?
....
Vieras
Tässä vähän taustaa (anteeksi kirjoitusvirheet kun näppis ei toimi kunnolla):
Kolmannen lapsen jälkeen sairastuin raskauden jälkeiseen masennukseen ja unettomuuteen. Joudui vauvankanssa vapaalle osastolle 5 viikon ajaksi, mutta en halunnut sinne vauvaa huonon henkilökunnan takia, jotenka mieheni jäi kotiin vauvan kanssa. Hänen työantajansa ei suostunutkaan hänelle maksamaan palkkaa sairaslomalta, joten anoppini tarjoutui vauvaa hoitamaan. Hän siis hoiti vauvaa kuukauden mieheni työpäivän ajan. Koin asian tosi pahana kun en nähnyt vauvaa paljoakaan. Tuntui että vauva vietiin minulta pois. Mutta olin tietenkin kiitollinen siitä että hän meitä auttoi. Siitä lähtien olen kumminkin tuntenut anoppini seurassa häpeää sairaala reissusta ja masennuksesta.... Tästä on nyt jo yli 5v.
Mutta nyt tähän päivään. Olen taas raskaana ja odotan neljättä vauvaa. Olen käynyt kohta 3v psykoterapiassa ja muutenkin hoitanut masennustani parhaani mukaan. Masennuksen laukeamiseen aikoinaan vaikutti omat lapsuuden vaikeat traumat ja sen hetkiset sressitekijät, sekä lasten jatkuva sairastelu ja oma krooninen sairaus.... Eli monta ymmärretävää syytä. En voi väittää että olisin täysin parantunut, mutta kumminkin huomattavasti paremmassa kunnossa. Kiitos terapeuttini....
Ja nyt päästään asiaan. Mieheni kertoi äidilleen, eli minun anopilleni että meille tulee neljäs vauva. En tiedä mitä hän sanoi miehelleni, mutta pari päivää myöhemmin tulee mieheni siskolta sähköposti että anoppini on ottanut koko ensi talven vuorotteluvapaata/lomaa että voi heti vauvan synnyttyä alkaa hoitamaan tätä. Oli siis päättänyt minulta ja mieheltäni kysymäti että ottaa lomaa ja hoitaa meidän vauvaa kaikki päivät siihen asti että mieheni tulee töistä, siis vuoden ajan.... Loukkaannuin tosi pahasti, kun tunnen ettei minulle anneta edes mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Ja että minut tuomitaan epäkelvoksi äidiksi, kun olen sairastanut raskauden jälkeisen masennuksen. Kun kyllä minä ihan itse ajattelin vauvani hoitaa. Ja olen onnellinen raskaudesta. Anoppi ilmeisesti oli ihan kauhuissaan raskaudesta. Ymmärrän huolen mutta hei haloo...
Ja vielä vähän lisää anopistani. Hän erosi miehestään kuutisen vuotta sitten ja hoisi heidän avioliitossaan aina kaiken. Mies ei ikinä hoitanut lapsia, eikä käynyt pankissa, kaupassa tai muilla asioilla. Kun ero tuli mies ei osannut käydä kaupassa tai edes käyttää mikroa, saati tehdä muuta ruokaa. Anoppi vaihtoi autosta renkaatkin ja korjasi sen. Miehellä ei ollut edes korttia. Ja miehellä oli hirveä opetteleminen asioissa eron jälkeen. Tämä nainen oli niin holhoava ettei antanut tehdä miehen mitään, hoiti aivan kaiken ihan omasta tahdosta ja on minusta oikea monitoimi ihme. No eronjälkeen anoppini alkoi "seurustelemaan" naisen kanssa. Asiasta ei olla ikinä puhuttu, mutta kaikki merkit viittaavat siihen. He ovat kuin paita ja peppu ovat aina jommalla kummalla yötä yms. Pelkkää ystävyyttäkään se ei voi vainolla. Ja jos joku meidän lapsista siellä, niin lapsi kertoo että siellä oli myös tämä Elina. Kun lapsi viedään sinne tai haetaan niin tämä henkilö ei ole siellä. En nyt sitä ala ruotimaan sen tarkemmin mutta on monta asiaa mitkä puhuvat asian puolesta ja lapset ovat sen ikäisiä että osaavat kertoa. (minulla ei ole mitään vastaan lesboja/homoja, siitä ei ole kyse) Nykyään en enään halua lapsia sinne viedä ellei pakko, en tunne oloani hänen seurassaan mukavaksi. Tunnen ettei hän pidä minusta.
Miehessäni olen huomannut paljon samoja piirteitä, hänen haluaisi kaikki hoitaa ja jättää minut ulkopuolelle mutten anna. Siitä on suuria riitoja
Miten minun pitäis suhtautua? Reagoinko itse värin. Tunnen jotenkin alemmuutta kokemani masennuksen takia ja sen takia kun anoppini on tälläinen on holhoava ja joka hoitaa miesten ja naisten työt oli ne mitä vaan.
Kommentoikaas jos jaksatte. Ei mitään ilkeilyjä kiitos
Kolmannen lapsen jälkeen sairastuin raskauden jälkeiseen masennukseen ja unettomuuteen. Joudui vauvankanssa vapaalle osastolle 5 viikon ajaksi, mutta en halunnut sinne vauvaa huonon henkilökunnan takia, jotenka mieheni jäi kotiin vauvan kanssa. Hänen työantajansa ei suostunutkaan hänelle maksamaan palkkaa sairaslomalta, joten anoppini tarjoutui vauvaa hoitamaan. Hän siis hoiti vauvaa kuukauden mieheni työpäivän ajan. Koin asian tosi pahana kun en nähnyt vauvaa paljoakaan. Tuntui että vauva vietiin minulta pois. Mutta olin tietenkin kiitollinen siitä että hän meitä auttoi. Siitä lähtien olen kumminkin tuntenut anoppini seurassa häpeää sairaala reissusta ja masennuksesta.... Tästä on nyt jo yli 5v.
Mutta nyt tähän päivään. Olen taas raskaana ja odotan neljättä vauvaa. Olen käynyt kohta 3v psykoterapiassa ja muutenkin hoitanut masennustani parhaani mukaan. Masennuksen laukeamiseen aikoinaan vaikutti omat lapsuuden vaikeat traumat ja sen hetkiset sressitekijät, sekä lasten jatkuva sairastelu ja oma krooninen sairaus.... Eli monta ymmärretävää syytä. En voi väittää että olisin täysin parantunut, mutta kumminkin huomattavasti paremmassa kunnossa. Kiitos terapeuttini....
Ja nyt päästään asiaan. Mieheni kertoi äidilleen, eli minun anopilleni että meille tulee neljäs vauva. En tiedä mitä hän sanoi miehelleni, mutta pari päivää myöhemmin tulee mieheni siskolta sähköposti että anoppini on ottanut koko ensi talven vuorotteluvapaata/lomaa että voi heti vauvan synnyttyä alkaa hoitamaan tätä. Oli siis päättänyt minulta ja mieheltäni kysymäti että ottaa lomaa ja hoitaa meidän vauvaa kaikki päivät siihen asti että mieheni tulee töistä, siis vuoden ajan.... Loukkaannuin tosi pahasti, kun tunnen ettei minulle anneta edes mahdollisuutta hoitaa vauvaa. Ja että minut tuomitaan epäkelvoksi äidiksi, kun olen sairastanut raskauden jälkeisen masennuksen. Kun kyllä minä ihan itse ajattelin vauvani hoitaa. Ja olen onnellinen raskaudesta. Anoppi ilmeisesti oli ihan kauhuissaan raskaudesta. Ymmärrän huolen mutta hei haloo...
Ja vielä vähän lisää anopistani. Hän erosi miehestään kuutisen vuotta sitten ja hoisi heidän avioliitossaan aina kaiken. Mies ei ikinä hoitanut lapsia, eikä käynyt pankissa, kaupassa tai muilla asioilla. Kun ero tuli mies ei osannut käydä kaupassa tai edes käyttää mikroa, saati tehdä muuta ruokaa. Anoppi vaihtoi autosta renkaatkin ja korjasi sen. Miehellä ei ollut edes korttia. Ja miehellä oli hirveä opetteleminen asioissa eron jälkeen. Tämä nainen oli niin holhoava ettei antanut tehdä miehen mitään, hoiti aivan kaiken ihan omasta tahdosta ja on minusta oikea monitoimi ihme. No eronjälkeen anoppini alkoi "seurustelemaan" naisen kanssa. Asiasta ei olla ikinä puhuttu, mutta kaikki merkit viittaavat siihen. He ovat kuin paita ja peppu ovat aina jommalla kummalla yötä yms. Pelkkää ystävyyttäkään se ei voi vainolla. Ja jos joku meidän lapsista siellä, niin lapsi kertoo että siellä oli myös tämä Elina. Kun lapsi viedään sinne tai haetaan niin tämä henkilö ei ole siellä. En nyt sitä ala ruotimaan sen tarkemmin mutta on monta asiaa mitkä puhuvat asian puolesta ja lapset ovat sen ikäisiä että osaavat kertoa. (minulla ei ole mitään vastaan lesboja/homoja, siitä ei ole kyse) Nykyään en enään halua lapsia sinne viedä ellei pakko, en tunne oloani hänen seurassaan mukavaksi. Tunnen ettei hän pidä minusta.
Miehessäni olen huomannut paljon samoja piirteitä, hänen haluaisi kaikki hoitaa ja jättää minut ulkopuolelle mutten anna. Siitä on suuria riitoja
Miten minun pitäis suhtautua? Reagoinko itse värin. Tunnen jotenkin alemmuutta kokemani masennuksen takia ja sen takia kun anoppini on tälläinen on holhoava ja joka hoitaa miesten ja naisten työt oli ne mitä vaan.
Kommentoikaas jos jaksatte. Ei mitään ilkeilyjä kiitos
