Miehellä voi olla orastava keski-iän kriisi. Lähipiirissä se ilmeni soutamisena ja huopaamisena monenkin asian suhteen. Hyvissä ajoin tältä mieheltä kysyttiin, että aikooko juhlia, tahtooko kekkerit, järjestää itse tai tulla valmiille. Ei missään tapauksessa kuulema, eikä saa järjestää juhlia. Ei yllätysjuhlia, ne on ihan kauheita. No, kukaan ei sitten alkanut millekään. Kun merkkipäivä läheni, alkoikin puhua, että jos sittenkin järjestäisi juhlat. Jos vaimo suostuisikin kokkaamaan, ihan vaan työkavereille. Okei, vaimo lupautui. Sitten tuli mieleen, että pitäisi sitä muitakin kavereita kutsua ja tuttavia kans, joten pian oli kyseessä melkein sadan hengen kemut. Vaimo siinä jo hikeä pyyhki pelkästä ajatuksesta. Kun sitten oli aikaa melko vähän ja järjestelyjä olisi pitänyt tosissaan alkaa tehdä, tuttavat ja kaverit kyselivät jo, että milloin ja missä ja lahjoja miettivät, päättikin mies, ettei sittenkään juhlia, Hän lähteekin ulkomaille. Ja meni.
Vaimo pyysi, että kertoo sitten, kun Spede-vaihe on ohitse ja voi palata omaksi itsekseen. Sitä odotellessa. Ja vaimo itsekin ymmärtää, että ikä voi tuntua kriisin paikalta, mutta jotain rajaa joskus edes vähän....
