Löytyisikö tasapaino?

[Niuhottaja-Niina]

Minulla on ongelma. Mieheni tykkää ottaa yhden illan perskännejä silloin tällöin. Minä en voi sietää koko miestä silloin, aivoton olio, joka nuokkuu sammumispisteessä.

Sitten taas seuraavana päivänä ymmärtää hiljaisuudestani, että olen vihainen ja yrittää hyvittää kaikin keinoin. Yleensä jää sulaa 2 päivän päästä. Emme ole keskustelleet asiasta enää aikoihin. Yritin joskus, mutta silloin hän vain hyväksyi kaiken sanomani ja piti kiukkuani oikeutettuna. Mutta jonkun ajan päästä korkki taas aukesi. Eli keskustelulla ei ollut mitään vaikutusta.

Meillä menee kaikilla muilla alueilla oikein hyvin. Mietinkin, että pitäisikö minun sulkea silmäni tältä paheelta ja hyväksyä se. Vai pitäisikö lähteä matkoihini, koska muutosta tilanteeseen ei tule?

Aina tilanteen ollessa päällä olen niin vihainen, suorastaan raivoissani etten mene takuuseen enää itsestäni. Viimeksi mies oli nukahtanut nojatuoliin. Kävin potkimassa jalkoihin, painelin rystysten välistä ja läpsin naamalle, että saisin hänet hereille ja omaan sänkyyn. Ynisi ja jatkoi uniaan. Annoin nukkua siinä. Koskahan tulee päivä, että kumautan kaulimella tai kynttilänjalalla tai jollain muulla tappavalla?

Joskus olen pakannut kassini ja lähtenyt lasten luo yöksi. Seuraavana päivänä mies on rukoillut tulemaan takaisin. Ja sitten taas parin päivän päästä itsekin ajattelen, että onhan minullakin paheita.

En ole pahemmin kertoillut lapsilleni tästä ongelmasta, mutta ilmestymiseni yökylään yllättäin vaikuttaa miehen ja heidän väleihinsä etäännyttävästi. Mies ei ole heidän isänsä, mutta suhtautuu heihin tosi hienosti.

Fyysistä väkivaltaa ei suhteessamme ole ikinä ollut, vielä.

Ilmeisesti mies on alkoholisti, joka ei osaa kontrolloida juomistaan.
Kännejä ottaa ehkä n. kerran kahdessa viikossa. Sellaista mahdollisuutta, että joisi vain yhdet saunan jälkeen ei ole. Kun alkuun pääsee, mitään rajaa ei ole. Itse on juo juuri ollenkaan, ehkä yksi lonkero kerran viikossa tai vieläkin vähemmän.

Kaipaan asiallisia neuvoja, tunnen oikeasti hätää sekä itseni että miehen puolesta.

 

[Kostiainen]

Kyllä se niin monen suomalaisen miehen kohdalla näyttää olevan, että se känni on joskus saatava. Jos sitä esiintyy noinkin harvoin kuin kaksi kertaa kuussa, neuvoisin hyväksymään sen semminkin, kun mitään muuta hankaluutta ei näytä tavasta koituvan.
Missään tapauksessa ei lähteminen ole sinulla tarpeellista. Ja kuten sanoit, sinullakin on paheita. Olet kai niiden osalta miehesi puolesta hyväksytty? Jos olet, niin hyväksy toki hänenkin paheensa, joka ei ole tuon kummempi.

 

[ty6u775]

Moi, mä olen 29-vuotias nainen ja omaan samanlaisen miehen (27v). Olemme paljon asiasta keskustelleet jo suhteen alusta asti (1.5 v takana) ja voin sanoa että kokonaan ei mies kännäämistä ole lopettanut mutta omien sanojensa mukaan kyllä paljon vähentänyt. Ja mä olen pikku hiljaa hyväksynyt sen että mies vetää ne kännit ja that's it. Ja mielellään kotona tai kaverinsa luona, mä en halua että julkisella paikalla esim. baarissa käyttäytyy niin. Siten olemme jonkinlaiseen tasapainoon päästy, en voi edelleenkään sanoa että tykkäisin siitä että on pakko vetää koomakännit joskus mutta se on asia mitä vaan ei voi toisessa muuttaa niin olen valinnut hyväksymisen tien Eli mulle siinä miehessä kaikki muu on oikeastaan niin täydellistä kun olla voi että en hetkeäkään ole miettinyt suhteesta lähtemistä tuon takia. Eri asia olisi jos tekisi jotain typerää tai harrastaisi väkivaltaa tms kännissä mutta hän ei sellaista ole koskaan tehnyt. Eli tosiaan, toisessa on piirteitä joista ei tykkää mutta jotka pystyy hyväksymään jos niin päättää. Jos on niin että et pysty niin sitten sehän on jo selvä, joko se aiheuttaa loputtomiin kitkaa teidän välillä ja lopulta päädytte ehkä eroon siksi, tai toinen vaihtoehto, lähdet suhteesta heti... Koska ihan turha odottaa että jotenkin totut tilanteeseen koska se ilmeisesti on tosi iso juttu sulle Tsemppiä kuitenkin!

 

[Niuhottaja-Niina]

En ymmärrä, miksi pitää vetää tuollaisia kännejä. Onko meissä/minussa jotain niin pahasti vialla, että ei kestä ilman? Joku syyhän siihen on.

Minusta se on vähän sama asia, kuin että lähtisi omille teilleen aina välillä. Ei känninen ihminen ole läsnä, ei hänen kanssaan voi mitään jutella tai tehdä.
Pitäisikö tehdä sopimus, että minä lähden pois tietyin väliajoin ja jätän hänet yksin juomaan?

 

[Alkoholistin ex]

Etköhän sinä kestä, jos muutoin on elämä hyvää. Kerran kahdessa viikossa ei merkitse vielä alkoholismia, mutta jos hallinta karkaa käsistä yhdelläkin paukulla, on sen vaara ehkä olemassa.

Minusta on ihan hyvä keino, että menet silloin muualle, vaikka sinne lasten luo. JOs mies ei kerran tee muuta kuin juo ja sammuu, älä anna lapsilesi sellaista kuvaa,että tämä on halveksittavaa ja mies mätä sen takia. Sanot reippaasti vaikka, että pitäköön nyt sessionsa, tulin tänne, etten hermostu turhasta, mulla kun on sellainen taipumus, että pulttaan tästä liikaa ja menettelen typerästi.

Jos miehesi onkin älytön kännissä, kukapa ei olisi, niin sinä olet älytön silloin selvin päin. Potkit ja pieksät puolustuskyvytöntä ihmistä.

 

[Kostiainen]

En ymmärrä, miksi pitää vetää tuollaisia kännejä. Onko meissä/minussa jotain niin pahasti vialla, että ei kestä ilman? Joku syyhän siihen on.

Tuonkaltaisella alkoholinkäytöllä ei ole mitään tekemistä sinun olemuksesi kanssa. Eikä siinä ole kysymys minkään kestämisestä, vaan yksinkertaisesti siitä (jos nyt joku syy pitää keksiä), että känni silloin tällöin on niin hiivatin mukavaa. Asiaa ei tee vähäpätöisemmäksi se, ettet sinä sitä ymmärrä. Älä suotta yritäkään.
Nalkuttamalla ja turhalla syyllistämisellä teet kaikkein eniten hallaa. Lisäksi: alkoholismi on miehesi käytöksestä vielä kaukana, ja jos sitä pelkäät, voit yhtä hyvin ruveta pelkäämään, että taivas putoaa niskaasi.

 

[Kostiainen]

Vielä muuan kuvaus esimerkillisestä vaimosta menneiltä ajoilta: mies tuli viikon markkinareissun jälkeen kotiin jokseenkin väsyneessä kunnossa. Mitä teki vaimo? Kysyi mieheltään: "Syötsie, naitsie, vai määtsie saunaan?"

Ja taas elettiin vuosi onnellisina... seuraaviin markkinoihin.

 

[etyyli]

...Minusta se on vähän sama asia, kuin että lähtisi omille teilleen aina välillä. Ei känninen ihminen ole läsnä, ei hänen kanssaan voi mitään jutella tai tehdä...

Tulihan se sieltä! Kun mies on kännissä, hän ei ole kontrollissasi, eikä tee mitä haluat.
Ota kuitenkin huomioon, että mies on kännissä vain oman päänsä sisällä. Ei sieltä mitään ympäristölle haitallista "kännisäteilyä" tule ulos.

Sitäpaitsi kännissä on kiva olla - edes joskus.

 

[Niuhottaja-Niina]

Siis jos haluan (?) miehen olevan koko ajan kontrollissani ja hän pakeneekin kännimaahan, vika kännäilyihin on kuitenkin minussa? Hänen on päästävä aika ajoin pois?

No, tuota kontrolloimista en ihan allekirjoita, mutta känninen mies on ihan joku muu kuin se puoliso, jonka nain, vastenmielinen sönköttäjä.

Tuntuu epäreilulta, että jos mun pitäisi paeta kodistani. Siellä on niin kurjaa olla silloin, en osaa edes nukkua. Kuuntelen koko ajan toisella korvalla tyhmien videoiden ja putoilevien esineiden melua. Sen juomisen lomassa pitää käydä tekemässä voileipää yms. ja käsien hallinta ei ole ihan parhainta.

 

[ehdotus]

Eikös se mies voi mennä muualle? Hotelliin, kavereille tms. niin sinä saat olla rauhassa.

 

[mies itse on ratkaisun avain]

Niin juuri! Sano miehelle että juokoon jos se hänelle niin tärkeää on, kunhan tekee sen jossain muualla kuin kotona ja tulee takaisin vasta kun on selvä. Jos kaveritkaan eivät jaksa katsella kännistä miestäsi toistuvasti nurkissaan tai baarista lentää ulos, eiköhän se ole jo merkki hänelle siitä että ehkä ei tarvitsisi ihan niin paljoa tai usein ottaa. Ymmärtää ehkä myös, ettei hän sinulle ole kännisenä yhtään sen mukavampaa seuraa.

Minusta tuo tilanne olisi reiluin kummallekin, sinun ei tarvitsisi tehdä mitään erityisjärjestelyjä pystyäksesi jatkamaan normaalia elämääsi ja toisaalta juominen kun on yksin miehen oma asia, järjestäköön myös juomisensa niin ettei siitä tarvitse muiden kärsiä. Humalaisen sönkötystä on todella ärsyttävää kuunnella jos on itse selvänä, rymistelyt kuuluvat toiseen huoneeseenkin niin ettei oikein muuhunkaan pysty keskittymään ja tosiaan kännissä ihmisillä ei muutenkaan ole tuo kyky ottaa kanssaihmiset huomioon huipussaan (esim. exäni huudatti aina musiikkia tai telkkaria täysillä yöllä ja raivostui kun yritin sanoa että sekä minä että varmasti kerrostalonaapurimmekin tahtoisimme nukkua ja sitten jouduinkin kuuntelemaan sönkötyksen sijaan humalaista rähjäämistä puolen yötä).

 

[mitta täysi]

Meidän suhteemme on tässä männävuosina vähitellen ensin kostutettu ja sitten kyllästetty viinalla sillä seurauksella, että vaikka pinta on nykyisin kuiva, on sisus yhä viinan pilaama.

Minä väitän, että liika juominen ja etenkin ne juovuspäissä tehdyt teot ja sanotut pahat sanat ovat tehneet suhteellemme korjaamatonta vahinkoa.

Mieheni väittää, että ne samat ongelmat olisivat olemassa vaikka tippaakaan alkoholia ei olisi juotu - juominen ei niitä ole aiheuttanut.

Juopolla on aina syy juoda, aina puolustus valmiina ja aina ongelmat johtuvat jostakin muusta kuin juomisesta.

Minä heittäydyin raittiiksi. Mieheni juo edelleen. Muttei juo kauaa - ainakaan saman katon alla.

En ole kuullut ainoastakaan parisuhteesta, jota ryyppääminen olisi sulostuttanut. Kyllä vaikutus tahtoo järestään olla päinvastainen.

 

[Niuhottaja-Niina]

Jos mies lähtisi pois kotoa kännäämään, se tarkoittaisi suunnitelmallisuutta. Meillä nämä kännit tulevat yhä yllätyksenä. Ensin avataan yksi oluttölkki ihan vaivihkaa. Otatko sinäkin, saattaa kysyä. Siitä tahti tiivistyy pikkuhiljaa, tölkki toisensa jälkeen tyhjenee ja jossain vaiheessa pitää ottaa sekaan tiukkaa viinaa. Muutaman tunnin kuluttua on jo ihan tillintallin ja sitten ennen pitkää "nukahtaa".

Minä saatan juoda yhden lonkeron ja katselen epätoivoisena menoa. Jos siinä vaiheessa uskaltaudun sanomaan jotakin ja esittämään toivomuksia, siitä vasta meteli nousee. Eikö hän saa kovan työviikon jälkeen paria kaljaa ottaa!!!! Huuto ja ärjyntä on pelottavaa, vaikka en oikein usko kiinni käyvän.

Siispä en sano nykyään mitään, mutta sisällä kiehuu viha. Joskus häivyn kotoa vaivihkaa. Jos olisi varaa, hankkisin ihan ikioman kakkosasunnon, nyt on pakko turvautua lasten sohvaan.

En ymmärrä miten olen tähän tilanteeseen ajautunut. Olen aina ollut hyvin itsenäinen enkä tippaakaan alistuva. Nyt olen kuin mikä hiiri. Tämä on ylivoimaisen iso asia, jota en pysty mitenkään käsittelemään. Kasvun paikka, olen ajatellut. Mutta mitä oppia tästä on saatavissa ja miksi sitä tarvitsen?

 

[mies itse on ratkaisun avain]

Mitä jos muuttaisitte erillenne? Voithan sinä viettää silti miehen kanssa aikaa niin paljon kuin haluatte silloin kun hän on selvänä. Se, että parinkin viikon välein joutuu omassa kotonaan pelkäämään toista ja toisen reaktioita ja ennen kaikkea patoamaan tuollaisia vihantunteita (se, ettei tule kuunnelluksi vaan yritykset ratkaista itselle pahaa oloa aiheuttavaa ongelmaa toistuvasti ohitetaan tai vastaukseksi tulee pelkkää karjumista varmasti ennenpitkää tekee kenestä tahansa vihaisen!) ei tee kellekään hyvää, eikä varmasti teidän suhteellennekaan. Itse alkoholistin kanssa eläneenä kehoittaisin sinua miettimään asiaa.

 

[Kostiainen]

Mitä jos muuttaisitte erillenne? Itse alkoholistin kanssa eläneenä kehoittaisin sinua miettimään asiaa.

Tässä taas muuan elli, joka ei missään näe muuta ratkaisua kuin eron! Eo ole ihme, etteivät liitot nykyisin kestä, kun nämä musta-valkoiset lyylit ovat panemassa välejä poikki milloin mistäkin syystä. Itsessähän ei koskaan mitään vikaa ole, eihän? Eikä ap:n kuvauksen mukaan tässä ole kyse alkoholistista.

Naiset pitävät hyvin usein kotia yksityisenä valtakuntanaan, jossa mies saa armosta oleilla juuri ja juuri niin kauan, kuin kaikki menee naisen mielen mukaan. Näilläkin palstoilla ellit neuvovat kerta toisensa jälkeen, että ellei tyyppi muuten tokene milloin mistäkin, niin ei kun tien päälle.
Kyllä myös miehen tulee saada olla kotonaan vapaasti - älköönkä tähän nyt vedettäkö väkivaltaa, tmv. Jos mies ottaa kännin silloin-tällöin, pitäköön akka suunsa kiinni niinä aikoina. Ei se mikään maata kaatava juttu ole.

"mies on itse ratkaisun avain"... Niinpä niin, nainen nalkuttakoon, muutahan se sukupuoli ei ole aikojen saatossa oppinutkaan. Mies korjatkoon käytöksensä ja tapansa kuningattaren mielen mukaiseksi, tai muuten...

Tekisi mieli sanoa, että kyllä olisi kirveellä töitä! Silti en sano, koska liian monesti sitä työkalua on käytetty lukkoon menneessä suhteessa. Naiset puhuvat ja puhuvat, suureksi osaksi silkasta puhumisen ilosta. Eivät he edes huomaa milloin se muuttuu nalkuttamiseksi. Kun luonnostaan vähäpuheisempi mies ei saa suustaan tarvittavia lauseita, murtuu pato joskus surullisen seurauksin.

Milloin te naiset aloitte vääntää miehistä väkisin itsenne kaltaisia? Milloin te älyäisitte lopettaa sen?!

 

[nainen 30+]

"Mies tykkää ottaa silloin tälloin alkoholia ja tulee reiluun humalaan". Täytyy nyt sanoa, etten ihan ymmärrä tai sitten sain kirjoituksestasi väärän kuvan. Eri asia jos lapsia on näkemässä. Mutta en voi omassa parisuhteessani kuvitella tilannetta, etten halutessani voisi ottaa humalaa, etenkin kun/jos puhutaan satunnaisesta silloin tällöin tapahtuvasta kännäilystä. En tosin usein nukahda nojatuoliin tai sammu.

Mutta olen kyllä eri mieltä aloittajan kanssa tietyiltä osin. Jos mies haluaisi ottaa olutta satunnaisesti tai vaikka enemmänkin, niin en katso olevani sellaisessa asemassa, että voisin sen kieltää. Mies on kykenevä elämään elämäänsä, toki ottaa minutkin huomioon mutta tietyllä tavalla kuullostaa "järkyttävältä holhoukselta" tuo.

En tiedä miten itse suhtautuisin jos mies alkaisi käyttäytyä itseäni kohtaan kuten sinä miestäsi. Tosin en kyllä sammu vaan (ainakin omasta mielestäni rentoudun ja keskustelen ja pidän hauskaa tai vietän mukavaa iltaa. Mutta asiassa on monta puolta. Empä tiedä. En itse ainakaan alkaisi lätkimaan ja muksimaan miestä jos toinen rauhassa nukkuu nojatuolissa, miksi ihmeessä.

 

[nainen 30+]

Tai jos sanotaan, että itse olisin nukahtanut nojatuoliin ja makeasti siinä nukkuisin, ja mies alkaisi itseäni läiskimään ja jalkoihin potkimaan, niin kyllä olisin äimistynyt. Tai suoraan sanottuna voisi tuosta sanomistakin tulla. Jos aikuisena ihmisenä haluan nukkua nojatuolissani, niin mitä sitten! Enkö niin saisi tehdä. Tuollaisen käytöksen jälkeen, en ainakaan tasankaan varmasti menisi miehen viereen sänkyyn nukkumaan.

 

[Lillukka-]

Miksi rasitat lapsesi perhettä omilla huolillasi? Minusta olisi hirveää, jos äitini hipsisi meidän sohvalle nukkumaan, kun ei kestä omaa puolisoaan! Kyllä minäkin äidilleni pedin petaisin, mutta tilanne ahdistaisi, jos tätä tapahtuisi jatkuvasti. Enkä missään tapauksessa menisi oman lapseni kotiin keskellä yötä, ajatuksenakin jo ihan järkky. Mene sinä hotelliin.

Ei kai kukaan juo "yllättäen". Kyllä se, että sitä juomaa kotoa löytyy, kertoo jo suunnitelmallisuudesta, eli jättäkää juomat kauppaan niin ei tule houkutuksia ja jos tulee, niin mies ulos juomaan. Tosin, jos tätä tapahtuu 1-2 kertaa/kk niin onko koko asiasta tehty liian suuri numero? Harrastiko mies jo seurusteluaikana tätä, eli tiesit mihin pääsi panet?

 

[no]

Miksi rasitat lapsesi perhettä omilla huolillasi? Minusta olisi hirveää, jos äitini hipsisi meidän sohvalle nukkumaan, kun ei kestä omaa puolisoaan! Kyllä minäkin äidilleni pedin petaisin, mutta tilanne ahdistaisi, jos tätä tapahtuisi jatkuvasti. Enkä missään tapauksessa menisi oman lapseni kotiin keskellä yötä, ajatuksenakin jo ihan järkky. Mene sinä hotelliin.

Ei kai kukaan juo "yllättäen". Kyllä se, että sitä juomaa kotoa löytyy, kertoo jo suunnitelmallisuudesta, eli jättäkää juomat kauppaan niin ei tule houkutuksia ja jos tulee, niin mies ulos juomaan. Tosin, jos tätä tapahtuu 1-2 kertaa/kk niin onko koko asiasta tehty liian suuri numero? Harrastiko mies jo seurusteluaikana tätä, eli tiesit mihin pääsi panet?

Samaa mieltä. Etenkin tuo, että mies juo itsensä känniin kaksi kertaa kuukaudessa, niin ei kyllä ole edes alkoholisti. Mutta viisastahan tuo ei ole ja epäterveellistäkin. Monelle alkoholiongelma tehdään kaupassa...kun olutta on kotona, niin sitä sitten juodaan, vaikka muuten pystyisikin olemaan juomatta.
Puhu asiasta, silloin kun hän on selvinpäin, mutta jos tahti kiihtyy, niin silloin on haettava apua. Minä tekisin niin, että hyväksyisin jollakin tasolla harvakseltaan kännäämisen, mutta rajoittaisin määriä. Toinen vaihtoehto on vain täysraittius.

 

[kanssakasvaja]

En ymmärrä miten olen tähän tilanteeseen ajautunut. Olen aina ollut hyvin itsenäinen enkä tippaakaan alistuva. Nyt olen kuin mikä hiiri. Tämä on ylivoimaisen iso asia, jota en pysty mitenkään käsittelemään. Kasvun paikka, olen ajatellut. Mutta mitä oppia tästä on saatavissa ja miksi sitä tarvitsen?

Mä voisin sanoa, että ymmärrän.

Se on kasvun paikka. Olet ollut vahva, omasta mielestäsi olet hallinnut elämääsi. Et pysty kuvittelemaan, että sinä, fiksu ihminen saisitkin määreen juopon vaimo.

Mutta lopeta se miehen mätkiminen. Opettele irrottautumaan. Tietysti olisi kiva, jos saisitte järjestettyä, että mies juo poissa silmistä, vetäytyy ullakolle, autotalliin, verstaaseen. Jos tämä ei onnistu, niin sitten pitää irrottautua henkisellä tasolla.

Miehen juominen on hänen hupinsa, harrastuksensa, pakkonsa. Sillä ei ole tekemistä sinun kanssasi. Jos haluat 'rangaista' häntä jotenkin, niin jätä hänet krapulapäivänään, tee jotain itseäsi miellyttävää. Irrottaudu, arvosta omaa elämääsi. Erota se, mikä on sinun ja mikä hänen.

 

[Niuhottaja-Niina]

Meillä on iso valikoima erilaista alkoholijuomaa kotona, arvioisin n. 40 pulloa väkevämpää + oluet ja siiderit, en ala niitä pois kantamaan tai piilottelemaan. On mukavaa tarjota iltakahvivieraille pikkulasillinen viiniä, konjakkia, likööriä tms.

Alkoholin pitäminen kotona varalla ei voi olla väärin, on meillä myös jäätelöä, lihaa, keksejä yms. eikä niitäkään ahmita suihin saman tein. Alkoholista voi nauttia myös sivistyneesti ja kohtuullisesti, ei humalahakuisesti. Tästä erosta meillä on kysymys ja pidän miehen käytöstä jotenkin moukkamaisena.

Mutta ilmeisesti tämän eroavaisuuden hyväksyminen ja oman ratkaisun löytäminen on ainoa mahdollisuus jatkaa liittoa.

 

[Kostiainen]

Mutta ilmeisesti tämän eroavaisuuden hyväksyminen ja oman ratkaisun löytäminen on ainoa mahdollisuus jatkaa liittoa.

Juu, niin on. Kunhan et mokoman takia haudo eroa.

 

[no olet kyllä..]

..niuhottaja, kuten kirjoitatkin!

Mitä se sinua häiritsee jos toinen nukahtaa nojatuoliin? Miksi sinä siitä otat stressiä tai menet kiusaamaan? Miksi ajattelet, että miehen ryyppääminen liittyy jollain tavalla sinuun?

Maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä! Ei sinun tarvitse hakeutua tilanteeseen, jossa joudut sitä sönkötystä kuuntelemaan tai epävakaata motoriikkaa katselemaan - voithan mennä toiseen huoneeseen, laittaa oven kiinni ja ottaa vaikka sen sivistyneen laisillisesi. Kyllä aikuinen ihminen saa omat leipänsä tehtyä ja nojatuolissa nukuttua, vaikkei kaikki aivan sillä tavalla menisi kuin sinun haukansilmäsi haluaisi. Jos videot tai stereot tuppaavat kännissä pauhaamaan, niin voittehan hankkia langattomat kuulokkeet, jotka kytketään stereoihin tai telkkariin. Ovat muutenkin kätevät jos toinen haluaa hiljaisuutta.

Humalaisten kanssa ei kannata kiistellä kuten olet itsekin huomannut, vaan käydä keskustelut tähän liittyen selvinpäin. Älä siksi mene provosoimaan, kun maitotonkka on jo kaatunut. Jos sinua ärsyttää sönkötys, kolistelu ja telkkarin äänet, niin älä kiellä miestäsi juomasta, vaan sönköttämästä sinulle, kolistelemasta ja katsomasta telkkaria liian lujalla, mikäli et itse halua joustaa ja mennä sinne toiseen huoneeseen.

 

[Virta vie]

Hyvä etten säikähtänyt, kun luin AP:n aloituksen. Oma tilanteeni on aivan samanlainen. Mieheni myös vetää totaaliset kännit 2-3 kertaa kuukaudessa.

Minusta kyse ei olekaan pelkästään siitä, että mies tuhlaa rahojaan ja on idiootti 2 päivää kuukaudesta, vaan kyse on muustakin. Sitä pahaa mieltä aiheutuu minulle vähintään kahdeksi päiväksi sellaisen ryyppäämisen jälkeenkin. En minä ainakaan osaa nollata ajatuksiani ja olla iloinen ja rakastava, kun toinen on juuri tehnyt itsestään ääliön, kaatanut huonekaluja, jääkaapin ovi unohtunut auki, wc haisee oksennukselle jne.

Meillä mies ei juo kotona, mutta hän tulee kuitenkin yöksi kotiin. En pysty itse nukkumaan kunnolla, kun odotan miestä kotiin peläten, että hän saa turpaansa tms. ja kun hän tulee, olen sitten niin raivoissani, että rauhoittuminen vie aikaa. Miehen juominen vaikuttaa siis myös omaan jaksamiseeni ja vireystilaani. Mieheni yleensä livahtaa salaa juomaan eli hän ei edes voi myöntää minulle, että nyt tekee mieli juoda ja nyt menen, vaan tiedän sen aina siitä, että jos mies ei tiettyyn kellonaikaan mennessä ole tullut kotiin, hän on lähtenyt pubiin juomaan. Tämä siis voi tapahtua myös arki-iltana, jolloin hän menee töihin seuraavana päivänä krapulaisena tai jää kotiin "sairaslomalle". Minulla ei ole paikkaa, jonne voisin lähteä juomista pakoon. Korkeintaan voin mennä toiseen huoneeseen nukkumaan vieraspatjalle.

Mieheni häpeää käytöstään ja hän lupaa vähentää juomistaan, mutta hän yleensä ei osaa lopettaa 1-2 olueen, vaan juo sitten niin kauan kuin lompakossa rahaa riittää. Tämä vaikuttaa hänen itsetuntoonsa ja parisuhteeseemme.

Allekirjoitan myös AP:n tekstistä tuon, että tilanteessa ongelmallista ei ole vain se, että mies juo, vaan myös se, että ongelmasta ei voi keskustella. Uskon, että se johtuu miehen häpeästä. Minä siis saatan paasata asiasta tai keskustella asiasta nätisti ja rakentavasti, mutta vaikutus on ihan yhtä tyhjän kanssa. Se ei loppujen lopuksi vaikuta käytökseen millään tavoin.

Mitenköhän paljon alkoholia pitäisi juoda, jotta olisi alkoholisti? Minusta AP:n miehellä kuten myös minun miehelläni on alkoholiongelma, vaikkei kyse mistään rappioalkoholistista olekaan kyse. Minusta sekin on jo alkoholiongelmaa, ettei kykene puhumaan asiasta, peittelee jälkiään, häpeää sitä, ei kykene lopettamaan juomista eikä muutoinkaan hillitsemään sitä ja että juominen vaikuttaa parisuhteeseen huonotavasti.

Myös se on iso asia, ettei mieheen voi luottaa, koska en milloinkaan voi olla varma, että tuleeko hän kotiin sovitusti vai sortuuko juomiseen. Tunnen myös suurta surua, että juominen on miehelle tärkeämpää kuin minä. Olisin valmis tukemaan miestä juomisen vähentämisessä ja olisin valmis keksimään yhteisiä harrastuksia ja yhteistä tekemistä. Teemme hyvää ruokaa ja viihdymme toistemme seurassa enkä tosiaankaan ole mikään nalkuttajatyyppi tai muutenkaan mikään "Justiina". Myöskään seksinpuutteesta mies ei voi syyttää. Sekin ottaa päähän, että miehellä ei ole rahaa mihinkään lomamatkoihin tai sellaiseen, koska kaikki ylimääräinen raha menee pubiin.

Minulla on se tilanne, että suhteemme on veitsenterällä. En usko, että tämä tästä muuksi muuttuu, vaan haluan, että parisuhteessa tärkein asia on muu kuin juominen. Ehkäpä sitten mieluummin olen yksin kuin sellaisessa parisuhteessa, josta 7-10 päivää kuukaudesta on paha mieli miehen juomisen vuoksi.

 

[vertailua]

Minusta sinun tilanteesi on täysin erilainen kuin ap:lla!

En minä ainakaan osaa nollata ajatuksiani ja olla iloinen ja rakastava, kun toinen on juuri tehnyt itsestään ääliön, kaatanut huonekaluja, jääkaapin ovi unohtunut auki, wc haisee oksennukselle jne.

No tämä oli vähän samaa, mutta ei ap kyllä puhunut mistään tämmöisestä, vaan lähinnä kolinasta jne.

Meillä mies ei juo kotona, mutta hän tulee kuitenkin yöksi kotiin. En pysty itse nukkumaan kunnolla, kun odotan miestä kotiin peläten, että hän saa turpaansa tms. ja kun hän tulee, olen sitten niin raivoissani, että rauhoittuminen vie aikaa. Miehen juominen vaikuttaa siis myös omaan jaksamiseeni ja vireystilaani.

Siis ensin pelkäät ettei hän tule kotiin tai hänelle käy jotain, ja sitten kun hän tulee, oletkin raivoissasi... Teki niin tai näin, niin aina väärinpäin? =) Ei ole miehellekään helppoa tulla kotiin kun tuossa ovat vaihtoehdot.

Mieheni yleensä livahtaa salaa juomaan eli hän ei edes voi myöntää minulle, että nyt tekee mieli juoda ja nyt menen, vaan tiedän sen aina siitä, että jos mies ei tiettyyn kellonaikaan mennessä ole tullut kotiin, hän on lähtenyt pubiin juomaan. Tämä siis voi tapahtua myös arki-iltana, jolloin hän menee töihin seuraavana päivänä krapulaisena tai jää kotiin "sairaslomalle". Minulla ei ole paikkaa, jonne voisin lähteä juomista pakoon. Korkeintaan voin mennä toiseen huoneeseen nukkumaan vieraspatjalle.

Tämäkin oli vähän eri juttu kuin ap:lla, ap:n mieshän juo kotona eikä salaile. Eikä noista rokulipäivistäkään ollut puhetta.

En tosin ymmärrä, mitä vikaa on siinä, että ottaa kännit arki-iltana ja seuraavana päivänä menee kuitenkin krapulassa töihin. Niin minäkin tein opiskeluaikoina, se oli vain oma voi voi ettei olo ollut kovin hyvä. Huonompihan juttu se on jäädä kotiin "sairastamaan".

Mieheni häpeää käytöstään ja hän lupaa vähentää juomistaan, mutta hän yleensä ei osaa lopettaa 1-2 olueen, vaan juo sitten niin kauan kuin lompakossa rahaa riittää. Tämä vaikuttaa hänen itsetuntoonsa ja parisuhteeseemme.

TÄmäkin on eroavaisuus ap:n tilanteeseen.

Mitenköhän paljon alkoholia pitäisi juoda, jotta olisi alkoholisti? Minusta AP:n miehellä kuten myös minun miehelläni on alkoholiongelma, vaikkei kyse mistään rappioalkoholistista olekaan kyse. Minusta sekin on jo alkoholiongelmaa, ettei kykene puhumaan asiasta, peittelee jälkiään, häpeää sitä, ei kykene lopettamaan juomista eikä muutoinkaan hillitsemään sitä ja että juominen vaikuttaa parisuhteeseen huonotavasti.

Minusta minulla ei ole ongelmaa, vaikka otan joskus perskannit. Onko sinusta? Ongelmahan on siinä, että aiheuttaa toisen elämään jotain oikeita hankaluuksia (poislukien se, että toista ottaa päähän vaikkei hän mitään konkreettista kärsikään). Teillä hankaluudet ovat salailu/valehtelu, yhteisten (?) rahojen juominen, sotkun/vahinkojen aiheuttaminen.