K
kissa + vauva?
Vieras
Miehen kanssa käydään vääntöä nyt siitä että mitä meidän kissan kanssa tehdään, kaipaan realistisia, järkeviä mielipiteitä ja näkökulmia suuntaan ja toiseenkin.
Tilanne siis lyhykäisyydessään: Raskaudessa alkoi nyt viimeinen kolmannes, meillä on 6-vuotias leikattu maatiaiskissapoika joka on periaatteessa maailman kiltein ja lempein kissa, mutta joka kiipeää päivittäin syliin makoilemaan ja hellyyttä hakemaan, myös öisin tulee mahan päälle/jalkoihin nukkumaan. Kissa myös hellyyttä hakiessaan "haroo" tassuillaan, välillä voimakkaastikin niin että kynnet tekevät jälkeä. Ei siis raavi vihaisena, vaan tyytyväisenä ollessaan.
Mies on vakavissaan sitä mieltä että kissalle pitää alkaa etsimään uutta kotia. Pelkää että kissa menee vauvan päälle nukkumaan ja tukehduttaa sen, tai haroo vauvaa kynsillään samaan tapaan kuin meitä.
Minulle kissasta luopuminen tuntuu ajatuksena todella pahalta. Se on ollut minulla koko elinikänsä ja on todella empaattinen ja lempeä eläin jota rakastan valtavasti. Lisäksi perusarvoihini kuuluu että lemmikistä kuuluu huolehtia loppuun asti, eli kissan tapauksessa mahdollisesti jopa 20 vuotta.
Olen miehelle sanonut että en aio hetkeksikään jättää kissaa ja vauvaa valvomatta, ja että estetään kissan pääsy pinnasänkyyn jotenkin, mutta mies on sitä mieltä että kissasta on pakko luopua koska se on vaarallinen vauvalle. Minun olisi helppo tehdä päätös jos kissa olisi arka tai aggressiivinen uusia asioita kohtaan, mutta kun kissan ainoa ongelma on liiallinen hellyyden hakeminen niin tuntuu todella väärältä luopua rakkaasta lemmikistä sen takia.
Lisäksi uskoisin että kissa väistäisi vauvaa. Ainakaan ei ole kavereiden vauvoista ollut yhtään kiinnostunut niiden vierailessa täällä.
Mitä mieltä te olette?
Tilanne siis lyhykäisyydessään: Raskaudessa alkoi nyt viimeinen kolmannes, meillä on 6-vuotias leikattu maatiaiskissapoika joka on periaatteessa maailman kiltein ja lempein kissa, mutta joka kiipeää päivittäin syliin makoilemaan ja hellyyttä hakemaan, myös öisin tulee mahan päälle/jalkoihin nukkumaan. Kissa myös hellyyttä hakiessaan "haroo" tassuillaan, välillä voimakkaastikin niin että kynnet tekevät jälkeä. Ei siis raavi vihaisena, vaan tyytyväisenä ollessaan.
Mies on vakavissaan sitä mieltä että kissalle pitää alkaa etsimään uutta kotia. Pelkää että kissa menee vauvan päälle nukkumaan ja tukehduttaa sen, tai haroo vauvaa kynsillään samaan tapaan kuin meitä.
Minulle kissasta luopuminen tuntuu ajatuksena todella pahalta. Se on ollut minulla koko elinikänsä ja on todella empaattinen ja lempeä eläin jota rakastan valtavasti. Lisäksi perusarvoihini kuuluu että lemmikistä kuuluu huolehtia loppuun asti, eli kissan tapauksessa mahdollisesti jopa 20 vuotta.
Olen miehelle sanonut että en aio hetkeksikään jättää kissaa ja vauvaa valvomatta, ja että estetään kissan pääsy pinnasänkyyn jotenkin, mutta mies on sitä mieltä että kissasta on pakko luopua koska se on vaarallinen vauvalle. Minun olisi helppo tehdä päätös jos kissa olisi arka tai aggressiivinen uusia asioita kohtaan, mutta kun kissan ainoa ongelma on liiallinen hellyyden hakeminen niin tuntuu todella väärältä luopua rakkaasta lemmikistä sen takia.
Lisäksi uskoisin että kissa väistäisi vauvaa. Ainakaan ei ole kavereiden vauvoista ollut yhtään kiinnostunut niiden vierailessa täällä.
Mitä mieltä te olette?