loukkaantuisitko jos mies ilmottaisi

[lyyli]

...ettei haluakaan koskaan naimisiin, sillä ei usko avioliittoon?
Mun on nyt todella vaikea olla ottamatta itseeni, sillä olemme puhuneet useesti, että menemme naimisiin kun on oikea aika ja tarpeeksi rahaa hyviin häihin. 5v ollaan tässä seurusteltu ja aloin ehdottelemaan, että mitäs jos sitten ensi kesänä? NIIN EI. "Mitä se nyt muka muuttais" ja "avioliitto ei merkitse mitään mulle" ja lopuksi vielä "mennään sitten, ihan sama"!!!
No en TIETENKÄÄN mene kun on ihan sama! Mutta nyt on niin petetty olo ja ihan itkettää ajatus ettei mieheni koskaan haluakaan musta vaimoa
Mun ajatukset on nyt ihan sekaisin, enkä tiedä mitä ajatella. Haluan naimisiin, mutta en väkisin

 

[hoya bella]

Loukkaantuisin ja miettisin eroa, ei taida olla minulle oikea mies tuollainen. Avioliitto on mulle tärkeä asia.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

En loukkaantuisi. Mutta en usko avioliiton autuaaksi tekevään voimaankaan.

Ikävähän tuollainen mielenmuutos toki on.

 

[Blue]

Jos oltaisiin naimisiinmenosta joskus sovittu niin loukkaantuisin. Jos taas ehdottaisin "puskista" miehelle että mennääs naimisiin niin en loukkaantuisi vaikka kieltäytyisikin.

 

[!]

No jos olette yhdessä miettineet, että menette sitten joskus kun rahaa yms niin miks miehen mieli noin radikaalisti muuttunut? Oisko taustalla muuta? Ja itse kyllä loukkaantuisin koska avioliitto itselleni tärkeä.

 

[vieras]

Miksi EI siis mennä avioliittoon, jos se ei kerran muuta mitään. Jotain se miehen mielestä muutta ja merkitsee, jos sitä kerran pitää välttää?

 

[Non compos mentis]

Eilisissä tunnelmissa, kyllä varmaan loukkaantuisin. Tavallaan sitoutuminen tulee aivan muista asioista, mutta on se semmoinen viimeinen sinetti.

 

[Joxu]

Loukkaantuisin, nimittäin ollaan puhuttu että mennään naimisiin kuhan rahat ja muut systeemit riittää ja kaikki muut tärkeemmät on hoidettu alta pois. Jos muuttais mieltä että ei mennä niin todellakin loukkaantuisin, sillon olis pahasti jotaki pielessä. Mutta tuskimpa muuttaa mieltään, eilenkin puhuttiin siitä yhessä :heart:

 

[vieras]

Avioliitto muuttaa paljonkin, esim. omaisuutta jakaessa, verotusasioissa, testamenttiasioissa, leskeneläkkeessä..

Voittehan te aivan hyvin huristella maistraattiin ja mennä naimisiin. Ei siihen tarvitse erikseen säästää.
Vai haluatko nimenomaan hääjuhlan etkä nimenomaan päästä naimisiin?

 

[vieras]

Kyllästyminen on tapahtunut, "mitä se mitään muuttaisi". Mä en jatkaisi enää tuossa vaiheessa.

 

[ap]

Miksi EI siis mennä avioliittoon, jos se ei kerran muuta mitään. Jotain se miehen mielestä muutta ja merkitsee, jos sitä kerran pitää välttää?

no tähänhän hän sitten vastasi että mennään vaaan, ihan sama..
mutta en tietenkään halua ellei toinen ole myös ehdottomasti sitä mieltä että mennään tietenkin!

 

[!]

Loukkaantuisin, nimittäin ollaan puhuttu että mennään naimisiin kuhan rahat ja muut systeemit riittää ja kaikki muut tärkeemmät on hoidettu alta pois. Jos muuttais mieltä että ei mennä niin todellakin loukkaantuisin, sillon olis pahasti jotaki pielessä. Mutta tuskimpa muuttaa mieltään, eilenkin puhuttiin siitä yhessä :heart:

Ihanaa Mekin just eilen taas suunniteltiin kaikkea... Millos te ajattelitte alttarilla käväistä?

 

[e]

Kannattaa (?) yrittää puhua asiasta ja selittää, että se on sulle tärkeä asia. Vaikkei mies nääkkään sen muuttavan mitään, niin ehkä hän sitten vois ymmärtää kuitenkin, miksi sä haluat naimisiin. Tosin, en tiedä haluaisinko mäkään sit enää jos se ois tosiaan ihan yks ja sama miehelle...:/

 

[ap]

Äh, on kyllä niin paha mieli, ei osaa edes tolle miehellekään mitään sanoa, en jotenkin halua riidellä periaatekysymyksistä, kun tää nyt tuntuu hänelle sellainen olevan. Ehkä hän ei sitten ole tarpeeksi tosissaan ollut kun ollaan juteltu naimisiin menosta, mut mä vaan oon ollut..
Tulee kyllä kieltämättä mieleen kaikki kauhukuvat, mies ei haluakaan sitoutua, ei usko meihin tms...toisaalta niin meillä on lapsi ja hyvinkin suunniteltu sellainen. Sitoutumistahan se lapsen hankkiminenkin on, eikä ihan niin pienikään..
Ja vielä, että suhteessamme ei ole mitään vikaa, vaan olemme oikeasti onnellisia yhdessä..pitääkö tässä vaan asennoitua siihen, että elää avoliitossa lopun elämänsä ja sivusta seuraa kaikkien muiden ihania häitä? Koska en missään nimessä mene naimisiin vain koska itse niin haluan, eikä se merkitsisi oikein mitään miehelle, sen verran arvostan toisen mielipidettä...

 

[Rukoilijasirkka]

Kyllä mä loukkaantuisin. mutta toisaalta, koita nyt ymmärtää, miten naurettavalta muodollisuudelta miehestä se saattaa tuntua, kun olet käytännössä ollut hänen vaimo 5 vuoden ajan. Kun olette kuitenkin petin jakaneet.

 

[vieras]

Vastaan tähän samoin kuin aina vastaan näihin ketjuihin, eli ei se mies halua olla sinun kanssasi riittävästi. Haluaa pitää ns. takaoven vielä auki, jos vaikka parempi ilmaantuisi. Näin se vaan on, olen pahoillani.

 

[.]

Ihmettelen todella näitä jotka ovat valmiita lapsia tekemään muuteivat naimisiin??? Isompi sidehän se lapsi kahden ihmisen välillä on, ajattelisi avioliiton olevan pikkujuttu sen rinnalla.

 

[Tasku Venus]

Ettei mies ole kyllästynyt? Jos sillä ei ole tunteita enää? Meillä oli sama puolitoistavuotta sitten, kun ehdotin naimisiinmenoa niin mies tyrmäs ajatuksen kokonaan samalla tavoin. Ei mennyt kauan kun se meinas heivata mut, koska ei ollut muka tunteita enää. No saatii kasattua niitä tunteita ja nyt menee hyvin, ja suunnitellaan tosissaan naimisiinmenoa. Jostain syystä se ei nyt miehen mielestä enää olekaan huono ajatus.

 

[ooo]

Ihmettelen todella näitä jotka ovat valmiita lapsia tekemään muuteivat naimisiin??? Isompi sidehän se lapsi kahden ihmisen välillä on, ajattelisi avioliiton olevan pikkujuttu sen rinnalla.

Niin, mutta jos taustalla ei olekaan sitoutumispelko vaan periaate?

 

[km]

No mä en olis ikinä ees alkanu seurustella sellaisen miehen kanssa.

 

[vieras]

Minä ajattelen samoin kuin miehesi. Ihan yks lysti olemmeko naimisissa vai emme. Jotenkin vain yksinkertaisempaa olla avoliitossa. Silloin perintö menee suoraan lapsille ja molemmat seisovat omilla jaloillaan, mutta kuitenkin yhdessä samaan suuntaan katsoen. Naimisiin menneet ystäväni ovat eronneet ja avioituneet jo monta kertaa, meillä sitä vaan jatketaan samaa rataa edelleenkin.

 

[ap]

kai se on nostettava kissa pöydälle vaikka riitaa tulisikin....kyllä mä omasta mielestäni ansaitsen hieman selitystä ja parempia perusteluita ja tosiaan tehdä selväksi kuinka tärkeää asia minulle olisi, jos asenne vähän muuttuisi suopeammaksi..

 

[km]

Minä ajattelen samoin kuin miehesi. Ihan yks lysti olemmeko naimisissa vai emme. Jotenkin vain yksinkertaisempaa olla avoliitossa. Silloin perintö menee suoraan lapsille ja molemmat seisovat omilla jaloillaan, mutta kuitenkin yhdessä samaan suuntaan katsoen. Naimisiin menneet ystäväni ovat eronneet ja avioituneet jo monta kertaa, meillä sitä vaan jatketaan samaa rataa edelleenkin.

Mä oon ymmärtäny että avoliitossa moni juttu on paljon monimutkaisempi kuin avioliitossa. siksi mun vannoutunut avoliitto-fani-siskonikin meni lopulta naimisiin.

Mä en taas ymmärrä mikä vaikeus on mennä naimisiin. Ei siihen tarvita välttämättä mitään 300 hengen suurjuhlia ja isoja rahoja. Maistraatissa homma hoituu nopeasti ja helposti.

 

[vieras]

Te ette nyt ymmärrä. Vastuunsa kantava mies tietysti sitoutuu lapseen loppuelämäkseen tuli ero tai ei, mutta yllättävän siis YLLÄTTÄVÄN monelle miehelle oman lapsen hylkääminen TÄYSIN käy YLLÄTTÄVÄN kivuttomasti. Ei lapsi sido miehiä, kuten ne naisia sitoo.

 

[:)]

En... Meillä minä olen ilmottanu miehelle etten ikinä halua naimisiin.. Sitten joskus se ajatus tulee että pitäiskö sittenkin joskus mennä, kun miestäni ylikaiken rakastan. mutta palaan takas siihen et ei... joten mieli saattaa miehelläsikin muuttua..