siintä myös huolta, hankkia harrastuksia yms. Mutta ikinään ei kuulu mennä sellaisen asian väliin, mistä toinen tykkää. Ihan sama jos miehesi sanoisi, että valitse kakara tai hänet? Että mieti vähän!!!