Loukkaantuisitteko jo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja relaa vähän:
No niin, onhan se vähän tahditonta noin sanoa, mutta mutta. Entäpä jos hän olisi valehdellut suut ja päät täyteet että joo, se Sallille antamasi Hello Kitty -juttu oli tosi kiva ja upea ja tästä riemastuneena ostaisit Sallille taas synttäreiksi jotain ihanaa Hello Kitty -juttua mistä hän ei oikeasti pidä lainkaan?

Lahja on tarkoitettu saajalle ja hänen mielihyväkseen, ei pelkästään lahjan antajan! Tämä unohtuu nykyajan ihmisiltä.

Kyllä se on kuule se kiitos mikä nykyajan ihmisiltä unohtuu. Juuri tuosta syystä ne kummit tuntee itsensä lahja-automaateiksi.

Tämän asian tiimoilta meillä on käyty kovaa keskustelua..Mies olisi lapselle halunnut kummit, jotka hänen esikoisellaan on. Perustelut oli siinä, että kun ne aina sillon tällön lähettää lahjan, muulla ei väliä.

Kummin tehtävä ei ole olla lahja-automaatti, eikä ne lahjat todellakaan pitäisi tulla ekana mieleen kun kummeista on puhe.

Kiitos pitäisi osata sanoa, siinä olen kanssasi ihan samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kyllä se on kuule se kiitos mikä nykyajan ihmisiltä unohtuu. Juuri tuosta syystä ne kummit tuntee itsensä lahja-automaateiksi.

Tottakai kuuluu kiittää, mutta en silti ymmärrä miksi isän olisi pitänyt valehdella lapsen pitävän lahjasta?
 
Itse kysyit, miksi siis loukkaantua, jos suora vastaus ei miellytäkään? Väkisinkin tulee mieleen eräs ylipainoinen tuttavani, joka aina jaksaa kysellä, että näyttääkö hän todella lihavalta. Kun hänelle sitten vastaa, ettei hän ainakaan keijukaiselta näytä, hän loukkaantuu siitä, miten joku kehtaa sanoa ulkonäöstään tuolla tavalla. Mutta jos itse kehtaat kysyä, niin miksi vastaaja ei kehtaisi myös vastata suoraan? Van onko se sitä, ettei kuulija kehtaa kuulla totuutta? Joku toinen olisi voinut ajatella, että aijaa, no enpäs sitten meekään enää kysymään. Toinen taas ihmettelee, että miten niin ja ajatteleeko toinen tosiaankin niin. Tuttavani päätti tehdä juuri jälkimmäistä ja sai aikaan vain sen, että hänelle ruvettiin kaunistelemaan totuutta. Haluatko sinä kuunnella "valkoisia valheita" kuinka lahjoistasi pidettiin samaan aikaan kun lahjan saaja harmittelee kotonaan ruokapöydässä saamaansa lahjaa huokaillen ettei saanut toivomaansa lahjaa? Minä toimisin tilanteessasi toisin. Ehkäpä alkaisin pitää enemmän yhteyttä lapseen, jotta vastaisuudessa tietäisi paremmin todelliset toivelahjat eikä tarvitsisi luottaa vain omaan ja oman lapsen arviointikykyyn lahjaa valitessa. Jokainen voi loukkaantua ja pahastua, sitähän uhmaikäisetkin tekee jatkuvasti. Vain viisas osaa ottaa asioista opiksi, oli ne sitten mukavia tai ei. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

Kyllä aikuisilla ihmisillä yleensä pitäisi olla jonkinlaista tilannetajua ja lienee selvää ettei noin kuulu sanoa.

Eli kerjäsit kiitoksia kysymällä tykkäskö lapsi lahjasta, ja loukkaannuit kun vastattiin kysymykseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
Nyt on sellainen olo, että jaksanko jatkossa enää panostaa kummilapsen lahjoihin

mitäs jos panostaisit kummilapseen tutustumiseen ja hänen kanssaan ajan viettämiseen? Sitä kautta voisi sitten niihin lahjatouhuihinkin ideoita saada, jos se lahjojen hankinta on kovin tärkeää.

Kuten sanottua niin ennen joulua kummilapsen äidillä ei ollut aikaa tavata eikä koko syksynä ole saanut sellaista aikaa taotuksi kalenteriinsa, että olisi ehtinyt meidät tavata.

Ja sä et VIELÄKÄÄN saanu vihjeestä kii? :D
 
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

Kiitos on peruskohteliaisuutta eikä mikään vaativa sirkustemppu =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

Kiitos on peruskohteliaisuutta eikä mikään vaativa sirkustemppu =)

Peesi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

Kiitos on peruskohteliaisuutta eikä mikään vaativa sirkustemppu =)

Peesi.
 
Taidan olla vallan yksinkertainen... :) , mutta ennenkuin yhtään lahjaa kenellekkään ostan (lapselle tai aikuiselle) kysyn suoraan, että mikä on lahjatoive.Ok, lahjan saajalla lahja ei ole sitten enää yllätys. Mutta saapahan mieluisensa paketin!Ja minä ISON KIITOKSEN,kehuja ja kaikki taputtavat ja hurraavat :laugh: :laugh:
 
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Damitar:
Taidan olla vallan yksinkertainen... :) , mutta ennenkuin yhtään lahjaa kenellekkään ostan (lapselle tai aikuiselle) kysyn suoraan, että mikä on lahjatoive.Ok, lahjan saajalla lahja ei ole sitten enää yllätys. Mutta saapahan mieluisensa paketin!Ja minä ISON KIITOKSEN,kehuja ja kaikki taputtavat ja hurraavat :laugh: :laugh:

Kysyn silloin jos oletan, että vastaajalla on jokin järki päässä lahjatoiveen hinnan suhteen. Osalla vanhemmista on pokkaa pyyttää 50-100 ? lahjoja pilteilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)

Minäkin kysyin. Ja ekan kerran EN ostanut sitä mitä tämä äiti sanoi. Tiedätkö miksi? Koska joka kerta hänkin kysyy meiltä eikä koskaan ole ostanut mitään sellaista mitä olen sanonut. eli miksi itsekään vaivautua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)

Minäkin kysyin. Ja ekan kerran EN ostanut sitä mitä tämä äiti sanoi. Tiedätkö miksi? Koska joka kerta hänkin kysyy meiltä eikä koskaan ole ostanut mitään sellaista mitä olen sanonut. eli miksi itsekään vaivautua.

Niin, että kun ko. äiti ei tee kuin te, niin antaapa vahingon kiertää..
 
Tähän sen kummemmin kommentoimatta, mut mua kyllä kans tympii ku postitan kaukana asuvalle kummilapselleni lahjan jouluna/synttäreinä niin ei koskaan tule viestiä et kiitos. Tai edes infoa, et lahja tuli perille. Sit kuitenkin otetaan nokkiinsa jos mitään ei laita :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)

Minäkin kysyin. Ja ekan kerran EN ostanut sitä mitä tämä äiti sanoi. Tiedätkö miksi? Koska joka kerta hänkin kysyy meiltä eikä koskaan ole ostanut mitään sellaista mitä olen sanonut. eli miksi itsekään vaivautua.

Niin, että kun ko. äiti ei tee kuin te, niin antaapa vahingon kiertää..

Tai sitten - niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

Kyllä aikuisilla ihmisillä yleensä pitäisi olla jonkinlaista tilannetajua ja lienee selvää ettei noin kuulu sanoa.

en mä taas tajua aikuista, joka tuollaisesta loukkaantuu. ensinnäkään en odottele kiitoksia lapsilta joululahjoista, toisekseen jos olisin niin utelias ja haluaisin tietää oliko lahja mieluinen, niin en loukkaantuisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)

Minäkin kysyin. Ja ekan kerran EN ostanut sitä mitä tämä äiti sanoi. Tiedätkö miksi? Koska joka kerta hänkin kysyy meiltä eikä koskaan ole ostanut mitään sellaista mitä olen sanonut. eli miksi itsekään vaivautua.

Niin, että kun ko. äiti ei tee kuin te, niin antaapa vahingon kiertää..

Tai sitten - niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Ja se LAPSI unohdetaan tässä huudellessa :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Damitar:
Taidan olla vallan yksinkertainen... :) , mutta ennenkuin yhtään lahjaa kenellekkään ostan (lapselle tai aikuiselle) kysyn suoraan, että mikä on lahjatoive.Ok, lahjan saajalla lahja ei ole sitten enää yllätys. Mutta saapahan mieluisensa paketin!Ja minä ISON KIITOKSEN,kehuja ja kaikki taputtavat ja hurraavat :laugh: :laugh:

Kysyn silloin jos oletan, että vastaajalla on jokin järki päässä lahjatoiveen hinnan suhteen. Osalla vanhemmista on pokkaa pyyttää 50-100 ? lahjoja pilteilleen.

No jo on joillakin pokkaa, kamalaa!!Sitten olisi mullakin pokkaa vaan todeta, että: 'hei...oon vaan köyhä sinkku :) ', joten pikku budjetilla on pärjättävä'!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)

Minäkin kysyin. Ja ekan kerran EN ostanut sitä mitä tämä äiti sanoi. Tiedätkö miksi? Koska joka kerta hänkin kysyy meiltä eikä koskaan ole ostanut mitään sellaista mitä olen sanonut. eli miksi itsekään vaivautua.

Niin, että kun ko. äiti ei tee kuin te, niin antaapa vahingon kiertää..

Tai sitten - niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Ja se LAPSI unohdetaan tässä huudellessa :whistle:

Ei se ole vain kummien asia ajatella sitä, että kummilapsen etu menee kaiken edelle. Ei kummien tehtävä yksin ole se vaan kyllä sitä vastavuoroisuutta pitäisi olla myös toiseen suuntaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)

Minäkin kysyin. Ja ekan kerran EN ostanut sitä mitä tämä äiti sanoi. Tiedätkö miksi? Koska joka kerta hänkin kysyy meiltä eikä koskaan ole ostanut mitään sellaista mitä olen sanonut. eli miksi itsekään vaivautua.

Niin, että kun ko. äiti ei tee kuin te, niin antaapa vahingon kiertää..

Tai sitten - niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Ja se LAPSI unohdetaan tässä huudellessa :whistle:
Aivan! Kyse ei ole teistä äideistä, vaan siitä lapsesta, jolle sinä olet suostunut kummiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.

:D :D

Ensinnäkin mistä sinä tiedät onko lahjoista kiitetty, kun ne on vanhemmillesi annettu? Ja onhan tuo nyt ihan helvetin moukkamaista käytöstä, jos ei mistään kiitetä eikä muka odoteta kiitosta.

Ja seon yksi sana - kiitos - ei se tarkoita sitä, että pitäisi soittokunta järjestää ja laulaa kiitosvirsi.

Etkä sinä voi tietää, että odottiko sukulaisesi kiitosta. Luultavasti odottivat ja miettivät, että moukkamaisia kun ei edes kiitetä. Kyllä meitä opetettiin lapsena kiittämään. Mutta turha ihmetellä, kun ei lahjoista kiitellä kun se kerran on toisten mielestä ihan noin naurettavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)

Minäkin kysyin. Ja ekan kerran EN ostanut sitä mitä tämä äiti sanoi. Tiedätkö miksi? Koska joka kerta hänkin kysyy meiltä eikä koskaan ole ostanut mitään sellaista mitä olen sanonut. eli miksi itsekään vaivautua.

Niin, että kun ko. äiti ei tee kuin te, niin antaapa vahingon kiertää..

Tai sitten - niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Ja se LAPSI unohdetaan tässä huudellessa :whistle:

Ei se ole vain kummien asia ajatella sitä, että kummilapsen etu menee kaiken edelle. Ei kummien tehtävä yksin ole se vaan kyllä sitä vastavuoroisuutta pitäisi olla myös toiseen suuntaan.

Ei kai tässä kyse ole kaiken edelle menosta? Ei pidä liioitella. Jos kummiksi lapselle suostuu niin kyllä sitä lasta pitäisi ajatella aina välillä..Ei kannata suostua noin tärkeään tehtävään jos oikeeta kiinnostusta lapseen ei löydy.

 

Yhteistyössä